Kirjoittaja Aihe: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia  (Luettu 1186 kertaa)

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 316
  • mä sotken sut suohon
Nimi: Hiidenhenki
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Tyylilaji: jotain luontofantasiaa
Paritus: Sani/Routa
Ikäraja: S
Varoitukset: todellista tajunnanvirtaa, toisin sanoen ei mitään järkeä + oikoluku: ei ole
Haasteet: Osallistuu Tajunnanvirtaa III ja Neliottelu -haasteisiin.
Oma sana: Ahdisti kamalasti ja yritin päästä siitä jotenkin pois, joten otin rakkaan muistikirjani ja lempikynäni, käperryin sohvannurkkaan ja laitoin Sleeping at Lastia soimaan, ja päädyin kirjottamaan tämän.
Otsikossa ei ole mitään järkeä, mutta se tuli siitä kun on hiidenkiviä jne ja Sani on metsänhenki niin……. oon väsyny ja haluun tän vaa ulos, give me a break



Hiidenhenki

Taivaankannen joka ikinen tähti, äärettömän korkeiden kuusien jokainen neulanen, loputtoman syvien lähteiden jokainen pisara. Laske ne kaikki yhteen ja tiedät kuinka paljon sua rakastan.

Sanin äiti oli luvannut aina niin. Sani makaa sammalpeiton alla kuusien lomassa ja yrittää taas kerran laskea kaikkia niitä miljardeja tähtiä, toivoen… Toivoen, että jos hän saa laskettua jokaisen… Ehkä äiti tulisi takaisin? Sani on kaksitoistavuotias ja yksin. Pieni metsänhenki, joka ei tiedä mihin mennä, joten hän pysyy siellä, kotiniityn lähellä missä lähde pulputtaa. Toivoo, että äiti tulisi takaisin, mutta äiti ei tule. Äiti on yksi tähdistä.

Joka ilta Sani laskee tähtiä, mutta sekoaa laskuistaan ennen pitkää ja nukahtaa. Sitten hän alkaa laskea neulasia, mutta vaikka hän kiipeäisi kuinka korkealle neulasia on lisää ja lisää ja lopulta Sani ei pysy laskuissa mukana. Hän yrittää laskea kotilähteen pisaroita, mutta se paljastuu toivottomaksi tehtäväksi. Sinä iltana Sani tajuaa, että äidin rakkaus oli ääretön, loputon, ikuinen. Äiti ei tule takaisin, ja viimein Sani itkee.

Seuraavana iltana hän näkee virvatulen ja päättää seurata. Hän jättää kotiniityn ja seuraa virvatulien vanaa kunnes hän saapuu noidankehään. Erilaisia värikkäitä sieniä ympyränä hänen ympärillään, virvatulet leijuvat hetken joka puolella kunnes ne muuttuvat. Sanin ympärillä seisoo joukko metsänhenkiä. Yksinäisiä kuten Sani. Heidän johtajansa Ilmari toivottaa Sanin tervetulleeksi.



Kolmen vuoden päästä Usvan vanhemmat kuolevat. Usva on neljätoistavuotias ja yksin, aivan kuten Sani oli. Ilmari käskee Sania houkuttelemaan Usvan matkalle. Usva on vaikeampi saada liikkeelle; Sanin pitää mennä aivan lähelle. Kun hän on Usvan edessä, Usva melkein koskettaa häntä. Sitten hän lähtee seuraamaan, hiljaa ja varovaisesti. Kun he paljastavat luontonsa, Usva tunnistaa Sanin heti siksi tuleksi, joka hänet suostutteli. Ehkä Sanin silmistä, jotka palavat vihreinä kuten hänen virvatulensa.

(Usvan virvatulesta tulee oranssinpunainen, sen jälkeen hänen meripihkasilmänsä loistavat.)



Vanha hiisikuningas on kuollut ja seuraavan kruunajaiset häämöttävät horisontissa. Ilmari päättää lähettää Sanin ja Usvan. Sani on juuri täyttänyt seitsemäntoista. He ovat liian nuoria, Sani vastustelee, lähetä jotkut muut. Ilmari nauraa. Asia on loppuun käsitelty.

