Kirjoittaja Aihe: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11  (Luettu 2191 kertaa)

Karvis

  • Vieras
Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« : 25.01.2023 10:47:57 »
Nimi: Poikapisaroita
Ikäraja: K-11
Genre: Romantiikka
Paritus: Harry/Ron
Vastuuvapaus: En omista näitä, enkä saa rahaa tai halua mitään pahaa tällä aiheuttaa

Hieman myöhästyneet synttärionnittelut Beelsebuttikselle tämän pikku höpöilyrarryn myötä




Siitä ei ollut ikinä puhuttu, että Ron oli se, mitä Harry aina kaipasi, vaikka Harry huomasi Hermionen huomanneen. Ron ei ehkä huomannut mitään tai jos huomasi, ei ainakaan puhunut. Toisaalta ne typerät kolmivelhoturnajaiset olivat opettaneet Harrylle hänen tunteidensa syvyyden ja sen älyttömän asian, että jokin muu kuin tytöt olivat hänen mielessään. Hän oli luullut olevansa tyttöhormonien lumoissa, mutta Ron ja tytöt olivat sama asia. Ei niin, että Harry ajatteli Ronin tyttönä (vaikka pitkä tukka olisi saattanut sopiakin Ronille, huulipuna taas ehdottomasti ei) vaan niin, että siinä, missä hän saattoi kuvitella suutelevansa tyttöjä, hän saattoi kuvitella suutelevansa myös Ronia.

Oli siinä eronsakin. Kun hän ajatteli tyttöjen suutelemista, se oli vierasta. Sen sijaan, kun hän ajatteli Ronia, hän tunsi joka kulman. Ainoa, mitä hän ei tuntenut oli se, miten Ron tykkäisi tehdä sen. Eikä hän tiennyt sitäkään, tykkäisikö Ron suudella hänen kanssaan. Sillä ei ollut kuitenkaan väliä, sillä Harry ei ollut aikeissa suudella Ronia. Ikinä. Milloinkaan. Missään. Hän ei pilaisi parasta ihmissuhdettaan sillä. Suutelu sai jäädä hänen salaiseksi haaveekseen.

Mutta eihän se tietenkään jäänyt. Salaisuuksilla oli tapana pulpahtaa pintaan. Tämä salaisuus odotti Tylyahossa vedettyihin päättäjäiskänneihin asti. Harry oli tanssinut useammankin tytön kanssa ja jossain välissä hän oli päätynyt tanssimaan Ronin kanssa. Nautittu tuliviski mukavasti pehmensi pään ja höllensi kielenkannat niin, että Harry painautui hihitellen Ronia vasten. Ron ei vetäytynyt kauemmas ja huojui siihen malliin, että tämäkään ei ollut ihan selvä.

"Ron, minä niin tykkään sinusta", Harry sanoi.

"Tykkäät? Kuulostat ihan Ginnylta viisivuotiaana ennen kuin häntä alkoivat poikapisarat ällöttää. Hän tosin taisi päästä siitä yli."

Ron kuulosti siltä kuin olisi todella miettinyt sitä oikein ajatuksella. Ginnya. Tai poikapisaroita.

"Entä sinä?" Harry kysyi painaen päänsä Ronin olalle hieman jo unisena. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä hän yönsä nukkuisi, mutta hän ei jaksanut välittää.

"Mitä minusta?"

"Ällöttääkö poikapisarat sinua."

"En ole koskaan miettinyt sitä."

"Haluatko tietää?" Harry kysyi ennen kuin ehti estää itseään. Hän oli nyt iso velho, valmis lähtemään maailmalle. Tämä oli olennainen askel siihen - lähtisikö hän yksin vai yhdessä. Hän ei ollut varma, oliko hänen mietteissään ja logiikassaan mitään järkeä.

