Kirjoittaja Aihe: Joulukalenteri: Aito ja oikea suomalainen joulu! Drarry (S) 24/24  (Luettu 9158 kertaa)

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 435
  • Olen jälleen takaisin!
Hihiii, täähän on ihan superhauska  ;D.

Hmmm, en ikinä eksyisi lukemaan mitään drarrya vakavissani, mutta tämä oli tällaista leppoisaa huumoria josta tuli vain hyvä mieli! Harmi etten löytänyt tätä heti joulukuun alussa mutta tästä asti ainakin seuraan...

Potter suomessa -idea on aina hauska, ja Harryn suomi-innostus on hulvatonta luettavaa  ;D ;D

Jatkoa odotellessa!

-Iloinen Sipuli
Fanfiction: all the stories live forever

Welcome to the Island - there's no coming back (Ei hätää, tämä ficci tullaan kirjoittamaan valmiiksi!)

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
//Kiitokset kommentista Iloinen Sipuli!:)

Luukku 17: Lumiukko

Draco oli parantunut jo sen verran, että ulosmenoa saattoi alkaa harkitsemaan. Harry tosin etsi Dracolle kaiken mahdollisen villahuivista karvalakkiin, ettei toinen vain tulisi uudestaan kipeäksi.

Paksuihin talvivaatteisiin sonnustautuneina ja hädin tuskin liikkumaan kyeten kaksikko taapersi mökin pihaan. Lunta oli maassa jo ihan kiitettävän paljon. Nyt oli siitä harvinaislaatuinen päivä, että lämpötila oli hivenen plussan puolella. Olisi mahdollista rakentaa lumiukko tai olla vaikka lumisotaa.

Oikeastaan sen takia kaksikko oli ulos tullutkin. Heidän aikeinaan oli rakentaa lumiukko, ja vieläpä niin hieno, ettei sellaista olisi ennen nähty. Ei auttanut kuin ruveta tuumasta toimeen. Draco ja Harry alkoivat kumpikin pyöritellä omaa lumipalloaan pitkin hankea.

Selän jo alkaessa kipeytyä alkoivat pallot olla valmiita. Dracon suurempi lumipallo laitettiin alimmaiseksi ja Harryn tekemä lumipallo asetettiin sen päälle.

Draco alkoi pyörittää vielä viimeistä lumipalloa, josta tulisi pää, kun taas Harry alkoi etsiä lumiukolle sopivia kiviä silmiksi ja suuksi. Porkkana heillä olikin jo valmiina odottamassa sekä huivi lumiukon kaulaan.

Viimein pääkin oli saatu paikoilleen ja Harry painoi kivet lumiukon silmiksi ja suuksi. Porkkana laitettiin paikalleen ja Draco sitoi vielä kaulahuivin. Ja niin koko komeus oli valmis!

”Ei ehkä kuitenkaan se maailman hienoin lumiukko”, Draco totesi naurahtaen.

”Mutta ihan tarpeeksi hieno meille”, Harry vastasi lumiukkoa katsellen.

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Luukku 18: Taistelu

Draco havahtui hereille äkilliseen kolahdukseen ja sitä seuraavaan kiroiluun. Hän raotti unisena silmiään ja vilkaisi kelloa. Se oli vasta kuusi. Mitä helvettiä Harry teki hereillä tähän aikaan?

”Tiedätkö sinä, mitä kello on? Minä haluan nukkua”, Draco mutisi unisena silmät vain puoliksi auki.

”Ensimmäinen herääjä saa avata joulukalenterin luukun!” Harry hihkaisi.

Tämä sai Draconkin avaamaan silmänsä ja kohottautumaan istumaan.

”Sinä avasit eilisenkin luukun! Nyt on minun vuoroni! Et sinä saa avata kahta luukkua peräkkäin!” Draco totesi närkästyneenä.

”Ensimmäinen herääjä saa avata luukun”, Harry totesi.

Draco mulkaisi Harrya.

”Keksit tuon säännön juuri äsken. Aiemmin ei ole ollut mitään tuollaista typerää sääntöä. Nyt on minun vuoroni ja sinä yrität huijata”, Draco kivahti ärtyneenä.