Sani tietää kyllä kruununprinssin, kukapa ei tietäisi… Routa on tunnettu niin hiisien kuin keijujen kuin metsänhenkien keskuudessa. Sani oli nähnyt Roudan kerran käydessään keskusniityllä markkinoilla. Routa on kaunis, niin kaunis että sattuu. Routa on tavattoman pitkä, niinkuin hiidet nyt yleensä ovat. Hänen harmaa ihonsa on sileä ja täydellinen. Hänen hiuksensa ovat pitkät ja valkoiset, ja näyttävät silkkisen sileiltä. Sani törmäsi Routaan markkinoilla, todella törmäsi tähän, törmäsi tähän niin että tunsi tämän koko kehollaan… Hän punastui korvanpäitään myöten, sopersi anteeksipyyntönsä ja säntäsi pois. -- Se on yksi syy miksi Sani ei halua kruunajaisiin. Toinen syy liittyy ensimmäiseen syyhyn. Sani rakastui punaisia korvankärkiään myöten sillä hetkellä, kun hän näki Roudan. Rakastui niin lujaa ja niin lähtemättömästi, ettei Sani halua mennä lähellekkään hiisivaltakuntaa.

Usva taas on niin innoissaan, että on revetä liitoksistaan. Usva ei muusta puhukaan kuin kruunajaisista, miten heidän pitäisi pukeutua, miten heidän kannattaisi laittaa hiukset, pitäisikö hänen rajata silmänsä… He ovat menossa virvatulihahmoissaan, Sani muistuttaa, mutta Usva pyöräyttää silmiään. Usva ei välitä. Sani arvelee Usvan uskovan, että he loistavat kirkkaammin, jos he ovat pukeutuneita tilaisuuden mukaan…

Kuten yleensäkin Usva saa tahtonsa läpi. Sanilla on tiukat ruskeat housut ja valkoinen paita, ja keijujen tekemä punainen takki kultaisin koristeompelein, joka istuu kuin se olisi tehty hänelle. Ehkä se on. Usvalla on yönsininen pitkä takki, vaaleat hiukset korkealla nutturalla, hänen meripihkasilmänsä ovat tummalla rajatut. Usva hymyilee leveästi, aivan kuin tämä olisi hänen elämänsä paras päivä. Ei kukaan tule edes näkemään meidän asuja, Sani nurisee matkalla hiisikuninkaan kivipalatsiin.

Kaksi virvatulta livahtaa sisään valtaistuinsaliin huomaamatta. Oranssinpunainen ja tummanvihreä. He katselevat etäältä, kun seremonia alkaa ja Routa kruunataan. Keijukeisarinna ja metsänhenkien vanhin onnittelevat Routaa, esittelevät tuomiaan lahjoja. Sitten juhlat todella alkavat. Keskellä on tanssilattia, hiisien orkesteri soittaa kaunista musiikkia. Usva kysyy kuiskaten, huomaisiko kukaan jos he vain tanssisivat hieman metsänhenkihahmoissaan? Söisivät hieman alkupaloja, joita tarjoilivat kantoivat ympäriinsä; ehkä juoruilisivat juhlavieraiden kanssa. Ilmari ei antanut tiukkoja ohjeita pysyä virvatulina, Sani miettii. Hän sanoi vain, että heidän pitäisi kerätä tietoa. Ehkä juhlavieraat voisivat antaa heille tietoa? Tietoa, Sani ei tiedä mitä tietoa Ilmari edes yrittää saada. Eikö metsänhenkien vanhin voisi vain kysyä Roudalta, mitä ikinä se olikaan?

Sani myöntyy, ja he tanssivat, he syövät herkullisia pieniä alkupaloja, he puhuvat vieraiden kanssa. Lopulta Sani näkee silmäkulmastaan Roudan lähtevän huoneesta ja päättää seurata. Hän jättää Usvan nauttimaan juhlista, tämä vaikuttaa olevan omassa elementissään.

