Kirjoittaja: Noruz, eli minä
Ikäraja: S
Genre: Angst, H/C, songfic
Fandom: Naruto Shippuuden
Hahmot: Deidara, Tobi ja Sasori. [SasoDei]
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle, ja kappaleen sanat Juice Leskiselle.
Varoitukset: Viittauksia slash-paritukseen ja kuolemaan.
One-shot.
A/U Tämä on ensimmäinen ficcini, jonka tänne laitoin. Aloitin tämän kirjoittamisen yli puoli vuotta sitten, mutta tänään kirjoitin valmiiksi! (Vihdoinkin.) Inspiraation sain kuunnellessani Juice Leskisen kappaletta Syksyn sävel.
Nauttikaa~
Tummanpuhuva pari astelee kylmillä kivikaduilla. Heillä molemmilla on mustat kaavut punaisin pilvikuvioin, ja he molemmat vaikuttavat jotenkin surumielisiltä. Toinen, vaaleahiuksinen mies, itkee vuolaasti, vaikka yrittää pidätellä kyyneleitänsä. Maskinaamainen mies hänen vierellään yrittää jotenkin lohduttaa häntä, mutta ei vaikuta onnistuvan.
Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista.
Lopulta maskinaama päättää tarttua pidemmän miehen käteen. Itku hiljenee hetkeksi.
Pane käsi käteen, ollaan hiljaa.
” Deidara-sempai, tahtoisitteko teetä?” maskinaama kysyy.
” Kiitos, Tobi, mutta tyytyisin vain veteen, un...” Deidaraksi kutsuttu vastaa tyynesti pyyhien kyyneleitä poskiltaan.
Pyydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle.
Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa.
” Oletteko vieläkin surullinen Sasorin kuolemasta, sempai?”
” Kyse ei ole mistään sellaisesta...”
Kyyneleet alkavat taas valua.
En ilosta itke, en surusta itke;
” Miksi sitten itkette?”
” Muuten vain, un. Miksi ihmeessä itkisin Dannan perään? En ilosta, enkä surusta. Hän oli vain työkumppani.”
jos itken, niin itken muuten vaan,
” Sempai...”
” Pitää mennä!”
ja muualla oon ennen kuin huomaatkaan.
” Typerä Tobi, un! Piti mennä mainitsemaan Danna... Hän varmasti tietää suhteestamme! Miksi muuten et olisi ollut tappanut minua jo ensimmäisenä päivänämme kumppaneina? Senkin arvattava hiekkaskorpioni, halusit heidän kaikkien arvaavan!” vaaleahiuksinen mies tuhisee vihaisena itsekseen kävellessään niitä samoja katuja, tällä kertaa yksin. Hänen silmänsä ovat edelleen itkusta punaiset.
” Silti otit ja kuolit... Senkin idiootti, un!” hän huutaa taivaalle kyyneleet jälleen silmissään.
” Minulla ei ole enää ketään... Ainoastaan se typerä Tobi, joka vain riehuu. Ei hänestä ole hyötyä missään! Sinä sentään pelastit minut aina ongelmista, hän aiheuttaa niitä, un!” raivopäinen hahmo jatkaa tuhisemistaan. Pian hän on samalla ovella, josta lähti hetki sitten.
Häntä rakastin paljon.
” Tobi! Anteeksi äskeinen.. Kävin kävelemässä tuolla kadulla, un... Selvitin ajatuksiani vähän”, Deidara selittää epätoivoisena.
” Ei se haittaa, sempai! Tiesin teidän nimittäin tulevan takaisin!” Tobi lähes huudahtaa.
” Mistä?”
” Unohditte laukkunne, sempai...”
” Kiitos, Tobi...”
” Saanko kysyä yhtä asiaa, un?”
” Toki!”
” Voisitko vähän aikaa näytellä Sasori-no-Dannaa, un?” Deidara nolostuu täysin kysymyksestään.
Ole mulle vähän aikaa hän.
A/U2: Jos eksyitte lukemaan tätä, kommentoikaa toki. Älkääkä välittäkö, vaikka tuosta puuttukin välistä sanoja, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten voinut kirjoittaa hyvin suunniteltua tarinaa uudestaan vain siksi, että Deidaran pitäisi rakastaa Tobiakin! Ei, Deidara angstaa vain Sasorista!