”Mene sitten avaamaan typerä luukkusi! Ihan samanlainen suklaa sieltä kuitenkin tulee kuin kaikkina muinakin päivinä”, Harry totesi marttyyriksi tekeytyen.

Salamannopeasti Draco pomppasi ylös sängystä ja ryntäsi keittiöön ennen kuin Harry ehtisi muuttaa mieltään. Hetken etsittyään hän löysi joulukalenterista oikean luukun ja aukaisi sen. Aivan niin kuin Harry oli sanonutkin, sama tuttu suklaanpala paljastui tämänkin päiväisestä luukusta. Draco oli juuri aikeissa laittaa suklaapalan suuhunsa, kun hänelle tuli paha mieli Harryn puolesta.

Suklaapala kädessään Draco suuntasi makuuhuoneeseen edelleen mököttävän Harryn luo. ”Tässä, sinä saat tämän”, Draco totesi ojentaen suklaapalan Harrylle, joka nappasi sen suuhunsa.

”Hahaa, juoneni onnistui!” Harry hihkui kuin pikkulapsi.

Dracon katsoessa toista hyvin vihaisen näköisenä, kumartui Harry kuitenkin suutelemaan Dracoa suklaisilla huulillaan.

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
//anteeksi taas luukun myöhästyminen! tässä kuitenkin 19. luukku ja 20. luukku seuraa pian perässä:)

Luukku 19: Askartelu alkakoon!

Harry oli levittänyt ruokapöydälle kasan erivärisiä papereita, glitteriä, tarroja, kirjekuoria ja vaikka mitä muuta Dracon astuessa keittiöön. Kaiken askarteluroinan keskellä istui Harry.

”Ööm, mitä ihmettä sinä oikein teet?” Draco kysäisi istahtaessaan Harryn viereen penkille.

”Joulukortteja tietysti! Ja sinä saat auttaa”, Harry ilmoitti topakasti.

Draco huokaisi syvään. Oliko heidän ihan totta tarkoitus pitää jonkinlaiset joulukorttitalkoot ja askarrella itse kasoittain kortteja? Draco ei varsinaisesti ollut hyvä missään pikkutarkoissa jutuissa eikä askartelu todellakaan ollut hänen juttunsa.

”Jos en ihan väärässä ole niin eikös jästien postisysteemi ole äärettömän hidas? Miten oikein aiot saada nämä perille ennen joulua? Kai vielä muistat sen ”ei taikuutta” sääntösi?” Draco kyseli.

”Eivät pöllöt ole taikuutta!” Harry totesi virnistäen.

Tuvan nurkasta kuuluikin kahden pöllön ääntelyä ja Draco huomasi tuijottavansa kahta hyvin tuttua pöllöä, heidän pöllöjään. Miten Harryn oli onnistunut saada pöllöt sinne ilman taikuutta?

”En kuuntele mitään tekosyitä! Askartelu alkakoon!” Harry ilmoitti.

Syvään huokaisten Draco alkoi liimailla kuvia kortteihin. Homma oli Harryn mukaan kaikista helpoin ja kuitenkin Draco oli vähällä liimata sormensa yhteen.

Luukku 20: Kuusenhaku

”Ylös, ulos ja lenkille! Herätys, Draco!” Harry hihkui Dracon korvan juuressa ja Draco avasi vaivalloisesti silmänsä. Oliko jo aamu?

”Paljonko kello on?” Draco kähisi.

”Jo kahdeksan. Nouse nyt jo ylös! Keitin jo kahviakin”, Harry selitti istuessaan Dracon vieressä sängyllä täysissä pukeissa.

Vaivalloisesti Draco nousi ylös pelkästään kahvi-sanan voimin ja suuntasi keittiöön, tuntien itsensä aivan zombiksi. Aivan niin kuin Harry oli sanonutkin, odotti siellä kahvikuppi valmiina häntä varten. Kahvikupillisen jälkeen Draco tunsi itsensä taas ihmiseksi.

”Oletko valmis?” Harry kysäisi Dracon saatua päivävaatteet ylleen.