Sani seuraa Routaa ulos parvekkeelle. Routa huokaisee ja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Sani vain leijuu ovien vierellä ja katselee Routaa, ihailee tämän valkeaa seremoniaalista pukua, tämän vahvaa selkää ja leveitä hartioita. Sani tuntee sydämen surkastuvan rinnassaan, taistelee vaistoa vastaan, ettei astuisi lähemmäs. (Ettei muuttaisi hahmoaan syleilläkseen Routaa.)

“Kai tiedät, että mä näen sut?” Routa kysyy yhtäkkiä ja Sani pelästyy. Hän huomaa yhtäkkiä seisovansa kylmässä syysillassa, paljaat jalat vasten parvekkeen kylmää kivilattiaa. Sani vilkaisee äkkiä alas ja huomaa tosiaan olevansa takaisin metsänhengenhahmossaan. Hän on aiemmin kyllä pelästynyt ja muuttunut virvatuleksi, mutta kukaan ei ole ikinä pelästyttänyt häntä virvatulesta metsänhengeksi.

“Hei,” Sani sanoo hiljaa. Routa kääntyy vasten parvekkeen kaidetta, nojaa selkäänsä siihen. Hän katsoo Sania pieni huvittunut hymy huulillaan.

“Hei,” Routa vastaa.

“Sani,” Sani tokaisee yhtäkkiä.

“Mitä?” Routa kysyy hämmentyneenä.

“Sani,” Sani toistaa, “Mun nimi on Sani.”

Routa nauraa iloisesti ja Sani hymyilee hämillään. “Mä olen Routa.”

“Mä tiedän,” Sani sanoo ja Routa nauraa taas.

“Sä et taidakaan olla mikään salamurhaaja?” Routa kysyy virne huulillaan. “Vaikka jos olisit, niin olisit aika huono salamurhaaja. Huomasin sut heti.”

“En! En tietenkään, mä olen…” Sani aloittaa, muttei tiedä miten jatkaa. Mikä hän on? Ilmarin lähettämä vakooja? “Ihan vaan vieras.”

“Et sä kovin vieras ole,” Routa sanoo ja Sani katsoo tätä hämmentyneenä. “Mä muistan sut. Markkinoilta.”

Sanin on nauraa kiusallisena. Hän punastuu taas, korviaan myöten. Tottakai Routa muistaa. Tätä hän pelkäsi, tämän takia hän ei tahtonut tulla kruunajaisiin. Routa katsoo Sania…  tietäväisenä? Tietääkö Routa, että hän on toivottaman rakastunut? Routa vain hymyilee lempeästi ja katsoo, katsoo kuin tutkisi Sanin jokaista yksityiskohtaa, eikä vaikuta siltä että aikoisi sanoa mitään. Sanin on pakko täyttää hiljaisuus.

“Miten sä huomasit mut?”

Roudan hymy levenee, näyttää valkoiset terävät hampaat. “Mä olen nähnyt sut, aiemmin. Tuolla suolla.” Hän viittaa suolle kivipalatsin ja Sanin kodin välillä. “Mun huoneesta tuolta tornista näkee sinne hyvin.” Routa viittaa ylöspäin.

“Miten sä tiedät että se olen ollut mä?” Sani kysyy hymyillen. Heitä on lähemmäs kaksi tusinaa. Usva ei ole enää nuorin, vasta viime viikolla he löysivät uuden jäsenen.

“Sä olet vihreä,” Routa vastaa yksinkertaisesti ja Sani nauraa, kevyttä lempeää naurua.

“Niinhän mä olen,” hän sanoo.

“Ainoa vihreä,” Routa tarkentaa. “Ainakin kaikista niistä virvatulista mitä mä olen ikinä nähnyt.”

Sani hymähtää. “Niin kai,” hän myöntää. Virvatulet ovat yleensä jotakin sinisen ja punasen sävyissä. Sanin virvatuli taas on kirkas metsänvihreä.

“Mä olen ajatellut sua,” Routa sanoo yhtäkkiä hiljaisella äänellä, ja Sani katsoo tätä yllättyneenä.

