Kirjoittaja Aihe: Yhdessä (K11, perustajat)  (Luettu 2796 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 413
  • kuppi teetä kaipaukseen
Yhdessä (K11, perustajat)
« : 20.09.2017 10:34:05 »
Nimi: Yhdessä
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: K11
Genre: draama, perustajat
Hahmot/Paritus: Helga, Rowena, Salazar ja Godrik
Vastuunvapautus: En omista edes näitä liian vähäiseen asemaan jääneitä mielenkiintoisuuksia Rowlingin tekstistä
Yhteenveto: Jälkeenpäin Helga ajattelisi, että siemenet kylvettiin juuri tuona aikana, ehkä siksi Salazar ei voinut koskaan luottaa jästisyntyisiin

A/N:  No niin! En pääse eroon perustajista, ettekä te minun teksteistäni, hehe. Tämä on omistettu Rowenalle, joka lähetti minulle ihanan videon. Inspiraationa toimi myös Nickelbackin When we stand together. Ihana biisi, kuunnelkaa sekin. Sanat lopuksi. Haasteeseen Inspiroidu musiikista.


”Helkkari soikoon! Kirotun kirotun kirottua!”

Helga puristi Taikawäen turinoita -tiedotuslehtistä sormissaan. Hänen rintansa päällä lepäsi paino, itkeminen helpottaisi, mutta silmät pysyivät kuivina.  Hän näki Godrikin puristavan kättään nyrkkiin, Rowenan avaavan suunsa.

”Salazar, rauhoitu. Tuo ei hyödytä ketään.”

”Hitto vie, rauhoitu! Tässä ei rauhoittuminen auta!”

”Eikä meuhkaaminen liioin”, Rowena sanoi arvokkaasti, painaen sormensa vasten pöydän puista pintaa.

Helga ihaili ystävänsä tyyneyttä ja järkevyyttä. Hän kokosi itsensä, laski pergamentin käsistään ja karaisi kurkkuaan. Kukaan ei kuitenkaan huomioinut häntä. Godrik nousi niin ikään jalkeille raskaan tuolin jalat kivilaattoja vasten kirskuen, joten hän oli ainoa, joka vielä istui aloillaan.

”Kieltämättä olen Salazarin kanssa samaa mieltä. Tämä on sietämätöntä”, mies sanoi puristaen miekkansa kahvaa. Jostain syytä hän kantoi sitä aina kupeellaan, jonkinlaisena urheuden merkkinä kaiketi.

”Mitä me muka voimme?” Rowena kysyi.

”Jotain! Tämä ei voi enää jatkua!” Salazar raivosi käsiään heilutellen.

Helga nousi ylös, käveli tummatukkaisen miehen viereen ja laski kätensä tyynnyttelevästi hänen käsivarrelleen. Salazar käänsi vimmaisen katseensa häneen. Helga nielaisi, hääsi polttavan tunteen kauemmas.

”Tämä on minustakin ihan kamalaa, mutta emme voi tehdä enempää kuin mitä jo nyt. Opastamme nuoria hallitsemaan taikuuttaan, piilottamaan itsensä ja suojautumaan”, Helga piti äänensä vakaana.

”Viisi lisää, Helga. Viisi, vain Englannissa ja Skotlannissa. Jästit surmaavat meikäläisiä minkä kerkeävät, yhä vain julmemmin. Noitia ja velhoja on poltettu elävältä” Salazar sihahti hampaidensa välistä, heitti sitten päätään taaksepäin ja päästi kammottavan kuristuneen äänen, jonka Helga arvasi olevan kiroilua kärmeskielellä.

”Sitä vastaan kehitellään loitsua” Rowena puuttui puheeseen.

”Sekö on sinun ratkaisusi? Piileskely ja pakoilu? Godrik, eikö tämä häiritse sinua yhtään?” Salazar kysyi.

”Älä esitä sitä noin”, Godrik murahti.

”Salazar…” Helga pyysi vetoavasti, mutta mies ei kuunnellut, vaan ravisti hänen kätensä pois.