”Valmis mihin?” Draco kysäisi hämmentyneenä.

”Kuusenhakuun! Nyt on aika lähteä valitsemaan metsästä sopiva joulukuusi. Laitoin jo sahan ja muut sellaiset valmiiksi”, Harry selitti.

Hetkisen Draco vain tuijotti Harrya miettien, oliko tämä tosissaan. Ilmeisesti oli.

***
Pian kaksikko tarpoi metsän syvässä lumihangessa paksuihin toppapukuihin verhoutuneina. Draco lähinnä raahusti Harryn perässä Harryn yrittäessä etsiä sopivaa joulukuusta.

”Tämä se on!” Harry viimein ilmoitti tunnin etsinnän jälkeen.

”Onpas hieno!” Draco totesi. Oikeasti kuusi näytti hänen mielestään aivan samalta kuin kaikki muutkin. Hän kuitenkin halusi vain pois metsästä, joten oli valmis myöntymään kaikkeen.

Nopeasti Harry oli sahannut kuusen poikki. Sitten jäljellä oli se vaikein osuus. Kuusi piti saada raahattua metsän läpi takaisin mökille. Kumpikin heistä joutui tosissaan kiskomaan kuusta, jotta se saatiin edes liikkumaa eteenpäin. Miten he ikinä saisivat sen vietyä mökille asti?
« Viimeksi muokattu: 20.12.2014 23:39:35 kirjoittanut Mariaxoxo »

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Olin juuri aikeissa kommentoida, kun laitoit myöhästyneet luukut. : D Niitä oli odotettu! Ja nyt taas odotetaan seuraavaa kahta. :D Tämän joulukalenterin luukut tuntuvat aina päättyvän liian nopeasti, enkä siis tarkoita että ne olisi töksähtävästi lopetettu, vaan että jään aina haluamaan lisää ja toivon äkkiä, että jouluun olisi hieman pidempi aika... ;D

Onnistut näissä pätkissä tuomaan esiin myös Harryn ilkikurisempaa luihuispuolta. Draco on vähän tossun alla nyt, kukapa viitsisikään pilata Harryn iloa...

Koitan kommentoida tekstejä vähän yksityiskohtaisemmin seuraavien luukkujen tullessa. : D
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
//Ihana, kun jaksat kommentoida Pähkinäinen! Selittelen nyt eilisen luukun myöhästelyä joulukiireillä, mutta kyllä minä tämän aion kunnialla loppuun asti viedä! Itse asiassa suunnitelmissa olisi kirjoittaa tänään kaikki loput osat, mutta toki postailen ne sitten vasta oikeina päivinä:)

Luukku 21: Oi kuusipuu, oi kuusipuu

Kuusen mökille raahaaminen oli kestänyt tuskastuttavan pitkän ajan, mutta viimein se kuitenkin kökötti mökin pihassa. Muutaman kirosanan säestämänä se saatiin pystytettyä myös mökin olohuoneeseen.

Hikinen ja uupunut kaksikko lysähti joksikin aikaa sohvalle. Joulu oli yllättävän uuvuttavaa aikaa.

”Seuraavaksi kuusi pitäisi koristella!” Harry ilmoitti.

Ääni kuitenkin kuulosti yllättävän ponnettomalta ja väsyneeltä. Jotenkin Dracosta tuntui, ettei Harry ollut enää tästä kaikesta niin innoissaan. Ehkä Harrykin oli jo väsynyt omaan hössötykseensä. Tai ehkä se johtui jostain aivan muusta. Tuskin kyse kuitenkaan oli mistään vakavasta.

”Minä voin hakea koristeet”, Draco totesi hymyillen.

Pian Draco jo palasi takaisin mukanaan iso laatikollinen Harryn ostamia joulukoristeita. Harry oli saattanut hivenen liioitella niiden kanssa. Heidän joulukuusensa tulisi näyttämään hyvin täydeltä ja värikkäältä, jos he todella nuo kaikki koristeet siihen laittaisivat.

