Nidemus: Kiva kun pidät! Itse pidän Lilystä paljonkin, mutta junahetkellä Remus vaan ei ihan pitänyt.
RoGues: Eipä tullut ihan piakkoin jatkoa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai? :> Kelmit ovat nyt kolmannella luokalla. Sen näkee ensimmäisestä viestistä, jonne listaan aina kaikki ilmestyneet luvut.
Ellizia: Kivaa että tykkäät! Animaagiharjoittelussa kestää vielä, mutta kyllä pojat vielä joskus onnistuu!
A/N: Toivottavasti teitä ei haittaa tämä hidas päivitystahtini! Toivottavasti kommentoitte jälleen, kaikenlaista palautetta on aina hurjan kiva lukea.
13.9.
Hei äiti!
Onko Paulilta tullut postia? Muista lähettää se minulle. Annoin hänelle meidän osoitteemme koska Tylypahkan osoite saattaisi kummastuttaa häntä. Minulla ei ole vielä hänen osoitettaan mutta kun saan sen, annan sen sinulle että saat lähettää kirjeet eteenpäin! Pöllöposti on toinen asia joka saattaisi kummastuttaa Paulia.
Kiitos kekseistä.
Poikasi Remus
18.9.
Äiti, eikö postia ole vieläkään tullut? Sirius söi kaikki keksini kun en huomannut, laita lisää!
Remus*
5.10.
Hei Remus!
Terveisiä Walesista. Olen täällä viettämässä viikonloppua serkkujeni luona ja jostain syystä sinä tulit mieleeni tästä paikasta. Voisin kuvitella, että teidän linnamainen sisäoppilaitoksenne sijaitsisi juuri jossain tällaisessa paikassa. Itse asiassa kävimme eilen jossakin linnoituksessa ja kuvittelin sinut sinne tornin nurkkaan istumaan nenä kiinni kirjassa.
Koulussa on tylsää ja olisin paljon mieluummin isäsi kirjakaupassa töissä kuin siellä, mutta jostain syystä vanhempieni mielestä koulutus on tärkeää, varsinkin kun on viidentoista vaikutuksille alttiissa iässä. En sitten tiedä, mitä pahoja vaikutuksia kirjakauppa voi minulle antaa.
Paul
ps. osoite on kirjekuoressa*
"Mitä sinä luet noin kiinnostuneena?"
"Ei kuulu sinulle. Ethän sinäkään kerro, mitä sinä ja Peter tutkitte kirjastossa."
"Eivät sinun kirjeesi minua kiinnostakaan. Kuka Paul on?"
"Sirius! Älä lue olan yli! Se jästipoika joka oli töissä isän kirjakaupassa kesällä. James, vie ärsyttävä kaverisi jonnekin, en pysty keskittymään!"
"Luet tuota kirjettä jo viidettä kertaa."
"Peter, ole hiljaa. Menkää jo kaikki pois."
*
Remus ei saanut unta. Hän kääntyili ja vääntyili sängyssään, mutta mikään asento ei tuntunut mukavalta. Vaikka häntä väsytti armottomasti, kun hän sulki silmänsä, kaikki ajatukset alkoivat laukata hänen päänsä sisällä päätöntä ympyrää niin kuin villiintynyt yksisarvislauma, eikä siinä kavioiden kopseessa yksinkertaisesti pystynyt nukahtamaan.
Miksi Paul ei ollut vastannut kirjeeseen? Oliko Remuksen kirje ollut liian innokas, liian tylsä, liian lapsellinen? Miksi häntä edes kiinnosti koko Paul niin paljon?
Mitä ihmettä Sirius ja Peter juonivat ja miksei Remusta oltu pyydetty mukaan? Jameskin oli selvästi yhä enemmän mukana Siriuksen ja Peterin suunnitelmassa. Remus oli sinä päivänä tullut päivälliselle myöhässä. Sirius, Peter ja James olivat kumartuneet päät yhdessä jonkun pergamentin ylle, mutta kun he olivat huomanneet Remuksen, James oli äkkiä sujauttanut lapun laukkuunsa ja he kaikki olivat näyttäneet syyllisiltä kun Remus oli kysynyt "Mitä teette?" ja saanut vastauksen kolmesta suusta yhtä aikaa: "Ei mitään."
Remuksella oli hirvittävän ulkopuolinen olo. Hänellä oli ikävä isänsä kirjakauppaa. Sieltä löytyi aina jokin rauhallinen nurkkaus, jossa pystyi ajattelemaan kunnolla. Kun veti vanhojen kirjojen tuoksua nenäänsä, kaikki murheet tuntuivat heti paljon pienemmiltä.
Kyllästyttyään sängyssä makaamiseen Remus nousi istumaan ja veti pylvässängyn verhon syrjään. Linna oli kylmä jo tähän aikaan syksystä, mutta Remus ei välittänyt kylmästä. Hän laskeutui sängyltään kivilattialle ja hiipi ovelle kiertäen samalla taitavasti huonetovereidensa vaatekasat ja muut rojut. Kotitontut olivat luovuttaneet tämän makuusalin siivoamisessa jo aikoja sitten.
Kun Remus avasi ovea, hän kuuli kuiskauksen ovea lähimmästä sängystä. Se sänky kuului Siriukselle.
"Etkö sinäkään saa unta, Kuutamo?"
Mistä Sirius tiesi, että hiippailija oli juuri Remus eikä kukaan muu, sitä Remus ei osannut arvata. Ehkä hän vain oli niin läpinäkyvä. Sitä paitsi James ja Peter olivat sellaisia, jotka nukahtivat heti, kun pää osui tyynyyn. Sirius ja Remus taas, heillä oli paljon vaikeampaa saada unen päästä kiinni, kuka tiesi miksi.
"En", Remus sanoi. "Haluatko tulla mukaan?"
Hän ei oikeastaan tiennyt, miksi pyysi Siriuksen mukaan vaikka halusi olla yksin. He eivät olleet oikeastaan jutelleet viime aikoina kovin paljon. Remus viihtyi yhä useammin Lilyn seurassa, koska hänestä tuntui, että muut Kelmit salasivat häneltä jotakin. Nyt tuntui kyllä mukavalta ajatukselta saada olla Siriuksen kanssa kahdestaan pitkästä aikaa.
Sirius ei edes sanonut mitään, seurasi vain Remusta ulos ovesta.
Oleskeluhuoneessa oli hieman aavemaista näin keskellä yötä, mutta Remus onnistui puhaltamalla saamaan takassa olevan hiilloksen uudestaan palamaan. Hän lisäsi sinne pari puuta ja istuutui sohvalle. Sirius istui hänen viereensä ja tuijotti tulta hiljaisena.
Remuksen teki mieli kysyä, mitä ihmettä muut oikein juonivat hänen selkänsä takana, mutta Sirius ehti puhua ensin.
"Se on yllätys", hän sanoi. "Haluaisin kertoa, mutta en voi. Jos se ei vaikka onnistukaan. Jos onnistuu, siinä kestää varmaan ainakin tuhat vuotta. Mutta tiedät sitten, kun näet. Emme me yritä heittää sinua ulos porukasta tai mitään. Päinvastoin!"
Kaikki kuulosti hirveän salaperäiseltä ja turhauttavalta, mutta Remus päätti tyytyä siihen. Sirius istui sohvalla sivuttain polvet tiukasti itseään vasten, ja Remus kääntyi samaan suuntaan niin että heidän varpaansa melkein koskettivat toisiaan.
"Anteeksi kun olen ollut niin etäinen", hän sanoi. "Minä vain ajattelin, että te…"
"Me tykätään sinusta", Sirius sanoi ja lehahti punaiseksi. "Äh, tehdään äkkiä jotakin miehekästä ennen kuin muutun kokonaan tytöksi!"
"Mitä jos meillä olisi joku oma projekti? Sellainen, mistä muut eivät tiedä mitään", Remus keksi. Sirius innostui heti asiasta, sen huomasi siitä miten hänen silmänsä tuikahtivat iloisesti.
"Kuulostaa loistavalta! Onko sinulla ideoita?"
"Minulla on aina ideoita."
*
Siriuksen ja Remuksen projektiin kuului lukemattomia tuntia linnan erilaisissa sokkeloissa puikkelehtimista, Voron välttelemistä, Norriskan reittien seuraamista ja kartoittamista, koulun oppilaslistan varastamista McGarmiwan huoneesta, ja paljon muuta laitonta ja uskomattoman hauskaa. Projekti ei tosin kauan pysynyt salassa Jamesilta ja Peteriltä. Sirius ja Remus innostuivat siitä niin paljon, että heidän oli pakko kertoa ystävilleen. Siinä vaiheessa heillä oli jo taustatietoa yhden pergamenttirullallisen verran.
"Kartta? Kuulostaa tylsältä", James tokaisi ensin, mutta kun hän kuuli että tämä oli se syy, miksi Sirius ja Remus olivat saaneet niin paljon jälki-istuntoja viime aikoina (jostain syystä oli hauskempaa tutkia linnaa silloin kuin muut olivat nukkumassa, mutta valitettavasti Voro oli saanut heidät kiinni "epäilyttävästä hiiviskelystä keskellä yötä" useammin kuin kerran), hänenkin silmänsä alkoivat tuikkia. Peter halusi heti mennä kirjastoon etsimään karttaloitsuja.
"Missä vaiheessa sinä olet ollut innostunut tutkimustyöstä?" Remus kysyi silmät pyöreinä, ja Peter vain kohautti olkapäitään ja mumisi jotain epämääräistä. "Ahaa, se on se teidän salainen projektinne. Ei sitten mitään."
*
Keskellä tätä kuumeista tutkimustyötä Remus sai Paulilta kirjeen. Se saapui eräänä lauantaiaamuna pöllöpostin mukana aamupalalle, oli pitkä ja mukava ja sai Remuksen hymyilemään vähän turhankin pitkään. Hän poistui aamupalalta lukeakseen kirjeen läntisessä tornissa ja luettuaan sen hänen teki heti mieli vastata. Mutta ehkä se olisi ollut liian pikaista. Miksi tämä oli niin suuri ongelma? Ei hän koskaan kesällä vaihtaessaan kirjeitä Jamesin, Peterin tai Siriuksen kanssa ajatellut asioita niin paljon. Ei sitä, mitä he ajattelisivat jos joku pilkku olisi vaikka väärällä paikalla tai joku vitsi vähän liian typerä. Ehkä se johtui siitä, että Paul oli vanhempi, sen takia Remus tahtoi antaa niin hyvän vaikutelman itsestään. Niin asian täytyi olla.
Kävellessään takaisin tornista Remus törmäsi Siriuksen pikkuveljeen. Tämä oli käyttäytynyt harvinaisen hyvin koko syyslukukauden, ja vaikka olikin Luihuisessa, ei osallistunut koskaan kenenkään kiusaamiseen vaan pysyi kokonaan erossa sellaisesta. Remus oli joskus kysynyt, miksei Sirius halunnut jutella veljensä kanssa, mutta Sirius oli tuhahtanut, kääntänyt selkänsä ja ollut koko loppupäivän erityisen äkäinen ja tiuskiva.
Nyt Regulus kantoi suurta pinoa läksykirjoja ja hänen harmaat silmänsä tuijottivat Remusta vakavasti kirjapinon yli.
"Sinä olet Siriuksen ystävä", hän totesi ja Remus nyökkäsi. Jostakin syystä hän tunsi olonsa hermostuneeksi.
"Niin olen. Sinä taas olet Siriuksen pikkuveli. Pidätkö Tylypahkasta?"
