Kirjoittaja Aihe: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff S LOPPUNUT, KESKEYTETTY  (Luettu 6135 kertaa)

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Ficin nimi:  Lasinsirpaleita kantapohjissa
Kirjoittaja(t):  Tahra
Oikolukija/Beta: rebecca_riddle
Fandom: Harry Potter
Tyylilaji(t)/Genre(t): Romantiikka, draama, fluffy
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Hermione/Draco
Tiivistelmä: Hermione Grangerilla ei ole ollut koskaan ketään johon rakastua, sillä Harry Potter, joka on kukistanut lordi Voldemortin moneen kertaan oli hänelle vain ystävä ja myöskään Ron ei ollut mikään puoleensavetävä, vaikka Hermionesta, Harrysta ja Ronista kulkikin juoruja, eivät pojat hänelle merkinneet ystävyttä enempää. Mitä siis tapahtuu, kun kolmikko astuu kuudetta kertaa Tylypahkan porteista sisään? Hermione on saanut ikää ja alkaa huomata sydämmessään rapistelevan edes joidenkin tunteiden. Ei kumpaakaan ystäväänsä kohtaan, mutta ketä sitten?
Varoitukset: Rakkaushömppää
A/N: No jees, vihdoinkin sain tämän ekan osan betattua jollakulla ja jolkaisukuntoon. Eli siis mites minlla menikään yli 7 miljoonaa vuotta kirjoittaa ikivanha osa valmiiksi ja jatkaa ficciä siitä? Noh, aina ei inspaa, ei sitten yhtään. Mutta nyt saa tarina alkaa sitten.

Luku 1 - Ennen kouluvuotta, S

Hermione makasi sängyllä Kotikolossa, jonne hän oli tullut pariksi viikoksi tapaamaan Harryä ja Weasleyn perhettä. Pari viikkoa oli kulunut nopeasti heidän seurassaan ja Hermionelle ystävineen tulisi pian aika lähteä kohti Tylypahkan pikajunaa. Huokaisten
ruskeaverikkö nousi ylös sängystä ja kohotti kätensä kohti hiusharjaa. Pian tytön sormet kietoutuivat harjan varren ympärille ja tämä alkoi selvittämään takkuista hiuspehkoaan.

"Hermione, tule aamiaiselle!" kuului Molly Weasleyn huhuilu alakerrasta. Hitaasti, mutta kuitenkin jo hieman virkistyneenä Hermione nappasi taikasauvansa ja lausui: "Tulejo farkut ja paita". Pian Hermionen matka-arkusta sinkoutuikin tummat farkut ja ruusunpunainen villapaita. Kiskoessaan vaatteet päälleen hän ajatteli Ronia. Olikohan tämä jo hereillä? Samassa kuuluikin käytävästä väsynyttä muminaa kun joku laahusti keittiöön. Ron!

Samassa Hermione kipaisi ovelle ja astui viileähköön käytävään Ronin seuraan. Toinen oli pukeutunut vain ruudulliseen pyjamaan ja laahusti zombimaisesti eteenpäin kohti käytävään leijuvan pannukakkujen tuoksun lähdettä.
"Huomenta sinullekin", Hermione tokaisi pirteänä ystävälleen, saadakseen vastaukseksi muminaa. Hermione naurahti ja tuuppasi Ronin kylkeä leikkimielisesti kyynärpäällään saaden tämän hieman hymyilemään tuhahtaen.

Keittiössä oli koko Kotikolossa asuva Weasleyn perhe - Molly, Arthur, Ron, kaksoset Fred ja George, Ginny ja nyt viimein Ron - he olivat kokoontuneet ja istuutuneet Harryn kanssa suurella joukolla melko pieneen huoneeseen. Pöydällä oli houkutteleva kasa pannukakkuja ja niiden vieressä pullollinen vaahterasiirappia. Hermione lipaisi huuliaan nauttien näystä ja asettui toiseen jäljellä olevista vapaista tuoleista. Paikka Harryn ja Ginnyn välissä oli varsin ahdas ja välillä Hermione saikin huomata välillä kaksikon luovan toisiinsa merkittäviä katseita. Saadessaan kuitenkin pannukakkuja ja siirappia lautaselleen ja alkoikin mutustaa niitä hymyillen.

"Hermione, sinulla on vaahterasiirappia poskellasi", Ron tokaisi vaivaantuneesti Hermionen pyyhkäistessä pikaisesti vasenta poskeaan kämmenselällään.
"Siinä toisessa", Ginny tokaisi Hermionen oikealta puolelta virnistäen. Hermione hymyili Ginnylle takaisin ja kaksikko jatkoi syömistä.
"Tänään lähdetäänkin koko porukan voimin viistokujalle kirjojenmetsästykseen", herra Weasley tokaisi lehtensä takaa, "eli pistäkää vaatetta päällenne jos ette sitä ole jo tehneet."
Pian Weasleyt, lukuunottamatta Mollyä, jota Hermione jäi auttamaan tiskaamisessa, katosivat vaihtamaan vaatteensa. Niin helppoa kahdelle noidalle. Vain muutamia sanoja ja sauvanheilautuksia ja tiskit olivat kaapeissaan.
   
Pian Weasleyt alkoivat taas saapua alakertaan ja porukka kokoontui olohuoneeseen, jossa oli eniten tilaa. Siellä Arthur kokosi koko sakin ympärilleen ja käski näiden olla irrottamatta otettaan ilmiintyessä tai sitä ennen.
Heilauttaen sauvaansa Arthur lausahtikin pikaisesti helpottaakseen keskittymistä: "Viistokujalle."
Koko joukko sai tuntea sen kiertävän ja kammottavan olon jonka ilmiintyminen aina tuotti matkustajille.
 
Pian joukkio ilmestyi valoisalle kujalle jonka seiniä reunustivat erilaiset kaupat ja kojut. Aivan heidän vieressään oli Säilä & Imupaperi - niminen kirjakauppa. Jo ulkoa näki kuinka lukuisissa hyllyissä oli massoittain kirjoja, pergamenttirullia ja sulkakyniä. Joukkio asteli sisään rohkeasti ja alkoi etsiä määrättyjä koulukirjoja. Muiden lähtiessä etsiskelemään sulkakyniä ja pergamenttia Hermione jäi tutkailemaan yhtä kirjoista, jonka selkämyksessä luki hopeakirjaimin "Missä sauva, siellä keino".
 