“Mä -” Sani aloittaa, muttei oikeastaan tiedä mitä sanoa, eikä ehdikään ennen kuin Routa keskeyttää hänet.

“Ennen kun sä edes törmäsit muhun siellä markkinoilla,” Routa sanoo. “Mä näin sut aina mun tornista ja… En mä edes tiedä. Sä olet vapaa.” Sani katsoo Routaa kulmat kurtussa, eikä ymmärrä mitä Routa yrittää sanoa. Eikö Routa sitten ole vapaa? “Sä olet vapaa niinkuin ketut on, tai purot, tai tuuli. Mä aina katsoin sua tuolta ylhäältä ja…”

Routa tuijottaa ylös sinne, mihin aiemmin viittasi. Sinne, missä hänen tornihuoneensa on. “Mä aina haaveilin siitä, että voisin olla sun kanssa,” Routa tunnustaa. Sanin ei tiedä, mitä hänen sydämensä tekee sillä hetkellä, mutta se ei voi olla tervettä tai normaalia.

“Routa -”

“Sitten sä törmäsit muhun siellä markkinoilla…” Routa keskeyttää taas. “Sen jälkeen mä en ole lakannut ajattelemasta sua. Mä en ole pystynyt. Mä olen vaan miettinyt, että mitä olis tapahtunut, jos mä en olis antanut sun vaan juosta pois. Mä olen vaan miettinyt, että millon mä tapaisin sut uudestaan.” Routa huokaisee ja laskee katseensa takaisin Saniin. Hän työntää itsensä pois kaiteelta ja astuu lähemmäs. “Mä tiedän, etten mä tule saamaan mitään vastakaikua, mutta… Mä en vaan voinut olla sanomatta tätä, nyt kun sä viimein olet siinä.” Routa hymyilee surumielisesti. Sani ei tiedä mitä sanoa. Hän vain tuijottaa Routaa suurin silmin, suu hieman auki.

Routa on kauneinta, mitä Sani on ikinä nähnyt. Roudan pitkät valkeat hiukset on letitetty taakse, rautakruunu näyttää painavalta tämän pään päällä. Painavalta, mutta niin kauniilta. Se sopii Roudalle, ja muistuttaa Sania siitä, että Routa on hiisikuningas. Heillä ei ole tulevaisuutta, ei voi olla, mutta Sani ei jaksa välittää. Routa on hengeäsalpaavan kaunis, ja Routa on ajatellut Sania. Roudalla on harmaat surulliset silmät, joista Sani tahtoo pyyhkiä surun pois. Joten Sani kerää kaiken rohkeutensa ja astuu eteenpäin, ottaa Roudan kädet omiinsa ja hymyilee.

“Mäkin olen ajatellut sua.”



Sani on yhdeksäntoista ja kivipalatsi on hänen kotinsa. Virallisesti hän on hiisikuninkaan metsänhenkineuvonantaja. (Mikä tarkoittaa sitä, että Roudalla on myös keijuneuvonantaja… Hänen työsuhde-etunsa tosin eivät ole aivan samalla tasolla Sanin kanssa.)

Sani ei tosin välitä virallisuuksista. Vaikka hän rakastaa työskennellä Roudan kanssa joka päivä, se ei ole tärkeintä. Tärkeämpää hänelle on, että illalla hän saa palata heidän yhteiseen huoneeseensa, syödä Roudan kanssa illallista, viettää tämän kanssa aikaa kahdestaan ja lopulta mennä yhdessä sänkyyn.

Sinä iltana Sani saa tietää, että Routa välittää virallisuuksista. Illallisella Routa ojentaa Sanille yksinkertaisen kivisormuksen epävarma hymy huulillaan. Sanin silmät täyttyvät kyyneleistä. Sanat takertuvat kurkkuun, joten Sani vain nyökkää. Routa työntää sormuksen Sanin sormeen leveä virne huulillaan. “Miltä hiisikuninkaalliset kuulostaa susta?” Sani naurahtaa kyyneleitään pyyhkien. “Voiko metsänhenki olla hiisikuninkaallinen?” Routa vain nauraa ja suutelee Sania.

