Kirjoittaja Aihe: Hajonnut mieli, tahraton / K11  (Luettu 887 kertaa)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 283
    • tumblr
Hajonnut mieli, tahraton / K11
« : 09.10.2011 23:07:37 »
Rating: K11
Pairing: -
Summary: Se halkeili ja säröili, siitä irtosi puisia säleitä jotka tunkeutuivat käsipuolessa astelevien jalkapohjiin, ne menivät syvälle ihonkerroksien alle ja raapivat jokaisella liikkeellä.
Warnings: : (

A/N: Tunne10 (kylmyys), FF100 (047: sydän), Aakkoshaaste (Sirius), Angst10 (Sirius) En ollut hetkeen kirjoittanut mitään kokonaista, ja tämäkin saattaa rakoilla ihan kiitettävästi. Kirjoittamiseni on ollut vähän hukassa, joten tämä voi olla vähän - no, en sanokaan enempää, mutta pakko kyllä mainita, miten outoa oli kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin ilman varsinaista, nimellistä teemamusiikkia tai muuta virallista inspiraatiota - no, siltikin, ensimmäinen marraskuuta on tämän ficin sydän, ja kiitos kaikesta Vaniljelle sekä Sallalle. : ) ♥

Hajonnut mieli, tahraton

Ensimmäinen oli ihmissudenlapsi, jo valmiiksi hiljainen ja melkein katkera. Hänellä ei ollut sillä hetkellä ketään (huomenna olisi jälleen) ja siksi se oli niin helppoa. Remus laittoi teeveden kiehumaan ja avasi suihkun ja radion, käveli huoneistossa kovapohjaisimmilla kengillään, antoi levysoittimenkin pyöriä. (Kappaletta hän ei muista.)

Ja kun hän todella ymmärsi, silmät täyttyivät kyynelistä – Remus syytti siitä suihkua ja sadetta, joka eilen oli huuhtonut katuja – ja käsi tarttui siihen mikä oli lähinnä, tarttui mustaan levykiekkoon ja heitti seinään, toisenkin. Kolmannen hän katkaisi vasten polveaan ja tallasi maahan putoavan puoliskon hajalle jo ennen, kuin se ehti kunnolla paikalleen rauhoittuakaan.

Remus ei välittänyt, ei välittänyt sillä hetkellä juuri mistään, ei siitäkään, että huomenna toinen tulisi kotiin ja näkisi kaiken, parantaisi kaikki näkyvät haavat (vain ne pintapuoliset) ja kysyisi ”mikä on”, ja hän olisi rikki, tyhjä.

***

Syyllinen hermostui: hän valahti kalpeaksi ja lakosi maahan, kokosi hetken itseään ja tärisi. Värähti pienimmästäkin äänestä tai siitä, kun linnunvarjo vilahti ikkunan ohitse. Otti vanhan koululaukun, jonka sisäpintaan yhä kirjailtuna nimikirjaimia ja pohjalla oli viimeisimpiä paperilappusia, keräsi kasaan tavaroita. Heitti roskat roskiin (Rakkaudella Intohimolla, -C), nakkasi tavarat laukunpohjalle ja juostessaan unohti sammuttaa valon –

aamulla ei häntäkään enää ollut, ei maailmalle ja tuskin itsellekään.

***

Kun Sirius Musta kuuli, hän jäätyi paikoilleen. Sydämessä vihlaisi, sattui – se hajosi niin eri tavalla kuin tunneihmisten sydämet särkyivät rakkaudessa. Se halkeili ja säröili, siitä irtosi puisia säleitä jotka tunkeutuivat käsipuolessa astelevien jalkapohjiin, ne menivät syvälle ihonkerroksien alle ja raapivat jokaisella liikkeellä. Se mureni tuhkaksi joka hukutti: ei sellaiseksi, josta olisi syntynyt feenikslintu tai sellaiseksi, joka siroteltiin tuulen mukana merimaisemalle niin kuin vapaiden ihmisten kuuluikin kuolla.

Sydän muuttui seuraavana päivänä jääksi, kirkkaaksi niin kuin laajennut vesilätäkkö talviaamuna, mutta ei sellaiseksi kuten marraskuussa – se jäätyi sydäntalven paukkuvaan pakkaseen, siihen, joka ei jättänyt ketään rauhaan, siihen, johon oli jo kyllästytty. Siihen, kun jo toivottiin seuraavaa kesää.
« Viimeksi muokattu: 09.10.2011 23:12:24 kirjoittanut Lils »
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Ametrine

  • youngblood
  • ***
  • Viestejä: 934
  • against the sun we're the enemy
    • Kenguru katukuvassa
Vs: Hajonnut mieli, tahraton / K11
« Vastaus #1 : 19.10.2011 12:09:07 »
Hejs. (: Taas pitkästä aikaa nostan itseni laiskuuden suosta ja tulen kommaamaan jotain sun ficciä (vaikka niitä kaikkia pitäisi koska tykkään sun tuotoksista hirmuisesti).
Ah, mä rakastuin täysillä tämän ficin tunnelmaan ja ilmauksiin. Ihan älyttömän hyvää jälkeä. Nyt mulla ei taida olla mitään kunnollista sanottavaa, muuta kuin että tää teksti ansaitsee mun loputtomat ihkutukset ja paljon enemmänkin. Se, miten leikittelet sanoilla ja kätket niihin pysäyttävän sanoman, saa hengityksen salpautumaan (allekirjoittaneella ainakin), ja se on jo voitto itsessään. Ja sitten vielä tarina, tunnelma ja tekstin etenevyys, etc. Sä saisit kyllä olla ylpeä itsestäsi.

Lainaus
Se halkeili ja säröili, siitä irtosi puisia säleitä jotka tunkeutuivat käsipuolessa astelevien jalkapohjiin, ne menivät syvälle ihonkerroksien alle ja raapivat jokaisella liikkeellä.
Ohmygod mitä kuvailua, oikeasti. Kaikki tietää käsitteen särkyvästä sydämestä, tietää kai liiankin hyvin. Tää on kuitenkin jotain erikoista - harva osaa ilmaista sen noin.

Lainaus
Remus ei välittänyt, ei välittänyt sillä hetkellä juuri mistään, ei siitäkään, että huomenna toinen tulisi kotiin ja näkisi kaiken, parantaisi kaikki näkyvät haavat (vain ne pintapuoliset) ja kysyisi ”mikä on”, ja hän olisi rikki, tyhjä.
Tämä taas tuntui olevan aika levoton virke. Runsaasti tunnelmointia ja asioita joita pakostakin pysähtyy miettimään, mutta sitä ei ehdi tehdä kunnolla. Pilkut pakottaa heti lukemaan eteenpäin, ja kun päästään loppuun, kaikki tärkein on takanapäin ja sisäistämättä.. jajaja niin. Mä siis tässä yritän hakea sitä, että tuo kohta toimisi kai paremmin, jos sen jaottelisi pisteillä. But that's just my opinion.

Muttah, aivan loistavaa. This made my day, kuten sanotaan. Kiitos! ♥
It's not me, it's you
Actually, it's the taxidermy of you and me
Untie the balloons from around my neck and ground me