Hermione oli syventynyt kirjaan ja selaili sen sivuja mielenkiinnolla. Kuitenkin hänen lukuhetkensä keskeytti - yllätys yllätys - eräs vaaleahiuksinen ja nyrpeäilmeinen kuudesluokkalainen. Aivan niin, Draco Malfoy. Samassa Hermione tarrasi kirjahyllyn laitaan kiinni yrittäen olla kaatumatta maahan rähmälleen, kuten häneen törmännyt poika teki. Kääntyessään selälleen ja katsoessaan kaatumisensa syytä Dracon silmät painuivat viiruiksi peittäen harmaat silmät lähestulkoon kokonaan.
"Sinä inhottava kuraverinen. Kuinka kehtaat tulla eteeni kun minulla on hoppu! Katsoisit missä seisoskelet!" Draco karjui ylös noustessaan suoraan bruneten naamaan. Sitä Hermionekaan ei kestänyt vain kuunnella mitään vastaan sanomatta.

"Sinä pikku iilimato, kehtaatkin kutsua minua kuraveriseksi vaikka pääsi on täynnä pelkkää sahanpurua. Ja anteeksi, mutta luulisi sinunkin osaavan niillä pienillä aivoillasi katsoa eteesi!" Hermione tiuskaisi pojalle takaisin. Vasta nyt hän kiinnitti tarkemmin huomiota Malfoyhyn. Tämä oli kesän aikana kasvanut pituutta ja hänen piirteensäkin olivat muuttuneet ehdottomasti parempaan suuntaan. Hetkinen, mitä Hermione ajattelikaan? Hänhän ajatteli Dacon olevan hyvännäköinen. Ja pyh, samaa sontaa koko tyyppi.
"Sinulla ei pitäisi olla nokkankoputtamista, Granger. Neiti kaikkitietävä voikin sitten kertoa miksi patsastelee keskellä käytävää kuin mikäkin idiootti. Noh, minä en aio tuhlata aikaa sinun  kanssasi väittelyyn. Näkemiin!" Draco sähähti kääntyen kannoillaan kohti ovea.
 
Samassa Harry ja Ron ilmestyivät kulman takaa ilme mielenkiintoa hehkuen. He kyselivät Hermionelta mitä oli tapahtunut ja ärsyyntyneenä Hermione vastasi kertomalla pikku episodista. Jättäen toki pois ajatuksensa Dracon ulkonäöstä.
Iloisina ystävykset lähtevät katselemaan Viistokujan muitakin puoteja, ja illalla he palasivat väsyneinä Kotikoloon pakkaamaan tavaransa, sillä huomenna juna Tylypahkaan lähtisi matkaan.

Seuraava aamu meni eilisen tapaan, mutta vielä ennen lähtöä Molly halasi jokaista lapsista toivottaen hyvää kouluvuotta.
Kun ystävykset olivat vihdoinkin päässeet laiturille ja selvinneet Ronin äidin halauksista, he nousivat junan kyytiin. Samassa se lähti liikkeelle ja kolmikko lähti etsimään tyhjää vaunuosastoa. Harhailtuaan pitkän aikaa Ron, Hermione ja Harry löysivät vain yhden tyhjän vaunuosaston ja jäivät siihen. Ron ajatteli tulevaa vuotta ja kehittelikin Harryn kanssa kiivaasti uusia kujeita Malfoyn päänmenoksi.
 
 Samassa vaunuosaston ovi aukesi hitaasti narahtaen ja kukapa muukaan seisoi ovenraossa kuin ylimielisesti hymyilevä Malfoy. Kun poika huomasi ketä vaunuosastossa istui, hän katsahti vilisevään käytävään inhoten ja samassa katsoi suoraan kolmikkoon ilme yhtä kärsivänä.
"Tuota, terve! Saisinko istua kanssanne, koska muu juna on tupaten täynnä enkä halua istua käytävälläkään. Joten, onko tilaa?" Malfoy kysyi. Kysymyksen olisi varmaan pitänyt olla äänensävyltään neutraali, mutta siitä kuulsi silti pieni inhon häivähdys. Samalla kolmikko vilkuili toisiaan. Ron ja Harry kohottivat kulmakarvojaan ja katsahtivat yhteistuumin Hermioneen. Hermione olisi todellakin halunnut passittaa tuon selkärangattoman kom - siis konkkanokan matkoihinsa, mutta päätyi kuitenkin kohauttamaan olkiaan. Tämän huomatessaan Draco astahti ovensuusta osastoon ja katsoi kahta penkkiä. Toisella istuivat Herry ja Ron niin leveän näköisesti etteivät he varmasti halunneet istua Malfoyn kanssa. Niinpä Hermionen kurtistaessa kulmiaan Draco istahti niin kauas penkin reunaan kuin vain pystyi.

"Tiedättehän, etten muuten alentuisi istumaan teidän kanssanne, mutta kun kukaan ei näe minua istumassa seurassanne, saati sitten käytävässä, saan pitää ylpeyteni," Draco tokaisi ylimielisesti. Hah, siitähän koko juttu olikin kiinni. Silti se antoi pojille syyn virnuilla Malfoyn katsoessa muualle Hermionelle tämän huonosta tuurista. Dracokin vain istui hiljaa penkin kauimmaisessa päässä.
"Noh, kuinkas isäpappa ja äitirakas jakselee?" Ron kysäisi hilpeästi. Kysymys sai Dracon kääntämään katseensa matka-arkustaan punatukkaiseen poikaan. Dracon ilme oli hämmentynyt, kun tämä vastasi toiselle: "Paremmin kuin sinä ja sinun köyhä perheen irvikuvasi, Weasel", Draco sähisi myrkyllisesti. Samalla sekunnilla Hermionen taikasauvan kärki oli Dracon kurkulla, tytön ilmeen ollessa pohjattoman vihainen. Harry ja Ron eivät olleet edes ehtineet ajatella mitään ennen kuin Hermione oli toiminut.
"Miksi kutsuit häntä, Malfoy? Peru sanasi tai kasvatan hampaasi jalkoihisi asti!" Hermione murisi pojalle. Pojan ilme muuttui kaikesta huolimatta virnistykseksi tämän jatkaessa puhettaan.
"Oi kuinka söpöä, puolustat poikaystävääsi," Draco kehräsi Hermionelle. Se oli virhe. Ronin kasvot alkoivat punehtua raivosta ja hän puristi kätensä nyrkkiin, aikoen antaa Malfoylle turpaan. Hermionenkin kasvot punehtuivat hieman ja hän alkoikin jo lausua loitsua, kunnes Draco vihdoinkin tajusi lopettaa.

"Hyvä on, hyvä on! Perun sanomani, Granger, koska pitkät hampaat eivät sopisi minulle," Draco jatkoi kehräystään, ja sanojensa tueksi kohotti varovasti kätensä Hermionen sauvakäden päälle ja painoi sitä hieman alaspäin. Kuin lumouksesta vapautuen tyttö vetäisi pian kätensä pois toisen ulottuvilta punehtuen kevyesti, Dracon virnistäessä ja vetäessä kätensä takaisin.

Siitä alkavaa hiljaisuutta kestikin matkan loppuun asti.
Perillä, kun oli aika nousta junasta nelikko katsoi ensin ohi rynnistävää ihmismassaa, ja päätti sanattomasti jättäytyä joukon hännille aivan suosiolla. Kun he vihdoin päättivät nousta ylös, Draco oli lähdössä ovelle päin, kun hän käännähti ystävyksiä kohden ja lausahti kiitoksen istumapaikasta, kadoten sitten osaston ulkopuolelle, kolmikon lähtiessä perässä.

//HUOM! Osia tulee varmaankin joka viikonloppu kun on inspistä, sillä viikolla en pääse koneelle paljoakaan, mutta viikonloppuna tulee ussia osia betauksesta riippuen!//
« Viimeksi muokattu: 30.05.2015 09:57:15 kirjoittanut zougati »
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

Roosa

  • Vieras
Jes, olin eka!

Hyvän pituinen, ei ollut  kirjoitusvirheitä (olisin huono beta jos olis).

Ja kuten jo kerroin, rakastan Dramionea!

Juu, en osaa kommentoida, ja "rakentavan" annoin jo eilen.

Jatkoa,
rebecca

AngelofDarkness

  • ***
  • Viestejä: 61
  • ~ When my time comes forget all what I've done ~
Ah, pidin nimestä.
Rakastan Dramionea.
Tekstiäsi on mukavaa lukea.
Riittävätkö nuo syyksi siihen, että sanon rakastavani tätä?
Jatkoa vain, kun kerkiät.

Kiitäen

~ AngelofDarkness ~
No hope.
No love.
No glory.
No happy ending.

RoutaKettu

  • ~ The Witch ~
  • ***
  • Viestejä: 52
  • Falling into Hell
Ihan kiva alku. x)
Muutamia kirjoitusvammoja löytyi sieltä täältä, kuten tönköltä kuulostavia lauseita ja rakenteeltaan vähän huonoja virkkeitä, mutta muuten oikein mukavaa luettavaa.
Otsikko kiinnitti huomion. x> Jatkoa pian!

- Feree
The golden butterflies are dragged into hell,
their wings were also tainted by sins ~

deviantArt | Tumblr

UndeadBellatrix

  • Tribute
  • *
  • Viestejä: 1
  • I'm just the weird girl that everyone ignores.
    • Tumblr
Ensimmäinen viestini uudella käyttäjälläni, jippii!

Otsikko kiinnitti välittömästi huomioni, rakastuin. ♥
Dramionea, Dramionea, Dramionea. Lempiparitukseni. Ah, mikä sen parempaa?
Jään ehdottomasti odottamaan seuraavaa osaa suurella mielenkiinnolla.

Rakentava lensi kauas pois huomattuaan Dracon suloisuuden.

~ Undead Bellatrix

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Oi, kiitos kiitos! Olin ihan äimänä kun oli lisää kommentteja tullut viikolla! :) Juu, nuo tönköt lauseet on minun heikkous, ja indpiksen puute. Kirjastossa kirjottelin kakkososan valmiiksi, mutta sitä ei ole vielä betattu... Joo tulee tod. näköisesti tänäviikonloppuna.
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

Roosa

  • Vieras
Tahra, lähetin kakkosluvun yksärillä!

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Osa 2
« Vastaus #7 : 24.11.2012 12:36:40 »
Osa 2 — Opiskelua, huispausta ja kiivaita tunnelmia

Kouluvuosi sai alkunsa tämän jälkeen normaalisti, kun kaikki kokoontuivat suureen saliin katsomaan ykkösluokkalaisten lajittelua. Lajitteluhattu lausui suurimman osan päässä välittömästi vastauksen, mutta oli niitäkin muutamia, jotka eivät kuulleet tupaansa heti kun hattu asetettiin heidän päähänsä.

Useimmiten hattu arpoi Luihuisen ja Korpinkynnen väliltä. Hermione ystävineen toivotti jokaisen uuden Rohkelikon tervetulleeksi ja monet juoksivatkin Harryn luo kynän ja paperin kanssa. Ja aina Harry oli niin hellämielinen, että antoi jokaiselle nimikirjoituksensa. Lajittelun jälkeen jokainen kävi viimeistään käsiksi ruokaan. Ja kuten aina, Hermione sai hävetä Ronin käytöstä tämän ahmiessa kaikkea mitä eteen sattui.

“Ronald Weasley, voisitko hankkia hieman käytöstapoja? Ahmimisesi on kuvottavaa katsottavaa!” Hermione kivahti. Ron ja Harry virnistivät tytölle ja saivat Hermionen tuhahtamaan ja kääntämään katseensa muualle. Hermionen katse etsiytyi ensin opettajien pöytään jossa uusi opettaja, Kuhnusarvio istui ja yritti vitsailla Kalkaroksen kanssa, joka oli kuin ei kuulisi. Kalkkaroksesta oli vihdoinkin tullut pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, ja hän oli jättänyt liemien opettamisen Kuhnusarviolle. Harry ja Ron eivät olleet uskoa kun Dumbledore kertoi uutisen. Mutta ainakin liemien opiskelu olisi kivempaa kuin ennen. Turhautuneena Hermione käänsi päätään taas uuteen kohteeseen, ja tällä kertaa se osui Luihuisen pöytään. Hän katseli Luihuisia kun he toivottivat uusia jäseniä tervetulleiksi. Ja yhtä nyrpeänä kuin aina muiden kuutosluokkalaisten kanssa istui Draco Malfoy. Poika yritti esittää kuuntelevansa Pansy Parkinsonia joka jaaritteli todennäköisesti taas jostain turhanpäiväisestä asiasta. Draco istui puoliksi selkä Hermioneen päin, ja Hermione jäikin katselemaan pojan hurmaavia platinanvaaleita hiuksia.

Hän teki sitä taas! Hermione Granger, Rohkelikko ja vuosikurssinsa priimus, katseli Draco Malfoyta! Hermione ravisti päätään kuin karkoittaakseen ajatuksen mielestään ja kääntyi taas katsomaan Harrya ja Ronia. Pojat nauroivat juuri sopivasti junan välikohtaukselle ja yrittivät kuvailla miltä Malfoy näyttäisi lattiaan asti ylettyvillä etuhampailla. Hermionekin naurahti ajatukselle hermostuneesti, toivoen ettei kukaan ollut nähnyt hänen pientä vilkaisuaan.