Ja kun he viimein makaavat illalla sängyssä toisiinsa takertuneina, Sani viimein uskaltaa sanoa Roudalle sen, mitä on tuntenut jo kauan.

Taivaankannen joka ikinen tähti, äärettömän korkeiden kuusien jokainen neulanen, loputtoman syvien lähteiden jokainen pisara. Laske ne kaikki yhteen ja tiedät kuinka paljon sua rakastan.
« Viimeksi muokattu: 14.08.2018 19:58:23 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 451
Vs: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia
« Vastaus #1 : 05.09.2018 19:48:01 »
<3 On se aika ihana edelleen. Luin tän itseasiassa jo silloin kun julkasit ja sain nyt hyvän syyn pakottamaan kommentoida kun oon ollut sillä saralla niin laiska viime aikoina. Heti alkuun tahon sanoa noista nimistä, koska ensinäkin Hiidenhenki kuulostaa niin fantasiamaiselta ja kauniilta, jo ennen tekstin kontekstia hiisistä ja metsänhengistä. Routa on sellanen perus luontonimi, joka on ihan nätti, mutta Saniin ihastuin ihan tosi paljon. Se on sellanen yksinkertainen mutta tosi kaunis. Se on vähän sellanen just metsänhenki tyyppinen, ei todellakaan ihminen.

Totta puhuen tuli alun rakkauden tunnustuksista vähän semmonen lässy fiilis, kun en odottanut fantasialta aivan sitä. (Se kyllä lopussa ihanasti sitoi kaiken yhteen ja sopii kyllä tekstiin tosi hyvin).
Lainaus
Ehkä Sanin silmistä, jotka palavat vihreinä kuten hänen virvatulensa.
(Usvan virvatulesta tulee oranssinpunainen, sen jälkeen hänen meripihkasilmänsä loistavat.)
Tämä on niin kaunista. Oranssi ja Vihreä virvatuli. Mietin sellaisia pieniä liekkejä vihreässä yö-metsässä ja ei tuu muuta kuin ihanan lämmin fiilis.

Routa taas kuulostaa niin komealta ja upealta kuin hiidelta voikin odottaa. Ja vielä prinssi! En yhtään ihmettele, että Sani siihen meni rakastumaan. Sani on koko tekstin vaikuttanut niin ujolta ja sellaiselta pieneltä. Sekin että Usvan luokse piti mennä ihan lähelle, jotenkin toi ilmaistuna Sanin ujoutta vain enemmän esiin.
Lainaus
“Kai tiedät, että mä näen sut?” Routa kysyy yhtäkkiä ja Sani pelästyy. Hän huomaa yhtäkkiä seisovansa kylmässä syysillassa, paljaat jalat vasten parvekkeen kylmää kivilattiaa. Sani vilkaisee äkkiä alas ja huomaa tosiaan olevansa takaisin metsänhengenhahmossaan. Hän on aiemmin kyllä pelästynyt ja muuttunut virvatuleksi, mutta kukaan ei ole ikinä pelästyttänyt häntä virvatulesta metsänhengeksi.
AAAWss, tämä oli niin ihanaa. Routa kuulostaa niin varmalta ja Sani pelästyy ja onkin äkkiä taas metsänhenki. Vähän jäi epäselväksi oliko Sani jo sitä aikaisemmin kun Routa näki tämän vai näkikö Routa tämän jotenkin virvatulen läpi.

