Noniin, vähän tuli taukoa edellisen osan jälkeen, mutta eipä voi mitään. Inspiraatio on vetänyt ystävällisesti itsensä vessanpytystä alas, eikä teksti oikein kulje. Tämäkin luku on järkyttävän lyhyt, mutta toivon mukaan saan tästä lähin tehtyä parempaa jälkeä.
Kiitos jälleen kaikille kommentoijille, joita tällä kertaa oli huima määrä. Kiitos!
Winga: Joo, eihän siinä noin-vain-kirjoittamisessa ole muuten mitään vikaa, mutta se suunnitteleminen jää silloin yleensä aika vähälle. Kuten saattaa välillä huomata : ) (prinsessa----homo?)
February: Kiva että joku nauraa, kun kirjoitan huumorin puolelle kallistuvaa tekstiä x) mutta lyhyitähän nämä osat on, myönnän sen
April:Kiitos taas korjauksista ja kehuista ^^ Word ei tykkää Potter-sanoista, ja vääntää niistä aina kaikkea jännää. Seamus/Blaisesta en tiedä vielä, ehkä, ehkä ei. En tiedä osaanko kirjoittaa kyseistä paritusta, mutta en nyt voi satavarmasti sanoa, että sitä ei tule. Tosin, jos sitä tulee, niin ei kyllä varmaankaan paljon. Huumori-lukuja tulee vielä ehkä pari, sitten siirrytään luultavasti angstahtavampaan tekstiin (oh noes, spoiler!). Tämä luku on kyllä vaan jotain epämääräistä mössöä jostain siitä väliltä
Wave: Kiitoksia : D Joo, tuo prinsessa kohta...hmmm... selittyy ehkä tässä luvussa (mutta ihan oikeasti se johtui vaan siitä, että tämän ficin yksityiskohtien suunnitteluun ei ole käytetty tarpeeksi aikaa. Anteeksi, häpeän tätä virhettä syvästi)
RT.96: Kiitos kaunis ^_^ enpä olis tota Tom/Harrya huomannukkaan jos et olis sanonut x)
Luthien: Kiitos. Yritän pitää pojat metsässä mahdollisimman kauan, jos van kirjoitusinto riittää. Ja toimintaa tulee olemaan...jossain luvussa... (Must. Write. More. FLUFF!) Siis joo, oikeasti, toimintaakin tulee olemaan, ainakin jonkinlaista. Kunhan nyt pääsisin siihen kunnon H/D:hen aluksi.
Endless:Kiitos : )
Karakuriningyou: Jatkoahan nyt tuli, ja toivon että jaksan kirjoittaa lisääkin. Se prinsessa juttu... älkää vain ajatelko sitä. Elämä on epäloogista :] (jajaja se prinsessa oli Harry-as-a-woman, jos joku sen ymmärsi, ja se epäloogisuus selittyy ehkä vielä joskus hamaassa tulevaisuudessa. Jos muistan kirjoittaa sen selityksen.)
Endless: Kiitos : ) jatkoa tuli, sellaisen muutaman kuukauden tauon jälkeen. Ja H/D on tosiaan koukuttavaa ^^
A/N: Seitsemäs luku sitten. Nojoo. En ole oikein tyytyväinen tähän lukuun, sillä siinä ei tapahdu oikeastaan mitään (eräs juoneen vaikuttava asia kuitenkin) , mutta yritän nyt edes saada tämän ficin kunnialla loppuun. En osaa kirjoittaa tarpeeksi pitkiä tai kiinnostavia lukuja -____-'' Lopetuskin on kökkö.
No, toivottavasti pidätte. Risut ja ruusut otetaan ilomielin vastaan.
Kiitokset jälleen ficin betalle, Wingalle, joka on jaksanut odottaa, että minä saan jotain aikaiseksi : )
LUKU 7
Draco oli seuraavana aamuna ensimmäinen hereillä. Nuotio paloi hänen vieressään pienellä liekillä, ja Harry makasi sen toisella puolella. Pieni hymy teki tiensä Dracon kasvoille, kun hän mietti edellistä iltaa. Potterin ilme olisi pitänyt saada valokuvattua! Draco mutristi huuliaan, ja mietti, oliko toinen ottanut hänen läppänsä ihan tosissaan.
Dracoko muka homo? Ja hah! Malfoyt olivat erittäin heteroja.
Tai no, julkisesti ainakin.
Itsekseen hymisten luihuispoika nousi ylös, viskasi pari puuta hiipuvaan tuleen ja käveli sitten ulos viileään aamuilmaan. Tuuli oli käynyt voimakkaammaksi, ja vaikka ei satanut, niin paksut vaaleat pilvet roikkuivat painostavina tiheän metsän päällä. Draco irvisti äkillisille mielikuvilleen kauhutarinoiden ihmissusimetsistä.
Hänen jäsenensä tuntuivat jäykiltä, eikä se ollut mikään ihme. He olivat sentään nukkuneet kaksi yötä kovalla kivilattialla, ei patjoja tai tyynyjä missään! Draco päätti, että Harry pärjäisi hetken hyvin ilman häntäkin, ja lähti kävelemään kohti paikkaa jonne he olivat pudonneet. Hänen kenkänsä kirskuivat huurteisessa maastossa, ja hengitys höyrysi aavistuksen verran.
Päästessään putoamispaikalle Draco oli vähällä vingahtaa kauhusta. Siinä, hänen luutansa päällä, seisoi nyt kaksi hevoskotkaa. Kaksi! Se joka oli ollut paikalla jo eilen, oli suurin piirtein sen kokoinen, kuin se Hagridin omistamakin oli ollut. Toinen oli hieman suurempi.
Asia johon Draco kuitenkin kiinnitti huomionsa, oli se, että molemmat näyttivät äärimmäisen vihaisilta, ja loivat toisiinsa ärtyneitä katseita. Suurempi kuopi maata kaviollaan.
Draco peruutti poispäin naama kauhusta vääntyneenä, ja pinkaisi sitten juoksemaan karkuun.
Päästyään turvaan luolalle Draco löysi Harryn yhä nukkumasta. Tämä oli käpertynyt mahdollisimman pieneen kasaan ja hivuttautunut vaarallisen lähelle nuotiota. Draco pyöräytti silmiään, yhä juoksumatkansa jäljiltä huohottaen, ja kyykistyi sitten tummahiuksisen pojan viereen.
“Herää, Potter”, hän sanoi melko ystävälliseen sävyyn, ja ravisteli toista hennosti hartioista.
“Sinä sytyt tuleen, jos menet enää yhtään lähemmäs nuotiota. Ei niin että se minua haittaisi, mutta palanut liha haisee jopa pahemmalle kuin Potta-Potter.”
Harry kääntyi unissaan Dracoon päin, ja kurtisti kulmiaan.
“…ei vielä…” tämä mumisi unisesti. Mustat hiukset sojottivat tyylikkäästi jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Draco huokaisi dramaattisesti ja tönäisi toisen olkapäätä vähän lujempaa.
“Nyt se ahteri ylös siitä, etten minä joudu nostamaan sitä!” hän huudahti, ja nauroi Harryn ilmeelle, kun tämä säpsähti hereille ja pomppasi pystyyn.
“Draco”, Harry sanoi, ja räpytteli silmiään tottuakseen kirkkaaseen valoon. Draco virnisti huvittuneesti.
“Huomenta vaan sinullekin, unikeko.”
Harry aukaisi suunsa vastatakseen, mutta sulki sen sitten uudestaan. Pojan vihreät silmät kiersivät luolaa ympäri, ja hitaasti hän nousi istumaan. Sitten hän katsoi taas Dracoa, ja tuntui vasta nyt älyävän tämän oikeasti olevan paikalla. Hän kääntyi nopeasti katsomaan poispäin, kääntäen selkänsä Dracolle.
