A/N: Tässä ois nyt 7 luku!
Yhyy, mulla jäi tänä katsomatta tunteita ja tuoksuja (olen ollu koko kesäloman
ihan riippuvainen siitä), kun kirjoitin 7 luvun loppuun.
En tiedä miten Colleenin kävi!! (mun lempihahmo)
Kiitos kaikille lukijoilleni!
Cindy:
Olen todellakin lukenut neuvojasi,ja
ne todellakin on vaikkuttanut kirjoitukseeni!
Lisää vaan neuvoja, ne tulee tarpeeseen.
NeitiMusta:
Tiedän mistä puhut!
Mullakin oli kokeita ja olin kuolla, kun piti vaan lukea ja lukea.
Lopulta sitten kyllästyin ja matikan koe meni päin persettä!
Kiitos kommentista!
7.luku
RAKKAUS
(sitä on, tai sitä ei ole)
[/size] [/size] [/b]
Seuraava viikko tylypahkassa sujui yllättävän rauhallisesti, mikä oli hyvin yllättävää. Opettajat paasasivat jo S.U.P.E.R.E: jen tärkeydestä. Professori Masses komenteli kaiken aikaa oppilaita ja paasasi hyvistä tavoista, mikä sai kelmit suunnittelemaan suurta pilaa. Tiistaiyönä James ja Sirius jäivät kiinni verekseltään, kun he yrittivät tuhota Professori Massenin luokkahuonetta. Tuli lauantai, ja koitti kauan odotettu tylyaho viikonloppu.
Auringon myöhäiset säteet herättivät Jessin, joka oli nukkunut poikkeuksellisen huonosti. Hän yritti ottaa rauhallisesti Siriuksen oudon käytöksen, hänestä tuntui, että poika lipui koko ajan kauemmaksi hänestä. Sirius ei enään jäänyt nukkumaan hänen viereensä, poika vain odotti kunnes Jessica nukahti ja hiipi sitten pois.
Jess ei ollut tottunut nukkumaan tyttöjen keskellä, täällä oli niin paljon rauhallisempaa. Kukaan ei herättänyt keskellä yötä, kaikki lainasivat koko ajan hänen tavaroitaan. Toden totta, Jessicaa ärsytti, kun kaikki huoneessa nukkuvat olettivat, että toisen tavaroita sai lainata ilman lupaa.
Jessica katsahti kelloa kulmiaan kohotellen, oliko hän nukkunut oikeasti yhdeksään? Jessica siristi keskittyneesti silmiään, kellon viisarit näyttivät vartin yli yhdeksää. Huokaisten tyttö kaatui sängylle selälleen, puoli kymmeneltä hänen pitäisi olla valmis, jos haluaisi lähteä poikien kanssa Tylyahoon. James ja Lily menisivät kahdestaan, mutta tyttö voisi mennä muitten kanssa.
Huoneen joka nurkasta kuului kaappien ovien kolahduksia, lattialautojen narinoita ja kiihkeitä kuiskutuksia. Tyttö nousi sängystä kyllästynyt ilme kasvoillaan, hän ihmetteli mielessään miten oli pystynyt nukkumaan tässä metelissä. Jessica tassutteli kevyesti tömistellen kylpyhuoneeseen, hän yritti nykiä ovea auki. Se oli lukossa, siinä vaiheessa Jessican pinna katkesi.
– Ulos sieltä vessasta tämän vuosisadan aikana, Jessica ärjäisi ja takoi nyrkillään ovea.
– Tulen ensi vuoden aikana, kuului Rebekkan häijy ääni vessasta.
Silmiään pyöritellen tyttö jäi odottamaan vessan raskaan puisen oven eteen, että neiti Jääprinsessa suvaitsisi tulla ulos.
– Kuule, Jess, Mistä väristä Sirius tykkää? Rosa-Mary kysyi hennosti, harjaten vaaleita hiuksiaan hellästi. Tyttö hädin tuskin tunsi Rosaa, Jessicaa ei koskaan ollut kiinnostunut tutustua tähän.