Lainaus
“Sä et taidakaan olla mikään salamurhaaja?” Routa kysyy virne huulillaan. “Vaikka jos olisit, niin olisit aika huono salamurhaaja. Huomasin sut heti.”
Eipä taida ei, ROUTA ON NIIN IHANA. sulan sille ja sen virneille. Just tollasia kaikkien pitäis olla,niin sellasia just osaan kaiken ja sillee varmoja itsestään ja aina hymyillä ja virneillä ja komeita ja rakastettavia. Ja Ainoa vihreä <3

Lainaus
Hänen työsuhde-etunsa tosin eivät ole aivan samalla tasolla Sanin kanssa.
:D  ;) Sanista ja Roudasta tuli kyllä ultimate-söpöin pari ikinä. Sellanen vahva ja voimakas ja komee hiisi ja pieni suloinen virvatuli-metsänhenki, kyllä heille kelpaa. Kuten jo sanoin niin tuo loppu solmi tän tarinan ihanasti yhteen, eikä tää niin lepsuaromantiikkaa ollut vaan just sellasta ihanaa luonto&fantasia meininkiä kuin luvattiin! <3

Kiitos niin hurjan paljon tästä tekstistä! <3

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 597
  • As cunning as a fox, as scary as a wolf
Vs: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia
« Vastaus #2 : 06.09.2018 15:20:10 »
Voi, tämä on aivan ihana! <33

Luin tämän jo silloin kun julkaisit ja jotain sulle sanoinkin, mutta kun mä oon niin huono (ja laiska :D) kommentoimaan! :< Sani ja Routa on kyllä aivan ihania, erityisesti Routaan rakastuin, koska luontonimet on niin lähellä sydäntä! <3 En kanssa ymmärrä kuinka sä keksit sun teksteille niin ihanat nimet aina!! <333 Sun kirjoitustyyli on vaan niin ihana, kuvauksellinen ja runollinen! :> Oot vaan niin loistava kirjoittaja (muutenkin!) :3

Lainaus
Taivaankannen joka ikinen tähti, äärettömän korkeiden kuusien jokainen neulanen, loputtoman syvien lähteiden jokainen pisara. Laske ne kaikki yhteen ja tiedät kuinka paljon sua rakastan.
Ihana kohta ja kursiivi tekee tästä vielä kivemman! Sopii kanssa tosi hyvin tähän alkuun ja loppuun.

Lainaus
(Usvan virvatulesta tulee oranssinpunainen, sen jälkeen hänen meripihkasilmänsä loistavat.
Tämä kohta <3333 Saat jokaisen lauseen kuulostamaan niin hyvältä, kauniilta ja runolliselta! <3

Tämmönen fantasia sopii sulle hyvin! Osaat kirjottaa kyllä mitä vaan, mutta fantasian kirjottaminen on selkeesti tosi sulle sopiva juttu! <3 Näistä hahmoista ois tosi kiva kuulla lisää! :3

Anteeksi, että mun kommenttini on vähän tönkkö, mutta tykkään tästä tooooosi paljon, siis ihan hirmuisasti! <333




Your imperfections make you beautiful

(ava & bannu by minä)

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 186
Vs: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia
« Vastaus #3 : 07.09.2018 10:44:20 »
Tämä oli oikein kiva! Tykkään paljon tästä maailmasta, jonka oot tähän luonut. Hiisiä, keijuja, virvatulia... ♡ Vähän minä hämäännyin, kun Sani ja Routa höpöttivätkin puhekielellä, etenkin kun Routa on kuninkaallinen ja jotenkin odotin, että heille on selkärankaan iskostettu virallisempi puhetapa. Toivottavasti kirjoitat tästä maailmasta vielä joskus toiste, tämä teksti kun antoi vain pienen pintaraapaisun ^.^

