Joka-maun-jästitorttuja ja muita jouluperinteitä, S, Sirius/Remus

[Odo]

Ficin nimi: Joka-maun-jästitorttuja ja muita jouluperinteitä
Fandom: Harry Potter
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, utopia!AU
Hahmot: Sirius/Remus, muita HP-hahmoja (Lily/James, Harry-vauva ym.)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot ja alkuperäisteos eivät ole omani.

A/N: Ihanalle Kiirsulle hyvää joulua tämän utopia!AU:n hengessä, jossa ei hirmuisesti avata itse utopiaa, mutta tämä on velhomaailma ilman sotaa, eripuraa ja rivien välistä luettaen, se ei sisällä kelmien Severuksen kiusaamista lainkaan (tai muutakaan oikeasti huonoa käytöstä). Sellainen HP-jouluilu, missä kaikki on kavereita, on kivaa ja siriusmaisia sattumuksia, kuten joka-maun-jästitortut ja kaatuva kuusi. Jotenkin jäin tämän kanssa todella solmuun, tapahtuuko tässä mitään, mutta rohkaistuin toiveestasi ettei mitään välttämättä tarvitsekaan tapahtua. Toivon, että tässä näkyy niin ystävyyttä kuin onnellista ja tapahtumarikasta parisuhdetta Remuksen ja Siriuksen välillä. Toivon, että viihdyt. Rauhallista joulun odotusta!

Joka-maun-jästitorttuja ja muita jouluperinteitä
(Sirius/Remus, S, Utopia!AU)

Joulukuu 1978

 Tylypahkan vuodet olivat ohitse ja hulvattomat kepposet jääneet taakse — ainakin Remuksen osalta — vaikka Remus epäili, että Sirius tuskin koskaan oppisi pois tavoistaan. Sen Remus saattoi jälleen huomata, kun heidän yhteisestä keittiöstään löytyi katasrofin verran jauhoja ja kanelia sekä mitä kummallisimpia ainesosia, joiden käyttötarkoituksesta Remus ei halunnut edes kysyä.

“Lily neuvoi, miten tehdään jästitorttuja!” Sirius ilmoitti voitonriemuisena, mutta yhtä lailla ilkikurinen virne kasvoillaan. Remus epäröi ennen kuin lähestyi “jästitorttua”, jota myös tähtitortuksi kutsuttiin. Remus oli oppinut jästien jouluperinteitä niin Lilyltä kuin vapaavalintaisella jouluperinnekurssilla jästitiedon tunneilla. Tämä oli hänen ja Siriuksen ensimmäinen yhteinen, omassa kaksiossa vietetty joulu, jonka taikaa täydensivät jästeille tyypilliset perinteet. Remus piti yhdistelmästä Mustan suvun jouluperinteistä ja hänen omia vaatimattomia tapojaan. Vaikka Siriuksen välit äitiinsä Walburgaan eivät olleet lämpimät, Sirius kirjoitti joka joulu perheelleen kirjeen. Ja useimmiten tapasi vähintään kerran joulun aikaan rakasta veljeään Regulusta.

Remus rakasti joulua niin Tylypahkassa vietettyinä vuosina kuin niinä vuosina, kun kelmit ja Lily olivat yhdessä viettäneet aikaa Pottereilla. Vaikka James, Sirius ja Severus eivät olleet ylimpiä ystäviä, tulivat he ainakin jouluisin toimeen Lilyn mieliksi. Pottereilla vietetyissä jouluissa oli ollut oma tunnelmansa ja notkuva joulupöytä, millaista Remus saati Sirius eivät olisi osanneet itse loihtia. Nyt Sirius oli kuitenkin ylittänyt odotukset ja leiponut jästimenetelmin tähtitorttuja, mikä samaan aikaan sykähdytti ja hieman myös pelotti Remusta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Sirius osallistui joulupöydän antimien leipomiseen tai valmistamiseen.