Ensimmäiseksi kuusen ympärille kieputettiin valot. Seuraava vaihe oli tähden laittaminen latvaan. Sitä varten tarvittiin jakkaraa, sillä kumpikaan heistä ei muuten ylettynyt latvaan saakka.

Nyt kaksikko alkoi somistaa kuusta joulupalloilla, nauhoilla ja kaikilla mahdollisilla koristeilla. Heidän kuusensa todella tulisi olemaan sekametelisoppa, mutta ainakin se olisi persoonallinen.

Äkkiä Dracoa alkoi aivastuttaa. Hän aivasti kerran ja toisen ja vielä kolmannenkin.

”Oletkohan sinä allerginen joulukuusille?” Harry kysäisi huolestuneena.

Draco naurahti pienesti.

”Tuskin varsinaisesti joulukuusille, mutta kuusille ehkä”, hän vastasi.

Kuusi oli saatu yllättävän nopeasti koristeltua. Ja aivan niin kuin Draco oli arvellutkin, se näytti sekametelisopalta. Harry vaikutti kuitenkin innostuneelta.

”Hienoin kuusi ikinä”, Harry kuiskasi hurmioituneena.


Luukku 22: Joulustressi

Aamusta alkaen Harry oli stressaantuneena juoksennellut ympäri mökkiä vuoroin siivoten ja vuoroin leipoen. Aina, kun Draco oli yrittänyt auttaa, oli hän kuulemma ollut vain tiellä. Niinpä Draco oli lopulta tyytynyt osaansa ja istui nyt sohvalla kirjaa lueskellen. Silti aina ohi mennessään Harry jaksoi valittaa, kuinka joutui tekemään kaiken itse.

Draco yritti olla menettämättä hermojaan. Kai tämä oli vain sitä joulustressiä. Mökki ei kuitenkaan ollut edes heidän omansa, he vain olivat siellä vuokralla. Siksi Dracon oli vaikea käsittää, miksi ihmeessä Harryn piti puunata joka paikka putipuhtaaksi.

Hän ei kuitenkaan uskaltanut kommentoida mitään. Juuri nyt Harry näytti olevan sen verran räjähdysherkällä tuulella, että piti todella varoa, mitä suustaan päästi.

***
Siivottuaan jo monen monta tuntia Harry oli viimein suostunut Dracon ehdotukseen ja istahtanut pöydän ääreen Dracoa vastapäätä juomaan päiväkahvia. Draco oli kattanut pöydän mahdollisimman hienosti ja kaatanut kahvin valmiiksi kuppeihin sekä asetellut tarjottavat kauniisti.

Harry loi väsyneen hymyn Dracolle, mutta kiitteli kuitenkin. Se riitti Dracolle. Ei hän mitään suuria kiitollisuuden osoituksia kaivannutkaan. Pelkkä Harryn hymy riitti tekemään hänet onnelliseksi.

Viimein Draco päätti kerätä rohkeutensa ja kysyä asiaa, joka oli vaivannut häntä jo pidemmän aikaa. Hän kyllä epäili, vastaisiko Harry, mutta ainakin hän olisi yrittänyt.

”Miksi sinä alun perin halusit tulla tänne? Mistä tämä kaikki innostus ja hössötys? Olen melko vakuuttunut, ettei kyseessä ole vain yhtäkkinen innostus Suomen kulttuurista”, Draco totesi.

Harryn ilme kiristyi ja hän näytti jopa väsyneemmältä kuin äsken.

”Minä en jaksaisi puhua siitä nyt. Pitää tehdä vielä vaikka mitä ennen joulua. Puhutaan sitten, kun kaikki on valmista”, Harry vastasi väsyneesti.

« Viimeksi muokattu: 22.12.2014 21:04:08 kirjoittanut Mariaxoxo »

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Luukku 23:Selitys

Harry oli siivonnut yötä myöten ja tullut nukkumaan vasta, kun Draco oli nukkunut jo useamman tunnin. Hän oli kuitenkin herännyt ja käpertynyt sitten Harryn kainaloon jatkamaan uniaan.

Se aamu taisi olla ensimmäinen kerta heidän Suomessa olonsa aikana, kun Harry jäi vielä nukkumaan Dracon herättyä. Draco hiipi hiljaa keittiöön varoen herättämästä Harrya ja laittoi kahvin tippumaan. Samalla hän alkoi valmistaa heille aamiaista. Draco päätti kerrankin tehdä jotain vähän erikoisempaa ja paistoi vohveleita. Kaiken ollessa valmista, hän kattoi pöydän.

Harry nukkui edelleen ja lopulta Draco kävi varovasti herättämässä tämän. Uninen Harry seurasi häntä keittiöön ja aamiaispöydän ääreen.

”Kaipasit pientä hemmottelua eilisen aherruksesi jälkeen”, Draco totesi hymyillen.

Hymy tarttui Harryyn ja hän painoi pikaisen suudelman Dracon huulille.

”En tiedä, mitä tekisinkään ilman sinua, oma rakkaani”, Harry vastasi edelleen leveästi hymyillen.

Heidän syödessään eilinen keskustelu palasi taas Dracon mieleen. Hän ei voinut noin vain unohtaa sitä, sillä asia oli todella vaivannut häntä.

”Muistatko sen eilisen keskustelun? Lupasit kertoa todellisen syyn, miksi tulimme tänne”, Draco selitti varovasti.

Kesti kauan ennen kuin Harry sanoi mitään.

”Sillä ensimmäisellä ja ainoalla kerralla, kun kävin Dursleyden luona pois muuttamiseni jälkeen, satuin kuulemaan heidän keskustelunsa. Heillä – ja minulla äitini kautta – on sukulaisia Suomessa. He olisivat minun pikkuserkkujani. Yritin jättää asian sikseen, mutta se palasi aina mieleeni. Niinpä tutkin asiaa ja sain selville, missä he asuivat”, Harry selitti Dracon kuunnellessa.

Dracon ei tarvinnut kysyä, miksi ihmeessä Harry oli halunnut lähteä etsimään jotain kaukaisia sukulaisia. Hän kyllä tunsi Harryn perhetaustan. Nämä pikkuserkut olivat luultavasti Harryn ainoita sukulaisia Dursleyden lisäksi. Ja vaikka Harry ei ollut sitä ikinä suoraan sanonutkaan, tiesi Draco, kuinka kovasti Harry unelmoi sukulaisista ja perheestä, jostain johon kuulua.

”Kävitkö sinä heidän luonaan?” Draco kysyi muistellen sitä iltaa, jolloin Harry oli viipynyt epätavallisen pitkään kaupassa.

”Kävin. Mutta he eivät, tuota, halua olla minun kanssani missään tekemisissä”, Harry vastasi hiljaa tuijottaen lattiaa.

Hetkeen Draco ei tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. Harry näytti niin lannistuneelta ja surkealta.

”Se on heidän menetyksensä”, Draco totesi kietoessaan kätensä Harryn ympärille.

Sillä hetkellä Draco alkoi laatia päässään suunnitelmaa, joka taatusti piristäisi Harrya ja saisi tämän unohtamaan typerät kaukaiset sukulaiset.

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Ooh! Mikäköhän suunnitelma Dracolla on? Ja millaisia ihmisiä ne Harryn sukulaiset oikein ovat kun eivät halua olla hänen kanssaan tekemisissä?

Voi eii, enää yksi luukku jäljellä. D: Ei olisi tarjota sitten spin-offia tai jotain? ;; Anteeksi, ehkä huomenna kommentoin yksityiskohtaisemmin sitten, nyt juuri muistin jotain mikä pitäisi saada vähän äkkiä tehtyä. xP
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
//Kiitokset, että oot jaksanu kommentoida näin ahkerasti Pähkinäinen! Kommentit todella piristää aina. Spin-offista en oikein uskalla sanoa juuta eikä jaata, mutta hienoa, että oot tykänny tästä niin kovaa, että sellasta toivot, haha. Jotenki mulla on (ainaki tällä hetkellä) sellanen olo, että tää tarina jäis tähän, mutta eihän sitä ikinä tiedä...

//Postaan tämän viimeisen osan nyt näin heti vuorokauden vaihduttua, sillä en halua käyttää jouluaattoani koneella istuen. Olisi ihanaa, jos tätä seurailleet viitsisivät ilmoittaa olemassaolostaan. Tätä on ollu tosi kiva kirjottaa ja tää on itse asiassa mun ainoa jatkoficci, jonka oon saanu loppuun asti, jää vähä haikeet fiilikset tän loppumisesta. Ja vielä näin lopuksi, ihanaa joulua kaikille!<3

Luukku 24: Paras joululahja

Taustalla soi joulumusiikki. Jouluvalot ja kynttilät valaisivat mökkiä. Uunista leijui ruoantuoksu. Mökki kiilteli puhtauttaan. Koristellun kuusen juurella oli kasa paketteja.

Kaikki oli täydellistä, mutta silti jotain hyvin oleellista puuttui. Mökissä vallitsi hiljaisuus. Harry ja Draco istuivat sohvalla, Draco Harryyn nojaten. Joulutunnelma puuttui.

Ovelta kuuluva kolina rikkoi mökin uneliaan hiljaisuuden. Hämmentynyt Harry kohottautui seisomaan ja vilkaisi ovelle päin nähdäkseen, keitä tulijat olivat. Pian Harryn kasvoille kohosi hyvin yllättynyt ilme.

Mökkiin käveli Weasley toisensa perään. Ensimmäisinä sisään saapastelivat Molly ja Arthur kantaen syleissään valtavia määriä ruokaa. Heti heidän perässään sisään astui George vierellään vaimonsa Angelina, joka piti käsistä kiinni parin lapsia: Frediä ja Roxannea.

Seuraavina sisään astuivat Ron ja heti perässä Hermione, jonka käveleminen näytti jo olevan vaikeaa suuren mahan takia. Viimeisinä sisään astuivat vielä Ginny ja tämän mies Dean, jolla oli sylissään parin vasta muutaman kuukauden ikäinen lapsi.

Heti saatuaan laskettua kantamansa tavaravuoren alas, Molly ryntäsi halaamaan hämmentynyttä Harrya. Hetkisen koko mökki oli yhtä tervehdysten konserttia.

Harry kääntyi katsomaan Dracoa kysyvällä ilmeellä ja Draco virnisti.

”Pieni jouluyllätys! Kyllä minä tiedän, että haluat viettää joulun perheesi kanssa. Ja he ovat sinulle paljon enemmän perhe kuin jotkut typerät kaukaiset sukulaiset. Joten kyllä, minä kutsuin heidät”, Draco selitti hymyillen.

Hetken Harry vain tuijotti Dracoa mykistyneenä, kunnes painoi lopulta tämän huulille kiitollisen suukon.

Rouva Weasley ja kaikki muutkin hääräsivät ympäriinsä valtavien ruokamäärien ja pakettikasojen kanssa.

”Charlie lähetti jouluntoivotukset. Hän ei kuulemma voinut jättää lohikäärmeitä yksin, edes jouluna. Bill ja Fleur lähettivät myös pahoittelunsa, etteivät päässeet tulemaan. He viettävät joulua Fleurin vanhempien kanssa. Ja Percy on taas kerran töissä”, rouva Weasley selitti hääriessään ympäri mökkiä.

Pienestä mökistä oli äkkiä tullut hyvin ahdas ja joka puolelta kuului äänten sorinaa. Draco huomasi ajattelevansa, oliko kuitenkaan miettinyt asiaa ihan loppuun saakka.

”Etkö kutsunut ketään sinun ystäviäsi tai perhettäsi?” Draco äkkiä havahtui ajatuksistaan Harryn kysymykseen.

”En ole oikein väleissä perheeni kanssa. Mutta kyllä minä yhden ystävän kutsuin, hänen pitäisi itse asiassa olla täällä aika pian”, Draco vastasi.

Ja juuri silloin ovelta kuului taas askelia ja pian mökkiin astui Pansy Parkinson. Hän oli viimeisen päälle laittautunut kuten aina eikä edes iso raskausmaha onnistunut vähentämään Pansyn hehkeyttä.

