One Piece: Epävarmuutta, S, one-shot

[Kaatosade]

Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.

Otsikko: Epävarmuutta
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Law/Luffy
Ikäraja: S
Genre: draama
Summary: Siksi hän oli sanonut "Ei".

A/N: 12+ virkettä -haaste tuotti tapansa mukaan omistuista randomiutta myös kierroksella XIII. Mutta sainpa kuitenkin jotakin kirjoitettua ja jostain syystä Lawin jahkailu jaksaa huvittaa mua kerran toisensa jälkeen. Sanalista lopussa, ja niiden lomassa käytin myös jokerivirkkeen.



Epävarmuutta

Law inhosi sitä, että oli yhtään minkään asian suhteen epävarma ja vältti sellaista viimeiseen saakka. Siksi hän oli sanonut "Ei", kun Luffy eräänä kauniina iltapäivänä Thousand Sunnyn kannella oli retkahtanut nojaamaan häntä vasten ja kysynyt, ryhtyisikö hän tämän poikaystäväksi.

Heti sanan lausuttuaan Law oli käsittänyt olevansa epävarma, ei se ollut selkeärajaista kuten horisontti seesteisenä päivänä, vaan rajan hämärsi sinertävä usva, jossa eteensä näki vain käsivarrenmitan verran.

Hänet havahdutti epävarmuuden usvastaan keittiönoven kolahdus. Autuaallisen hetken verran hänen todellisuuteensa ei mahtunut muuta kuin Sanjin tarjoilema kahvi, tummaa ja lämmintä kuin Luffyn silmät.

Hän läimäytti itseään henkisesti, kun moinen ajatus oli etsiytynyt hänen päähänsä. Kun hän oli tehnyt päätöksensä, se tarkoitti sitä että "Ei" oli "Ei" – hän oli päättänyt olla haluamatta ruusuja, koska niiden mukana tuli väistämättä myös piikkejä. Ehkä muutama toukkakin, kuka niistä ikinä tiesi.

Hän tiesi toimivansa täysin järkevästi, itseään suojaten, eikä siinä kai mitään pahaa ollut ettei tuntenut mitään älytöntä himoa saattaa sydäntään vaaraan.

Sinä yönä hän ei kuitenkaan voinut nukkua; sarastuksen aikaan hän lojui edelleen unettomana vuoteessaan eikä ollut koskaan tuntenut itseään epävarmemmaksi. Olisiko hänen sittenkin pitänyt vastata toisin, silläkin uhalla, että jossain kohtaa ehkä hajoaisi säpäleiksi? Hänellä ei ollut varaa hajota säpäleiksi enää kertaakaan elämässään, hän ei uskonut että häntä sellaisen jälkeen odottaisi mikään muu kuin ennenaikainen hauta. Vähintään hän saisi heittää hyvästit inhimillisyydelleen, mikä olisi hänen miehistönsä ja muiden kanssaeläjien kannalta ikävää.

Law oli kuvitellut olevansa varma siitä, mikä hänelle oli parasta, mutta Luffy oli onnistunut riipaisemaan hänen huolella kasaamaansa suojakuoreen naarmun, josta epävarmuus väkisin tihkui sisään.

Aurinko oli jo kiivennyt korkealle taivaalla ennen kuin Law vääntäytyi vuoteesta. Hän ei ollut nukkunut lainkaan, mutta kai hänen silti oli pakko katsoa todellisuutta silmästä silmään, halusi tai ei. Todellisuutta oli se, että hän halusi kokeilla Luffyn ehdotusta.

Eihän se tarkoittanut sitä, että heidän täytyisi heti rynnätä kultasepänliikkeeseen tilaamaan sormuksia kaiverruksineen. Mikäli seurustelusta ei tulisi mitään, he voisivat ihan vain erota ja lähteä omille teilleen.

Kokeilematta oleminen olisi toki turvallista, ja hän voisi kaikin mokomin tehdä niin, pysytellä tiukasti suljetussa kuoressaan kuin simpukka, kuten oli tähänkin saakka tehnyt. Mutta silloin hän ei pääsisi myöskään kokeilemaan olisiko sen mahdollista toimia; millaista olisi nukahtaa ja herätä yhteen kietoutuneena samoista lakanoista ja tuntea olevansa kotonaan toisen käsivarsilla.

Hän tosiaan tunsi häiveen verran halua kokeilla sitä, ehkä enemmänkin.

Ehkä hän vihasi epävarmuutta ja teki parhaansa minimoidakseen sen, mutta elämässä mikään ei silti ollut absoluuttista.

Ajatustensa lankoja kasaan keriessään Law tiesi olevansa hyvin lähellä suostumista, mutta hän ei sentään hairahtuisi menemään Luffyn luo ja kysymään itse, tekemään aloitetta. Tuonelan lautturi saisi noutaa hänet ennen sitä päivää.

Hän oli kuitenkin varma siitä, että Luffy esittäisi kysymyksensä uudelleen, sinnikkäästi ja lannistumatta, ja sitten hänen ajatustensa jatkuvasti jyrkkenevä kierre toistuisi toistumistaan, kunnes "Ei" lopulta olisikin "Kyllä".


~*~

Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre

[Waulish]

Lyhyt ja ytimekäs otsikko houkutteli minut tämän tekstin pariin, ja onneksi houkutteli, koska tämä oli oikein miellyttävää luettavaa. En juuri tunne fandomia saati hahmoja, mutta Lawin fiilikset välittyvät tästä niin hirmu hyvin, että tähän on tosi helppo samaistua! Ei ehkä juuri tähän kyseiseen tilanteeseen, mutta noin yleensä siihen, että epävarmuus riepottelee ja päätösten tekeminen suuntaan tai toiseen on välillä kinkkistä. Tuntuu ehkä helpommalta kieltäytyä ja perääntyä, koska uuden edessä sitä vasta onkin epävarma. Tosi samaistuttavaa on kuitenkin myös se, miten kieltäytyminen ja ikään kuin varman päälle pelaaminen kuitenkin tekee Lawin entistä epävarmemmaksi! Lawin jossittelu tuntuu kovin tutulta, sillä itekin toisinaan huomaan pyöritteleväni päässäni erilaisia mitä jos -skenaarioita. Epävarmuutta kerrakseen, mutta mihinkäs siitä pääsisi, kun ei oikein voi tietää, mitä siitä toisesta vaihtoehdosta ja sen valitsemisesta olisi seurannut...

Hän oli kuitenkin varma siitä, että Luffy esittäisi kysymyksensä uudelleen, sinnikkäästi ja lannistumatta, ja sitten hänen ajatustensa jatkuvasti jyrkkenevä kierre toistuisi toistumistaan, kunnes "Ei" lopulta olisikin "Kyllä".

Tämä lopetus on minusta aivan ihana. Epävarmuuden kierteestä on varmaan vaikea päästä irti, mutta ehkä se lopulta onkin mahdollista, kun sama tilanne toistuu tarpeeksi monta kertaa ja samat asiat on pyöritelty mielessä läpikotaisin. Ehkä silloin on helpompi antaa tunteillekin sijaa. Näin romantiikannälkäisenä lukijana toivon tietysti, että Luffy jatkaa kuin jatkaakin kyselyitään ja Law lopulta päätyy vastaamaan myöntävästi.

Olet mielestäni selättänyt kinkkisen 12+ virkettä -haasteen tosi hyvin. Teksti etenee sutjakkaasti ja tuntuu tosi kokonaiselta paketilta, siltä että siinä selvästi on punainen lanka. Mukana on joitain tosi oivaltavia sanankäyttötapoja, joita jäin makustelemaan toviksikin, kuten esimerkiksi tämä:

Kun hän oli tehnyt päätöksensä, se tarkoitti sitä että "Ei" oli "Ei" – hän oli päättänyt olla haluamatta ruusuja, koska niiden mukana tuli väistämättä myös piikkejä. Ehkä muutama toukkakin, kuka niistä ikinä tiesi.

Toukka oli minulle tätä haastetta pähkäillessäni hankala sana, mutta tässä se toimii ihan mainiosti, tarjoaapa ripauksen huumoriakin. Ja ruusut ja niiden mukana tulevat piikit sopivat tekstiin vertauksellisesti ja ilmentävät hyvin syitä Lawin kieltäytymisen takana.

Kiitokset kivasta luettavasta, tykkäsin tosi paljon! -Walle