"En oikeastaan", Ron vastasi juuri silloin, kun Harry oli jo päättänyt antaa pisaroitaan. Hänen huulensa käväisivät Ronin huulilla ja hänen katseensa seurasi vähän harottaen reaktiota, minkä kevyt suudelma sai tässä aikaan. Ensin tämä näytti yllättyneeltä ja sitten vielä yllättyneemmältä.

"Ei hullumpaa, mutta miksi sinä teit tuon?" tämä kysyi, ja Harry hymyili, koska ainakaan Ron ei ollut lyönyt häntä turpiin.

"Minähän jo sanoin. Minä tykkään sinusta."

"Ai sinä tarkoitit että siten? En ollut koskaan ajatellutkaan...", Ron sanoi tuijottaen häntä pitkään niin kuin valaistusta odottaen, mutta luultavasti ainoa, mitä tämä odotti, oli selvää hetkeä, mitä ei ollut luvassa ennen aamua. Silti tämä äkkiä hymyili pehmeästi, melkein haaveilevasti niin kuin olisi ollut lemmenjuoman vallassa. Luultavasti tämä vain oli niin humalassa. Tai ehkä Harryn poikapisaroissakin oli taikaa.  "Tee se uudestaan, Harry", Ron pyysi.

Ja Harry teki. Hän oli viettänyt niin paljon aikaa Ronin kanssa, puhunut tämän kanssa tungoksessa niin lähekkäin, että tämän hengitys oli hänelle tuttu. Nyt siinä oli annos enemmän pistävää viinanmakua kuin normaalisti, mutta tuttu se oli silti. Siihen oli mukavaa jäädä. Huomisesta ei tiennyt, mutta se oli kaukana.

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 359
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #1 : 26.01.2023 08:26:16 »
Olipa hauska löytää tämä, kun koin hiljattain jonkin suuren valaistumisen tämän parituksen suhteen. Olen aina ajatellut, että Harry ja Ron on niin kavereita, ettei ne osaisi koskaan ajatella toisiaan muulla lailla, mutta viime aikoina mieleni on hiukan muuttunut tämän suhteen. Koska onhan se nyt niin, että juuri Ronin Harry aina haluaa mukaansa kaikkeen, ja on ihan onneton ja poissa tolaltaan, jos juuri Ronin kanssa on jotain kärhämää. Mietin sitäkin, miten seiskakirja loppui. Siinäkin Harry Tylypahkan taistelun jälkeen halusi heti vaan juttelemaan jonnekin rauhassa Ronin (ja Hermionen) kanssa, vaikka olisihan nyt luullut, että jos Ginny oli sen elämän suurin rakkaus, eikä ne olleet viettäneet aikaa yhdessä tyyliin vuoteen, niin olisi ollut kova kiire päästä olemaan kahdestaan sen kanssa. Mutta ei, vaan kyllä Ron oli paljon tärkeämpi. ;D

Siitä ei ollut ikinä puhuttu, että Ron oli se, mitä Harry aina kaipasi, vaikka Harry huomasi Hermionen huomanneen. Ron ei ehkä huomannut mitään tai jos huomasi, ei ainakaan puhunut.
Näinhän se juuri nimenomaan oli. Oikeastaan, mitä enemmän sitä miettii, sitä uskottavampi tämä paritus olisi, koska en oikein koskaan ole nähnyt Ronin ja Hermionenkaan välillä sitä jotain, mitä pitäisi olla, jos jotkut on oikein rakastuneita.

Lainaus
Hän oli luullut olevansa tyttöhormonien lumoissa, mutta Ron ja tytöt olivat sama asia. Ei niin, että Harry ajatteli Ronin tyttönä (vaikka pitkä tukka olisi saattanut sopiakin Ronille, huulipuna taas ehdottomasti ei) vaan niin, että siinä, missä hän saattoi kuvitella suutelevansa tyttöjä, hän saattoi kuvitella suutelevansa myös Ronia.
Joo, ehkä Ronin kannattaa tosiaan pidättäytyä huulipunan käytöstä, en itsekään oikein usko että se olisi hänen juttunsa. ;D Mutta suloista, ja niin Harrylle tyypillistä, että hänen suuri valaistumisensa tulee tuolla lailla, että huomaa miettivänsä Ronin suutelemista.