– Miten niin? Jessica kysyi kohotellen kulmiaan hämmentyneenä, hän ei muistanut yhtään kunnollista tilannetta jossa olisi jutellut tytön kanssa.
– Ai, hän ei kertonut sinulle, me mennään yhdessä tylyahoon, Rosa-Mary hehkutti. Tytön silmissä välähti pienoinen ylpeys, hän oli sentään menossa ulos koko tylypahkan komeimman pojan kanssa.
Tuntui kuin sangollinen vettä olisi kaatunut Jessican päälle, ja se vesi oli jäätävän kylmää.
Näköjään Sirius oli unohtanut mainita hänelle, että he eivät menisi tänään yhdessä tylyahoon.
Jessica olisi halunnut oikeasti puhua Siriuksen kanssa, poika tuntui välttelevän häntä. No, siinä meni se pieni syy lähteä Tylyahoon masentumaan.
– Sinivihreä, Jessican valehteli julmasti katsoen tyttöä suoraan silmiin, eikä mikään hänen kasvoillaan paljastanut, että hän valehteli.
– Kiitos, Rosa-Mary sanoi hymyillen kiitollisesti tuolle kummalliselle poikatytölle.
– Eipä mitään, Jessica kuiskasi melkein äänettömästi, kun katumus valtasi tytön mielen. Eihän tyttö aivan tunteeton ollut vaikka olikin kuinka ihastunut, hänestä oli sitä paitsi hivenen kiusallista valehdella jollekin jonkun pojan takia, vaikka ei edes tuntisi kyseistä huijattavaa.
Yhtäkkiä vessan puinen ovi rävähti, Rebekka purjehti vessasta ulos itserakas hymy kasvoillaan. Hän pysähtyi Jessican kohdalle, hänen katseensa sai Rosan häipymään paikalta saman tien. Jessica kohtasi Rebekkan tuijotuksen silmääkään räpäyttämättä, saaden tytön huulet kaartumaan hetkeksi alapäin.
– Tänään illalla selviää ketkä saavat osan siinä leffassa, Rebekka totesi sanojaan yököttävästi venytellen.
Se oli totta, tänään illalla, ruokailun yhteydessä, selviäisi, ketkä saavat osan. Jessica oli ollut koe-esiintymisensä jälkeen varma, että saisi sen osan, mutta nyt hän ei ollut enään mistään varma.
– Niin, Jessica mutisi kun ei muutakaan keksinyt. Mitäpä tuollaiseen muka voisi sanoa.
– Onnea vaan…häviölle, Rebekka sanoi häijysti hymyillen.
– Unissasi, Jessica sanoi tyynesti, hän ei todellakaan jaksanut tapella juuri nyt Rebekkan kanssa. Hänen oli kai pakko sopeutua ajatukseen, että hän ja Sirius olisivat vain ystäviä, ja se ei todellekaan tulisi olemaan helppoa. Jessica päätti jäädä tänään pois tylyahon reissulta, hän ei kestäisi nähdä Siriusta ja iki-ihanaa Rosa-Marya yhdessä tylyahossa.
***** ***** *****
Sirius ei ymmärtänyt miksi hän oli edes pyytänyt Rosaa ulos, mistä hän voisi tämän kanssa edes puhua. Sirius oli vienyt Rosan kahville erääseen tylyahossa sijaitsevaan kauniiseen kahvilaan, minkä olemassa olosta Rosa ei edes tiennyt. Tarkalleen ottaen he taisivat rikkoa erästä sääntöä, koska kahvila Eeden ei sijainnut Tylyahon kylän alueella, mutta sitähän Sirius ei Rosalle kertonut.
He istuutuivat pienen puisen pöydän äären kahvilan eräässä nurkassa. Kahvila oli koko kylän vähiten tunnettu paikka. Seinät oli maalattu sinisellä, ja pöytien välissä kasvoi ruukuissa puita. Keskellä kahvilaa oli vanhanaikainen suuri suihkulähde, josta pulppusi hopeista ainetta. Kahvilan katto oli tehty kokonaan lasisista. Paikka oli hieno, ja sen olisi odottanut ensisilmäyksellä olevan täynnä ihmisiä. Valitettavasti paikan syrjäinen sijainti takasi kuitenkin, että asiakkaita ei ollut koskaan liikaa.