Siriuksen mieliksi Remus otti käteensä yhden tähtitortun, joka muistutti enemmänkin litistynyttä nyyttiä. Värinsä puolesta nyytissä saattoi olla luumumarmelaadia. Heti ensimmäisestä suupalasta Remus huomasi, ettei se ollut luumumarmeladia ja Siriuksen haukahteleva nauru kajahteli heidän asunnossaan kyynelten valuessa Remuksen poskilla ja savun noustessa korvista. Sirius otti joka vuosi kaiken irti jouluriehasta kuin mikäkin kakara.

Kakara tai ei — Remus rakasti Siriusta. Ja rakkaudella, hän työnsi joulutortun jämät Siriuksen naurusta avoimeen suuhun.



Joulukuu 1981

Remus ja Sirius olivat viettäneet yhteiseloa jo lähes kolmisen vuotta, kun Sirius päätti jouluaattona heidän tarvitsevan kuusen. Aidon joulukuusen, kuten Sirius välttämättä vaati, eikä Remus saanut apua heidän kissaltaan vaikka kuinka katsoi tämän keltaisiin silmiin kuin apua anoen. Heidän kissansa, Merlin, varmaan rakastaisi kuusta Siriustakin enemmän — eikä Remukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sinne, minne Sirius hänet vetäisi mukanaan.

Muutaman kaikkoontumisen ja ilmiintymisen jälkeen Remuksen vatsassa velloi, eivätkä he suinkaan olleet tulleet Tylyahon tai edes Godricin notkon velhomarkkinoille vaan keskelle kuusimetsää. Remus oli uponnut polvia myöten hankeen yhtä paljon kuin Siriuskin, joka ei antanut lumen hidastaa tarpomistaan.

“Mahtaakohan täältä löytyä tarpeeksi isoa kuusta?” Sirius kysyi harppoessaan syvemmälle metsään. Remus mietti yhteisiä jouluja Tylypahkassa ja kahta Tylypahkan vuosia seurannuttakin, joista ensimmäisen he olivat viettäneet kahden ja seuraavan Jamesin ja Lilyn luona. Lily ja James asuivat lämpimässä Godricin notkossa sijaitsevassa tuvassa yhdessä vauvansa Harryn kanssa. Pieni Harry-vauva oli jokellellut yhä uudestaan ja uudestaan koiran hahmon ottaneelle Siriukselle ja nauranut, kun Sirius muuttui lopulta omaksi itsekseen. Sirius oli lyömätön lapsien kanssa, mistä Remus oli iloinen, vaikka he eivät halunneetkaan yhteistä jälkikasvua.

Harryn kummina olo riitti heille molemmille. Ja tänä vuonna Sirius oli päättänyt kutsua Potterit heille, vaikka heidän kotinsa oli pieni kaksio, jonka he jakoivat varsin värikkäissä tunnelmissa Siriuksen mielenliikkeistä riippuen. Useimmiten ne olivat ilkikurisia, mutta toisinaan, niin romanttisia ettei Remus ollut uskoa silmiään.

Nyt Siriuksen romanttinen puoli oli saanut päähänsä, että joulukuusi kuului tupaan kuin tupaan ja koristeissa ei pihisteltäisi. Onneksi Remuksella oli hyvä palkkainen työ Tylypahkassa eikä Siriuskaan ollut  tyhjätasku. Ja kyllähän Remus ymmärsi, että yhteiseen aikaan kannatti panostaa, kun Tylypahka piti Remuksen aina pitkiäkin aikoja poissa kotoa.

Silti, Remus mietti, mihin ihmeen korpeen he olivat päätyneet. Kuusimetsää oli kaikkialla heidän ympärillään, mutta Sirius lauloi velhojen joululauluja säikyttäen varmasti viimeisenkin eläimen lähipiiristä, eikä Remus voinut olla hymyilemättä hoilaukselle.