Seuraavina päivinä Hermione yritti väitellä Malfoyta. Valitettavasti jokainen joka joskus on yritellyt vältellä jotakuta tietää että tähän ihmiseen törmää todennäköisesti joka paikassa. Niinpä Draco teki Hermionen elämästä yhtä helvettiä. Mutta onneksi edes liemitunneilla Kalkkaros laittoi Dracon Harryn pariksi, ja oli Hermionen vuoro irvailla pojille.

Eräänä iltana, kun Hermione oli juuri syönyt (ja lukenut historian oppikirjaa) hän suuntasi Rohkelikkotorniin. Matkalla hän pysähtyi kuitenkin juttelemaan Lunan kanssa. Tämä selitti taas jotain sekavaa Hermionelle tuntemattomien otusten touhuista, ja tylsistyneenä Hemione lähti uudestaan kävelemään, lukien kävellessään taikamaailman historiasta kertovaa kirjaa.

Ja samassa hän törmäsi Malfoyhyn. Tällä kertaa molemmat kaatuivat selälleen maahan. Hermione nousi pikaisesti ylös ja tarkisti ensimmäisenä, ettei hänen kirjansa ollut vahingoittunut, ja vaivautui vasta sitten katsomaan keneen oli törmännyt. Draco oli myöskin kammennut itsensä pystyyn ja pyyhki likoja viitastaan varsin vihaisen näköisenä. Hermione katsoi pojan harmaita silmiä ja tämän vaaleita hiuksia, jotka olivat törmäyksen jäljiltä hieman sekaisin. Kaiken kaikkiaan Draco näytti syötävän hyvältä.

“Granger, kuinka sinä kuraverinen saasta et voi katsoa eteesi! Haluatko oikeasti, että irrotan kätesi? Luulisin että et halua, sillä silloin voisi hikettämisestä tulla hieman vaikeampaa”, Malfoy murisi tytölle. Kuinka tuo Rohkelikko onnistuikin aina sattumaan hänen tiellensä? Malfoyn teki mieli kasvattaa Grangerille taas lattiaan yltävät etuhampaat, tai loihtia tämän kirja hiireksi joka kipittäisi karkuun.
Hermione päättikin keskeyttää pojan ajatukset vastaamalla pojalle varsin Rohkelikoille epätyypillisen myrkyllisesti: “Sinä kurja pilalle hemmoteitu kusipää! Jos vielä kerrankin käytät minusta sanaa kuraverinen, saat tuntea nahoissasi kuinka kurainen ihminen voikaan olla!” Hermione kohotti sauvaansa ja alkoi mutista jotakin, ja Draco painoi huulensa ohueksi viiruksi. Luihuisena hänen järkensä toimi kuin rasvattuna ja hän teki pikaisen päätöksen jättää asia sikseen. Poika mulkaisi Grangeria vihaisesti ja lähti viitta hulmuten käytävää pitkin kohti luokkaansa.

Hermione jäi hämmästyneenä tyhjään käytävään. Hän oli antanut ajatustensa karata käsistä ja totesi olevansa täysi idiootti. Kun hän oli katsonut tämän vaaleita hiuksia ja harmaita silmiä, hän oli vain halunnut koskea niitä hiuksia, haroa niitä sormillaan ja tuntea pojan tuoksun kun tämä painaisi Hermionen lähelleen
“Diabolus!” Hermione kirosi latinaksi. Samassa professori Kalkaros kääntyi kulman takaa, katsoi tyttöä virnistäen ja vähensi Rohkelikolta viisi pistettä.

Rohkelikon oleskeluhuoneessa Harry ja Ron pelasivat velhoshakkia, ja Ron taisteli epätoivoisesti Harryn selvää ylivoimaa vastaan. Hermione hiipi Harryn taakse ja laski kätensä tämän olkapäille huudahtaen tervehdyksensä. Yllätyksestä pelästyneenä Harry sohaisi ratsulla oman kuninkaansa kumoon ja sai Ronin nauramaan räkäisesti.
“Hemmetti, olin juuri voittamassa! Sinulla täytyy olla todella hyvä syy tuhota puolen tunnin saavutukseni”, Harry murisi mukamas vihaisena. Hermione yritti olla nauramatta katsoessaan kyynelehtivää Ronia joka makasi lattialla kaksinkerroin. Huoh. Onneksi Harrylla olisi viikon päästä edessä huispausmatsi Luihuista vastaan, joka olisi Harryn avulla Rohkelikolle varma voitto. Silloin Harry saisi varmasti maistaa voittoa, ja Malfoy saisi kokea häviön karvaan kaikin. Hermione kipusi portaat ylös tyttöjen makuusaliin ja epätavallista kyllä - meni nukkumaan ilman jokailtaista pänttäystään.

Hermionen unet olivat onneksi täysin tavallisia. Niissä hän eli vanhempiensa kanssa Tylyahossa ja oli puhdasverinen noita, jota kaikki ihailivat koulumenestyksensä ja taitojensa takia, eikä Malfoykaan enää tohtinut soittaa suutaan.
Kuitenkin kaikki hyvä on katoavaista ja pian aamu herätti ensimmäisillä auringonsäteillään pedissään tuhisevan Hermionen. Tyttö avasi silmänsä huokaisten ja kampesi itsensä pystyyn. Nuori noita nappasi taikasauvansa yöpöydältä ja muutamalla heilautuksella selvitti hiuksensa ja laittoi kaavun päälleen. Uuteen aamuun iloisena herännyt Granger lähti makuusalista kohti suurta salia, jossa varmasti pojat jo olisivat syömässä. Ainakin Ron. Sen pojan päässä ei muu kuin ruoka varmaan aamuisin liikkunutkaan.

Suuressa salissa Hary ja Ron olivat jo aloitelleet aamiaistaan ja etenkin Ronin huomio oli selkeästi vain ja ainoastaan ruoassa. Harry sitä vastoin katseli ympärilleen ja sai sietää Kalkaroksen maireaa ilmettä opettajien pöydässä. Tästä päivästä voisi tulla täyttä helvettiä, jos Harry joutuisi kahnaukseen jonkun Luihuisen kanssa.

Antaessaan katseensa kiertää pitkin salia Harry näki myös toisen varsin inhottavan henkilön, jolla kylläkin oli Harryn iloksi varsin nyreä ilme naamallaan. Malfoy istui tylsistyneen näköisenä pöydässään ja ei selvästikään kuunnellut Pansy Parkinsonin puhetta edes puolella korvalla. Iloisesti itsekseen naureskellen Harry käänsi katseensa takaisin pöytään ja huomasi lautasensa kadonneen. Hämmentyneenä Harry alkoi etsiskellä lautastaan, mutta varsin läheltä sen kadottaja löytyikin. Hermione oli saapunut pöytään ja heilutteli lautasta sauvansa avulla Ronin päälaen yläpuolella. Hermione naureskeli selkeästi pojan hämmästyneisyydellee ja leijutti lautasen oikealle paikalleen.

“Huometa pojat! Harry ei kai sitä vain katsella Parkinsonia? Älä nyt suutu, ei sinun uskoisi ketään katselevan, etenkään luihuisia,” Hermione pälpätti harvinaisen avoimesti ja leikkisästi alkaessaan lusikoida puuroa suuhunsa. Harry oli edelleenkin hämmentynyt Hermionen äkkinäisestä ja huomaamattomasta saapumisesta, että tyytyi vain tuhahtamaan leikinlaskulle, vaikka hänen suupielensä nousivatkin virneeseen. “Malfoyta ei käy kateeksi, joutuu kestämään Pansyn pälpätystä. Taitaa olla muutenkin sillä mieli mustana”, Harry kertoi huomioistaan.

Viikko kului nopeasti samoissa merkeissä Hermionen vältellessä Malfoyta ja yrittäessä miellyttää pimeyden voimilta suojautumisen opettajaa vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin pian saapui päivä jolloin oli suuren Rohkelikko vastaan Luihuinen-huispausottelu. Hermione istui katsomossa tyytyväisenä ja tietoisena Rohkelikon hyvistä mahdollisuuksista voittaa. Kun peli alkoi, ei kulunut kauaa ennen kuin Rohkelikko oli jo tehnyt kaksi maalia. Yleisön toinen puoli oli hurrannut villisti molempien kohdalla ja Hermione hymyili itsetietoisena nähdessään Luihuisten ilmeet. Heillä ei varmasti ollut paljoa aikaa ennen kuin poika-joka-elää löytäisi ja nappaisi siepin.

Hermione hätkähti kun kultainen vivahdus kulki suoraan hänen nenänsä editse ja päästi pienen kiljahduksen kiinnittäen koko katsomon huomion kultaiseen palloon joka kiisi katsomon reunassa. Samassa kauempaa kulki vihreänhopeinen, paljon isompi välähdys pallon perään, rinnallaan punakultainen samankokoinen etsijä. Harry ja Draco olivat molemmat löytäneet siepin ja taistelivat siitä nyt kiivaasti.

Ensimmäisenä asiana jonka Malfoy teki kun huomasi, että se iilimato Potter oli aivan kannoilla, oli terävä käännös sisäkaarteen puolelle, antaen kehonsa kiilata Potteria pois siepin perästä. Kuitenkin Malfoy tunsi toisen pojan vastustelun eikä onnistunut suunnitelmassaan. Kiihdyttäen ja painautuen luutaansa vasten Draco lähti ajamaan edessä välkehtivää sieppiä.

Pian Draco tunsi vauhtinsa hiipuvan ja luutansa lähtevän poukkoilemaan hallitsemattomasti. Ei nyt! Miten voi olla mahdollista, että luuta lähtee omine nokkinensa sekoilemaan. Ei mitenkään. Yrittäessään vakauttaa luutaansa Malfoy tunsi kuinka se poukkoili ja kieppui suoristusyrityksistä huolimatta, ja samassa luuta repäisi itsensä irti lentäjän otteesta ja Dracon harmaat silmät laajenivat kauhusta hänen otteensa irrotessa Nimbus 2001:sä selästä ja lähtiessään nopeasti tippumaan kohti maankamaraa.

Katsomossa tunnelmat olivat kiivaita, kun useat Rohkelikot ulisivat valitusvirsiä Malfoyn lähestyessä sieppiä ja Potterin jäädessä hieman taakse. Yhtäkkiä, kuin kirottuna Malfoyn luuta lähti poukkoillen kohoamaan ylöspäin. Kalkaroksen silmät kapenivat kun luuta yhä vain kohosi ja kohosi.
Sillä sekunnilla kun Malfoyn ote luudasta irtosi. Koko yleisö kohahti ja muutamat luihuiset huusivat kauhuissaan. Vihreänhopeinen läikkä tippui kasvavalla nopeudella. Yleisössä alkoi roihuta paniikki, mutta taitavana noitana Hermione alkoi kaivella takinlievettään ja kaivoi sauvansa esiin vain hetkeä ennen kuin Dracon keho paiskautuisi nurmeen tuhansiksi palasiksi.

“Keholeijus!” Hermione karjaisi saaden sauvansa päästä purkautumaan hyytävällä nopeudella punertavan valosäikeen joka kurottui luihuiseen kuin aurinkoon yrittävät puunoksat. Viime hetkellä loitsu saavutti Malfoyn ja tämän ilmalento kohti tanteretta pysähtyi. Kun kukaan ei huomannut, Hermione katseli ympärilleen ja etsi kiroajaa katseellaan. Pikaisesti hän löysikin katsomon alla piilossa olleen Lavenderin siristävät silmät ja lähetti aseistariisuntaloitsun kohti tätä, ja totisesti Brown yllättyikin kun hänen sauvansa lensi pitkän matkan päähän omistajastaan.

Samassa joku nappasi Hermionen kauluksesta ja läimäytti tätä poskelle.
“Sinä saastainen kuraverinen narttu! Kuinka sinä kehtaat sabotoida Dracon peliä tuolla lailla? Hän olisi voinut kuolla! Tajuatko!” ilmiselvästi vihainen Pansy karjui hänelle niin kovaa kuin kurkusta lähti, ja läimäytti Hermionea toisen kerran poskelle. Pansyn verenpunaiset tekokynnet raapivat Hermionen poskea tämän tiputettua yllättyneenä sauvansa ja pyristellessä otteesta irti.

“Nyt riitti! Irti, neiti Parkinson, nyt heti paikalla! Jos ette huomanneet, neiti Granger juuri pelasti Malfoyn hengen! Kaksikymmentä pistettä pois Luihuiselta, kiitos sinun”, paikalle pyyhältänyt McGarmiva tiuskaisi Pansylle, joka vihainen ilme kasvoillaan irrotti otteensa ja lähti paikalta viitta hulmuten. Huokaisten raskaasti Hermione katsoi McGramivaa ja lähti hipsimään pois paikalta. Heti päästyään pois huispauskentältä hän lähti juoksemaan kohti linnaa ja kirjastoa. Kuka tahansa ei voinut langettaa tuollaista kirousta, sillä olihan platinahiuksinen poika koppavuudestaan huolimatta kuitenkin varsin taitava loitsija.

//Joo kestää. Inspikseni ei elänyt kauhean hyviä aikoja koska koeviikot ja koulutyö, etenkin yksi maantiedon essee tappavat sitä//
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

AngelofDarkness

  • ***
  • Viestejä: 61
  • ~ When my time comes forget all what I've done ~
Oh my, mikä onkaan parempaa kuin aloittaa aamun ensimmäinen kahvikuppi Dramionen äärellä?
Kyllä, jatko oli loistava! Ei virheitä hypännyt silmille tekstiä haittaamaan ja teksti soljui kauniisti.
Pidin erityisesti siitä, että Hermione oli hyvällä tuulella ja siitä myöskin, ettei hän saanut mitään olen-niin-typerä-miksi-edes-katselen-tuota-idioottia-kohtausta. Ne sitten osaa olla rasittavia.
Miksiköhän Lavender kirosi Malfoyn? Saako Malfoy koskaan tietää kuka hänet pelasti?
Jatkoa odotellessa,

Kiittäen,

AngelofDarkness
No hope.
No love.
No glory.
No happy ending.

GuruLove

  • ***
  • Viestejä: 176
Dramionea - parhautta.
Hieman nopeasti teksti etenee, mutta se ei haittaa, joskus se on ihan hyväkin juttu. Pari pientä - muttta ymmärrettävää - mokaa löysin, mutta eivätpä ne lukemista liiemmin haitanneet.
Jatkoa odottelisin mahdollisimman pian, kun vain koulultasi kerkeät.

-GL
petajagurnau.blogspot.com

verilettu

  • ***
  • Viestejä: 63
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #10 : 18.12.2012 22:48:54 »
Dramione, dramione. Mun ikuinen kakkosrakkaus (ykkösrakkaus on kaikki maholliset fred-ficit)

Munkin mielestä teksti etenee hitusen nopeasti, mutta tykkään tästä kovin siltikin. Miksi Lavender kirosi Malfoyn, ja mitä tästä seuraapi? hmm..
Odotan innolla jatkoa!

Olipas tyhjentävä kommentti tämä, köh...

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Uutisia!
« Vastaus #11 : 29.12.2012 13:25:25 »
Kiitos kommenteista kaikille lukijoille, mutta nyt ongelmaan:
Muistitikkuni, jolla tarina on, on nyt virallisesti kadonnut. Ennen kuin löydän tikun, ei ficci jatku. Yritän etsiä tikun mahd. nopeasti jne jne. anteeksi, pahoittelut ja näin päin pois.
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

Fenix

  • ***
  • Viestejä: 24
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #12 : 01.01.2013 16:07:08 »
Jätän nyt kommentin tänne, että löydän tämän jatkossakin, sillä ihan lupaavalta vaikuttaa:)!
Hieman yllättävää, että Hermione suhtautuu noin neutraalisti Malfoyhyn ajatuksissaan. Kun kerta heillä on ollut 5 vuotta riitoja takana :-)
Pidin silti, toivottavasti löydät sen muistitikun;-)
And when it gets dark
and it's hard to see,
i'll turn on the lights.

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #13 : 04.01.2013 10:46:41 »
Anteeksi nyt tämän ficin loppuminen väliaikaisesti. Tämä fic ei jatku ennen kuin muistikku löytyy, sillä pari menetettyä osaa kirpaisee epämukavasti. Mutta olen aloittamassa eräänlaisen korvausficin, parituksella Harry/Draco. Tämäkin jatkuu kun/jos tikku löytyy, mutta silloinkin tämän toisen rinnalla. Uskon että toisesta tulee aikalailla samaa ikärajaa, mutta laitan linkkiä tännekkin. Tiedän että monille Dramione on ainoa oikea, mutta olen pahoillani omista virheistäni. :(
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

thetruthatlast

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #14 : 13.01.2013 15:07:58 »
Mahtava tarina, puhetta vois mun mielestäni olla hiukan enemmän, mut tällasenakin aivan älyttömän hyvä, toivottavasti muistikortti löytyy pian :)
"motorbikes don't fly"
lies everywhere.

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Tikku löytys!
« Vastaus #15 : 01.03.2013 12:43:30 »
Joten, kuten otsikko kertoo, niin nyt saatte siis tietää, että tikku löytyi, ja nyt alan taas kirjoittaa tätä! Näkemisiin, kunnes seuraava osa ilmestyy!
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

aretha

  • metsäprinsenssa
  • ***
  • Viestejä: 8
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #16 : 01.03.2013 20:46:13 »
Aivan älyttömän hyvä! Tässä jatkoa odottaessa. :)

Tahra

  • ***
  • Viestejä: 14
  • Everything I Want And I Need -Draco Malfoy
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #17 : 12.05.2013 18:56:55 »
arethea: Kiitos paljon, mutta ehkä vähän liioittelua, jos tämä on muka älyttömän hyvä, jos vertaa monien muiden teksteihin.
Muutenkin ihan liian pitkä väli, mutta inspistä ei ole(heittäkää miten sitä saisi takaisin) ja muutenkin vissiin ainakin pari muuta rautaa tulessa. Eli tässä nyt osa 3.

Osa 3 - Pöllöpostia
Hermione oli tutkinut kirjaston kirjoja jo toista tuntia, kun Harry ja Ron tulivat paikalle. Pojat alkoivat selostaa sitä kuinka olivat etsineet Hemione ympäri linnaa ollen huolissaan. Rohkelikon jalokivitiimalasikin oli saanut selkeästi täytettä, jonka pojat olivat mielessään yhdistäneet huispauskentän tapahtumiin. Etenkin Ron kyseli äärimmäisen tarkasti tapahtumat ainakin kahteen kertaan ja katsoi vielä Hermionen poskea, johon oli tullut vain pieni naarmu Pansyn kynsistä.
Poistuessaan kirjastosta illalliselle Hermione ei ollut löytänyt mitään, mikä sopisi tähän kuvaan. Masentuneena hän asteli kohti suurta salia. Rohkelikot ottivat tytön vastaan iloisin selkääntaputuksin ja sanoin. Kuitenkin Hermione oli vajonnut ajatuksiinsa eikä juuri vastannut iloisuuteen. Hän vilkaisi pikaisesti Luihuisten pöytään, mutta sai huomata, ettei Malfoy ollut paikalla, mutta eräs toinen sen sijaan katseli häntä silmät leimuten. Pansyn silmät olivat kuin sulaa laavaa, kun hän loi katseensa Hermioneen joka kavahtaen käänsi katseensa ja ajatuksensa pöllöön, joka lenteli sulavasti hänen lautasensa vierelle. Kun pöllö saapui, eläin laskeutui sulavasti mustia siipisulkiaan levittäen. Ron kavahti kauemmas kun eläin nokkasi häneen päin antaen jäänsinisten silmiensä kaivella Rohkelikkojen pöydän väkeä. Hermione ojensi kättään antaakseen linnulle palan leipää, mutta sai vastaukseksi vain nokan iskun käteensä. Pidellen kättään Hermione huomasi valkoisella silkkinauhalla pöllön jalassa olevan pergamentinpalasen ja varovasti irrotti sen eläimen koivesta. Kiljaisten eläin lähti vahvoin siiveniskuin lentoon heti kun paperi oli Hermionen kädellä. "Hmph, olipa omituinen elukka", Hermione tuhahti puoliääneen. Hermione käänsi katseensa pergamenttiin. Yllätykseksi sen pinnassa luki "Lue tämä vasta, kun olet yksin. Ei oleskeluhuoneessa!"
Hermione katsahti ystävyksiinsä ja nousi pöydästä, sanoen poikakaksikolle menevänsä kirjastoon.
Lähtiessään salista Granger huokasi raskaasti. Kuka voisi olla mystisen lapun lähettäjä? Ei kai sentään Malfoy, tai Pansy, joka haluaisi tehdä hänestä pöllönruokaa? Kenelle salaperäinen, vaikkakin ärtyisä pöllö kuului? Kysymykset vilisivät Hermionen päässä hänen kävellessään tyhjällä käytävällä. Miettien hyvää paikkaa viestin lukemiseen Hermione päätti suunnata tyrmien läheisyyteen, sillä siellä ei parveilisi liikaa ihmisiä.
Tuntien tyrmien kosteuden ja koleuden lähestyvät Hermione hidasti tahtiaan ja istahti kivipenkille, joka seisoi yksinäisyyden keskellä. Hitaasti Hermione alkoi avata pergamenttirullaa, ja sai todeta, ettei se sisältänyt paljoakaan tekstiä.
"Tervehdys
Jos haluat selvittää mysteerin, niin tule huomisen iltapäivänä, kello viisi tyrmien käytäville. Yksin."
Hermione kurtisti kulmiaan ja luki paperin uudelleen läpi. Tämänkö takia hän oli jättänyt illallisensa välistä ja kävellyt tyrmille? Noh, kai viesti oli tietyn verran salamyhkäinen. Onneksi odotus ei olisi pitkä, sillä torstai olisi jo huomenna. Mutta eri asia on, kuinka pitkältä se tuntuisi.
Seuraavan päivän tunnit kuluivat matelemalla. Hermionelta yritettiin kysellä pöllöstä ja viestistä, mutta hän sulki suunsa asiasta ja kertoi sen olleen vain lyhyt vastaus johonkin vanhaan asiaan.
Eniten tuskaa tuotti muodonmuutosten tunti. McGarmiva jakoi oppilaat kahden ryhmiin, antaen Hermionen pariksi Vicyn, keskipituisen, mustatukkaisen tytön. Pareissa heidän tehtävänsä oli muuntaa rotta joksikin lasiesineeksi.
Jo Vickyn alkaessa heiluttaa sauvaansa, Hermione huomasi tämän olevan taidokas loitsija, eikä kulunut kauaa, kun rotan tilalla oli taidokas lasimaljakko. Hermione hymähti itsekseen, ja napautti sauvallaan muutamia kertoja maljakon reunaan lausuen muutamia taikasanoja, ja pian maljakon pintaa koristivat kauniit värit. Vicky katsahti maljakkoon nenäänsä nyrpistäen ja heilauttamalla sauvaansa palautti sen taas rotaksi, varsin hyvin tuloksin, huomioiden, että rotta oli vieläkin monivärinen. Viereisellä pulpetilla Ron ja Lavender Brown naurahtavat huomatessaan kirkkaanvärisen rotan. Vicky katsahtaa pilke silmäkulmassa Hermioneen, joka hämmentyneenä katsoo vierestä kun Vicky heilauttaa sauvaansa ja loitsii kaksikon lasista ruman savisen tuhkakupin, reveten nauruun toisten naamojen venähtäessä irveeseen.
Kun vihdoinkin tunti on loppunut, on Rohkelikko Vicyn takia 10 pistettä köyhempi. Ja vielä on tunti jäljellä. Hermione katsahtaa lukujärjestystä ja huomioi sen ennustuksen tunniksi. Ja pyh, hän tiuskaisee mielessään, turhaa mokoma lohikäärmeensonnan jauhanta.
Hermionen kävellessä ärtyneenä oleskeluhuoneeseen häntä vastaan tulee joukko luihuisia, joiden joukosta Hermione katselee platinahiuksista jääprinssiä turhaan.
Hermione saapuu lihavan leidin maalauksen luo, hän huomasi, kuinka maalaus oli jo valmiiksi heilahtanut auki, ja aukosta oli juuri kömpimässä, kukas muukaan kuin Ron. Ron kohotti kättään hilpeästi ja Hermione vastasi tervehdykseen nyökäten poissaolevasti. Hermionen kammetessa itsensä oleskeluhuoneeseen, Ron huikkasi hänelle: ”Ennustuksen tunnin alkuun on viisi minuuttia, mihin oikein luulet meneväsi?” Hermione viittasi kintaalla mokomalle kehotukselle ja tokaisi ettei aio mennä sille pelkkää fiktiota käyvälle lööperitunnille. Maalauksen sulkeutuessa täysin yllättymätön Ron lähti virnistäen kohti tähtitornia, kun Hermione alkoi tonkia oleskeluhuoneen sohvalla pari vuotta sitten ostamaansa varmaankin 2000 sivuista, vanhanpuoleista kirjaa monimutkaisemmasta ja hienostuneemmasta taikuudesta. Hän käänteli sivuja verkkaisesti, odottaen jonkin mielenkiintoisen kohdan osuvan eteensä. Hermione ei kiinnittänyt kauheammin huomiota kellastuneiden sivujen teksteihin, vaan luki pääasiassa vain otsikot. Kuitenkin kirjan parissa ehti vierähtää hetki jos toinenkin, kun Rohkelikkoja alkoi viimeisten tuntien jäljiltä soljua oleskeluhuoneeseen. Siitä ei mennyt kauaakaan, kun Ron ja Harry tupsahtivat maalauksen takana olevasta aukosta ja ryntäsivät ensimmäisenä tekonaan kinuamaan vastauksia siihen, miksi Hermione ei ollut jakanut heidän kanssaan ennustuksen tunnin kurjuutta, vaan lojunut koko oppitunnin ajan tupahuoneessa lukemassa jotakin joutavanpäiväistä kirjaa. Vastaukseksi pojat saivat jälleen kerran vain keden heilautuksen ja yrmeän käskyn jättää hänet rauhaan. Pojat lähtivät hakemaan velhoshakkilautaa poikien makuusalista, kun Ron kuiskasi Harrylle hiljaa; ”Sillä on vissiin se aika kuukaudesta”, ilmeisesti hieman liian lujaa, sillä pian Ronin takaraivoon kolahti rikkinäinen mustekynä. ”Ei näemmä”, tokaisi Harry yrittäen pidätellä naurua.
Ei tästä hetkestä kuin puoli tuntia eteenpäin, kun Hermione ja hänen kaksi ystäväänsä istuivat suuren salin pöydän ääressä syömässä. Ron mussutti tavalliseen tapaansa kanankoipea vinhaan tahtiin, ja Harry ja Hermione katselivat vierestä, syöden rauhallisesti omia ruokiaan, kunnes Harry päätti aloittaa keskustelun: ”Mikä sinulla on tänään ollut, kun tiedän kyllä, että et perusta ennustuksen tunneista, mutta miksi hiivatissa olet käyttäytynyt siitä perkeleen pöllöstä, ja siitä viestistä lähtien niin…etäisesti?” Hermione ja Ron katsoivat Harryyn, joka oli ottanut aiheen puheeksi kuin minkä tahansa muunkin aiheen, keskellä ruokapöytää. Hiljaisuus lankesi kolmikon ylle, kun hitaasti totuus alkoi valjeta molemmille pojille. Se pöllö. Ja viesti. Jännitys kulki koko kolmikon läpi, ja juuri kun Harry oli avaamassa suutaan, Hermione nousi, ja suuntasi kohti suuren salin ovea. Ja kohti tyrmiä. Etuajassa, ihan sama.
Pienet korot kopisten tyrmien kivilattioilla Hermione asteli kylmänkosteassa maan pinnan alla olevassa kerroksessa. Monet luihuiset katsoivat häntä ohikulkiessaan kummeksuen, halveksuen tai uteliaina. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt mitä rohkelikko teki niinkin lähellä luihusten makuusaleja ja oleskeluhuonetta. Hermione katseli ympärilleen ja tokaisi, että oli jo ihan tarpeeksi syvällä tyrmissä. Hermionea kylmäsi, kun hän nojasi selkänsä kylmänkosteaa kiveä vasten. Sen kosteahko pinta ei erityisemmin houkutellut ihmisiä nojailemaan, joten tyttö lopetti nojailunsa ja alkoi odottaa. Hän seisoskeli ensin pari minuuttia Hermostuneesti paikallaan, mutta alkoi sitten kävellä vielä hermostuneemmin pientä ympyrää.
Menin muutamia minuutteja, kunnes käytävän luihuisten tuvan päädystä alkoi kuulua askelia. Hiljaisia askelia. Hermione painautui seinää vasten, saaden tuntea kylmänkostean seinän kaavunselkämyksen ja aluspaidan läpi. Askeleen pysähtyivät, ja Hermione päätti astua pois kivipilarin takaa.
Samalla hän näki Pansy Parkinsonin.
Sillä sekunnilla hän tiesi, että tapaaminen ei olisi kannattanut.
Tytöt vetivät sauvansa, mutta tilanteeseen varautunut Pansy ehti ensin. Hermionen sauva tempautui hänen kädestään, ja toinen nappasin sen kepeästi ilmasta. Hermione jäi paikalleen, vaikka pakeneminen voisikin olla parempi idea juosta pois.
“Sinä saatanan kuraverinen paskaläjä”, Pansy aloitti :”Miksi sinulla ja niillä kahdella ystävälläsi on aina tapana sekaantua kaikkeen, mutta nyt menit yli ja överiksi!” Pansy räyhäsi päin seinään painautunutta Hermionea. “Mitä helvettiä, Parkinson? Oletko hullu? Satuin juuri pelastamaan sillä loitsulla sen perkeleen Malfoyn hengen, jos et huomannut! Jos uhria raivokohtauksillesi etsit, niin käännyn Lavender Brownin puoleen. Hän siellä katsomon alla oli silmät sirissä ja sauva ojossa, kunnes keskeytin hänet. Hän näytti varsin vihaiselta” Hermione sähähti kiukkuisesti. Ei hän ollut mikään luihuispoikaa tappaa yrittävä hullu. Lavenderista sitä ei sitten tiennytkään. “Joten nyt, sauvani, kiitos?”
Pansyn naama lehahti tulipunaiseksi, kun tämä puristi Hermionen sauvaa kädessään yhä tiukemmin. Hänen kasvoistaan loimusi viha ja epäusko. Kuitenkin pitkien katseiden jälkeen hän viskasi Hermionen sauvan tätä kasvoihin ja lähti murahtaen pois. Kengät kopisten Pansy loittoni, ja Hermione jäi katsomaan tytön perään. Mikä hullu. Kuitenkin helpotuksesta huokaisten Hermione oli jo lähdössä itsekin pois, kun Pansya ei näkynyt ja kopina oli kadonnut käytäviin. Ripein askelin Granger lähtikin pois tyrmien kosteudesta ja hyytävyydestä. Onneksi matka tyrmistä sujui nopeasti ja pian Hermione olikin jo läjähtänyt Rohkelikkotornin sohvalle. Onneksi sillä hetkellä huoneessa ei ollut ketään muuta, vaan Hermione sai rauhassa katsella takan loimua, kun ei niin rauhalliset kysymykset sinkoilivat hänen päässään.
“Mitä se Pansy oikein ajatteli? Mitä hän aikoo Lavenderille? Miksi hän välittää Malfoysta? Miksi itse välitän koko sopasta? Mihin liemeen taas olen nokkani työntänyt?”
Just One more moment, that's all that's needed.
Like wounded soldiers in need of healing.
Time to be honest, this time I'm pleading
Please don't dwell on it, cause I didn't mean it.

luku_toukka

  • ***
  • Viestejä: 82
Vs: Lasinsirpaleita kantapohjissa Dramione romance, fluff k-15
« Vastaus #18 : 17.09.2013 15:47:14 »
JATKOO
Maybe it's not about the happy ending
Maybe it's about the story