Kirjoittaja Aihe: Ystävyyttä enemmän ~ K11, Fred/Katie ~ raapalesarja, 11/100 uusin 14.5  (Luettu 3419 kertaa)

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Ikäraja: K11
Paritus: Fred Weasley/Katie Bell
Tyyli: romancedrama
Yhteenveto: "Koska sinä olet sokea."
KK: Mun ei pitänyt kirjoittaa ennen kesäkuuta mitään muuta kuin camp nanoa, mutta tämän päiväisessä kirjoitusmaratonissa tuli aloitettua sadan raapaleen haasteen teksti, jota kirjotin jo muutaman osan valmiiksi. Idea tähän lähti erään toisen tekstin johdosta, jossa tämä kaksikko tulee olemaan. Ensimmäinen kerta, kun kirjoitan mitään Katie Bellistä, joten haastetta riittää. Haastetta riittää myös haasteen rajoituksissa, mutta se on hyvää harjoitusta, kun siitä on aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut raapaleita.





Ensimmäinen

Pilailutuotteiden tekeminen oli Fredin lempipuuhaa, hän saattoi tehdä niitä tuntikausia päivässä antaen veljensä huolehtia myymisestä liikkeessä. Se ei tietenkään ollut reilua Georgea kohtaan, joten Fred yritti parhaansa mukaan osallistua itsekin myymiseen. Hänelle vain tuotteiden laadun varmistaminen oli tärkeää.

Ilotulitteiden valmistaminen ei ollut niin helppoa kuin olisi kuvitellut. Fred sai tarkastaa jokaisen valmistamansa tuotteen perusteellisesti, asiakkaille ei saanut antaa viallisia tuotteita. Vaikka kyseessä olivat pelkät pilailutuotteet, niin kaksoset olivat tarkkoja tuotteidensa toimivuudesta. Niinpä ne aina testattiin ennen myyntiin laittamista.
Fred sytytti langan ja hypähti kauemmaksi. Ilotulite ei lähtenytkään lentämään, vaan räjähti ja pimeys valtasi nuorukaisen maailman. Mikä oli mennyt pieleen?
”FRED!”
« Viimeksi muokattu: 14.05.2015 18:31:15 kirjoittanut Keiju »


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 138
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Sokeus on mielenkiintoinen aihe, josta olen itsekin aina halunnut kirjoittaa. Harvinainen paritus on myös jee-juttu. Mukavan selkeä aloitus. Jään seurailemaan. :)


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Fracta, sokeus on mielenkiintoinen aihe. En kyllä itse tiedä siitä oikein mitään, mutta aina voi googletella ja kuvitella, millaista se on. Lisää tulee nyt.




Toinen

Työttömänä ei ollut helppoa olla. Katie, jos kuka sen tiesi. Hän oli valmistunut puoli vuotta sitten parantajaksi, mutta ei ollut löytänyt itselleen työpaikkaa. Edes hänen työharjoittelupaikastaan, Pyhästä Mungosta, ei löytynyt vapaita paikkoja, joitain lyhyitä sijaisuuksia kyllä. Vanhemmiltaan nainen ei halunnut kysyä apua, hän halusi pärjätä omillaan. Sitten hän tuli ajatelleeksi kaksosia, jotka oli tuntenut lapsesta asti. Tarvittaisiinkohan pilailupuodissa myyjää? Se ei tietenkään ollut sitä, mihin Katie oli kouluttautunut, mutta aina se oli tyhjää parempi.

Pöllö lensi ikkunasta tuoden kirjeen toiselta kaksoselta. Katie luki sen nopeasti, suostuisiko hän Georgen pyyntöön? Yksi ainoa lause sai hänet tekemään päätöksen nopeasti: Fred tarvitsee sinua.

Kolmas

Fred ei ollut koskaan aikaisemmin itseään niin avuttomaksi kuin nyt. Hän halusi tehdä kaiken itse kuten ennenkin, mutta nyt se oli mahdotonta. Muistikuvat tapahtuneesta olivat hatarat. Fred muisti testanneensa ilotulitetta, mutta se olikin räjähtänyt ja sitten oli tullut pimeää. Miksi hän ei nähnyt mitään? Hän arveli makaavansa Pyhässä Mungossa, sillä hän oli kuullut puhuttavan parantajista.
Äiti tapansa mukaan hössötti kauheasti ja voivotteli, miten Fred nyt pärjäisi. Nuorukainen itse ei ymmärtänyt sitä kysymystä. Hän pärjäisi mainiosti, kunhan siteet otettaisiin silmiltä pois. Sen hän myös sanoi ääneen.
”Sinä tarvitset avustajan pärjätäksesi”, George sanoi surullisella äänellä.
”Mitä minä sellaisella?”
”Koska sinä olet sokea.”


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 10 523
  • Bang bang!
Ensimmäistä kertaa luen ficciä tai mitään tarinaa ylipäätään, missä päähenkilö on sokea. Tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Katie on minulle suhteellisen tuntematon hahmo, joten kiva kuulla hänestäkin lisää.

Tarina alkaa todella lupaavasti siitä, mitä Fred pitää tärkeinpänä ja kuinka vain tuotteen valmistusvirhe muuttaa hänen koko elämänsä. On surullista, että Fredistä tulee sokea ja haluan nähdä, miten se vaikuttaa hahmoon. On hankalaa kuvitella sokeaa Frediä, joten oot tosiaan ottanut ainakin minun näkökulmastani haastavan aiheen raapalehaasteeseen.

Nyt mulla ei ole muuta kommentoitavaa, mutta palaan myöhemmin taas asiaan. Odottelen jatkoa!

»It's all up to you, no one lives forever»

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Odo, sokeaa Frediä on vaikea kuvitella, mutta päätin silti tarttua haasteeseen, kun idean sain. Jatkoa tulee nyt.



Neljäs

Katie huomasi jännittävänsä astellessaan Mungon ovista sisään. Kaikki oli kuten ennenkin, hän oli vain menossa katsomaan onnettomuuteen joutunutta ystäväänsä.
”Katie, sinä siis suostut?” George varmisti nähdessään naisen.
”Ei minun tarvinnut kauaa miettiä vastaustani. Siihen riitti yksi lause kirjeessäsi. Mitä oikein tapahtui? Et kertonut sitä, laitoit vain onnettomuudesta.”
”En tiedä itsekään. Tiedän vain hänen testanneen jotain tuotettamme, kuulin räjähdyksen kaltaisen äänen ennen kuin pääsin ulos katsomaan ja näin veljeni makaavan maassa. Hän muuten odottaa sinua kolmoshuoneessa, kerroin sinun tulevan, mutten sanonut mitään siitä, mitä kysyin sinulta.”
”Tietääkö hän olevansa sokea?”
”Tietää.”
Katie vain nyökkäsi, koputti oveen ja avasi sen luvan saatuaan.

Viides

Fred haistoi jasmiininkukkahajuveden hennon tuoksun ennen kuin huoneeseen tulija ehti sanoa mitään.
”Hei, Katie.”
”Mistä sinä tiesit sen olevan minä?” nainen ihmetteli.
”George kertoi sinun olevan tulossa ja haistoin hajuvetesi.”
”Oh. Halusin vain tulla katsomaan sinun olevan kunnossa.”
Katie ei vielä puhunut sanallakaan siitä, että hänestä tulisi Fredin avustaja. Sen ehtisi vielä, nuorukainen olisi ainakin pari päivää vielä sairaalassa.
”Sepä ystävällistä sinulta. Oletko varma, ettet tullut säälistä?”
”Fred Weasley, nyt lopetat tuollaiset puheet. Olemme tunteneet monta vuotta. Koska olisin tullut säälistä katsomaan sinua?”
Fred virnisti ja Katie pudisteli päätään tajuttuaan toisen vain vitsailleen. Tämä se löysi kaikesta mahdollisesta jotain vitsintynkää.


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 10 523
  • Bang bang!
Päätin lukaista sittenkin heti ja kommentoida samalla. :'D

Ensimmäiseksi on pakko sanoa, että mahtavaa, kun otit esille hajuveden hajun. Näköaistin puuttuessa on turvauduttava muihin aisteihin, joten sen esille tuominen oli hieno juttu. On Fredille sopivaa saada vitsejä aikaiseksi jopa tuollaisena hetkenä, kun koko elämä on muuttunut. Ehkä Fred ei vielä tajua, mitä kaikkea näön puuttuminen merkitsee? Odotan myös sitä, miten kaikki vaikuttaa myös Georgeen ja veljesten elämään.

»It's all up to you, no one lives forever»

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Odo, kyllä se tulee vielä kunnolla tajuamaan. Mä itken sisäisesti verta, kun menin tekemään tässä ficissä lempparistani sokean, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja en aio deletoida jo kirjoitettuja, julkaisemattomia osia kun niiden kanssa tappelin, että sain niihin sen sata sanaa.



Kuudes

Katie katseli Frediä. Tämä selvästi esitti urheaa, vaikka näön menettäminen oli varmasti kova paikka. Nainen ei tiennyt, miten ottaa asia puheeksi.
”Miten onnettomuutesi tapahtui? George sanoi vain kuulleensa räjähdyksen äänen ja kun hän pääsi ulos, hän näki sinun makaavan maassa.”
”Testasin ilotulitetta, joka räjähti ja sen jälkeen tuli pimeää. Kunhan siteet otetaan silmiltäni ja pääsen täältä pois, minun pitää tutkia, mikä meni vikaan.”
Katie pudisteli päätään. Fred yritti kieltää asian.
”Fred, et sinä voi.”
”Kyllä voin. Täytyykin kysyä parantajalta, koska siteet otetaan pois.”
”Mutta sinulla ei ole siteitä silmillä.”
”Onhan.”
”Sinä kiellät tosiasian, Fred.”
”Minä en ole sokea, en todellakaan.”

Seitsemäs

Katie huokaisi tietämättä, mitä sanoa. Miten hän saisi ystävänsä myöntämään totuuden ja otettua avustaja-asian puheeksi? Hän ei voinut tehdä sitä yksin. Mitähän tästä edes tulisi, kun asiasta ei voitu puhua? Ehkä Fred tarvitsisi aikaa hyväksyäkseen asian.
”Katie, voitko tulla myöhemmin uudestaan? Haluan levätä vähän.”
”Tietysti.”
Katie kävi halaamassa ystäväänsä ja lähti huoneesta.

Fred ei kuitenkaan levännyt. Hän vitsaili sokeudestaan ja puhui siteistä silmillä, mutta ymmärsi kuitenkin olevansa sokea. Se oli pelottavaa, kun oli tottunut näkemään sen, mitä teki. Se oli pelottavaa, kun ei tiennyt, oliko sokeus pysyvää vai väliaikaista. Fred toivoi kyseessä olevan jälkimmäisen, miten hän edes tulisi pärjäämään yksin?


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 138
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Iih, apua. On niin kurjaa, kun toinen riutuu ja vaikka kuinka sanoit, ettei angst ole sinun alaasi, niin sitä tämä alku nyt kuitenkin vahvasti on. Mutta ei mitään liian angstista angstia, vaan sellaista realistista. Tottakai tuollainen tilanne ahdistaa. Minusta tämä kohta kiteyttää hyvin tilanteen kieron kurjuuden:
Lainaus
”Fred, et sinä voi.”
”Kyllä voin. Täytyykin kysyä parantajalta, koska siteet otetaan pois.”
”Mutta sinulla ei ole siteitä silmillä.”

Yhyhyy. Toivon, että Katiesta tulee hyvä tuki Fred-paralle.

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 10 523
  • Bang bang!
Fred tosiaan on jo tajunnut. :( Surullista! Varmasti tuntuu aluksi todella vaikealta ajatella sitä, miten hän tulisi pärjäämään yksin. Onneksi Katie on lupautunut auttamaan häntä ja se toivottavasti helpottaa Frediä, kun asia saadaan vihdoin puheenaiheeksi.

On hienoa, miten olet tuonut esille eron Fredissä ystävien kanssa ja ilman heitä. Pidän siitä, että Fred on erilainen ystävien lähellä ja siitä, kuinka hän miettii asioita yksin, sillä se tekee tästä realistisemman.

Katien huolehteminen on hienoa ja hahmosta on tosiaan kiva lukea. Vaikka Katiesta ole kerrottu paljoa niin minusta tuntuu, että hahmossa on jotain, mikä tekee siitä IC:n. Samoin Fred on tuntunut itseltään, vaikka lähtöasetelma on niin erilainen siihen, millaisena olemme Fredin tottuneet näkemään.

»It's all up to you, no one lives forever»

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Fracta, tän kirjottaminen ei ole helppoa, mutta en aio luovuttaa. Mä niin rakastan Frediä.
Odo, tajunnut se on, mutta asian sisäistäminen ei ole helppoa. Se luultavasti velloo siinä masennuksessaan.



Kahdeksas

George otti avustaja-asian puheeksi uudestaan vasta pari päivää myöhemmin, kun parantajat alkoivat puhua Fredin kotiuttamisesta. George itse ei voinut auttaa veljeään, sillä liikkeen pyörittäminen oli nyt hänen vastuullaan ja hän halusi myös aikaa tyttöystävälleen.
Fred väitti yhä pärjäävänsä yksin mainiosti, hän ei tarvinnut apua. Hän ei halunnut avustajakseen ihmistä, jota ei edes tuntenut. Hän uskoi saavansa jonkun jostain välitysfirmasta. Jos hän suostuisi ottamaan avustajan, hän halusi sellaisen, johon saattoi luottaa täysin. Sellaisen kuten Katie. Se oli kuin ahaa-elämys. Ehkä Fredin pitäisi kysyä Katielta.
”Jos minä nyt suostun tähän avustajajuttuun, niin haluan Katien. En huoli muita. Joko hän tai ei ketään.”


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Yhdeksäs

Katie tiskasi astioita vanhempiensa jäljiltä. Nämä olivat käyneet tapaamassa häntä ja jälleen kerran valittaneet, kun hän halusi asua yhä yksin ja elää rahapulassa, koska ei löytänyt työpaikkaa. Katie oli kuunnellut aikansa sitä ja ärähtänyt sitten saaneensa työtarjouksen. Hän ei ollut sanonut mitään siitä, ettei tiennyt, toteutuisiko se vai ei. Pelkkä työtarjous oli tyydyttänyt vanhempien uteliaisuuden Katien helpotukseksi.

Pöllö lensi ikkunasta kirje nokassaan. Katie nappasi sen käteensä ja luki nopeasti hymyn levitessä huulille, mitä pidemmälle hän sitä luki. Tämä ratkaisi monta hänen ongelmaansa, kuten sen miten hän saisi maksettua laskunsa. Tosin työskentelystä ei tulisi helppoa, kun kyseessä oli Fred. Haastetta riittäisi.


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Kymmenes

Fred oli onnellinen päästyään kotiin, vaikka se tarkoittikin sitä, että George oli auttanut häntä illalla ja Katie heti kun pääsisi tulemaan. Fred ei herättyään jaksanut odottaa ystäväänsä, vaan lähti hapuilemaan kohti keittiötä, hänellä oli nälkä. Hän ei päässyt makuuhuoneestaan pitkälle, kun hän jo kompastui ensimmäiseen esteeseen. Fred tunnusteli käsillään yrittäen saada hahmotettua, mikä se oli. Typerä tuoli oli tullut tielle.

Tuttu, hento hajuveden tuoksu leijaili ilmassa ja helpotuksen huokaus pääsi nuorukaisen huulilta. Ratsuväki oli saapunut.
”Et sitten malttanut odottaa minua, vaan päätit lähteä konttaamalla alas?” Katie hymähti.
”Ajattelin kyllä kävellä, mutta tuo tuoli päätti hypätä eteeni.”
”Annahan kätesi, niin autan.”


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 138
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Awww ja jes, täällähän ollaan päästy sairaalasta kotio! Tästä varmaan alkaa pikku hiljaa lähentyminen ja onpas se kyllä jo kutkuttavaa. :) Tykkään tästä hitusen naljailevasta sanastelusta, jota Fredin ja Katien välillä jo nyt on. :)
Niin ja oon kyllä lueskellut näitä koko ajan, vaikken joka väliin ole kommentoinutkaan. :)

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Fracta, ei kaikkia osia tarvitse kommentoida. Hidasta on tää eteneminen  :D



Yhdestoista

Se oli kova pala Fredille kävellä omassa asunnossa toisen avustamana, mutta sitä ei ääneen myönnetty. Hän ei halunnut olla näin avuton, miksi hänellä oli pitänyt käydä niin huono tuuri sen ilotulitteen kanssa? Fred halusi päästä tutkimaan, mikä siinä oli mennyt pieleen, mutta se sai odottaa ties kuinka pitkän ajan. Parantajat eivät olleet vielä osanneet sanoa, olisiko sokeus pysyvää. Toivottavasti Katiella riittäisi kärsivällisyyttä hänen kanssaan.

”Mitä halusit aamiaiseksi? Teenkö sinulle jotain?” Katien kysymys havahdutti nuorukaisen ajatuksistaan.
”Kahvia ja leipää.”
”Istu alas, niin valmistan ne sinulle. Haluatko jotain erityistä leipäsi päälle?”
”Vähän juustoa.”
”Entä kahvi?”
”Mustana, ei sokeria”, Fred vastasi istuessaan alas.


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Alise-Mary

  • ulkopuolinen
  • ***
  • Viestejä: 219
  • Luotathan?
Tätä on sydäntä särkevää lukea, mutta se on niin söpöa et on pakko vaan kestää.  :D
*tämä on puumerkki jotta tiedän lukevani tätä ;)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 520
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Itse olen monen muun tavalla pohtinut pitkään tämän seuraamista ihan jo senkin takia, etten ole aikaisemmin lukenut mitään, missä päähenkilö on sokea. Tulee siis varsin mielenkiintoista seurata tätä ihan jo senkin takia. Toinen suuri syy, miksi halusin lukea tämän, on parituksen erikoisuus, koska en ole aiemmin törmännyt tähän paritukseen. Kolmas syy onkin sitten taas ihan vain se, että Sadan raapaleen haaste oli huippu! :D Itse olen jopa pohtinut osallistuvani siihen toiseen kertaan, kun sain sen ensimmäiseni jo valmiiksi, mutta saas nyt nähdä.

Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa Fredillä on, kun on tottunut tekemään kaiken itse, yksin, ilman apua, ja sitten yhtäkkiä ei pääsekään edes omasta huoneesta keittiöön kompastelematta typeriin esineisiin matkalla. Tulee siis erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka Fred tulee pärjäämään sitten jatkossa töiden suhteen, vai jatkaako hän ollenkaan työskentelyä sokeana. Toisaalta hän ei ehkä osaisi olla tekemättä mitään ja jättää pilailupuotia kokonaan Georgen harteille, mutta sitten taas toisaalta puodissa työskentely sokeana tulisi varmasti olemaan todella haastavaa, jopa Katien avulla. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä tässä tapahtuu jatkossa, koska aloitus ainakin lupailee varsin mielenkiintoisia juonenkäänteitä! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid