Kirjoittaja Aihe: Anna kevään tulla, S || Albus Dumbledore, raapale, draama  (Luettu 4095 kertaa)

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 614
Kirjoittaja: Unohtumaton
Ikäraja: S
Genre: draama, raapale
Hahmot: Albus Dumbledore
Vastuuvapaus: J.K. Rowling on tämän maailman omistaja, minä vain lainaan.
Tiivistelmä: Keväisin elämä loistaa auringon eri sävyissä.

A/N: Ajatustenvirtaa! Annoin sanojen ja hahmon viedä mukanaan, lopputulos näyttää tältä. Sana on vapaa.  ;)


ANNA KEVÄÄN TULLA

Kun kevätaurinko antoi ensimmäisten säteidensä hiipiä Tylypahkan ikkunoista ja ovista sisään, oppilaista lähes jokainen tuntui heräävän horroksestaan. Käytävät, jotka säteilivät auringon eri sävyissä, muuttuivat autioiksi nuorten löytäessä keväältä tuoksuvan nurmen ja tuulen, joka pyyhki kasvoilta talven jättämän kylmän ilmeen.

Naurua, rakkautta, elämää.

Kerran Albus muisti kokeneensa kaiken tämän. Naurun, joka kuului Arianalle tämän nähdessä perhosen liihottavan kevättuulessa ja silloin millään muulla ei ollut väliä.

Rakkauden, joka oli kohdistunut väärään ihmiseen. Rakkauden villasukkiin. Rakkauden kirjoihin. Rakkauden, jonka ymmärtäminen oli vienyt vuosia.

Elämän, jonka sävyt olivat auringon, toisinaan taas tumman yötaivaan vailla kuutamoa.

Ja vielä nähdessään kaiken sen naurun, rakkauden ja elämän Tylypahkan tiluksilla, vanhat silmät syttyivät uuteen tuikkeeseen.


« Viimeksi muokattu: 26.08.2011 22:23:07 kirjoittanut Unohtumaton »

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Saroya

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 705
  • Hannibalin täti
    • Piece of me
Vs: Anna kevään tulla, S
« Vastaus #1 : 12.08.2011 22:31:01 »
Nappasin kommenttikampanjasta, eikä tarvinnut katua. Ajatustenvirta/tajunnanvirta on pop. Se on ihanaa, kun antaa vain mennä ja katsoo valmistumisen jälkeen lopputulosta.

Albuksesta olen lukenut vain vähän, mutta en ymmärrä, miten oon voinu ohittaa tän. Suoraan sanottuna tää oli ihana. Etenkin toi viimeinen rivi sai hymyn huulilleni.

Lainaus
Elämän, jonka sävyt olivat auringon, toisinaan taas tumman yötaivaan vailla kuutamoa.
Sulin tälle aivan.

Kiitos tästä.


Ava by FractaAnima
banneri by Sokerisiipi

Saroyan rustailut

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Carolynne

  • A proud Hufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 1 341
Vs: Anna kevään tulla, S
« Vastaus #2 : 13.08.2011 12:53:29 »
Ihanaa, miten joku kirjoittaa Albuksesta tällaisia pieniä ihanuuksia, hän on ihan liian vähän käytetty hahmo, kun ottaa huomioon, kuinka monimutkainen ja mielenkiintoinen (ja oma suosikkini!) hän onkaan. Albus on samaan aikaan sydäntä särkevän surullinen ja mieltä lämmittävän hyväntuulinen, ja tähän raapaleeseen olit onnistunut saamaan hänen molemmat puolensa esiin todella hyvin.

Mun mielestäni tämä ficci on erinomainen osoitus siitä, miten parituksen ei aina tarvitse olla pääosassa, jotta ficci voisi olla upea. Oon vasta viime aikoina ruvennut lukemaan enemmän parituksettomia, ja huomannut niiden keskittyvän hahmoihin yleensä vielä voimakkaammin tunnelatauksin kuin paritukselliset. Ja vaikka tässä Gellert nopeasti mainittiinkin, hänet minusta ainakin mainittiin lähinnä sen takia, että kerrottiin, miten Albus oli hänet kokenut ja miten se kaikki oli Albukseen vaikuttanut. Ja tykkäsin muuten kovasti siitä, että tässä suhdetta ei yritetty romantisoida, vaan se oli vain rakkaus väärään ihmiseen, jonka ymmärtäminen vei aikaa (jos siis kappaleen viimeinen lause viittasi Gellertiin, jos ei niin tästähän tuli entistä mielenkiintoisempi, kun jään pohtimaan, ketä Albus sitten rakasti ♥).

