Mikaela Q; Äww, ei se haittaa! Ihanaa, että nyt olet ^^ Kiitos ! Kelasin et jos teen hirmu pitkiä niin sit tulee pitkäveteistä :'> Äwws, voihan,hmh, ehkä olis pitänyt laittaa enemmän ^^ Hehah : D Sevvuun ei kyllästy - ainakaan mie en
Kiitos ! ^^ Hahah : D Jeij ! Pidit pirtsakasta Hermystä !
Kiitos siulle kommentista tositosi paljon !! ^^
xoxoxo ins
*
A/N; Ehkä oli arvattavaa, että seuraavana tuleva henkilö saa osansa tässä sarjassa jossain vaiheessa; rakastettava ilonpilleri
Luna siis! Mie en ole itse asiassa koskaan ennen tainnut kirjoittaa hänestä, ainakaan nyt juuri ei tule mieleen - ainakaan mitään sellaista, missä hän olisi '
pääosassa' - toki monessa mukana! Miun fanonin mukaan Luna on
aina iloinen ja hän perii hymyileväisyytensä niin isältä, kuin myös äidiltään ja muisteleekin edesmennyttä vanhempaansa syvällä lämmöllä. Mie oon myös kehittänyt muinoin Lunalle oman OC-ystävän,
Rachelin! Hän esiintyi jossain ficissäni kauan aikaa sitten sivumennen ja otin hänet nytkin hiukan mukaan!
*
5/6
Luna
En ole koskaan ollut niin kuin muut, mutta minulle se on kelvannut juuri hyvin – olen aivan sopiva omana itsenäni. Isänikin rakastaa minua täysin tällaisena. No, hän on kyllä itsekin vähän outo joidenkin mielestä.
(isäni on sankarini ja hänellä on suuret korvat, korkea hattu)Kävellessäni käytävällä katson poispäin nauravista katseista, koska tiedän, että pian joku keksii jotain hassunhauskaa, jota huutaa liian pienestä paidasta päälläni. En jaksaisi selittää, etten osannut valita oikeaa paitaa pesulasta.
Olen aina ollu vähän höselö.
Paitani piti viedä pesuun, koska jonkun mielestä oli mukava heittää päälleni multaa ja vettä yrttitiedon tunnilla.
(hän ei tainnut osata istuttaa pirunnuoraa oikein)No, mutta kaikki kura, mitä heitätte päälleni, on ihan okei, koska ei se oikeasti likaa minua. Se likaa vain pintani, mutta ei sisintäni, joka on puhtoinen ja iloinen.
Aivan kuten hiukseni, jotka ovat kultaiset ja ne leijuvat perässäni vailla huolta, ette te voi koskea niihin. Ne ovat enkelin hiukset ja voitte vain katsoa niitä, kun kävelen ohitsenne. Ne eivät likaannu. Minun äitini on koskenut niitä – hän on enkeli.
Huutakaa minulle mielin määrin, olen jo tottunut siihen ja luonut itselleni täysin oman todellisuuden. No, en ihan omaa kuitenkaan, mutta ymmärrätte varmaan.
Minusta on ihanaa olla outo. Parasta siinä on ehkä se, että kun kaikki tietävät, että olet friikki, ei kukaan enää osaa katsoa sinua periaatteessa oudosti. Minä voin vapaasti tanssahdella sateessa tai Suuressa Salissa ilman kenenkään silmien pyörittelyä. Voin laulaa keskellä tuntia tai hypätä voltin kasvimaalla, mutta kukaan ei osaa enää oikeastaan ihmetellä.
(elämä ei käy koskaan tylsäksi vaikka katseet loppuvat – pitääkö keksiä jotain uutta?)Kun olet aiheuttanut tarpeeksi ihmetystä, eivät katseet enää merkitse mitään, koska niitä ei itse asiassa enää edes ole. Olet erilainen ja kaikki ovat okei sen kanssa – ainakin itse uskottelet itsellesi niin.
Ja minua vahvistaa ajatus, että minun päässäni olen parempi kuin nämä muut.
Voin olla vain oma itseni, en voi miellyttää muita koko elämääni. Itse asiassa en ole miellyttänyt ketään koskaan vain sen takia, että joku olisi tahtonut. Tarvitsen kaikkeen oman tahtoni, että voin ylipäänsä tehdä jotain.
Tahto on se asia, joka pitää meidät kaikki kuitenkin lopulta pystyssä. Ilman sitä olemme vain tyhjiä kuoria vailla elämäniloa ja sielua. Minusta suurin voima ihmisessä on tahto, eikä kenenkään pidä sitä koskaan menettää.
Kiusaajat ovat yrittäneet viedä minulta tahdon, mutta olen niin samperin ärsyttävä, että he ovat joutuneet luovuttamaan jo aikapäiviä sitten.
Voi, voi… Minun on pakko naurahtaa, kun toinen ulkopuolinen tulee vastaan. Me lyömme kädet yhteen ilmassa, kun noiden suosittujen päät kääntyvät meihin päin.
(minuun ja Racheliin – hän on brunette ja viheltää jästilauluja)Tältä ystävältänikään eivät nuo sielunimijät ole onnistuneet tahtoa ja iloa viemään.
Me hymyilemme toisillemme ja olemme outoja. Olemme ulkopuolisia ja pilkattuja, joiden asiat eivät liikuta maailmaa suuntaan tai toiseen.
Eivät ainakaan vielä. Yhdessä me juonimme päivittäin muita vastaan ja suunnittelemme, kuinka vielä joskus nousemme korkeammalle korokkeelle kuin nuo muut.
Mutta hei – emmekö me kaikki? Ehkä se meidän tahtomme syntyy siitä – siis meidän luusereiden – että me tahdomme aina näyttää
noille omahyväisille kasvoille, että eivät he meitä loppupeleissä voita.
(mieti se ilo ja onni, vaikka olen kyllä onnellinen juuri tällä hetkelläkin)Se vain on niin – en osaa olla muu, kuin oma itseni.
Kermakaljapullojen korkit kaulallani heiluen hymyilen ja puren kynsiäni.
*
