Kirjoittaja Aihe: Vahinkoja | S | Lee/Dean | aamufluff  (Luettu 427 kertaa)

Rae

  • Laatikkokani
  • ***
  • Viestejä: 715
Vahinkoja | S | Lee/Dean | aamufluff
« : 20.01.2019 20:18:37 »
Nimi: Vahinkoja
Kirjoittaja: Rae
Ikäraja: S
Genre: draama, pienifluff
Hahmot: Lee Jordan/Dean Thomas
Vastuuvapaus: Maailma ja hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille ja loput minun mielikuvituksesta.
A/N: Tästä tuli ehkä hieman hölmö ja höttöinen pitkän angst-tekstien kirjoitusputken jälkeen, mutta kirjoitin kuitenkin. Aloin nyt jälkikäteen miettimään, että tämä voisi kaivata jatko-osan, mutta se jää nähtäväksi. :3

Osallistuu haasteisiin: Kerää kaikki hahmot #2, hahmolla Lee Jordan ja Neliottelu, Team Ficlet





Vahinkoja

Aamu tuntui tavallista kankeammalta Leen noustessa sängystä. Hän havaitsi sellaisissa kohdissa vartaloaan jähmeyttä, missä ei ollut tiennyt lihaksia olevankaan. Silmät puoliummessa hän meni paidatta keittiöön napsauttamaan kahvinkeittimen päälle. Keittiö kaipasi kuurausta ja olohuoneen sohvatyynyjäkin näkyi olevan viskattu edellisenä yönä lattialle. Sohvapöydällä näkyi olevan avattu kondomikääre. Lee painoi kädet kasvoilleen, veti syvään henkeä ja puhalsi sen jälkeen pitkään ulos. Olo oli ainakin tyydyttynyt.

Kahvi porisi taustalla Leen nojautuessa keittiösaraketta vasten muki käsissään. Hän ei ollut varma, oliko tehnyt virheen jo siinä vaiheessa kun päästi Deanin asunnolleen, koska tilanne oli päässyt sen jälkeen eskaloitumaan turhankin nopeasti. Nuorempi mies retkotti nyt hänen sängyssään ilman boksereita vielä nukkuen. Lee pystyi vielä tuntemaan yölliset suudelmat kaulallaan. Hän hieraisi sitä hieman tuhahtaen ja kääntyi sitten kaatamaan kahvia itselleen.


Lee oli polttamassa jo toista tupakkaa, kun Dean vihdoin heräsi. Miehen kasvoilla oli raukea ilme tuon saapuessa istumaan Leen viereen pienelle parvekkeelle. Toinen näytti löytäneen housut jalkaansa.
Kouluaikoina poikien katseet olivat kyllä uteliaina tutkineet toisiaan, mutta mitään lähentymistä ei ollut tapahtunut. Molemmat olivat olleet kiireisiä tahoillaan, eivätkä heidän tiet olleet kohdanneet. Nyt se kohtaus oli tapahtunut.

Hetken ajan he kuulostelivat kylän ääniä, kun muut ihmiset tekivät lähtöä töihin ja muihin aamuaskareihinsa. Tuulenvire liikutteli Deanin hiuksia tuon ummistaessa silmiään levollisesti.

”Sä olet vielä varattu”, Lee sanoi katsoen kauempana puiden yllä liitävää lintua.

Se ei ollut kysymys vaan toteamus, mikä ei välttämättä odottanut vastausta. Eikä Dean vaikuttanut olevan kiinnostunut siihen vastaamaan. Lee oli kyllä kuullut, ettei Deanin ja tuon kumppanin Seamuksen juttu luistanut ihan kuin rasvattu. Pari vaikutti olevan nyt tiensä päässä, mutta he eivät olleet sitä vielä ääneen julistaneet, vaan olivat vielä yhdessä. Lee ei vain tiennyt, kuinka vakavasti, ja aikoivat he vielä yrittää korjata asiansa. Hän oli kuitenkin tämän aamun aikana hieman alkanut toivoa, että suhde ajaisi pian karille lopullisesti.

”Ei sillä, etteikö viime yö olisi ollut nautinnollinen, mutta-”

”Mm, tiedän.”

Molemmat olivat hetken vaiti. Juttu voitaisiin haudata ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

”Ei kukaan edes nähnyt", Dean sanoi.

”Paitsi sä pussasit mua kadulla”, Lee huomautti, mille toinen hymähti.

”Se oli vahinko.”

”Idiootti.”

Lee veti vielä viimeiset sauhut antaen Deanillekin, kunnes tumppasi tupakan.

”Saanko vielä yhden pusun?” Dean pyysi hipaisten kädellään toisen kaulaa, mistä Lee sai kylmiä väreitä.

”No ei sillä varmaan tässä vaiheessa enää ole väliä,” Lee murahti, muttei voinut olla hymähtämättä toisen ilosta vääntyneille silmille.

Eikä hän pannut pahitteeksi, kun Dean nousi ja painoi huulensa hänen omiaan vasten. Huulet olivat pehmeät ja hakivat Leeltä vastakaikua. Tilanteessa moni asia painoi hänen mieltään, mutta aamu oli lopulta liian mukava ja Dean liian pantavan näköinen siihen, että Lee olisi jaksanut vastustella. Hän luovutti ja painoi Deanin seinää vasten antautuen haluilleen. Vahinko oli jo tapahtunut.

Not a cloud in the sky