”Se on pelkuruutta!”

”Pelkuruutta olisi käyttää ylivoimaisuuttamme jästejä vastaan!” Godrik jyrähti naama punehtuen.

Miehet tuijottivat toisiaan silmät salamoiden. Helga tunsi olonsa kummallisen haavoittuvaksi. Näin ei saanut käydä, he eivät saisi riidellä tällä tavoin. Hän sipaisi vaaleita kiharoitaan, nosti leukaansa päättäväisesti ja astui heidän väliinsä. Rowena katsoi häntä varoittavasti. Itse asiassa koko tilanne tuntui tiivistyneen katseiksi, joita singottiin kireinä pöydän yli. Helga nosti kätensä Salazarin olkapäälle, yritti saada huomion itseensä.

”Tiedät, ettei se ole oikein. Se olisi helppoa, eivätkä arvokkaat asiat usein ole.”

Salazar hengitti syvään sulkien silmänsä, rentoutui hitaasti, mutta näytti edelleen turhautuneelta ja pettyneeltä. Hän kohensi ryhtiään, ja katsoi heitä kaikkia vuorotellen silmiin.

”Anteeksi, että kiihdyn sillä tavoin. Olette ilmaisseet kantanne, mutta en voi sanoa, ettenkö olisi pettynyt.”

Sitten hän kääntyi ja poistui, jättäen jälkeensä epämukavan kaiherruksen. Godrikin oli epätavallisen hiljainen, mutisi jotain oppilaista ja lähti. Rowena hymyili surumielisesti Helgalle, levittäen kätensä. Hän tosiaan tiesi, milloin toinen oli halauksen tarpeessa. Helga painautui parhaan ystävänsä syleilyyn, antoi yksinäisen kyyneleen valahtaa tämän tummalle puvulle.

Helga ajatteli kaikkia lapsia, ja aikuisiakin, jotka evät osanneet hallita taikuuttaan. Hän ajatteli salia, jossa kymmenet sulkakynät pyörähtelivät loitsittuina pergamentin yllä, piirtäen suru-uutisia lehtisille jotka jaettaisiin taikaväen yhteisöille ympäri maan. Ihmiset unohtaisivat tämän hulluuden pian, nainen vakuutti itselleen. Salazar vakuutti kuitenkin tämän olevan vasta alkusoittoa, jästit pelkäsivät kaikkea poikkeavaa.

”Se on pian ohi, ei tämä ole oikeasti vielä paljon”, Rowena mutisi kuin aavistaen hänen ajatuksensa.

”Yksikin on liikaa.”

”Tiedän.”

Hetken kuluttua Rowena irrottautui hymyillen, oikaisi Helgan ruskeaa mekkoa. Vaaleatukkainen tunsi olonsa jo paremmaksi, ja vastasi hymyyn. Aurinko oli laskemaisillaan, valkean hangen hohde erottui lyijyikkunan läpi. Takatuli oli hiipumaisillaan, heidän varjonsa levittäytyivät pitkinä kiviseinille sekä niitä koristaville gobeliineille.

”Tiedäthän, että meidän pitää mennä päivälliselle?”

”Ja näyttää vahvoilta”, Helga totesi, ”mennään.”

He kävelivät rinnakkain Suureen saliin, jossa lähes kaikki oppilaat istuivat yhä pöydissään. Myös Godrik ja Salazar istuivat paikoillaan, jälkimäinen puhuen matalasti toiselle. Godrik naurahti ja puristi ystävänsä kättä. Salazar huomasi heidät ja hymyili pikaisen pahoittelevasti, ennen kuin veti kasvoilleen tavanomaisen ilmeensä ja keskittyi palapaistiin. Hän onnistui näyttämään yhtä aikaa ylhäisen vaikutusvaltaiselta ja miellyttävältä.

Naiset kävivät paikoilleen. Kaikki neljä keskustelivat kepeästi keskenään käsittelemättä jääneistä linnan asioista, eikä kukaan oppilaista voinut aavistaakaan, että kokoussalissa oli vain tovi sitten oltu kiivaasti erimielisiä. Salazar uskaltautui jopa naljailemaan kevyesti Godrikin kanssa, aivan kuten tavallisesti.