Lainaus
Naurun, joka kuului Arianalle tämän nähdessä perhosen liihottavan kevättuulessa ja silloin millään muulla ei ollut väliä.
Tämä oli todella kaunis. Arianan ja hänen veljiensä suhde on minusta tosi mielenkiintoinen, ja tykkään lukea eri ihmisten versioita siitä.

Kaiken kaikkiaan olet minusta saanut vangittua vanhan ihmisen ajatusmaailman tosi dumbledoremaisesti, tätä oli miellyttävän ihana lukea ♥ Kiitos tästä, pidin!

"Forever may only be twelve days."
"Then we'll take those twelve days, and we'll live twelve lifetimes."

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 614
Vs: Anna kevään tulla, S
« Vastaus #3 : 23.08.2011 22:19:59 »
Sinikeiju: Nappasit sieltä osuvasti minunkin lempilauseeni. Albus on mulle henk. koht. henkilö, josta tajunnanvirralla tuntuu syntyvän paljon enemmän kuin suunnittelemalla. Ehkä se on sitten ihan hahmon persoonastakin johtuva juttu. Kiitos paljon, kun tämän kommenttikampanjasta nappasit!

Carolynne: Pientä monitulkintaisuutta tähän alitajunnassa varmaan hainkin ja minusta on ihanaa lukea lukijan omia tulkintoja lauseista ja sanoista, koska väärää ei olekaan. Albus on viime aikoina ollut hyvinkin inspiroiva hahmo juurikin siksi, että hänestä syntyy juuri tällaista tekstiä, jossa ajatus vain juoksee lauseesta toiseen ja kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kiitos hurjasti kommentista! 

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 503
Kommenttikampanjasta hei!

Tämä raapale on sievä katsaus Dumbledoren päänsisään, tai oikeastaan hänen silmiensä läpi. Hyvin käytetyt sata sanaa nostavat esiin joitain tälle hahmolle erityisen olennaisia teemoja; oppilaat ja koulu, tavallaan koko hänen elämänsä perusta, rakkaus, Ariana, ja se joku väärä ihminen, jota jätät lukijan pohtimaan. Kaikki on sommiteltu yhteen kevätvaloon, tavallaan saman suurennuslasin alle, vaikka kysymyksessä onkin niin toisilleen kaukaiset asiat/tapahtumat. Ihanan paljon olet saanut yksityiskohtiakin mahdutettua mukaan (esim. ne ihanaiset villasukat). Olet myös hienosti hyödyntänyt aistihavaintoja, näkeminen, haistaminen, tunteminen, ja synestesiaa (naurun näkeminen), ja tekstin tunnelma on surullisesta pintasävystään huolimatta toiveikas, vapauttava.



Hämmästyttävää, miten jäsenneltyä ja harkittua tekstiä sinun kaltaisesi kirjoittajat pystyvät ajatuksenvirralla tuottamaan!

-Brangwen
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Varjuska

  • sanojen sirottaja
  • ***
  • Viestejä: 437
  • Clue-ing for looks.
Eiii tätä en voinut ohittaa! Halutti lukea jo pelkästään sen takia, että Dumppis<3 mutta myös koska otsikko kuulostaa aivan tajuttoman ihanalta. Juuri tämänkaltaista lukukokemusta kaipasinkin.

Enimmäkseen tekstissä vallitsee mukavan kepeä ja raikas, toiveikas ja keväinen tunnelma, vaikka välillä uidaankin tumemmissa vesissä Dumbledoren muistellessa menneisyyden mörköjään. Silti on äärimmäisen koskettavaa, että mies, joka on menettänyt paljon ja tuntee sen tähden syvää katumusta, on kaikesta huolimatta yhä kykeneväinen rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan. Tämä on yksi asia, jota itse suuresti rakastan Dumbledoren hahmossa. Mies, jonka oma rakkaus aikoinaan petti, uskoo kuitenkin vakaasti siihen, että rakkaus on vahvin kaikista. Olet saanut upotettua tämän ajatuksen ihastuttavalla tavalla ficciin.

Synkistä viittauksista huolimatta ja niiden vastapainoksi olet maininnut myös herran yksittäisiä rakastettavia piirteitä, kuten mieltymyksen kirjoihin ja villasukkiin, jotka tavallaan muistuttavat siitä, että onni ja ilo ovat lopulta pienestä kiinni. Ja että mitättömältäkin tuntuvat asiat ovat merkityksellisiä. Tämä on herttainen kooste Dumbledoren elämästä ja viisauksista.

Kiitän (:
- V.

banneri ja ava (c) raitis

Elämän keskipäivässä
minäkin eksyin synkkään metsään.

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 614
Brangwen: Oi, kiitos! Dumbledore kiehtoo hahmona todella paljon, etenkin se tietynlainen mystisyys ja elämänkokemuksen tuoma viisaus, ja niitä on aina yhtä ihana vuodattaa tekstiksi omista ajatuksistaan!

Varjuska: Kiitän! Ja niinpä, Dumbledoren usko rakkauteen on monella tapaa inspiroivaa. Vielä kaiken sen jälkeenkin, mitä hän on elämässään kokenut, hän jaksaa yhä uskoa siihen, että rakkaus on se mikä kantaa elämässä eteenpäin. Ihana hahmo!

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 399
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut jälleen voitosta! :-* Tällä kertaa valitsin listauksestasi tämän tekstin, koska minun teki mieli lukea jotain Potteria ja tämänhetkisiin kevättunnelmiin sopiva nimi houkutteli minua. Onneksi houkutteli, koska voi mikä ihana raapale täältä löytyikään!

Minä en millään väsy siihen, että Dumbledore kuvataan tällaisena elämää nähneenä ja kaikesta oppineena ja viisastuneena hahmona, joka kuitenkin kaikkien kokemustensa ja koettelemustensakin jälkeen jaksaa nähdä hyvää ympärillään ja iloita siitä. Hänellä on ihailtava kyky samaistua nuorten kokemuksiin, mikä varmaan osittain tekeekin hänestä niin hyvän ja pidetyn rehtorin. Dumbledoren asemassa olisi niin helppo kyynistyä ja jäädä roikkumaan omiin vastoinkäymisiin ja epäonnistumisiin, joista nuorten pulppuava elämänilo jatkuvasti muistuttaa, mutta Dumbledore ei kuitenkaan anna katkeruuden myrkyttää mieltään liiaksi. Ehkä hän ymmärtää, ettei muiden onni ole koskaan itseltä pois. Ehkä hän myös osaa keskittyä hyviin muistoihin, joita tässäkin tekstissä tulee ihanasti ilmi. Esimerkiksi Arianaan liittyy varmasti paljon kipeitäkin muistoja, mutta yhtä elävänä mieleen palaa kuitenkin Arianan nauru ja huolettomuus. Samoin vaikka rakkaus joskus kohdistuikin väärään ihmiseen, se oli kuitenkin rakkautta, ja se oli varmasti opettavaista. Villasukille on pakko antaa erityismaininta, koska Albus on kyllä juuri sellainen hahmo, jonka rakkaus siivittää ajattelemaan niinkin arkista asiaa kuin villasukkia! ♥ Minusta on jotenkin niin hieno näkökulma, että rakkautta - ja naurua ja elämää - on monenlaista ja moneen kohdistuvaa, mutta kaikessa siinä on kuitenkin omanlaistaan hyvää ja kaunista.

Pidän kovasti tämän tekstin kevätkuvauksesta, joka herättää kevään henkiin ja tuo sen ihan iholle. Erityisesti minua viehättävät auringon eri sävyissä säteilevät käytävät, koska on ihan totta, ettei auringonvalolla ole vain yhtä sävyä, vaan se voi näyttää ihan erilaisilta eri aikoihin ja eri paikkoihin ja materiaaleihin osuessaan! Ihastuttava luonnehdinta. Myös käytävien tyhjeneminen kevään koittaessa vetoaa minuun, koska se on varmasti yksi niistä konkreettisista merkeistä, jotka kertovat kevään saapumisesta niin luontoon kuin ihmisten mieliinkin.