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 316
  • mä sotken sut suohon
Vs: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia
« Vastaus #4 : 27.09.2018 22:05:57 »
Lyra, kiitos paljon kommentista ♥ Hihittelin ja hymyilin jo sillon kun tämän ekaa kertaa luin, mutta nyt kun luen uudestaan niin hymyilyttää kovasti taas ;;; Olet ihana! Kiva kuulla, että tykkäät tekstin nimestä - se oli vähän sellainen nopea keksintö vain kun halusin julkaista tämän ennen kun päätyisin toisiin aatoksiin :---D Routa on Routa, koska kirjoitin joskus aikoja sitten hiidestä, jonka nimi oli Routa. Ja Sani on Sani, koska muistaakseni juuri tuona päivänä äiti osti minulle saniaisen ♥ Alussa halusin jotenkin allekirjoittaa sitä äidin rakkautta, jonka Sani sitten menetti (tai ei se äitinsä rakkautta koskaan menettänyt, mutta äitinsä kuitenkin) mutta kiva että se kuitenkin lopussa sopi tekstiin. :> Ihanaa, että tykkäät Roudasta, minä itse vähän rakastuin häneen ♥ Sani on vähän ujo parka joo ;; Ei tiedä miten päin olla (varsinkaan Roudan keskuudessa) Tuolla juhlissa tosiaan Sani oli virvatuli siihen saakka, kunnes Routa puhutteli häntä. Routa oli tunnistanut Sanin virvatulen, koska oli nähnyt hänet monesti aiemmin kauempaa. :> Routa ja Sani on kyllä söpö pari ;; ♥ Uskaltaisin väittää että he erilaisuudessaan sopivat toisilleen. Kiitos niin hurjan paljon kommentista ♥♥♥

Liljis, et oo huono kommentoimaan!! Laiskasta en tiedä, mutta kun sun kommenttikakkulistausta tirkistelee niin et vaikuta siltäkään <; Ihana kuulla, että pidit hahmojen nimistä! Luontonimet on kyllä aivan ihania ♥ Ja tekstien nimeäminen, en tiedä :----D Se on aina vähän taistelua ja sitten päätän vain laittaa jotain ja toivon, ettei se ole liian typerä tai tekotaiteellinen tai molempia. Voi, sulta tulee niin kovasti kehuja ♥ Kuvauksellinen ja runollinen kirjoitustyyli ;; Kiitos niin paljon! Hienoa, että tykkäsit tuosta alun ja lopun rakkaudentunnustuksesta. Minulle se oli se tärkein kohta, josta lähdin liikkeelle. Että Sani on kuullut sen ja saa myöhemmin sanoa sen. Fantasia on tosiaan lähellä sydäntä, mutta nämä vaikuttaa tulevan enemmän oneshotteina ja sci-fi sitten pitempinä teksteinä :---D Mikäköhän siinä on? Ehkä joskus vielä kirjotan fantasiajatkiksen. Näistä hahmoista tosin en lupaa mitään, he syntyivät ihan vaan tajunnanvirrassa, mutta saa nähdä :----) Kiitos paljon kommentista!!

Piraatti, kiitoksia kommentista!! ;; ♥ Ihana kuulla, että tykästyit tähän maailmaan! En tiedä, miten päädyin puhekieleen. Muistaakseni mietin sitä, kun yksi kaveri kerran sanoi että välillä mun repliikit on vähän jäykkiä kirjakielellä ja päätin sitten, että hemmetti, kirjoitanpa fantasiaa puhekielisillä repliikeillä :----D Ehkä vielä joskus palaan tähän maailmaan, mutta tällähetkellä oon ihan tyytyväinen tähän ihan oneshottina :> Kiitos vielä kerran! ♥
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 02:22:01 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 115
Vs: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia
« Vastaus #5 : 13.10.2018 13:01:28 »
Oi, miten kaunis pieni satu yksinäisistä sieluista, jotka löytyvät toisistaan lohtua ja rakkautta.

Tykkäsin tosi tosi paljon tekstin alusta ja tuntuu, että voisin lukea sen vaikka kuinka monta kertaa kyllästymättä.

Lainaus
Joka ilta Sani laskee tähtiä, mutta sekoaa laskuistaan ennen pitkää ja nukahtaa. Sitten hän alkaa laskea neulasia, mutta vaikka hän kiipeäisi kuinka korkealle neulasia on lisää ja lisää ja lopulta Sani ei pysy laskuissa mukana. Hän yrittää laskea kotilähteen pisaroita, mutta se paljastuu toivottomaksi tehtäväksi. Sinä iltana Sani tajuaa, että äidin rakkaus oli ääretön, loputon, ikuinen. Äiti ei tule takaisin, ja viimein Sani itkee.

Tää koko kappale on niin kaunis ja niin surullinen ja kuvaa kyllä ihan äärettömän hyvin menetetyn ihmisen kaipuuta. Teksti oli muutoinkin soljuvaa ja täynnä hyvin valittuja ja aseteltuja sanoja. Pakko oli tietenkin poimia pari lempparia!

Lainaus
Pieni metsänhenki, joka ei tiedä mihin mennä, joten hän pysyy siellä, kotiniityn lähellä missä lähde pulputtaa.

Lainaus
Sani törmäsi Routaan markkinoilla, todella törmäsi tähän, törmäsi tähän niin että tunsi tämän koko kehollaan…

Lainaus
Rakastui niin lujaa ja niin lähtemättömästi

Lainaus
Roudalla on harmaat surulliset silmät, joista Sani tahtoo pyyhkiä surun pois.

<3

En ole kauheasti lukenut tämän tyyppistä fantasiaa, ja keijut ja metsänhenget ja muut ovat "tuttuja" enemmän lapsuuden saduista. Tykkäsin kuitenkin kovasti kaikista näistä elementeistä, metsästä ja virvatulista ja hiisistä. Pidin aiempien kommentoijien tapaan nimistä, jotka tuntuivat kielen päällä mukavilta ja pehmeiltä ja sopivat hyvin näille luonnon kanssa sopusoinnussa eläville olennoille. Puhekielisyys yllätti, mutta oli musta kiva ja toimiva ratkaisu. Hahmot tulivat sitä kautta jotenkin lähemmäs ja hyvällä tavalla arkisemmiksi kuin jos olisivat puhuneet jotakin hienoa haltijakieltä. :D Se sopi myös tekstissä aika ajoin pilkahtavaan huumoriin.

Tunnelmat vaihtuivat aika nopeasti, samoin fokus, mikä teki tekstistä vähän epäyhtenäisen tuntuisen. Mutta se on tosi ymmärrettävää kuvaamissasi fiiliksissä ja yhdeltä istumalta kirjoitetussa tekstissä. Täytyy sanoa, että on äärettömän hienoa, että sulla on kirjoittamisen kaltainen "työkalu" paskan olon kanssa taistelemiseen. Pidin siitä, miten yksinäiset ja surulliset hahmot löysivät tässä toisensa, ja sitä kautta myös lukija sai lohtua. Satumaisen onnellinen loppu sopi tähän siis oikein hyvin. Tuon alun "runon" toistuminen lopussa sitoi kauniisti tekstin yhteen ja antoi onnelliselle lopulle myös syvemmän merkityksen.

Kiitos kovasti lukukokemuksesta!



her shaking shaking
glittering bones

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 316
  • mä sotken sut suohon
Vs: Hiidenhenki | S | Sani/Routa | luonto & fantasia
« Vastaus #6 : 06.02.2019 22:50:19 »
sugared, kaikki kommentit ovat jotenkin jääneet roikkumaan niin pitkäksi aikaa, että hirvittää! Haluan kuitenkin vielä vastata tähänkin päiviä ilahduttaneeseen kommenttiin ja osoittaa kiitollisuuttani ♥ Apua, kun en vain oikein osaa vastata tähän mitään järkevää! Olet ihan kulta ;;; ♥ Tämä on tosiaan vähän hyppivä, mutta en viitsinyt sitä alkaa kummemmin editoimaan sen jälkeen kun olin sen tajunnanvirtana ulos työstänyt, pelkäsin vähän että sitten se ei olisi enää niin... autenttinen? Halusin tosiaan kirjoittaa sellaista satumaista fantasiaa vähän aikuismaisella otteella, muistaakseni :----D Hyvä jos puhekielisyys ei häirinnyt vaan sopi tekstiin! Mietin sitä tosiaan hetken, että toimiiko se siellä, mutta päätin sitten jättää sen sellaisekseen. Halusin vähän sellaista rentoa tuntua siihen. Kiitos ihan tolkuttoman paljon kaikista kehuista ja ihaninta oli kuulla, että pidit tuon alun ja lopun runosta ja kuinka se kietoi tämän yhteen ♥ Pidin itse siitä yksityiskohdasta eniten. :>

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018