Mustiin kaapuihin pukeutuneet nuoret alkoivat valua pois suurista pariovista, jutellen ja naureskellen. Helgaa hymyilytti. Kaikki menisi vielä hyvin, he olivat turvassa. Näistä noidista ja velhoista kasvaisi vastuullisia ja taitavia taikuuden käyttäjiä – vaikkakin juuri nyt joku näkyi sytyttäneen hattunsa palamaan, ilmeisesti pöytien yllä riippuvista kynttilöistä. Kaipa niitä piti jälleen korottaa, vaikka olisikin hivenen hämärämpää. Vierustoveri sammutti tulen tehokkaalla loitsulla joka kippasi kaljakannun uhrin päähän, ennen kuin kukaan muu ehti toimia. Tilanne rauhoittui vähitellen, Helga salli itselleen salavihkaisen hymyn.

Lopulta enää he neljä olivat jäljellä. Tyhjänä Sali tuntui liian avaralta ja hiljaiselta pimeine nurkkineen, lumottu katto oli harmaan pilven peitossa. Yöllä sataisi varmaankin lunta.

”Mennäänkö vaikka teelle, kaikki yhdessä?” hän sanoi reippaasti, enemmän omana itsenään.

”Ihastuttava ajatus, vai mitä?” Rowena sanoi painokkaasti.

Jos jompikumpi miehistä olisikin tohtinut vastustaa Helgan herttaisuutta, Rowenan päättäväisyys varmisti, että he tulivat mukaan. Joukko käveli yhdessä takaisin kokoussaliin. Nimitys tosin tuntui turhan juhlavalta kodikkaalle tilalle, jossa he keskustelivat yhteisistä asioista ja viettivät aikaansa, jälkimmäistä vaihtelevissa määrin. Vaaleapuiset tuolit oli pehmustettu sileällä kankaalla, kaiverruksia ei ollut. Koruttoman yksinkertaista, mukavaa.

Kotitontut olivat elvyttäneet tulen ja tuoneet vesipannun valmiiksi, joten Helgalle jäi vain tarjoilu. Teen laittamisessa oli jotain rauhoittavaa, se sai hänet tuntemaan olonsa varmaksi. Tämän hän osasi, huolehtia muista. Aluksi kaikki keskittyivät juomiinsa vaivaannuttavan hiljaisuuden vallitessa, kunnes Salazar puuskahti. Tämä istui aivan tuolinsa laidalla hartiat kumarassa.

”Olen pahoillani, todella. Antakaa minulle anteeksi.”

”Olimme kaikki ehkä hieman järkyttyneitä, ja jyrkkiä mielipiteissämme”, Rowena sanoi järkeillen.

”Ei se mitään, veliseni”, Godrik huitaisi kättään.

”Kaikki riitelevät joskus. Sen ei vain pidä antaa kasvaa suuremmaksi”, Helga sanoi.

Salazar nojautui rennommin taaksepäin, maisteli teetään tyytyväisesti ja huokaisi. Tämän silmät tuikahtivat varjosta, ehkä kynttilän liekin heijastus.

”En silti peru mitään.”

Kaikki oli jo melkein kuten ennen. He saattoivat katsoa luottavaisina tulevaisuuteen; urhea Godrik, viisas Rowena, ystävällinen Helga ja neuvokas Salazar. Vahva perusta, kallio, jonka varaan koulun menestys oli laskettu.

”Meidän täytyy pysyä yhdessä.”

”Me olemme parhaat. Emme me hajoa, Helgaseni”, Salazar virnisti.

Jälkeenpäin Helga ajattelisi, että siemenet kylvettiin juuri tuona aikana, ehkä siksi Salazar ei voinut koskaan luottaa jästisyntyisiin. Tämä käytti viehätysvoimaansa vakuuttamaan heitä tuolloin, piilotti epäilyksen sisimpäänsä. Olisiko Helga voinut tehdä jotain enemmän? Jotain, jotta he olisivat kestäneet.