Tässä raapaleessa on sellaista ihanaa kevään ilosanomaa ja sen herättämää rakkauden voimaa, joka leviää ihmisestä toiseen. Kiitos, pidin! -Walle


  

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 997
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Onnea kommenttiarpajaisista!

Valitsin tämän tekstin ihan nimen perusteella siksi, että oli muutenkin niin keväinen tunnelma, mutta luettuani tuli niin kevyt keväinen olo, että totesin tämän hyväksi valinnaksi! :D

Kaikessa lyhykäisyydessään tässä tiivistyi niin hyvin se, kuinka rehtori sai myötäelää nuorten kautta yhä uudestaan omat muistonsa. Vaikka hänenkin pitkään elämäänsä sisältyi paljon erilaisia kokemuksia, on ihailtavaa, miten kevät saa hänet muistamaan vain niitä hyviä asioita - ja ikäviäkin asioita ikään kuin onnellisuuden kautta. Se on ihailtavaa, sillä Dumbledorellakin on varmasti ihan aiheesta synkkämielisemmätkin hetkensä. Tässä hän kuitenkin antaa kevättuulen tosiaan pyyhkiä kaiken ikävän ja kylmän pois ja nostaa pintaan kauniita muistoja vuosienkin takaa.

Albus myös osaa nähdä sen, että rakkaus ilmenee monin tavoin ja myös pienet asiat, kuten ihanat villasukat, voivat lämmittää sydäntä suuresti! Vaikka elämä oli välillä tummasävyistäkin, saattoi rakkauden muistaa myös lämpimästi, vaikka se olikin vaikeaa ymmärtää ja kohdistui väärään henkilöön.

Lopussa vielä tuli ihanasti esiin se Dumbledoren tuikkivasilmäinen lapsenomaisuus, joka oli ehkä hänen tunnusomaisin piirteensä hahmona. Oli kiva lukea tällainen lempeä, tasapainoinen kuvaus Albuksesta, kun vieläkin on jäänyt mielen pintaan se laskelmoiva vanha mies kaikkine valheineen ja suurempine hyvineen, joka esiintyi seiskakirjassa. Harryn kokemus rehtoristaan oli kuitenkin lempeä ja lämminhenkinen, vaikka siinä tapahtuikin kaikenlaista. :)

Tämä oli suloinen pikku ficci, hyvin ehjä kokonaisuus ollakseen tajunnanvirtaa ja muutenkin toi lukijalleen hyvän mielen. :) Kiitos!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 614
Waulish: Henkilökohtainen tulkintani on, että Dumbledoren kyky uskoa, luottaa ja nähdä hyvää ympärillään on yksi suurimpia syitä siihen, miksi hän on velhona niin vahva eikä helposti vieteltävissä pahoihin tekoihin – eikä siten käyttäisi valta-asemaansa pahaan. Kevään tarkastelu Dumbledoren silmin oli itsellekin pitkästä aikaa kiva lukaista ja muistella samalla vanhempia tuotoksiaan. Kiitos kun kommentoit! <3

Fiorella: Dumbledore on varmasti ehtinyt elämänsä aikana huomata, kuinka tärkeää on pitää sydän avoinna pienille ja ensisilmäyksellä vähäpätöisille asioille – koska sitten huomaa, että ne eivät olekaan vähäpätöisiä! Toisaalta seiskakirjassa paljastuu myös Dumbledoresta puolia, jotka ovat enemmän sitä synkempää osastoa, mutta että sama henkilö pystyisi myös iloitsemaan näin, osoittanee juuri elämän monimutkaista luonnetta. Kiitos kun kommentoit! <3

ja ilo viilsi heitä miekan lailla
ja heidän ajatuksensa liitivät maille joilla tuska ja ilo virtaavat yksiin
ja kyyneleet ovat siunauksen viini.

listaus