Kirjoittaja Aihe: Vain äänet vaimenevat, K-11, FF100-raapaleita, Regulus  (Luettu 1986 kertaa)

Jillian

  • Vieras
Title: Vain äänet vaimenevat (006. Tunnit)
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: Angst, tunnelmointi.
Pairing: -
Rating: K-11

Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en saa tämän ficin kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Beta: -
Words: 100
Tense: Preesens.
Status: Raapale, valmis.
A/N: Sisältää vaikeaselkoista tekstiä.



9.45 AM

Kello iskee tahtia Reguluksen askelille. Hän kävelee pitkin aurinkokäytävää silmillään ovia ja käsissään ikkunoita. On liian kylmä sulkea korvansa.

11.23 AM

Linnut ulvovat vasten tuulta. Puut repivät rikki taivasta, jolla joku on jo kävellyt. Regulus luo nahkansa uudelleen.

3.58 PM

Kalliosydän vavahtelee Reguluksen ripsillä. Rautapallo vuotaa tyhjiin neljän kylkiluun välissä. Se ei satu niin paljoa kuin kielellä kauan sitten lipuneet sanat, muusta ajasta ja elämästä kotoisin.

6.01 PM

Veitsijoki raatelee ihoa. Perhosen siivet tuijottavat hiekkapaperikasasta häneen. Palvelija kumartaa auringolle ja ottaa vastaan pimeyden. Se sätkii kalana kaulalla ja istuttaa mieleen jätteen. Suu avautuu äänettömään huutoon.

6.07 PM

Haihtuminen.


*

Title: Pääskyt (030. Kuolema)
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: General, angst
Pairing: -
Rating: K-11

Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en saa tämän ficin kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Beta: -
Words: 100
Tense: Imperfekti.
Status: Raapale, valmis.



Hänen suunnitelmansa oli aukoton. Jonkun piti uhrautua, jotta Mustien veri pysyisi puhtaana – miksei siis se voisi olla Regulus? Hän oli mennyt liian pitkälle, mutta tärkeintä oli, että hänen perheensä olisi turvassa. Mitä vain perheen tähden.

”Oljo, mene kotiin! Tämä on herrasi viimeinen toive. Mene kotiin ja pysy siellä palvellen perhettämme.”

Liemi poltteli kurkkua ja hänen oli jano, niin jano. Oljo otti maljan pohjalta riipuksen ja ripusti sen kaulaansa. Musta ja metallisen kylmä sydän löi tontun omaa vasten. Regulus ryömi veden luo ja laski päänsä juodakseen. Ruumiit tarttuivat häneen ja vetivät hänet pinnan alle.

Reguluksen säikähtänyt katse ei nähnyt taivaan pääskyjä.


*

Title: Äänetön pelko (036. Haju)
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: Angst, horror
Pairing: -
Rating: K-11

Beta: -
Words: ~ 100
Tense: Imperfekti.
Status: Raapale, valmis.
A/N: Osallistuu Hatusta nostettua –haasteeseen. Myös osa FF100:aa, sanana 036. Haju. Tästä ei tullut kyllä yhtään sellainen kuin halusin ja tämä on samaa jauhantaa samasta aiheesta kuin kaksi ensimmäistäkin, mutta menköön nyt tämän kerran.


*

Pelko oli lamaannuttanut Reguluksen.

Niin ei käynyt kovin usein. Se vietteli, kietoi sormensa ympärille kuin taipuisan villalangan ja lopulta hautasi menneisyyden myrkkyjen sekaan. Se oli kaikkialla, oli Regulus hereillä tai nukuksissa, aina joka ikisessä paikassa minne hän vahingossa sattui vilkaisemaan.

Regulus vilkaisi vielä kerran Oljoa ja lähti raahautumaan kohti vettä. Vesi kupli, näkyi satunnaisia raajoja, ja mädän haju oli kuvottava kun se tunkeutui Reguluksen nenästä hänen tajuntaansa. Joku tai jokin takertui hänen kaapunsa etumukseen. Vain pienen hetken ajan Regulus erotti elottomat silmämunat, jotka tuijottivat häntä. Hän ei pystynyt edes huutamaan peloltaan.

Kauhu oli niin kokonaisvaltaista, että lopulta Regulus tukehtui siihen.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 10:45:45 kirjoittanut nami »

Jillian

  • Vieras
Re: Vain äänet vaimenevat, K-11, FF100-raapaleita, Regulus
« Vastaus #1 : 03.08.2007 23:36:27 »
Title: Pääskyt (030. Kuolema)
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: General, angst
Pairing: -
Rating: K-11

Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en saa tämän ficin kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Beta: -
Words: 100
Tense: Imperfekti.
Status: Raapale, valmis.



Hänen suunnitelmansa oli aukoton. Jonkun piti uhrautua, jotta Mustien veri pysyisi puhtaana – miksei siis se voisi olla Regulus? Hän oli mennyt liian pitkälle, mutta tärkeintä oli, että hänen perheensä olisi turvassa. Mitä vain perheen tähden.

”Oljo, mene kotiin! Tämä on herrasi viimeinen toive. Mene kotiin ja pysy siellä palvellen perhettämme.”

Liemi poltteli kurkkua ja hänen oli jano, niin jano. Oljo otti maljan pohjalta riipuksen ja ripusti sen kaulaansa. Musta ja metallisen kylmä sydän löi tontun omaa vasten. Regulus ryömi veden luo ja laski päänsä juodakseen. Ruumiit tarttuivat häneen ja vetivät hänet pinnan alle.

Reguluksen säikähtänyt katse ei nähnyt taivaan pääskyjä.
« Viimeksi muokattu: 04.08.2009 12:57:20 kirjoittanut Jillian »

Voldemort

  • Vieras
Re: Vain äänet vaimenevat, K-11, FF100-raapaleita, Regulus
« Vastaus #2 : 04.08.2007 18:37:39 »
Jätän kommentoimatta ensimmäisen eli Vain äänet vaimenevat, koska minä en ymmärtänyt siitä varmaan hölkäsen pöläystä ja sain siitä lopulta aikaan vain komiikkaa. Kivaa kieliakrobatiaa se sisälsi, mutta minun mielelleni lauseet kuten "Hän kävelee pitkin aurinkokäytävää silmillään ovia ja käsissään ikkunoita" tekivät tepposen ja aloin kuvitella noita ihan fyysisesti, ovet silmien kohdalla ja ikkunat käsissä. Tiedäthän, sellaiset ikkunaruudut, vanhanaikaiset vieläpä. Siinä vaiheessa kadotin kosketuksen ja angsti ja tunnelmointi vaihtui auttamattomasti parodiaksi, en voi sille mitään. Lyyristä ja kaunista, ei vaan oikein sovellu minun luettavakseni, koska en löydä sitä metaforallisuutta vaan juutun siihen fyysiseen, mitä sanotaan.  8) Lopulta jotenkin tulin siihen käsitykseen, että ensimmäisessä raapaleessa tapahtuu sama kuin toisessa, mutta vain vaikeaselkoisena.  :roll:

Toisesta minä en ymmrtänyt, mitä Regulus tarkoittaa, että jonkun on uhrauduttava, jotta Mustien veri pysyisi puhtaana? Miten se uhraus siihen liittyy? Muutoin tuo oli selkeä ja noin se olisi voinut käydäkin. Jälkimmäiseen kaipaisin ehkä jotain tunnelmallista potkua, se on jotenkin niin toteava ja etäiseksi jäävä. Eipä tosin sataan sanaan paljoa saa mahtumaan.

Harvinaiseen mitäänsanomatonta palautetta, sori.

Jillian

  • Vieras
Re: Vain äänet vaimenevat, K-11, FF100-raapaleita, Regulus
« Vastaus #3 : 16.10.2007 18:51:28 »
Voldemort: Kiitos palautteestasi! Ja naur, se Vain äänet vaimenevat on nimenomaan vähän kaunokielisesti väsätty, tarkoituksella vähän hämärämpi. Mutta ymmärrän toki, miksi aloit repiä siitä komiikkaa.  :D Ja olet ihan oikeassa, tapahtuma on sama; halusin vain kikkailla kahdella eri tyylillä ja koettaa, millainen tulos mahtaisi olla. ;) Pääskyt on ihan tarkoituksella kirjoitettu aika etäiseksi, se on tarkoitettu vain kylmäksi toteamukseksi. Mukavaa, että noukit sen sieltä esiin. :D Ja pyh, hyvähän tuo palaute oli. ^^

*

Title: Äänetön pelko (036. Haju)
Author: Jillian
Fandom: Harry Potter
Genre: Angst, horror
Pairing: -
Rating: K-11

Beta: -
Words: ~ 100
Tense: Imperfekti.
Status: Raapale, valmis.
A/N: SPOILAA DH:TA! Osallistuu Hatusta nostettua –haasteeseen. Myös osa FF100:aa, sanana 036. Haju. Spoilaa DH:ta! Tästä ei tullut kyllä yhtään sellainen kuin halusin ja tämä on samaa jauhantaa samasta aiheesta kuin kaksi ensimmäistäkin, mutta menköön nyt tämän kerran.


*

Pelko oli lamaannuttanut Reguluksen.

Niin ei käynyt kovin usein. Se vietteli, kietoi sormensa ympärille kuin taipuisan villalangan ja lopulta hautasi menneisyyden myrkkyjen sekaan. Se oli kaikkialla, oli Regulus hereillä tai nukuksissa, aina joka ikisessä paikassa minne hän vahingossa sattui vilkaisemaan.

Regulus vilkaisi vielä kerran Oljoa ja lähti raahautumaan kohti vettä. Vesi kupli, näkyi satunnaisia raajoja, ja mädän haju oli kuvottava kun se tunkeutui Reguluksen nenästä hänen tajuntaansa. Joku tai jokin takertui hänen kaapunsa etumukseen. Vain pienen hetken ajan Regulus erotti elottomat silmämunat, jotka tuijottivat häntä. Hän ei pystynyt edes huutamaan peloltaan.

Kauhu oli niin kokonaisvaltaista, että lopulta Regulus tukehtui siihen.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 10:45:11 kirjoittanut nami »