“Nyt me tarvitsemme ihan oikeasti jotain syötävää”, Harry sanoi, yrittäen kuulostaa neutraalilta, mutta Draco pystyi kuulemaan punastuksen jo toisen äänestä. Se oli oikeastaan todella huvittavaa. Draco sanoi kultapojulle olevansa homo, ja jo tämä oli punainen kuin tomaatti ja tuntui ujostelevankin kuin teinityttö. Ihan kuin Potter olisi-
Äkkiä Draco käsitti paljon lyhyessä ajassa. Sen, miksi Potter oli ollut aluksi niin ystävällinen, suostunut istumaan hänen sylissään, mutta punastellut eilisen jälkeen koko ajan. Kaikki oli päivänselvää.
Potter oli homofoobikko!
Ei siihen ollut muuta selitystä.
Draco heilahti kiusaantuneesti paikallaan. Potter selvästikin vältteli häntä nyt, se oli aivan selkeästi nähtävissä. Miten tämän nyt voisi korjata? Vaikka, eihän hän oikeasti välittänyt mitä Potta ajatteli. Ja koska hän ei ollut homo, niin mitä korjattavaa tässä oli? Joku outo tunne hänen sisässään tuntui panevan vastaan, kiristyen inhottavasti hänen vatsansa pohjalle, mutta Draco oli oppinut olemaan huomioimatta sellaisia. Hän ei ollut homo, Potter vain luuli niin koska oli idiootti ja uskoi kaiken. Hän korjaisi asian, ja sitten he voisivat olla… no, ehkä jonkinlaisessa sovussa siihen saakka että taikasauva löytyisi.
Draco huokaisi syvään, ärsyyntyneenä. Kaikkea sitä joutuikin tekemään.
“Kuule, Harry, siitä eilisestä.”
Harry säpsähti, ja kääntyi katsomaan häntä. Tämän kasvot olivat yhä hieman punaiset, mutta muuten täysin normaalin näköiset.
“Niin?” tämä kysyi.
“Et kai sinä ihan tosissaan kuvitellut, että minä olen homo?” Draco kysyi, naurahtaen hieman hermostuneesti. Miten sen kieltäminen tuntui näin oudolta? “Siis, oikeasti, Malfoy muka homo? Käyttäisit päätäsi. Ja sitä paitsi…” Draco mietti. Kun Harry kerran kärsi fobiasta, niin kai hänenkin täytyisi asettua sille kannalle. Kai.
“Ja sitä paitsi, kuka sellaisia muka taikayhteisössä hyväksyisi? Jokainen tietää, että sukua pitää jatkaa. Ei se homoilemalla onnistu. Typerää homma sellainen”, Draco tuhahti niin vakuuttavasti kuin osasi. Harry katsoi häntä hetken ilmeettömänä, ja käänsi sitten taas selkänsä.
“Ala painua hakemaan ruokaa, Malfoy”, tämä sihahti, nappasi keppinsä ja nousi ylös. Dracon suu valahti auki.
“No mistäs kenkä nyt puristaa? Minä ymmärrän, ettei homofoobikko halua olla hinttien kanssa tekemisissä, mutta johan minä sanoin että se oli pelkkä läppä-”
“Sinä olet kyllä saatanan typerä, Malfoy”, Potter kuiskasi, mulkoillen Dracoa murhaavasti. “Ala painua nyt!”
Draco kurtisti kulmiaan vihaisesti, ja marssi ulos. Ilma oli yhä viileä, ehkä jopa kylmempi kuin aikaisemmin.
“Okei. Ole tuollainen”, hän sanoi, ja lähti, jättäen Harryn seisomaan tikkujensa kanssa luolaan.
----
Se päivä meni Dracolla kalastaessa. Hänellä oli nyt parempi onni kuin edellisenä päivänä, ja iltaan mennessä hänen onnistui saada kolme pientä kalaa. Sanaharkka Harryn kanssa kaiversi vähän hänen mieltään, mutta hänen onnistui silti helposti laittaa se kaikki niiden monien vuosien vihan piikkiin. Siinä vaiheessa kun hän lähti kävelemään takaisin luolalle, hänelle oli aivan sama oliko Potter vielä vihainen vai ei.
Luolassa paloi vieläkin nuotio. Harrya ei näkynyt missään, ja toinen tämän “kainalosauvoista” oli luolan lattialla. Draco puri huultaan ja katseli ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Hän iski kalat yhden ohuen puukalikan nokkaan, ja laittoi ne nuotiolle paistumaan. Sitten hän käveli ulos. Juuri kun hän oli aukaisemassa suutaan huutaakseen Harryn nimeä, jokin rasahti hänen kenkänsä alla. Draco nosti jalkaansa, ja katsoi alas. Sitten hän kirosi äänekkäästi.
Harryn lasit!
Draco pyyhkäisi turhautuneena kätensä hiustensa läpi, ja kumartui katsomaan, oliko mitään enää pelastettavissa. Hänen ikäväkseen molemmat linssit olivat pirstaleina ja sangat vääntyneet oudon näköisiksi.
“Ai kun kiva”, hän mumisi, nosti lasien rippeet ylös ja heitti ne luolan nurkkaan. Sitten hän käveli sisälle, ja istui nuotion viereen mököttämään.
Hetken kuluttua hän kuuli tuttujen askelten lähenevän, ja hänen mielialansa synkkeni entisestään. Hän katsoi nyrpeänä, miten Harry käveli hitaasti -jopa hitaammin kuin ennen, hän huomasi- kohti luolaa. Se käsi, joka ei tukeutunut puusauvaan, oli puristunut vaalean kankaan ympärille. Harryn paidan ympärille, itse asiassa.
“Mitä sinulla siinä on?” Draco kysyi happamasti. Ehkä Potter oli löytänyt jotain syömäkelpoista, noin paljon vielä. Hän oli saanut vain kolme kalaa.
Harry näytti säpsähtävän hänen ääntään.
“Draco?” hän kysyi epävarmasti, pysähtyen luolan suun eteen.
“Niin, niin, minä minä. Mitä sinulla on siinä pussissa?”
Harryn hermostuneisuus laski, ja tämä käveli sisään luolaan, käyden sitten varovasti istumaan.
“Puita”, hän sanoi, ja tiputti kasan puutikkuja paitansa sisästä. Pudisteltuaan sen roskista hän veti sen takaisin päälleen, ja Draco huomasi olevansa siitä pahoillaan, jostain kumman syystä.
“Tuota… et ole sattunut näkemään lasejani? Ne hävisivät kun, tuota, kaaduin.”
Draco jännittyi. Pitäisikö kertoa? Vai valehdella päin naamaa? He olivat jo huonoissa väleissä, joten sillä ei olisi niinkään väliä, mutta…
“…en ole. Näetkö sinä mitään ilman niitä?”
Harry irvisti.
“En paljonkaan. Erotan kyllä muodot, ja näen ihan kohtalaisen hyvin kunnon valossa, mutta täällä ei ole oikein valoisaa. Sinutkin minä näen kyllä, mutta kasvonpiirteet ovat sumeat.”
Draco kohotti kulmiaan hämmästyneenä. Harry oli tosiaan puolisokea. Hehän olivat vain muutamien metrien päässä toisistaan.
“Ai. Huono juttu”, hän sanoi. Sitten hän katsoi ulos, ja leveä hymy levisi hänen huulilleen.
“Katso, Potter! Lunta. Siellä sataa lunta!” hän huusi, ja juoksi ulkoilmaan, jossa vaaleat hiutaleet leijailivat hitaasti alas taivaalta kovalle maalle.
TBC