Lainaus
"Ei hullumpaa, mutta miksi sinä teit tuon?" tämä kysyi, ja Harry hymyili, koska ainakaan Ron ei ollut lyönyt häntä turpiin.

"Minähän jo sanoin. Minä tykkään sinusta."

"Ai sinä tarkoitit että siten? En ollut koskaan ajatellutkaan...",
Voi ei, en kestä kun nämä ovat niin suloisia ja niin pihalla. ;D Tottakai heidän välillään alkaa tapahtua juuri valmistujaisjuhlissa pienessä (tai vähän isommassa) kännissä, kuinkas muutenkaan. Ihana tuo Ronin valaistuminen, kun ei ollut ikinä käynyt mielessäkään Harryn suuteleminen, mutta sitten kun sai pari sekuntia aikaa miettiä, olikin ihan että no hitto miksikäs ei. ;D

Eihän huomisesta koskaan tiedä, mutta jotenkin uskon kuitenkin, että näiden kahden matka jatkuu tästä yhdessä. :)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 603
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #2 : 26.01.2023 19:01:13 »
Kyllä mua on hemmoteltu kun parin päivän sisään tullut parikin uutta Rarrya Hunajaherttuaan ♥ Näitä lukee niin mielellään 😍

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten heti alussa jo viitattiin kolmivelhoturnajaisten koetukseen, jonka myötä käytännössä kerrotaan, että Ron on se, jota Harry eniten aina kaipaa, koska se on canonissa yksi mun lempijuttuja tähän paritukseen liittyen ♥ Ihanaa että Harry sitten alkoi itsekin ajatella asiaa vähän syvemmin vaikka sitten aikoihin jättää asian siihen. Mutta onneksi salaisuuksilla on tapana paljastua ennemmin tai myöhemmin 8) tai ainakin tässä tapauksessa hyvä niin.

Lainaus
Ei niin, että Harry ajatteli Ronin tyttönä (vaikka pitkä tukka olisi saattanut sopiakin Ronille, huulipuna taas ehdottomasti ei)
😂😂 On varmaankin joo parempi, että Ron jättää huulipunat laittamatta.

Lainaus
"Ei hullumpaa, mutta miksi sinä teit tuon?" tämä kysyi, ja Harry hymyili, koska ainakaan Ron ei ollut lyönyt häntä turpiin.
Ihana toi Ronin reaktio :D "Ei hullumpaa"... eli toisin sanoen ihan kiva. Hyvä ettei turpiinkaan tullut, olis voinut tunnelma vähän kärsiä. Tai ainakin ficistä olisi tullut hyvin erilainen kuin olisi alkuun voinut aatella. Mutta sen sijaan Ron pyysikin vain lisää 😍😍 Uuuu jee, oli kyse sitten humalasta tai poikapisaroista tai mistä niin hyvä juttu!

Mulla on valoisat odotukset hahmojen huomisen suhteen, koska mitäpä muutakaan sitä haluaisi odottaa näin ihanan ficin jälkeen ♥ Onneksi tällainen avoin lopetus mahdollistaa sen, että voin miettiä jatkon juuri sellaiseksi kuin itse haluan ;D
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #3 : 26.01.2023 19:32:09 »
Hauskan kuuloinen nimi kiinnitti huomion ja sitten vielä tämä paritus! Rarrya ei tule juurikaan luettua, mutta kyllähän friends to lovers sopii näille kahdelle kuitenkin oikein hyvin. Harry ja Ron ovat minustakin aina vaikuttaneet läheisemmiltä kuin Harry ja Hermione tai Ron ja Hermione.

Tykkäsin kovasti siitä miten nämä pojat ovat tässä ihanan kujalla, mutta onnistuvat silti vähän kömpelösti löytämään ainakin yhdeksi illaksi yhteisen sävelen. Alussa etenkin ihastuttaa tuo Harryn ajatteluketju, joka johtaa lopulta siihen, että kyllä hän taitaa sitten kuitenkin pitää Ronista.

Lainaus
Hän oli luullut olevansa tyttöhormonien lumoissa, mutta Ron ja tytöt olivat sama asia. Ei niin, että Harry ajatteli Ronin tyttönä (vaikka pitkä tukka olisi saattanut sopiakin Ronille, huulipuna taas ehdottomasti ei) vaan niin, että siinä, missä hän saattoi kuvitella suutelevansa tyttöjä, hän saattoi kuvitella suutelevansa myös Ronia.

Heh, muiden lailla olen samaa mieltä, että Ron ei ehkä ole huulipunaihmisiä. 😊 Mutta kovin suloista tämä on, että aletaan miettiä sitä omaa parasta kaveria vähän eri tavalla kuin ennen.

Se onkin niin ymmärrettävää, että tuliviskin myötä tulee sitten kerrottua niitä totuuksia.

Lainaus
"Ällöttääkö poikapisarat sinua."

"En ole koskaan miettinyt sitä."

"Haluatko tietää?" Harry kysyi ennen kuin ehti estää itseään. Hän oli nyt iso velho, valmis lähtemään maailmalle. Tämä oli olennainen askel siihen - lähtisikö hän yksin vai yhdessä.

Tässä tulee tuo nuoruus niin kivasti esille, kun on koko maailma avoinna mutta sitten saa vielä jännittää, pysyykö se paras ystävä rinnalla. Onneksi Ronin reaktio Harryn suudelmaan olikin paljon positiivisempi mitä Harry ehkä odotti – parempi vaihtoehto kuin turpiinveto ainakin. 😄 Toivon mukaan nämä kaksi pääsevät selvin päin vielä ottamaan tunteistaan enemmän selvää ja miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kiitos tästä höpöilypiristyksestä!
Yes we're lovers, and that is that.

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 790
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #4 : 26.01.2023 21:28:00 »
Ihan mahtavaa, että kirjoitit HP:tä pitkästä aikaa! :D Ja näin lämminhenkistä. Tämä oli todella ihana ja niin luonteva kuvaus näistä kahdesta.

Alussa en tiedä surettiko, mutta ainakin tuli vähän haikea olo Harryn vuoksi, kun hän oli monta vuotta ajatellut Ronia siinä mielessä, mutta ei tehnyt asialle mitään, eikä Ronkaan. Tai ehkä ne Harryn tunteetkin kehittyivät vähitellen syvemmiksi, vaikka kolmivelhoturnajaiset olivatkin jonkinlainen totuuden hetki. Jäin miettimään tuota, miten Harry ajatteli suutelemista yleensä ja sitten Ronia, ja siinä oli jotain hyvin vetoavaa. Kyllähän nämä kaksi ovat niin läheisiä, että sellaisen ihmisen kanssa seurustelun luulisi olevan helppoa, jos ystävyys muuttuukin sitten rakkaudeksi. :)

Ihan mahtavaa, että Harry oli juhlien ja juomisen myötä niin rohkea, että uskalsi tehdä aloitteen. Eikä se nyt Ronillekaan selvästi ollut vastenmielistä, muutenhan tämä olisi lähtenyt karkuun jo tanssimisesta, kun ei ollut tanssimiehiä muutenkaan. ;D Nauratti tuo, että Ronille sai kyllä vääntää kaiken rautalangasta, tai ehkä Ron ei vain ollut odottanut Harrylta mitään tuollaista. Vaikka tiesikin olevansa se, jota Harry kaipaa aina. :) Ehkä Ron oli aina sulkenut Harryn mielestään mahdottomuutena, tai ei ollut vain ajatellut asiaa siltä kannalta. Tässä lopussa kuitenkin tuli hyvin lämmin ja mukava tunne, kun Ron alkuhämmennyksen jälkeen olikin täysillä mukana. Tämän myötä siihenkin tuli nyt selvyys, miksi Roninkaan seurustelut tyttöjen kanssa eivät oikein onnistuneet. ;D