Draco halasi ystäväänsä sydämellisesti ja myös muut ottivat Pansyn lämpimästi vastaan, kouluaikaisista kinoista huolimatta. Olihan sentään joulu.

***
Jouluaterian jälkeen Harry ja Draco olivat luikahtaneet ulos saadakseen olla hetkisen kahdestaan.

”Tämä oli paras joululahjani ikinä”, Harry totesi hymyillen.

”Et ole edes vielä saanut muita joululahjojasi”, Draco kiusoitteli.

”Ei voi olla mitään tämän voittanutta. Hyvää joulua, Draco!” Harry kuiskasi.

”Hyvää joulua, Harry!” Draco vastasi ja painoi lämpimän suudelman rakkaansa huulille.

RaistlinMajere

  • ***
  • Viestejä: 100
Mä itseasiassa olen lukenut tätä pari lukua jo aiemmin vaan jostain syystä jäänyt homma kesken.  ??? Nyt luin tän kerralla läpi ja tästähän kehkeytyi varsin mielenkiintoinen tarina. Dracon ihmettelyt ja Harryn yli-innostumiset olivat hauskaa luettavaa. Lopetus oli ihanan hyväntuulinen ja lämmin, joskin voin vain kauhulla kuvitella kuinka tosiaan ahtaaksi tuollainen pikku mökki käy tuollaisella köörillä :D

Pidin siis ficistä ja virheitäkään en bongannut vaan teksti oli minusta selkeää. Kiitos! :)

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Kiitos kommentista RaistlinMajere! Tuntuupas oudolta palata tämän tekstin pariin näin kesäkuussa (vaikkakaan ilma ei ole kovin kesäinen)... :D

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Tämä on jäänyt tosi pitkäksi aikaa kommentoimatta :S

Suloinen loppu! Ihana kuulla, että kouluaikojen erimielisyydetkin oli sovittu, ja varmaan Draco Weasleydenkin kanssa tuli ihan hyvin toimeen, kun tuolla tavalla salassa meni heidät kutsumaan. Kiinnostaisi tietää, kenen kanssa Pansy on mennyt yksiin. :D

Jäi lämpimät tunteet tästä ficistä vaikka lukemisesta on niin pitkä aika. En osaa kommentoida tämän paremmin nyt mutta kiitos lukunautinnosta, toi hyvää mieltä. :D
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 212
  • Höpsistä töppöseen
Tämähän on kohta taas ajankohtainen! (Yritän todistella itselleni ettei ylenpalttisessa jouluficcien etsinnässä ole mitään kohtuutonta.)

Mutta siis, tällainen suloinen joulupläjäys oli oikein oivaa hoitoa lokakuun harmaaseen ankeuteen. Voih, kaikki onnistumiset ja vaikeudet ja Harryn lapsenomainen into, ja Dracon kummastus Suomea kohtaan olivat kaikki ihan überherttaisia, ja hihittelin lukiessani ovien lukkiutumiselle, saunomisille ynnä muille.  :D

Lainaus
Dracon hämmennys vaihtui taas ärtymykseen. Karjalanpiirakat olivat vieneet hänen aamupanonsa.
Oli pakko quotata tuo pätkä ihan alusta, koska se huvitti pitkään lukemisen jälkeenkin.  :D

Ja Draco osasi todella piristää Harrya, joka surkutteli idioottien sukulaistensa takia. Lopultahan pariskunnalla oli vieraineen kaikkineen oikein onnistunut joulu. :-*


Pakko mainita vielä, että on yksi asia, jota jäin pohtimaan. Mitä sille särkyneelle ikkunalle tapahtui? Täysin irrelevanttia, mutta sisäinen salapoliisini heräsi miettimään ikkunalasin kohtaloa. Voi toki olla, että en vain lukenut tarpeeksi ajatuksella sitä luukkua, haha.

Anyway, kiitokset hyvin hymyilyttävästä ficistä.  :)


Emme me peräänny, me etenemme käänteisesti.

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Kiitoksia kommentista Sanderra!:)

Tämä on saanut nyt jonkinlaista jatkoa tämän vuoden joulukalenterin merkeissä: Ei taas K11