Joulukuu 1982

Merlin kehräsi, kun Remus silitti kissaa Siriuksen koheltaessa keittiössä, heidän odottaessa vieraita saapuvaksi. Viime vuotinen kuusikatasrofi oli päätynyt jota kuinkin siten, että koiraksi muuttunut Sirius ja Merlin-kissa olivat kaataneet kuusen koristeineen kaikkineen ja muutamat kuuseen ripustetut paukkumakeiset poksahdelleet niin kyyhkyjä kuin toisiaan mäiskiviä shakkinappuloita pitkin tupaa.

Lily oli nauranut heleästi, James yhtynyt Siriuksen naurunremakkaan ja pieni Harry jokellellut niin, että hänen ensimmäinen sanansa lipsahti suusta.

Se ei ollut äiti. Eikä isä. Eikä sen enempää Sirius, vaikka Harry olikin aivan toisen kummisetänsä lumoissa.

“MERLIN!” Harry oli jokeltanut uudestaan ja uudestaan, johon kuusen kaatumista säikähtänyt kissa oli viimein rauhoittunut. Sentään Harry ei ollut oppinut koko lausetta, jossa oli muutama varsin siriusmainen sanavalinta, eivätkä ne olisi sopineet lainkaan lapsen suuhun. Joulukuusi oli joka tapauksessa pitkän tarpomisen, sitäkin pidemmän koristelun ja kaiken vaivan jälkeen kaatunut kumoon ja poksautellut niin pallonsa kuin paukkamakeisensa ympäri ämpäri, eikä Lilyn kuuraustaiat paljoa tilannetta parantaneet.

Remus oli hätäillyt kuusen kaatumista, mutta suurempi huolenaihe hänellä oli ollut Sirius joka oli siirtynyt jo seuraavaan ohjelmanumeroon. Välittämättä siitä, että hänen harkiten valittu kuusensa oli kaatunut.

“Joka-maun-jästitorttuja tarjolla”, tämä oli kailottanut tarjotin kädessään kuin Tylypahkan pikajunan kärrynoita konsanaan.

Vieraiden saapuessa Remus kuulikin tutun lausahduksen, joka viime vuonna oli ollut omanlaisensa ohjelmanumero. Sirius oli värikästä vierasjoukkoa vastassa — jo tutuksi tulleiden joka-maun-jästitorttujensa kanssa. Remus tervehti niin Lilyn, Jamesin, Severuksen ja Reguluksen, joka oli ensi kertaa heidän vieraanaan. Peter saapui hieman myöhemmin yhdessä tyttöystävänsä kanssa, joka oli varastanut Peterin muutamaksi jouluksi itselleen. Remusta tai Siriusta se ei haitannut, eikä sen kummemmin Jamesiakaan, sillä pian Harry saisi leikkikaverin.

Joulu eteni Siriuksen johtamana riehkkaaseen tapaansa. Remus seurasi sitä enemmän sivusta, mutta nautti ystäviensä seurasta ja ajautui pitkään seurusteluun liemimestarin kanssa, joka oli yhtä lailla hänen kollegansa kuin ystävänsä. James ei vieläkään välittänyt Severuksesta, mutta yhtä lailla, Severus oli osa heidän jouluaan. Kuten kaikki muutkin.

He vaihtoivat muistojaan Tylypahkan vuosista ja miettivät, mitä tulevaisuus toisi heidän eteensä. Kaikki tuntui olevan erinomaisesti, mutta vieraiden lähdettyä, Remus oli hyvillään. Riehakas joulutunnelma oli hiipunut ja Siriuskin raukea kaikesta vieraiden viihdyttämisestä. Remuksella oli sitä paitsi oma kepposensa Siriuksen varalle.