Tämä oli kyllä suosikkikohtani tässä, kun tämä oli samaan aikaan romanttinen ja humoristinen:

Lainaus
"Ai sinä tarkoitit että siten? En ollut koskaan ajatellutkaan...", Ron sanoi tuijottaen häntä pitkään niin kuin valaistusta odottaen, mutta luultavasti ainoa, mitä tämä odotti, oli selvää hetkeä, mitä ei ollut luvassa ennen aamua. Silti tämä äkkiä hymyili pehmeästi, melkein haaveilevasti niin kuin olisi ollut lemmenjuoman vallassa. Luultavasti tämä vain oli niin humalassa. Tai ehkä Harryn poikapisaroissakin oli taikaa.  "Tee se uudestaan, Harry", Ron pyysi.

Kiitos paljon tästä, tykkäsin kovasti! :D
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #5 : 29.01.2023 20:04:28 »
Kommasin tätä silloin heti julkaisuhetkellä pitkästi kännykällä ja sitten se hävitti kaiken D: mut muistan, miten se kommentti alkoi:


ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ


Koska onhan tämä aivan vallattoman ihana ja kiitos suuri <3 Mä nautin suuresti, miten looginen tää oli! Siis asiat seurasi toisiaan ja vaikka Harrya pelotti kertoa, hyvästä syystä! Niin kuitenin ainahan salaisuudet paljastuu. Mitenkä muutenkaan kuin kännäillessä ;D mut sitten Ron olikin vaan että jaa, noniin. Siis täs oli jotenkin huippujänskä kerrontatyyli ja rakastui suuresti <3

Oon nyt huonolla päivällä ja en saa itsestäni enempää irti, mutta tiedä että arvostan suunnattomasti <33

Kiitos!
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Hurrikaani

  • Uneksija
  • ***
  • Viestejä: 299
  • Your living your live only once. Remember that.
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #6 : 31.01.2023 21:03:39 »
>:3 Okei tää on alkujenkin aluksi ihan äärettömän suloinen ja söpö. Tää otsikko veti jotenkin mua puoleensa, ja en pettynyt. :D

tähän jotenkin sopi ihan jäätävän hyvin tää poikapisaroita termi, vaikka mietinkin alkuun että saako tätä istumaan ficciin sen ensin kuulostamatta lapselliselta tai lapsekaalta. Mutta sie onnistuit siinä ihan superhyvin. :3 pienet täysiikäisyyskännit on aina hyvä paikka tunnustaa suuria tunteita.

Saako toivoa tälle semmoista jatkoa morning after ficin muodossa? :DD Semmoista sopivan kömpelöä keskustelua ja oivallusta ettei ne pusut johtuneet pelkästä alkoholista. :DDDD
Ei unelmiin uskominen ole lapsellista.
Listaukseksi haukkuvat

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 556
Vs: Poikapisaroita, Harry/Ron, K-11
« Vastaus #7 : 19.03.2023 14:01:58 »
Tällä on söpö nimi ja söpö on itse tarinakin! Tuo ketä kaipaat aina -juttu Kolmivelhoturnajaisista kyllä viimeistään on kaiken Rarryn alku ja juuri, niin tässäkin<3 Tietenkin Hermione on huomannut asian, ihme ettei ole tässä tuuppaamassa poikia toisiaan kohti. Hyvin poikien tapaista olla puhumatta joko asiasta, mutta onneksi Harry viimeisenä iltana rohkaistuu. Oli hauskasti sanottu tuo, että Harry oli jo päättänyt antaa pisaroitaan :D ja suloinen Ron, kun pyytää suutelemaan uudestaan. Kiitos, tämä oli ihana ja loppu hyvin toiveikas ja teinimäinen, kun huominen on vielä kaukana.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