Sillä hetkellä hän kuitenkin vain naurahti, tarttui ystäviensä käsiin ja uskoi.


One more depending on a prayer
And we all look away
People pretending everywhere
It's just another day
There's bullets flying through the air
And they still carry on
We watch it happen over there
And then just turn it off

(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
We must stand together
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
There's no giving in
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
Hand in hand forever
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
That's when we all win
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)

That's, that's, that's when we all win
That's, that's, that's when we all win


They tell us everything's alright
And we just go along
How can we fall asleep at night
When something's clearly wrong
When we could feed a starving world
With what we throw away
But all we serve are empty words
That always taste the same

(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
We must stand together
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
There's no giving in
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
Hand in hand forever
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
That's when we all win
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)

That's, that's, that's when we all win
That's, that's, that's when we all win

The right thing to guide us
Is right here inside us
No one can divide us
When the light is nearly gone
But just like a heartbeat
The drumbeat carries on
And the drumbeat carries on

(Just like a heartbeat)

(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
We must stand together
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
There's no giving in
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
Hand in hand forever
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)
That's when we all win
(Hey, yeah, yeah, hey, yeah)

That's, that's, that's when we all win
That's, that's, that's when we all win
« Viimeksi muokattu: 20.09.2017 11:27:55 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 897
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #1 : 20.09.2017 18:19:39 »
Oh, tää oli mennä multa ohi, tai siis hukkua peliviesteihin, mutta onneksi osui silmään, kun Notkoa selailin. Kiitos omistuksesta <3. Ihanaa, että video inspasi ja että ylipäänsä kirjoitat perustajista!

Hassua, mutta en ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että miten paljon noitavainot vaikuttivat puhdasverisyyttä korostavan aatteen syntymiseen. Vai vaikuttivatko ne? Ajatteliko esimerkiksi Grindelwald noitavainoja, käyttikö hän niitä propagandana? Tuskinpa noitavainot ovat ainoa syy jästivihalle, mutta varmaan aika iso osa vihasta periytyy niin kaukaa historiasta. Tosi mielenkiintoisia juttuja pohtia!

Mielenkiintoista on myös ajatella, että perustiko nelikko koulun juurikin siksi, että halusi paitsi lisätä taikaväen osaamista, mutta myös opettaa heille vastuuta taikayhteisöstä? Oliko taikayhteisö "villi länsi" ennen kuin noitia ja velhoja alettiin kouluttaa?

Noitavainojen kulta-aika sijoittuu paljon myöhäisemmäksi kuin Tylypahkan perustaminen, ja tätä tekstiä lukiessa tuli "Ai viisi on tapettu? Odottakaapa vain..." -olo, mikä sopi hyvin siihen, että tässä on myös selkeästi haikea pohjavire Salazarin takia – lukija tietää, mitä tulee tapahtumaan, sekä noitavainojen suhteen, että myös perustajien henkilökohtaisessa elämässä. "Hetki ennen väistämätöntä" vois hyvin tiivistää tämän tekstin tunnelman. Tästä tekstistä herää myös ajatus, että asioihin pitää puuttua varhaisessa vaiheessa. Salazarin "En silti peru mitään" -replan pitäisi soittaa kaikkien hälytyskelloja, mutta silti perustajat tuntuvat haluavan niin kovasti uskoa, että kaikki on hyvin, että sulkevat korvansa Salazarin ajatuksilta. Tosi tunnistettavaa! Ja surullista.

Tulipa sekava kommentti. Mutta pointti oli, että hieno teksti! Herätti paljon ajatuksia.

Ps. Kärmeskielellä kiroilu :D! Rento jäbä!
« Viimeksi muokattu: 20.09.2017 18:26:22 kirjoittanut Rowena »

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 413
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #2 : 20.09.2017 19:09:33 »
Ihanaa, että huomasit tämän ja kommentoit, Rowena! <3

Näitä asioita tuli itsekin pohdittua ensi kertaa kunnolla, joten kiva kuulla että onnituin herättämään sinussakin ajatuksia! Jep, parisataa (reilusti) vuotta menee ennen varsinaista hävitystä, mulla on viharakkaus -suhde tällaisiin enteileviin pätkiin :'> Ihmiset mielellään sulkevat silmänsä, laittavat päähän vaaleanpunaiset lasin ja vislaavat tuuleen. Tulee olo, että tarvitsisi ravistella jotenkin. Tykästyin ehkä liikaa myös Salazariin tätä tehdessäni. Vielä Godrik jäi vähemmälle, seuraavaksi hurahdan sitten siihen :'D

Kiitos <3

ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 330
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #3 : 02.10.2017 21:42:02 »
Kommenttikampanjasta heei!

En oo pahemmin lukenut perustajista, joten tähän oli mielenkiintoista tarttua! Ja noitavainot oli tosi loistava idea. Yhdyn aika paljon Rowenan kommenttiin. Jotenkin ei vain ole tullut ajatelleeksi asiaa, todellakin se on saattanut vaikuttaa jästivihaan ja puhdasverisyys ajatteluun. Tosiaan myös tuo, että tuossa vaiheessa vasta viisi, mutta nykypäivänä tosiaan jo tietää, miten tuossa käy. Jotenkin "kiva", että tässä pahin on tulossa ja vielä eletään kuitenkin sovussa ja kohtalaisen säyseästi.
Näkyvissä on mikä heidät erottaa, vaikkeivät he itse sitä tahdotaan nähdä. Salazar todella piilottaa osan ajatuksistaan hyvin ja muut tahtovat siihe uskoa.

Tosiaan en ole pahemmin perustajista lukenut, mutta ne mihin olen törmännyt ovat oikeastaan olleet siltä ajalta, kun nelikon välit alkavat huonontua tai tilanne on jo täysin käsiin levinnyt. Tämä oli niihin verrattuna oikein piristävä lukukokemus, ihan erilainen kurkistus heihin.

Ihana tuo teen tarjoilemis kohta, kun Helga tuntee olonsa varmaksi ja tietää osaavansa huolehtia muista, söpöä!
Loppu oli myös tosi kiva, että tavallaan sitten lisättiin vielä, että Helga oli myös miettinyt myöhemminkin tuota samaa tapahtumaa ja sen vaikutuksia pidemmänpäälle.

Tämä oli tosi hyvä lukukokemus, kiitos!<3
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 413
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #4 : 05.10.2017 09:52:14 »
Kiitos kommentistasi, Dokumentti! Kivaa että pidit tuhoenteilystä ja erilaisesta näkökulmasta! Minulla on varmaan jokin pakkomielle esittää asioista ne toisetkin puolet, että kyllä, tämä(kin) nelikko oli joskus hyviä ystäviä keskenään. Mukavaa, että tyksit myös huolehtivaisesta Helgasta tässä <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Vewill

  • Lukutoukka
  • ***
  • Viestejä: 29
  • write without fear, edit without mercy
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #5 : 08.10.2017 14:01:27 »
 Ficci kokonaisuudessaan oli mainio. Erityisesti tykkäsin kirjoitustyylistäsi ja ehdottomasti aion selailla lisää tarinoitasi tämän lukemisen jälkeen.
 Pidin juonesta ja siitä, kuinka puhuit noitavainoista, sillä itse en ole edes ajatellut noitavainoja, vaikka niistä puhutaankin aika selkeästi Azkabanin vangissa. Tämä kuitenkin herätti kiinnostukseni noitavainoihin ja ehdottomasti aion etsiä lisää tietoa niistä.
 Myös tämä ficci innosti minua laittamaan "Perustajien shippaustarinoita" minun googlaamis listaan. En tiedä miksi, mutta aloin jotenkin kiinnostua Helgan ja Salazarin yhteydestä.
 Nyt, kun pääsin puhumaan Helgasta, niin tulee ensimmäinen valitus. Mielestäni kirjoitit Helgan vaikuttamaan hiukan rasittavalta ihmiseltä. Tai siis, kun tarinassa on neljä vastakohtaa he kaikki vaikuttavat hiukan ärsyttäviltä, mutta joissain kohdissa hän vain kuulosti sellaiselta ystävältä, jolle tehdään tekosyitä, ettei tarvitse viettää aikaa heidän kanssa. En tiedä teitkö tämän tarkoituksella vai et, mutta haluisin kuitenkin tietää, jos teit ja miksi sen teit.
 Myös tarina vähän väliä tuntui hieman sekavalta. Se hyppäsi paikasta paikkaan aika nopeasti ja ymmärrän, että tarinan pitää liikkua, mutta lyhyemmässä kirjoituksessa niin kuin tässä, ehkä kannattaa harkita pienempiä paikan vaihdoksia.
 Huolimatta mistään muusta tarinaa oli mukava lukea ja se piristi päivääni.
WWHD