Sillä yön hiipiessä, Remus loitsi mistelitaivaan heidän yläpuolelleen ja lopun iltaa he suutelivat ja muistelivat niin ensisuudelmaansa kuin menneitä jouluja. Olipa Siriuksen riehakkaassa joulussa sattumuksia ja tapahtumia kerrakseen vuosi vuodelta enemmän, niin jouluyön he olivat vain kahden. Ja kahden he saattoivat kääriytyä vilttiin ja nauttia siitä, että heillä oli ystäviä ja perhettä ympärillään, mutta myös toisensa. Ennen kaikkea Remus koki, että Sirius ja Merlin olivat perhe, joka vahvistui vuosi vuodelta. Siriuksen kainalossa Remuksella oli aina hyvä, turvallinen olo, ja siihen hän saattoi nukahtaa uudestaan ja uudestaan.

Joulu oli ennen kaikkea perhejuhla ja uudenvuoden lähestyessä, vuosi vuodelta Remus toivoi samaa — yhteistä aikaa läheistensä kanssa.

[Meldis]

Ihh, mikä söpöily pläjäys! Ehdottomasti hyvä valinta tämä utopia!AU, sopi Kelmeille oikein hyvin ja erityisesti Siriukselle ja Remukselle. ^^ Voi että Siriusta, joka ei tahdo oikein kasvaa aikuiseksi, joskin eihän tuo reilu parikymppinen vielä mikään täysin kypsä aikuisikä omasta mielestäni olekaan. Remus siihen vähän kasvaneena sopii kaitsemaan pahimpia keksintöjä tai ainakin sitten antamaan potut pottuina, tai kamalan makuiset joulutortut torttuina.

Ja rakkaudella, hän työnsi joulutortun jämät Siriuksen naurusta avoimeen suuhun.

Miten hauska mielikuva Siriuksesta nauramassa, kun luuli varmaan saaneensa Remuksen täysin hämmennettyä ja sitten saikin maistaa omaa lääkettään, kirjaimellisesti. Nämä kaksi sopivat niin hyvin toisilleen. <3 Minustakin Sirius olisi tosi hyvä lasten kanssa ja osaisi naurattaa Harrya, mutta hänelle se olisi aivan riittävästi, kyllähän kummisetänä olona on riittävästi vastuuta, varsinkin Siriuksen kaltaiselle. Kuusen haku oli superhauskaa ja en voi kuin Remuksen lailla olla hymyilemättä, vaikka ihan pähkähulluhan tuo ajatus on, mutta ihan sairaan söpö. ^^

Merlin-kissa! Ihan täydellinen nimi ja miten sopivaa, että Anturajalka ja Merlin kaatoivat temmeltäessään kuusen, oikeastaan olisin ollut suuresti yllättynyt, jos Merlin ei olisi tehnyt kuuselle jotain. Suloista, että Harryn ensimmäinen sana oli Merlin, hih ja ihanaa, että Lily tai James eivät ottaneet sitä nokkiinsa. <3

Ennen kaikkea Remus koki, että Sirius ja Merlin olivat perhe, joka vahvistui vuosi vuodelta.

Voi ettien että, en kestä, miten höpönen olo tästä koko ficistä tulikaan! <3 Ylipäätään rakastin tätä vakiintuneen parisuhteen tunnelmaa, kun voi pyöritellä silmiään toisen toilailuille ja mennä nukkumaan viereen, koska siinä on parasta olla. Ja että Sirius myös selkeästi tietää, että saa tiettyyn rajaan saakka pelleillä, hän ei pelkää Remuksen lähtevän, jos rupeaa lapselliseksi. Sirius saa oikeasti olla hulvaton itsensä huolehtimatta, mikä on aivan ihanaa ja tärkeää.
Kiitos tästä söpöydestä tosi paljon, tämän lukeminen teki olon tosi lämpöiseksi. Kiitos! <3

[Odo]

Meldis, hauskaa, että löysit tämän pariin ja viihdyit. <3 Sirius on varmaan ikuinen kakara, mutta onneksi Remus tykkää silti Siriuksesta jne. ja minusta on kivaa, että ainakin Remus ja Severus ovat tässä utopiassa ilman sotia ja eripuria ystävystyneet, vaikka James ja Sirius eivät niin ymmärräkään Severuksen päälle - yhtä kaikki, myös Severus oli osa heidän jouluaan, ja minusta on ihana ajatella ettei liemimestarikaan ole yksin joulujaan. Regulusta olisin halunnut tunkea enemmänkin, mutta ei ainakaan tällä kertaa niin isosti tullut kuin olisi voinut.

