Kirjoittaja Aihe: Myrkyllinen mieli, S, Evan Rosier  (Luettu 1476 kertaa)

Rae

  • Laatikkokani
  • ***
  • Viestejä: 712
Myrkyllinen mieli, S, Evan Rosier
« : 26.03.2018 20:46:08 »
Nimi: Myrkyllinen mieli
Kirjoittaja: Rae
Beta: Neiti Syksy
Ikäraja: S
Genre: synkähkö draama
Hahmot: Evan Rosier
Vastuuvapaus: Maailma ja hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille ja loput minun mielikuvituksesta.

Osallistuu haasteeseen: One True Something 20 #2, aiheena Luihuisen pojat.




Myrkyllinen mieli

Luihuisten oleskeluhuoneessa vallitsi hiljainen puheensorina. Vanhemmista oppilaista koostuva pieni porukka oli valloittanut huoneen kuluneet mustat nahkasohvat, mikä oli saanut muut luikkimaan makuusaleihin pois alta. Ilta oli hämärtynyt ja takassa kyti enää vain hiillos.
Evan oli keskittynyt oppikirjaan, kun taas vieressä oleva Rabastan potki kengällään pöydän kulmaa ja tuijotti jurosti hiillosta. Talvi ja tentit tekivät tuloaan. Ilmassa leijaili opinnoista väsynyt tunnelma.

Osa yritti vaivoin vielä lukea pöydän ympärillä, mutta pöytä jatkoi tärinäänsä ja se sai aikaan ärsyyntyneitä murahduksia Rabastanin sitä huomaamatta. Tärähdys tärähdykseltä erityisesti Averyn kasvot alkoivat synkkenemään. Poika nimittäin nojasi käsiään pöytää vasten ja tärinä selvästi alkoi ottaa häntä aivoon. Rabastan ääliö ei sitä huomannut. Kohta jollain napsahtaisi, Evan tiesi ja laski katseensa välinpitämättömästi takaisin lainaamaansa kirjaan.

Eikä mennyt aikaakaan, kun Averyn pinna paloi.

”Voi idiootti, voitko jo lopettaa!” poika karjaisi iskien nyrkeillään pöytää niin, että pöydällä vihreässä pullossa ollut kynttilä kaatui ja putosi särkyen lattialle. Metakassa ei pystynyt enää keskittymään. Evan sulki kirjan irvistäen. Kaksi muuta poikaa olivat jo toistensa kimpussa, kun Evanin katse osui lattialla oleviin sirpaleisiin. Hetken mietittyään hän kumartui nostamaan lattialta vihreän sirpaleen. Rähinä kävi pöydän päässä, mutta Evan oli uppoutunut ajatuksiinsa sirpale sormiensa välissä. Kinastelu tuollaisesta oli niin turhaa, eikä Evan jaksanut käyttää aikaansa sen seuraamiseen.

Samaan aikaan oleskeluhuoneen ovi kävi, ja sisään pujahti rasvahiuksinen poika, joka yritti livahtaa heidän ohitseen huomiota herättämättä, mutta Evan oli jo havainnut hänet. Pöydässä istuva lopetti lasinpalasen pyörittelyn ja hänen katseensa seurasi häijysti Severusta, joka oli jo melkein pääsemässä karkuun.

”Hei Severus!” Evan huudahti.

Nuorempi poika pysähtyi ja kääntäessään katsettaan kirkkaanvihreä valo välähti yllättäen. Välähdys pysäytti muiden rähinän ja kaikki sohvalla olleet käännähtivät katsomaan tapahtunutta hiljaisuuden laskeutuessa huoneeseen. Täyttä hiljaisuutta kesti muutaman sekunnin ajan, kunnes kaikki remahtivat pilkalliseen nauruun. Severus oli kellahtanut maahan pelkästä säikähdyksestä ja keräsi nyt tavaroitaan maassa hätäisesti kasaan.

Pojan rupinen naama punoitti, mikä huvitti Evania kovasti. Ihan kuin Avada Kedavra olisi kannattanut linnassa loitsia, mitä Severus oli kuvitellut. Idiootti jos oli todella luullut. Vaikka kiroukset Evania kovasti kiehtoivatkin, ei hän niin tyhmä ollut, että niitä täällä olisi kokeillut.

Nöyryytys oli kuitenkin onnistunut ja Evan piti sen jälkeisestä tunteesta. Valois-loitsu ei tietenkään ollut mitään verrattuna kunnon pimeydentaikoihin, mutta pikku temppu oli silti onnistunut huvittamaan häntä. Vihreä lasinpalan, minkä läpi poika oli valoiksen loitsinut, hän sujautti kaapunsa taskuun. Tätä pitäisi ehdottomasti käyttää uudelleen johonkin kenen naama häntä ärsytti. Tai ehkä hän kokeilisi jotain uutta. Kirousta kenties, sopivan tilanteen tullen. Ainakin vielä jonain päivänä.
« Viimeksi muokattu: 26.03.2018 21:00:29 kirjoittanut Rae »

Not a cloud in the sky

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 662
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Myrkyllinen mieli, S, Evan Rosier
« Vastaus #1 : 31.03.2018 20:37:50 »
Oi, tykkäsin! Kuolonsyöjistä kouluaikoina kirjoitetaan harmillisen vähän, joten tähän oli kiva törmätä :) En ole tainut ennen lukea ficciä, jossa on päähenkilönä Evan Rosier eikä kirjoissa hänestä tosiaan kauheasti kerrota joten oc:maisuudesta ei voi sanoa juuta tai jaata, mutta hyvin sopii tää ficci siihen mielikuvaan mikä mulla on muodostunut Evanista.

Ihan alko harmittaa Severuksen puolesta, kun rohkelikkojen lisäksi häntä kiusaavat sitten myös omat tupalaiset, voi :(

No ei onneks ollut oikee tappokirous... vielä XD Myrkyllinen mieli Evanilla tosiaan. Tykkäsin lopusta, jossa vihjattiin tulevaisuuten, jossa Evan todellakin sitten alkoi kunnon kirouksia käyttämään. Mitenköhän Severus sitten suhtautuu kouluajan kaunoihin molempien päätyessä kuolonsyöjiin.

En saa mitään kovin järkevää ulos mutta joka tapauksessa kiitos tästä!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 229
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
Vs: Myrkyllinen mieli, S, Evan Rosier
« Vastaus #2 : 01.04.2018 01:59:52 »
Heräsi mielenkiinto Rosieria kohtaan tämän ficin myötä. Tämä oli hyvä kohtaus, uskottava ja juuri sopiva kaikin puolin. Kiitän!
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"
-Xenophilius Lovegood, Harry Potter and Deathly Hallows

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 573
Vs: Myrkyllinen mieli, S, Evan Rosier
« Vastaus #3 : 06.04.2018 16:34:45 »
Kommenttikampanjasta moi!

Nappasin tämän lukuun, koska kelmien ajan sukupolvesta kirjoitetut ficit kiinnostavat aina, myös nämä kuolonsyöjädudet. Ilahduin, kun tässä oli Severuskin! Toki tosi ikävässä tilanteessa, mutta kuitenkin. Varsin uskottavalta tuntuu, että vanhemmat luihuispojat kohtelivat häntä juuri noin. Toki on sitten extratraagista, että Severus myöhemmin halusi olla osa heidän aatettaan. Toki hyväksynnänhakeminen kiusaajiltaan käy myös karmealla tavalla järkeen.

Tuo vihreä lasinpala on nerokas keksintö! Huh, todella julma pila Evanilta, mutta tarinallisesti mahtava idea. Vaikka tämä on lyhyt teksti, tää maalaa tarkan kuvan Evanista. Hurjaa, että joku on jo teininä mieleltään noin myrkyttynyt. Hienosti kirjoitettu! Kiitos!

Turn to page 394.