Kun Remus oli sanonut, että hän jossain välissä satuttaisi Jessicaa, jos siis yrittäisi olla tälle jotain muuta kuin ystävä, Sirius oli viilentänyt välinsä tyttöön hyvin nopeasti. Hän ei nimittäin kestäisi edes ajatusta siitä, että Jess itkisi hänen takiaan. Se oli totta, että jossain vaiheessa Jess pettyisi häneen, kaikki tytöt pettyvät jossakin vaiheessa häneen. Siksi hänen oli pysyttävä erossa tytöstä, jottei satuttaisi.
Ainoa ongelma oli, että Siriusta sattui fyysisesti kun hän oli erossa Jessicasta. Se ettei hän saanut koskettaa tytön hiuksia tai painaa huuliaan tämän otsalle tuntui kuin puukkoa iskettäisiin hänen vatsaansa. Poika ei ollut koskaan tuntenut tälläistä tunnetta, kuin jokin olisi mennyt rikki hänen sisällään.
– Sirius, kuunteletko sinä? Rosa-Mary kysyi, kun poika ei vastannut mitään. Tyttö kosketti hellästi pojan olkapäätä pöydän ylitse, jolloin poika säpsähti säikähtäneenä.
– Anteeksi, mitä sinä sanoitkaan? Sirius mutisi hivenen kiusaantuneena.
– Niin, että Jessica oli tänä aamuna jotenkin vaisu, Rosa-Mary sanoi tyytyväisenä kun sai pojan huomion takaisin itseensä
– Vai, niin, Sirius sanoi nielaistuaan ensin palan kurkustaan. Hän oli tehnyt päätöksensä.
Hän ei halunnut olla Jessin ystävä, ei todellakaan, hän halusi olla tälle paljon enemmän. Häntä pelotti se, miten paljon hän tarvitsi ja halusi Jessicaa, siksi hän oli päättänyt pysyä pelkästään ystävällisissä väleissä tyttöön.
* ** ** ** ** ** ** **
Remuksen ajatukset kiisivät taas kielletyille alueille, niihin kuului myös nykyisin eräs vaaleahiuksinen tyttö. Hänelle oli selvinnyt, että tämän vaaleahiuksisen tytön nimi oli Silvia. Remus ei voinut vieläkään, että kuudesluokkalaiseksi osoittautunut Silvia, olikin Luihuinen. Remus oli kantanut lähes tajuttoman tytön sairaalasiipeen, ja jäänyt odottamaa, että tämä heräisi. Silvian herättyä he olivatkin jutelleet, ja Remuksesta tuntui, että hän oli juuri löytänyt elämänsä naisen. Tytön jolle hän voisi kertoa suurimman salaisuutensa, mutta kun Remus oli kysynyt mihin tupaan tyttö kuului, tytöllä ei nimittäin ollut kaapua päällä, kun remus oli pelastanut tämän.
Tyttö oli katsonut häntä suloisesti silmiin, ja sanonut kuuluvansa Luihuiseen. Remus inhosi ihmisten ennakonluuloisuutta, oli aina inhonnutkin, mutta silti poika ei pystynyt sulattamaan tytön asiaa. Remus loukkasi tyttöä haukkumalla tämän tupaa, koska häntä itseään pelotti rakastua Luihuiseen. Tytön silmistä oli näkynyt, ettei Remus saisi sitä helposti anteeksi.
Remus huokaisi raskaasti, hän oli taas kerran tyrinyt kaiken. Tällä kertaa ei anteeksi pyynnöt auttanut, ja hitto vie, ei hän halunnutkaan pyytää Silvialta anteeksi. Pirullinen kuiskaus Remuksen pään sisällä kiusasi häntä kysymyksellä, miksi hän sitten kaipasi tyttöä?
