Kirjoittaja Aihe: Vahvaa kahvia ja kaatosadekaakaota, K-11, Fred/Remus  (Luettu 1685 kertaa)

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 117
  • Phantom Thief of Hearts
Kirjoittaja: Nevilla
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: syysilta
Paritus: Fred/Remus

K/H: En ikinä lakkaa hämmästelemästä sitä, mitä ficcejä ihmiset tuntuvat kirjoittamistani muistavan. Tämä fic on sisarfic George/Lunalle - Mansikkamehua ja omenasimaa (S) - ja kirjoitettu aikanaan jonkun irc-keskustelun pohjalta. Koska tätä toivottiin palautettavaksi Finiin, teen nyt sitten niin. :)

*

Vahvaa kahvia ja kaatosadekaakaota


Fred istuu portailla ja kuulostelee kesäyötä, juhlahumu on jo vaiennut. Sisällä osa vieraista valvoo vielä ja joen rannassa Luna istuu Georgen sylissä, mutta muutoin pihapiiri on hiljainen. Fred silittää jalallaan kosteista nurmea ja juo loput omenasimastaan.

Askeleet takana ovat pehmeitä ja varovaisia. Remus istahtaa nuoren miehen viereen eikä sano mitään hetkeen, kuulostelee vain äänettömyyttä. Miehen kullanruskeat silmät ovat tarkkaavaiset, ne panevat merkille Fredin käsien nytkähdyksen. Eikä ihmissudelta jää huomaamatta myöskään aavistuksen kiihtynyt hengitys.

”Sinä olet hupsu”, mies murahtaa. Hän poimii maasta heinänkorren ja pureskelee sen päätä vaiti.

”Hupsu?” Fred nielaisee.

”Katie ja Angelina ovat molemmat kiinnostuneita sinusta, sen huomasi hyvin tänään. Jo silloin kun opetin Tylypahkassa, sinulla oli joitakin vakioihailijoita. Miksi haaveilet kärttyisestä ja vanhasta ihmissudesta kun voisit saada jonkun heistä?”

Fred säpsähtää, tuijottaa yhtäkkiä äärimmäisen kiinnostuneena pientä halkeamaa rappauksessa. Ilma tuoksuu savulle ja hämmennykselle.

”Kenelläkään heistä ei ole sinun ääntäsi. Tai silmiäsi. Tai kuivaa hymyä. Tai arpea oikeassa nimettömässä. Tai väsyneitä askeleita kuutamoöiden jälkeen”, Fredin tavallinen leikkisyys on poissa.

”Sitä paitsi minä pidän karvaisista miehistä”, hän lisää loppuun tuttu virnistys kasvoillaan.

Remus hymähtää. Hän nousee seisomaan ja kääntyy mennäkseen sisään.

”Unohda se”, mies toteaa. Hänen katseensa on varoitus, uhkaus, kielto.

Eikä Fred aio totella.

                                                                            ***

Eräänä syyskuisena yönä, kuun ollessa lähes täysi, Fred koputtaa Remuksen asunnon ovelle. Hän hytisee kylmästä ja näyttää pelokkaalta, mutta ei suostu lähtemään kotiin vaikka ihmissusi sitä vaatiikin. Huokaisten Remus keittää kaakaota läpimärälle Fredille ja syventyy sitten lukemaan yhtä kirjoistaan. Lähestyvä täysikuu saa miehen kuitenkin levottomaksi, ja hän on aivan liian tietoinen Fredin kiivaista sydämenlyönneistä, tämän kätketyistä tunteista ja pienimmistäkin liikkeistä.

Kun Fred sitten laskee mukin pöydälle ja tulee aivan lähelle, ei Remus enää voi itselleen mitään. Hän nousee, suutelee ja työntää nuoren miehen vasten seinää.

”Sinä olet typerys”, Remus murahtaa.

”Pahinta laatua”, Fred myöntää ja pujottaa kätensä Remuksen vihreän villapaidan alle.

                                                                                ***

Aamu hehkuu vaahteran lehdillä ja lätäköissä, Fred juo vahvaa kahvia ja irvistelee mustelmilleen. Ihmissudet eivät selvästikään ole kovin helliä, varsinkaan itsehillintänsä menetettyään. Siitä huolimatta nuori mies ei peräänny kun Remus toivottaa hyvää huomenta ja painaa huulensa hänen niskaansa.
« Viimeksi muokattu: 10.04.2015 15:34:56 kirjoittanut Nevilla »

Kun luet tämän, meidän mielemme hipaisevat toisiaan. Mieti miten siistiä!
Myös: olet ihana, olet tärkeä, ja minä uskon sinuun.

Siiseli

  • vurrain
  • ***
  • Viestejä: 623
  • rarryn orja
Vs: Vahvaa kahvia ja kaatosadekaakaota, K-11, Fred/Remus
« Vastaus #1 : 10.04.2015 21:45:08 »
Selailin unread -topikkeja ja tämä osui silmään lähinnä ajatuksen kanssa "Miksi kukaan kirjoittaa Fred/Remusta". Kuitenkin teksteihisi olen perehtynyt aikaisemmin, niin odotin tästä jotain mielenkiintoista. Otsikko on hupaisa ja aloin miettimään, että kumpaan hahmoon kumpikin juoma viittaa. Toki, voihan se olla ettei kumpaankaan. Minulle Remus on ollut aina teemiehiä.

En kuitenkaan joutunut pettymään lukemaani. Remus ja Fred olivat kirjoitettu hyviksi hahmoiksi, joista molemmilla oli ne omat pienet pilkahduksensa. Etenkin minuun iski kohta:
Lainaus
”Kenelläkään heistä ei ole sinun ääntäsi. Tai silmiäsi. Tai kuivaa hymyä. Tai arpea oikeassa nimettömässä. Tai väsyneitä askeleita kuutamoöiden jälkeen”, Fredin tavallinen leikkisyys on poissa.

”Sitä paitsi minä pidän karvaisista miehistä”, hän lisää loppuun tuttu virnistys kasvoillaan.

Fred <3 Kiitos hyvästä lukukokemuksesta, vaikka kommenti olikin vähän huono. Tämä oli antoisaa luetavaa! Harmi, ettei Fred/Remusta taida löytyä hirveästi, kun tästä olisi varmasti mukava lukea enemmänkin!

kiitos täti Gin
ava by lady dynamite<3

voittajan on helppo hymyillä, MM2011

Lepää rauhassa rakkain: 18.10.2010 - 06.05.2013


kurkista lippaaseen

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 135
  • it's not on you.
Vs: Vahvaa kahvia ja kaatosadekaakaota, K-11, Fred/Remus
« Vastaus #2 : 06.10.2019 22:19:30 »
Etsin luettavaa Etsi otsikko ja kommentoi -haasteen inspiroimana ja oi että, mitä löytyikään! Tällä parituksella en ole aikaisemmin lukenut mitään, mutta nämä kaksihan solahtivat yhteen mitä sujuvammin. Ainakin minulle tuli heti tunne, että nämä kaksi eivät ole niin kaukaa haettua kuin mitä ehkä ensin ajattelisi. Fredin toiminta oli hyvin hänen hahmolleen sopivaa, ja Remus tuntui vähintään yhtä luontevalta. Hitsi vie, että tämä on parituksena niin harvinainen! Vaatii muuten melkoista taitoa kirjoittaa paritus näin lyhyen tekstin sisällä luontevaksi ja toimivaksi, joten teksti on hieno siltäkin kannalta.

Remuksen susimaisten aistien kuvaus toi kivan lisän tekstiin! Oma lempparini oli tuo tekstin ns. toinen osa, jossa Remus lopulta myöntyy ja ottaa sen, mitä on tarjolla.

Olipa ihanan avartava lukukokemus, kiitos!
It is the small everyday deeds of ordinary folk that keep the darkness at bay.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 4 419
Vs: Vahvaa kahvia ja kaatosadekaakaota, K-11, Fred/Remus
« Vastaus #3 : 08.10.2019 20:27:04 »
Mielenkiintoinen ja yllättävän toimivakin paritus. Olen samaa mieltä Unohtumattoman kanssa siitä, että onnistuit todella hyvin lyhyessä tekstissä luomaan toimivat ja uskottavat raamit vieraalle, harvinaisemmalle paritukselle. Kuten sinun teksteissä aina, kieli oli kaunista ja miljöö helppo kuvitella.

Ymmärsinkö väärin vai menikö Fred tosiaan täysikuuiltana Remuksen luokse? Koska se tuntuu... suorastaan järjettömältä, oltiin sitä miten rakastuneita tahansa. Fredhän olisi voinut kuolla, puhumattakaan siitä, että Remus olisi voinut purra häntä. Voi olla, ettet sitä tarkoittanut ollenkaan, mutta nämä lauseet viittasivat vahvasti tähän:

Lainaus
Eräänä syyskuisena yönä, kuun ollessa lähes täysi, Fred koputtaa Remuksen asunnon ovelle. Hän hytisee kylmästä ja näyttää pelokkaalta, mutta ei suostu lähtemään kotiin vaikka ihmissusi sitä vaatiikin.

Lainaus
Ihmissudet eivät selvästikään ole kovin helliä, varsinkaan itsehillintänsä menetettyään.

Ja minulla meni kyllä täysin romanssifiilikset, kun mietin tätä ;D Noh, ilmeisesti kaikki oli kuitenkin ihan hyvin seuraavana aamuna, ja mukavaa, että Remus antoi itselleen luvan vastata Fredin tunteisiin!

Kiitos!