"Ei kuulu sinulle. Turha yrittää olla veljellinen, epäonnistut siinä suunnilleen yhtä paljon kuin Sirius itse."
Remus ei enää oikein tiennyt, mitä sanoa. Regulus muistutti Siriusta vähän turhankin paljon. Remus ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, miten kamala vihamies Sirius saattaisi olla, mutta nyt hän ajatteli. Ja vavahti pelkästä ajatuksesta.
"Yritin olla vain mukava", Remus mutisi.
"En minä tarvitse rohkelikkojen ystävällisyyttä", Regulus sanoi. "Sano veljelleni että vanhempamme valittavat hänestä minulle jokaisessa kirjeessään. Niin ja sano myös, että hän on kusipää ja hänen ystävänsä ovat myös."
Remus ei ehtinyt keksiä tarpeeksi hyvää vastalausetta, kun Siriuksen pienempi (ja epäkohteliaampi) kopio oli jo lähtenyt kävelemään nurkan taakse. Remukselle tuli yllättävä mielihalu ojentaa jalkansa Reguluksen tielle, mutta hän sai estettyä itsensä vaivoin.
*
Kun Remus kertoi kohtaamisesta Siriukselle, hän suuttui. Totta kai. Ei pikkuveljelleen, vaan Remukselle. Se oli hieman odottamatonta, mutta toisaalta Sirius oli välillä aika arvaamaton tapaus.
"Sinä juttelit Reguluksen kanssa mukavia? Yritätkö olla joku helvetin varaveli, kun minä teen niin huonoa työtä? En ymmärrä, miksi kukaan tekisi mitään tuollaista! Ymmärrätkö sinä, James?"
"Minun pitää mennä", James sanoi ja luikahti äkkiä makuusalin ovesta ulos. Ymmärrettävää, ettei hän halunnut joutua Siriuksen ja Remuksen riitaan mukaan.
"Minä vain…" Remus aloitti. Hän inhosi riitelyä ja yritti vältellä sitä viimeiseen asti. Nyt Sirius seisoi hänen edessään raivoissaan ja loukkaantuneena, eikä Remus tiennyt, mitä hän voisi sanoa, että tilanne paranisi. "En minä tiedä. Sinä olet ystäväni, ja hän on sinun veljesi, joten ajattelin…"
"Hän on yhtä vähän minun veljeni kuin Frank Longbottom on sinun", Sirius tuhahti. "Turha yrittää saada meitä juttelemaan keskenämme. Haluatko saada aikaan jonkun Mustan suvun rauhan? Sitä saat odottaa siihen asti kunnes kuolemme sukupuuttoon. Voi kunpa kuolisimmekin sukupuuttoon."
"Anteeksi", Remus sanoi. "En enää yritä jutella sukulaisillesi. Ai niin, eikös Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja tänä vuonna ollut pikkupikkuserkkusi tai jotakin vastaavaa? Voinko enää puhua hänen tunneillaan, vai pitäisikö minun vain kokonaan jättää käymättä niillä?"
"Idiootti", Sirius puuskahti.
"Kiitos samoin", Remus sanoi ja päätti, että nyt oli hyvä aika poistua huoneesta. Siriuksen kanssa kiistely saattoi kestää ikuisuuden. "Minä lähdenkin tästä jonnekin, missä on hitusen lämpimämpi ilmapiiri, vaikkapa Luihuisten tyrmiin. Mukavaa päivänjatkoa vain sinullekin."
Kun hän sulki oven takanaan, kuului valtava tömähdys kun Sirius heitti jotakin painavaa ovea vasten. Ehkä Regulus ei sittenkään ollut se epäkohteliaampi kaksikosta. Tällä hetkellä Remus ei halunnut ajatella kumpaakaan veljeksistä. Mieluummin hän pakeni läntiseen torniin ja luki Paulin kirjeen läpi vielä kerran.