Remuksen niin ihastuttavista ajatuksista herätti pojan vieressä kävelevä Peter, he olivat menossa hunajaherttuaan. Heidän oli ostettava jotakin piristävää Jessille, joka oli vedonnut päänsärkyyn, heidän lähtiessä tylyahoon.
**** **** ***** ***** *****
Jessica istui tylypahkan pihalla, aivan järven rannassa. Tuuli puhalsi tuulta tytön hiusten läpi, ja sekoitti niiden tarkkaa järjestystä. Tyttö oli ottanut kengät pois jalastaan, hän heilutteli varpaitaan järvessä. Vesi oli kylmää, mutta se ei ollut jääkylmää. Jessica katseli taivasta, oliko tämä syksyn viimeinen lämmin päivä?
Kyyneleet valuivat pitkin tytön poskia, tyttö ei edes tiennyt miksi. Hän tunsi olonsa hivenen hyljätyksi, James oli koko ajan Lilyn kanssa, Sirius oli unohtanut hänet ja Remus oli ollut koko viikon hyvin hajamielinen. Ja Peter oli aika outona, Jessicasta tuntui, että poika vältteli häntä. Olisi sittenkin pitänyt syntyä pojaksi, Jessica naurahti synkästi. Tyttö vapisi tuulessa, hänellä oli kylmä, mutta hän ei pystynyt menemään sisälle. Tuuli ulvoi puitten lehdistöissä.
Severus Kalkkaros seisoi muutaman puun päässä Jessicasta, poika nojasi puuhun huolettomasti. Severus oli kallistanut päätän hieman vinoon, hänen musta hiuksen valoivat pitkin kasvoja. Poika katseli Jessicaa kylmillä mustilla silmillään tutkivasti, hänen huulensa olivat vetäytyneet hivenen pilkalliseen hymyyn. Hän seisoi tytön takana, joten tämä ei ollut vielä nähnyt poikaa.
Vaikka Severus vihasi Kelmejä koko sydämestään, edes hänellä ei ollut sydäntä jättää tuon näköistä Jessicaa yksin ylös kylmään viimaan. Itse asiassa Severus ei muistanut yhtään tilannetta, jossa Jessica olisi alkanut pilkkamaan häntä, se oli aina Musta tai Potter.
Epävarmasti hymähtäen Severus astui askeleen lähemmäksi tyttöä, pojan kädet hikoilivat. Hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi sanoa, hei, onko kaikki hyvin? Ei se kuulostaa liian oudolta, siis mehän vihataan toisiamme.
– Hei, Severus sanoi hiljaa, poika oli laittanut hikoilevat kätensä taskuihinsa. Hän pysähtyi muutaman metrin päähän tytöstä, jota hänen olisi kuulunut vihata ja halveksia.
Tyttö kääntyi salamana ympäri katsomaan takanaan seisovaa poikaa. Ensin tyttö rypisti hämmästyneenä kulmiaan, sitten hän ponkaisi säikähtäneenä pystyyn. Severusta ei huolettanut tytön reaktio, se oli oikeastaan aika odotettavissa. Tytöllä ei ollut kenkiä jalassa, joten tämä ei pääsisi kovin kauas. Tyttö kohtasi Severuksen katseen, eikä hän tiennyt mitä sanoa.
– Hei, Kalkkaros, Jessica sanoi pyyhkien hihansuullaan kömpelösti silmiään.
Ainakin tytöllä oli vielä hivenen käytöstapoja, Kalkkaros totesi mielessään ivallisesti.
– Sinä itkit äsken, Severus töksäytti hyvin tökerösti.
– Ehkä, Jessica mutisi sellaisella äänensävyllä, että aihe oli loppuun käsitelty.
– Mietin vain, että jos olisit tar…Severus ei todellakaan aikonut sanoa lausettaan loppuun.
– Mitä, olkapäätäkö? Jessica kivahti hivenen ärtyneenä.
– Mhm, Severus hymähti niin ivallisesti, että Jessica säpsähti.