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 413
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #6 : 08.10.2017 15:16:31 »
Vewill, kiitos palautteestasi. Olen otettu siitä että tämä lyhyehkö fikkeröinen sai sinut kiinnostumaan sekä perustajista että vähän historiastakin! Pitääkin kiinnittää enemmän huomiota noihin "siirtymäkohtiin", pieni lihavoittaminen ei varmaan tekisi pahaa jotta olisi helpompi pysyä matkassa.

Mietin aika pitkään tuota mitä toit esille Helgasta, koska tietoisesti en ole tehnyt hänestä sen ärsyttävämpää kuin muistakaan - eihän kukaan ole täydellinen. Ehkä tämä kohta nostatti esille tuollaista näkökantaa?
Lainaus
Jos jompikumpi miehistä olisikin tohtinut vastustaa Helgan herttaisuutta, Rowenan päättäväisyys varmisti, että he tulivat mukaan.
Nimittäin tässä ajattelin itse tilanteen olevan yhä niin kiusaantuneen jännitteen kuorruttama, että ehkä siksi osa olisi pitänyt parempana vain mennä nukkumaan ja välttyä asian perusteellisemmalta puimiselta :3 Olen kuitenkin avoin kaikille näkökannoille, kivaa että toit omasi ilmi. Toivottavasti osasin selventää asiaa.

Ai niin, ihanaa että pidät kirjoitustyylistäni! Se tuntuu olevan välillä hukassa, mutta itsekin pidän siitä onnistuessaan. :>
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 740
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #7 : 08.10.2017 16:32:17 »
Olen lukenut kaikki Potterit läpi lukemattomia kertoja, mutta jostain käsittämättömästä syystä en ole ikinä ajatellut Tylypahkan neljää perustajaa sen tarkemmin. Tämä ficci oli ensimäinen, jonka heistä luin, ja tämän tekstin ansiosta kiinnostuin oikeasti tästä nelikosta. :)
Tässä ficissä jokainen kuvattiin ihanan aidosti ja elävästi, ja vaikken olekaan kovin paljon perustajia kirjoja lukiessani pohtinut, tämä teksti sopi täydellisesti omiinkin mielikuviini heistä. En ole koskaan myöskään oikein pysähtynyt miettimään, miksi Salazar ei pidä jästeistä, joten senkin puolesta tämän lukeminen oli erittäin mielenkiintoista.
Kiitos paljon mielettömän upeasta ficistä, joka kaiken lisäksi kiinnitti huomion vähän vähemmälle huomiolle jääneisiin hahmoihin. Taidankin suunnata etsiskelemään muitakin tekstejä, joissa nämä neljä esiintyvät. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 413
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Yhdessä (K11, perustajat)
« Vastaus #8 : 10.10.2017 19:55:05 »
Sielulintu, kannattaa ehdottomasti tutustua perustajiin. Hirveän mielenkiintoisia hahmoja.

Kiitos kehuista :#3 Luon tätä fanonia vahvasti omien mielikuvien (sekä tietysti kirjojen murusten) kautta, joten on mahtavaa kuulla että se iskee. Kiitos kommentista <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii