Kirjoittaja Aihe: Villapaitojen syvin tarkoitus, Harry/Ron-ficlet, S  (Luettu 564 kertaa)

lotus

  • pufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 17
  • stronger than seems
Nimi: Villapaitojen syvin tarkoitus
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Harry
Genre: hömppäromantiikka, fluff
Yhteenveto: Harry näyttää aina saavan paremman joulujumpperin kuin Ron.

Disclaimer: Kaikki tunnistettava kuuluu Rowlingille.
A/N: Kyllä, jouluficci loppukesästä! Tää tuli kirjoitettua inspiraatiopuuskan saattelemana lähinnä yhdessä illassa, ja laatu saattaa olla sen mukaista. Osallistun tällä Fluffy10 #3-haasteeseen. Kirjoitettu inspiraatiosanasta villapaita. Ficci sijoittuu Harryn ja kumppaneiden "kahdeksannen" vuoden jouluun.

~~

”Taisit sitten tänäkin jouluna saada kastanjanruskean?”

Ron tyytyi vain virnistämään Harryn lohkaisulle. Eihän se mikään salaisuus ollut, että kastanjanruskea soti Ronin kirkkaanpunaista tukkaa vastaan.
   ”Täytyy myöntää, että tuo sinun lohikäärmeesi on kyllä coolimpi”, hän tokaisi vilkaistessaan Harryn omaa villapaitaa, johon oli neulottu unkarilainen sarvipyrstö harmaanvihreällä pohjalla. ”Saanko pusun, vai mennäänkö jo aamiaiselle? Miten vain lohikäärmeenkesyttäjä haluaa.”

Oli harvinaista luksusta, että makuusali oli vain heidän käytössään; kaikki kahdeksasluokkalaiset – olivat he sitten korpinkynsiä, rohkelikkoja, puuskupuheja tai luihuisia – oli laitettu kahteen tyttöjen ja poikien makuusaliin, McGarmivan mukaan yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi. Vaikka oli se tottakin, että seitsemäsluokkalaisia oli palannut vähän.

”Kyllähän muutama sellainen kelpaisi”, Harry ilmoitti venyttelevästi, ”jos Ronald Weasley soisi minulle niin suuren kunnian.”
   ”Yök, kuulostat ihan Murielilta!” Ron tokaisi hätääntyneesti ja nousi sängyltään. ”Eikö heru mitään siirappisempaa hellittelynimeä?”
   ”No mikä se sitten olisi, Kunkku-Ron vai? Tai hunajapupu?”
”No vaikka-” Ronin lause keskeytyi, kun Harry suuteli häntä vaientaen hänen suustaan kuuluvan äänen.

”Noh, Ronald, tekeekö rakas Muriel-tätisi noin?” Harry kysyi valtava virne huulillaan suudelman loputtua. ”Nyt olisi ehkä hyvä hetki tunnustaa.”
   ”No, ei siinä mitään sellaista ole”, Ron vastasi totuudenmukaisesti. ”Ja nyt, jos lohikäärmeenkesyttäjä vain viitsii, tee se uudelleen.”
”Kyllä, hunajapupu.”

Ronia ei tuntunut haittaavan, vaikka muutama puoliksi revitty lahjapaketti putosikin lattialle.


"We'll be friends forever, won't we, Pooh?" asked Piglet. "Even longer", Pooh answered.

Ava ja bannu © Auroora

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 138
  • A Chapter Can Be a Book
Vs: Villapaitojen syvin tarkoitus, Harry/Ron-ficlet, S
« Vastaus #1 : 03.08.2018 21:21:09 »
Aawws ^-^ Tää oli aivan mahdottoman sulonen. Todellinen hyvän mielen ficlettinen. Ihana. Rakastan.

Pidin tuosta yksityiskohdasta, että kaikki "kahdeksannelle" vuodelle palanneet oppilaat olivat samoissa makuusaleissa. Se varmasti toisi opiskelijoille yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun kaikki eivät palanneet takaisin.

Kaiken ihanuuden ja suloisuuden lisäksi tää oli myös hauska. Tuo Muriel-tädin mukaan vetäminen sai nauramaan ja molempin hellittelynimet toisille olivat mahtavia. :D

Ron ja Harry ja jouluinen pusuilusöpöilyhetki, ah. Parhautta. Kiitos tästä ihanasta ficletistä. Palaan lukaisemaan tämän vielä monesti.

(Ja hei, ei siinä kauaa enää mene, ku jo on joulu - aika kuluu niin nopeesti. Tää on vaan tälläne varaslähtö. :D )

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

>> Yes, I'll just step inside this police box and arrest myself. >> The 10th Doctor

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 421
  • home is where you hang your enemy's head
Vs: Villapaitojen syvin tarkoitus, Harry/Ron-ficlet, S
« Vastaus #2 : 07.08.2018 17:29:03 »
Kommenttikampanjasta iltapäivää! o7

Näin ensinnäkin mainitsen, että tykkään kovasti ajatuksesta, että tuvat on niputettu yhteen ja samaan, vaikka sitten käytännöllisyyden vuoksi, mutta varmasti ainakin osittain juurikin tuon McGarmiwan mainitseman yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi! Kyllä se sota yhdistää varmasti kaikenlaisia noitia ja velhoja ja jostainhan se yhdistäminen täytyy aloittaa. Toivottavasti alemmatkin luokat pian seuraavat esimerkkiä ;)

Ja sitten itse Rarryyn! Oon suuri from friends to lovers fani ja tykkään aivan pipona Rarrysta juurikin siksi, koska he ovat niin tärkeitä toisilleen ihan koko kirjasarjan ajan <3 (enkä suoraan sanottuna jaksa uskoa, että Ronin ja Hermionen suhde kantaisi kauhean pitkälle, mutta näkökulmasta se kai riippuu ;D ) ja tässä on tosi muhevasti tuotu esille just sellaista leppoisaa yhdessäoloa, kun ollaan jo tuttuja ja läheisiä eikä suhdekaan varmasti ihan tuore enää ole, ollaan kiinni siinä oikeassa asiassa eikä vain salamarakastumisen aiheuttamassa endorfiiniryöpyssä.

Ja voihan lol kun piti tuoda Muriel-täti mukaan kuvioihin xD melkoinen tunnelmantappaja! Mutta onneksi siitäkin päästään suhteellisen kevyesti ohi, jotta lohikäärmeenkesyttäjä ja hunajapupu saavat jatkaa pusuttelua kaikessa rauhassa <3

tirsu tuossa yllä jo mainitsikin, että tämä on kertakaikkiaan oikea hyvänmielenficci, koska ei tätä voi lukea hymyilemättä ja pitelemättä kiinni sydänalasta, koska on se Rarryrakkaus vaan niin ihanaista <3333

Kiitos :)
Beelsebuttin laari

Jos haluat kommentoida tekstejäni, jätäthän vain positiivista palautetta. Jos ei ole positiivista sanottavaa tekstistäni, ethän kommentoi lainkaan! Jos haluan rakentavaa palautetta, haen sitä hyviltä ystäviltäni joiden kirjoitustaitoihin luotan.