Tässä samaan aikaan sattuu ja tapahtuu, niin keittiö- kuin kuusikatasrofeja, leivotaan joka-maun-jästitorttuja, ja sellaista, mutta toisaalta tämä ei ole kovin juonellisesti rikas, vaikka tätä oli silleen hauska kirjoittaa ongelmattomasta velhomaailmasta ja yhdestä lempiparituksistani. Ja se, että sain tämän myötä inspiraation sijoittaa tämän AU:n maailmaan vielä "jatko-osan", kun itsekin pohdin Siriuksen räkänokkaisuutta kaksikymppisenä. Siriuksen syntymäpäivä on 3.11. ja kun tulee vuosi 1989, on Siriuksen kolmikymppiset ja paras pikkujoulukausi alkamassa. Kun Sirius ei tässä maailmassa joudu Azkabaniin, ei ole Kiltaa taistelemassa Pimeyden voimia vastaan, eikä edes Voldemortia, voisi olla hauskaa kirjoittaa kelmeistä, Severuksesta ja Reguluksesta yhteisissä pikkujouluissa ja niissä kolmekymppisissä, joissa Sirius aikuistuu - vai aikuistuuko sittenkään. Aloittelin sitä jo, mutta menin toisaalta vähän solmuun, mutta olisi hauskaa saada se tälle joulua vielä ulos. Ensin mietin polttareita, mutta kun joulu kolkuttaa ovella, miksipäs ei voisi 3.11. kieppeitä juhlia pikkujouluhuumaa ja niitä kolkytvee juhlia.

Kiitos Meldis kommentistasi ja pahoittelut tästä löpinävastauksesta. <3

[Larjus]

Utopia-AU kuulostaa tosi hyvältä idealta, niin että kaikki on hyvin ja onnellisia ja iloisia! Tässä oli just sellainen ihana hyväntuulinen tunnelma, ja lukiessa tuli itsellekin hyvä mieli Mukavan paljon olit hahmojakin tähän kerännyt, ja arvostin sitä, että Peter ja Severus olivat mukana!

Värinsä puolesta nyytissä saattoi olla luumumarmelaadia. Heti ensimmäisestä suupalasta Remus huomasi, ettei se ollut luumumarmeladia ja Siriuksen haukahteleva nauru kajahteli heidän asunnossaan kyynelten valuessa Remuksen poskilla ja savun noustessa korvista.

Jaiks, minkäköhänlainen makuelämys Remusta kohtasi Joka maun rakeiden makuiset tortut olis kyllä melkoinen hitti tai huti. En haluaisi olla se, joka saa korvavaikun tai rään makuisen tortun! XD Toisaalta ei kyllä houkuttelisi moni muukaan mainittu maku, sardiinit ja mitä kaikkia niitä oli. Taidan itse pysytellä ihan vain tutussa ja turvallisessa luumumarmeladissa.

Viime vuotinen kuusikatasrofi oli päätynyt jota kuinkin siten, että koiraksi muuttunut Sirius ja Merlin-kissa olivat kaataneet kuusen koristeineen kaikkineen ja muutamat kuuseen ripustetut paukkumakeiset poksahdelleet niin kyyhkyjä kuin toisiaan mäiskiviä shakkinappuloita pitkin tupaa.

Melkoinen show Jossain muussa ficissä se voisi ollakin kamala asia, mutta ainakin tässä se vain huvittaa! Aika söpöä kuvitella koiramuodossaan oleva Sirius ja kissa kaatamassa joulukuusen ja muutenkin kylvämässä kaaosta!

“MERLIN!” Harry oli jokeltanut uudestaan ja uudestaan, johon kuusen kaatumista säikähtänyt kissa oli viimein rauhoittunut. Sentään Harry ei ollut oppinut koko lausetta, jossa oli muutama varsin siriusmainen sanavalinta, eivätkä ne olisi sopineet lainkaan lapsen suuhun.