– Aha, Jessica totesi tyhmästi, mikä sai lopulta Severuksen suupieleen jonkin hymyn tapaisen.
Jessica istahti maahan takaisin, hän alkoi tunkea märkiä ja kylmiä jalkojaan mustiin kenkiinsä. Tyttö ei luonut katsettakaan Severukseen, joka jäi seisomaan paikoilleen. Tyttö oli ensimmäistä kertaa kunnolla hämillään, eihän poikaa voinut olla kiinnostunut hänen elämästään. Jess laittoi hyvin nopeasti kengät jalkaansa, ja nousi sitten seisomaan.
Tyttö nappasi vielä sukkelasti olkalaukkunsa maasta mukaansa, ja lähti vauhdikkaasti kävelemään kohti linnaa. Puolessa välissä matkaa Jessica vilkaisi olkansa yli Severusta, mitä hitsiä Kalkkaros hänestä halusi. Oliko Severus vain hyvä näyttelijä, vai oliko hän oikeasti kiinnostunut hänen elämästään? Silloin Jessican mielessä välähti, hän tiesi täsmälleen miten saisi Siriuksen tunnustamaan mitä oikeasti hänestä ajatteli. Kieroutunut hymy nousi tytön kasvoille, tästä hän tulisi nauttimaan.
***** ****** ****** *******
James katseli lumoutuneena Lilyä, miten hänellä oli näin hyvä tuuri. Mikään ei ollut mennyt pieleen koko treffien aikana, ja he olivat jo kävelemässä takaisin linnaan. Molemmat olivat yrittäneet kaikkensa ollakseen suututtamatta toista, ja se olikin onnistunut hyvin helposti.
He kävelivät kylmässä viimassa, kohti koulua. Mutainen tie heidän edessään kaartui, he olisivat kohta perillä. Jamesilla oli kaksi kassia, hän kanteli ylpeänä Lilyn ostoksia. Poika halusi näyttää tytölle, että hän kyllä jaksaisi. Lily oli onnellisempi kuin koskaan ennen, tätä ei voisi pilata kukaan. Lily muisti vieläkin hivenen ärtyneenä Rebekkan reaktion kun hän oli kertonut tälle treffeistään, tyttö oli suuttunut. Mikäpä ihme se oli, Rebekkalla ei mennyt kovin hyvin Sirius rintamalla.
James pujotti kätensä Lilyn käteen, saaden tytön katsomaan itseään hämmästyneenä. James soi tytölle suloisen virnistyksen. Lily ei ottanut kättään pois pojan kädestä, hän vastasi pojan hymyyn.
Hitaasti toisilleen hymyilleen he lähestyivät Tylypahkaa, matka tuntui loppumaan liian nopeasti.
Miten tästä pitäisi edetä? Pilkallinen ääni kysyi Jamesin pään sisällä.
James puristi Lilyä kädestä, kun tämä yritti mennä Lihavan Leidin muotokuvan luokse. Lily kääntyi hämmästyneenä ympäri, ja katseli mykistyneen Jamesin äkkiä tummentuneita silmiä. Poika veti Lilyn kapealla sivukäytävälle, käytävä oli niin kapea, että Jamesin nenä kosketti Lilyn otsaa.
Lilyn hengitys oli yhtäkkiä raskaampaa ja katkonaisempaa, hän ei pystynyt keskittymään. Lily oli aivan liian tietoinen Jamesin vartalosta, joka painautui kovana häntä vasten. Jameskaan ei tuntunut olevan yhtä itsevarma kuin ennen, ja silloin poikaa oli helpompi lähestyä.
Jamesin hyväilevä hengitys salpasi Lilyn hengityksen, ja sai hänet haukkomaan hetken päästä avuttomasti henkeä. James painoi kämmenensä kylmää kiviseinää vasten, juuri ja juuri Lilyn pään yläpuolelle. Lily oli jumissa pojan vartalon ja seinän välissä. Hämmentyneenäkin Lily huomasi, että se ei tuntunut pahalta. Ei, se tuntui aivan liian hyvältä. Pojan pää kumartui alemmaksi, ja tämän huulet koskettivat varovasti tytön huulia.