On varmaan joo parempi, ettei Harry oppinut toistamaan kuin vain kissan nimen Ensimmäiseksi opituksi sanaksi kyllä aika erilainen, mutta se sopii Harrylle. (Vaikka tällaisessa AU:ssa hänkin varmasti on loppujen lopuksi tosi "tavallinen".)

Joulu oli ennen kaikkea perhejuhla ja uudenvuoden lähestyessä, vuosi vuodelta Remus toivoi samaa — yhteistä aikaa läheistensä kanssa.

Sitä se joulu on mullekin, ja toiveenikin on hyvin pitkälti sama! Se on kyllä toteamus, johon on hyvä lopettaa tämä fici ♥ Uskaltaa ajatella, että Remuksen toivekin varmasti toteutuu.

[Azure]

Oii, tämä oli ihana utopia!AU! Alkukommentissa toit esille solmun siitä tapahtuuko tässä mitään, mutta tosiaan ei aina tarvitsekaan mitään suurta tapahtua. Tällaiset slice-of-life tyyppiset söpöstelyt ja hyvänmielen ficit on myös joskus tarpeellisia. Ja tämä oli mielestäni juuri sellaista mukavaa aivot-narikkaan-tyylistä jouluista hyvänmielen luettavaa, joka sopi minulle tähän hetkeen oikein hyvin vaikka tammikuussa ollaankin! <3

Ihan ensiksi sanon, että minusta oli aivan ihana ajatus, että Severuskin oli mukana jouluperinteissä eikä jäänyt yksin - toki eihän Lily nyt olisi Severusta yksin jättänyt, ystäviä kun ovat. Mutta ihanaa lukea, että Severuksella ja Remuksellakin oli jonkinlainen kaverisuhde. Mun omassakin head-canonissa Remus ja Severus olisi muodostaneet jonkinlaisen ystävyyssuhteen, jos tapahtumat olis edenneet eri tavalla kuin canonissa, joten minusta on aina mukava lukea samasta myös muiden ficeissä.

Kakara tai ei — Remus rakasti Siriusta. Ja rakkaudella, hän työnsi joulutortun jämät Siriuksen naurusta avoimeen suuhun.

Tykkäsin näistä kahdesta virkkeestä (kappaleesta? mulla on termit hukassa tänään xD) jotenkin tosi paljon ♥ Tuo minusta jotenkin niin hyvin esille näiden kahden suhteen toisiinsa, mutta myös sen ettei Sirius - siitä huolimatta että on "villimpi" - suinkaan ole heidän parisuhteessa ainoa kujeileva osapuoli. Ja tuollainen ihana tapa osoittaa rakkautta - koska mikäs sen parempaan kuin hyvän maun rajoissa antaa toisenkin nyt kärsiä sama kohtalo 

Oiii, pikku-Harryn ensimmäinen sana olikin Merlin <3 Ehkä ihan hyvä vain, ettei oppinut - ainakaan vielä - koko lausahdusta sanomaan kummisetänsä perässä. Voin vaan kuvitella pikku-Harryn papukajana toistamassa Siriuksen lispahduksia vanhemmilleen. James ei varmaan kovin olis moksiskaan mutta Lilyllä olisi takuulla sana jos toinenkin sanottavanaan Siriuksen sanavalinnoista Harryn läheisyydessä 😂

Joka-maun-jästitortut kuulostaa aivan mahtavalta asialta!

Siriuksen kainalossa Remuksella oli aina hyvä, turvallinen olo, ja siihen hän saattoi nukahtaa uudestaan ja uudestaan.

En kestä kuinka minun sisäinen Sirius/Remus-fani hykertelee ja heijailee söpöhöpönä kerällä onnesta täällä tämän lukemisen jälkeen! 🥰
Kiitos lukukokemuksesta! <3