James ei ahminut tai omistanut, poika vain maisteli. Lily ei tiennyt mitään muuta kuin, että yhtäkkiä hänen sisällään roihahti polte. Se repi tytön sielua kahteen suuntaan, ja kaikkein suurin tunne voitti. Lily nosti kätensä pojan hiuksiin, ja silitteli hiuksia hellästi. Poika äännähti yllättyneenä, syventäen samalla suudelmaa.
– Ei, jumaliste Lily, kuului synkkä parahdus käytävän päästä.
Säikähtäneenä Lily päästi irti Jamesin hiuksista, yhtäkkiä hänellä oli hyvin nolo olo. Hetki oli ohi, ja tyttö pystyi taas ajattelemaan. Hänen huulensa tuntuivat kuivilta, tyttö kääntyi nolostuneena katsomaan Severuksen syyttäviin kasvoihin. Kerrankin James oli viisaasti hiljaa, ja antoi Lilyn yrittää selittää rauhassa. James inhosi Severusta oli aina inhonnutkin, mutta juuri nyt hän halusi antaa Lilylle syyn olla itsestään ylpeä.
– Ei, Severus… Lily astui varovaisesti lähemmäksi synkkää poikaa.
– Mitä? Mitä sinä voit sanoa? Severus ärähti niin rumasti, että James joutui puremaan hammasta yhteen, että olisi hiljaa.
– Mutta kun…Lily yritti jatkaa selitystään, vaikka tiesi sen mahdottomaksi.
– Turha selittää, kantasi kävi jo selväksi, Severus keskeytti Lilyn jäisesti. Pojan äänessä kuuluva kylmyys oli tytöstä paljon pahempaa kuin raivoaminen tai huutaminen.
Severus kääntyi kannoillaan, hetken Lily oli näkevinään pojan poskella kyyneleen, mutta tuskin se olisi mahdollista. Ja sitten poika oli poissa, kyynel tipahti Lilyn poskelle. Tyttö pyyhkäisi sen surullisena, rakkaus teki näköjään kipeää, se todella sattui
**** **** **** *****
Sirius makasi sängyllään turhautuneena, häneltä oli kokonaan kadonnut ajantaju. Jessica oli aina ollut ainoa tyttö, jonka vuoksi Sirius oli valmis tekemään kaikkensa. Hän oli tiennyt sen jo pitempää, mutta oli pistänyt sen vain ystävyyden piikkiin. Hän istui makuuhuoneessa, jossa hän oli kokenut elämänsä ihanimmat hetket Jessican kanssa. Sirius huokaisi rauhattomasti, miksi rakkaus sattui näin paljon.
Oven narahdus havahdutti Siriuksen, joka oli jo täysin uponnut omiin ajatuksiinsa. Vaistomaisesti poika vilkaisi ovelle, jonka edessä seiso Jessica. Hän luuli tytön oman mielikuvituksensa tuotteeksi, kunnes tämä liikahti. Tyttö seisoi ovella, kuin ei olisi varma saisiko tulla sisään. Pelkkä tytön epävarma käytös sai Siriuksen sydämen sulamaan.
– Tuota saanko tulla sisään, Jessica kysäisi niin epävarmasti, että Siriuksen kurkkuun tuntui juuttuvan pala.
– Totta kai, Sirius totesi vaikka tytön näkeminen oli vaikeaa, koska hän yrittikin vielä pitää tiukasti kiinni päätöksestään olematta tytölle mitään muuta kuin ystävä.
– Tulin juttelemaan sinulle, koska en voinut jutella kenellekään muullekaan tästä asiasta, Jessica totesi samaan aikaan iloisena kuin surullisenakin. Tyttö istuutui Siriuksen sängyn laidalle.
Sirius kohotti toista kulmaansa, hänellä ei ollut aavistustakaan mikä asia tytön mieltä painoi. Jollakin kieroutuneella tavalla hän toivoi, että se liittyi jotenkin häneen. Asian tajuaminen kauhistutti poikaa, noinko paljon hän halusi Jessicalta huomiota.
– Olen rakastunut. Jessica totesi, samalla hänen huulensa kaartuivat suloiseen hymyyn.
– Jaaha, Sirius totesi melkein kuivasti, poika toivoi koko sydämestään, että tyttö ei kertoisi nyt rakastavansa häntä. Poika tiesi nimittäin omat rajansa, jos tyttö kertoisi hänelle sen, hänellä ei olisi mitään aikomusta pysyä hiljaa omista tunteistaan.
– Tämä sinulle varmasti järkytys, mutta olen rakastunut Severukseen, tytön ääni muuttui hyvin haaveelliseksi kun hän mainitsi Severuksen nimi.
Tunne mikä tipahti Siriuksen sisälle ei ollut viha, suru, pettymys tai raivo, se oli nuo kaikki tunteet yhtä aikaa. Tuntui kun koko pojan mailma olisi hiljennyt, samalla tavalla kun kaupunki hiljenee aikaisin aamulla aivan täysin. Raivoissaan poika käyttäytyi harkitsemattomasti, ja viskasi pöytään loput korttinsa, tunteensa.
– Et sinä voisi, hänhän on…Sirius aloitti raivoissaan.
– Mikä hän on? Minä olen ainakin aivan totaalisen rakastunut häneen! Jessica keskeytti päättäväisesti Siriuksen epätoivoisen puhetulvan.
– Hän on luihuinen, mikä siinä on jäänyt sinulle epäselväksi! Sirius karjaisi kovempaa kuin oli koskaan ennen huutanut Jessicalle. Missä vaiheessa he olivat nousseet seisomaan, Sirius ei tiennyt sitä. Hän huomasi vain yhtäkkiä, että he molemmat seisoivat ja katselivat toisiaan vihamielisenä.
– Ei mikään, mutta hän on hyvä, ei hän ole ilkeä, Jessica totesi äänellä, joka kertoi, että tyttö nieleskeli kyyneliään.
– Se limanuljaska ei ole hyvää nähnytkään, odotas kun saan hänet kiinni. Minähän en jaa naistani sen epämiellyttävän olion kanssa, Sirius huusi menettäen viimein kaiken rauhallisuutensa.
– Sinun naisesiko minä muka olen? Olen ystäväsi, mutta se ei kyllä anna sinulle mitään lupaa puuttua elämääni, Jessica karjaisi selvästi loukkaantuneena.
Sirius tiesi, että hänen pitäisi perääntyä, jopa raivon vallassa hän tiesi, että se olisi järkevää. Valitettavasti poika ei ollut koskaan tehnyt niin kuin oli järkevämpää, se oli hänen siunauksensa ja kirouksensa.
– Piru vie, Jessica. Sinä olet koko elämäni, millään ei ole väliä ilman sinua. Minä rakastan sinua, Sirius huusi ennen kuin ehti hillitä itseään.
Nöyryytettynä Sirius sulki silmänsä, Jessican vastausta ei kuulunut. Oliko hän todella olettanut, että hyppäisi hänen kaulaansa ja kertoisi kuinka paljon hän poikaa rakasti. Nyt hän seisoi silmät kiinni tytön edessä nöyryytettynä, eikä hän uskaltanut avata silmiään. Ensimmäistä kertaa elämässään hän pelkäsi.
Yhtäkkiä jonkin törmäsi Siriukseen ja tämä kaatui lattialle selälleen. Jessica oli todella hypännyt hänen kaulaansa! Jessican pehmeä vartalo oli hänen päällään, tyttö istui hajareisin pojan vatsan päällä. Tyttö kumartui lähemmäksi, niin, että tämän huulet koskettivat Siriuksen korvalehteä.
– Minähän sanoin osaavani näytellä, kuului ilkikurinen kuiskaus Siriuksen korvaan.
A/N:
Kommentteja??
