Kirjoittaja Aihe: Kompassisydän, K-11, kyberpunkia, 17/17  (Luettu 5957 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 108
  • Kellopelihurmaaja
Lyra: Lupaan, että Adele tosiaan pääsee vielä useasti näyttämölle - sekä tässä maailmassa että alkuperäisessä Kellopelisydämessä. :) Ja toivotaan, että he kaikki pelastuvat! Kiitos kommenteista ja lukemisesta läpi tarinan, sillä oli tärkeä merkitys tämän valmistumiselle! ♥

Okakettu: Enpä osannut itsekään odottaa, se selvisi tuota osaa kirjoittaessa. :D Mutta tykkään kyllä kovasti niistä hetkistä, kun palaset loksahtelevat kohdilleen. :) Ihanaa, että olet jaksanut lukea tätä ja tykännytkin, se merkitsee tosi paljon! ♥

K/H: JES! Toinen valmis jatkis vuoden sisään, olen tosi onnellinen. Siitäkin huolimatta, että tämäkin on aika lyhyt ja enemmän prologi, mutta kuitenkin. Kiitos vielä kaikille lukijoille tästä seikkailusta, on ollut ilo kulkea matka kanssanne. ♥ (Viimeinen osa on sittenkin Eebenin näkökulmasta, koska kirjoitin sen vahingossa niin, mutta ehkei se hirveästi haittaa. :P )


*

Eeben V

Eeben etsii oikeita sanoja, mutta kerrankin ne tuntuvat lipeävän hänen otteestaan. Kaikki vastaukset ovat vääriä: joko liian totta tai sitten eivät ollenkaan. Hän katsoo Elioriin ja avaa suunsa, huokaisee ja -

- unikapselin ovi rämähtää auki. Eliorin illuusio varisee kuin rapistunut maali. Haaksi seisoo ovella, tummilla kasvoilla helmeilee hiki.

"Lazul on antanut saman tehtävän kahdelle ryhmälle. Hellas ja hänen kaksi Varjoaan ovat jo matkalla, ja jos me emme pian lähde, he ehtivät varmasti ennen meitä. Eivät ehkä onnistua, mutta ainakin pilata koko suunnitelman."

Eeben on hetkessä jaloillaan ja Eliorin kysymys unohtuu. "Tietääkö Marras? Entä Halla?"

"En ole saanut heitä kiinni. He ovat Metsässä. Mutta me voimme jo mennä valmistautumaan, kerätä varusteet, pyytää Lazulia lähettämään kaulapannat."

"Kaulapannat?" Elior kysyy. Eeben kiroaa - tietenkään hän ei tiedä edes niistä. Selene halusi suojella veljeään viimeiseen asti.

"Kiirastulivaiheessa Lazul antaa tehtäviä varten kaulapannat, kun joudumme lähtemään ulos hänen talostaan. Sellaiset, jotka seuraavat liikkeitämme ja pistävät tarvittaessa myrkkyä suoraan suoneen, jos alamme harkita pakenemista", Haaksi toteaa ilmeettömästi.

Elior nyökkää eikä kysy enempää. Eeben ajattelee ohutta tummansinistä metallipantaa harhankutojan vaalealla kaulalla ja hänen omaa kurkkuaan kuristaa.

"Tässä sitä kai sitten ollaan", Elior toteaa ja hymyilee hermostuneesti. Yllättäen Haaksi vastaa hymyyn.

"Viimeinkin", tyttö sanoo ja ojentaa kätensä. He kolme muodostavat pienen piirin ja katsovat hetken toisiaan sanaakaan sanomatta.

Kiirastuli on alkanut.
« Viimeksi muokattu: 26.10.2020 19:24:01 kirjoittanut Kaarne »

mitä jäljelle jää, kun toiseksi kasvaa, tiedätkö?
vain se on selvää: olen sinun loppuun saakka.
.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 223
Vs: Kompassisydän, K-11, kyberpunkia, 17/17
« Vastaus #41 : 29.10.2019 15:34:52 »
Lainaus
Eeben ajattelee ohutta tummansinistä metallipantaa harhankutojan vaalealla kaulalla ja hänen omaa kurkkuaan kuristaa.
Voi sydänparkani. Eebenin suojakuori tuntuu parhaimmillaan niin läpipääsemättömältä, että on aina tosi merkittävää, miten helposti Orfeusta koskevat asiat pystyvät satuttamaan häntä. Pidän tosi paljon siitä, miten olet heidän suhdettaan tässä versiossa käsitellyt. <3

Nyt se sitten loppui, nyyh. Kompassisydäntä on ollut ilo seurata lokakuun ajan, paljon onnea sen valmiiksi saamisesta! <3 Oli todella mielenkiintoista päästä lukemaan tutuista henkilöistä aivan toisenlaisen tarinan keskiössä, kyberpunk-elementit olivat hienoja läpi tekstin. Tämä toimi minusta myös tosi hyvin sellaisena pidempänä esiosana isommalle kokonaisuudelle, kuten itsekin kuvailit. :) Ajattelinkin, että Eebenin vastausta ei välttämättä päästä vielä tässä osassa lukemaan, joten jospa sitten seuraavassa Orfeus onnistuu viimein puhuttamaan häntä. Lähtökohdat jatkolle ovat mitä jännittävimmät, varsinkin kun nyt loppupuolella paljastui kaikenlaista. Palaan ehdottomasti innolla tämän version pariin sitten aikanaan. Kiitos paljon vielä lukukokemuksesta, ja inspiroivaa nanoa!

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Rosmariini

  • Tulesta syntynyt
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 731
  • Created by fear
Vs: Kompassisydän, K-11, kyberpunkia, 17/17
« Vastaus #42 : 29.10.2019 17:02:47 »
Jee, ihana lopetus! Tykkäsin kovasti siitä, miten sait tuon kellopelisydän-idean tähänkin loppuun mahdutettua. Samaten tuo Marraksen jääminen taloon ja Lazulin backstory olivat todella kutkuttavia. Se, että Marras päätti mieluummin jäädä taloon kertoo aika paljon siitä, miten täydellisesti Lazul kaikki siellä asujat omistaa. Ensin kaikki tekevät vuosien verran työtä päästäkseen vapauteen, mutta koska ulos pääseminen on tehty niin vaikeaksi, että kun se hetki lopulta koittaa, eivät monet edes muista, miksi he alun perin halusivatkaan ulos. Tai heistä on tullut niin paljon Lazulin kaltaisia kauheiden tekojensa kautta, etteivät he enää kykene sellaisenaan palaamaan vanhaan elämäänsä. Tämä on kyllä yksi suosikkitropeistani kirjallisuudessa! "You either die a hero or live long enough to see yourself become the villain". :D

Surettaa että Eebenin ja Orfeuksen tarina jäi kesken, mutta toisaalta se jäi janoamaan lukemaan lisää. Nyt sitten vain Kellopelisydämen kimppuun. Kiitos tästä lukuelämyksestä! :)


never regret thy fall, o’ icarus of the fearless flight,
for the greatest tragedy of all is to never feel the burning light.

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 8 108
  • Kellopelihurmaaja
Vs: Kompassisydän, K-11, kyberpunkia, 17/17
« Vastaus #43 : 19.03.2021 13:15:18 »
Kommenttivastausbileet jatkuu, joten!

Okakettu:
Lainaus
"Tässä sitä kai sitten ollaan", Elior toteaa ja hymyilee hermostuneesti. Yllättäen Haaksi vastaa hymyyn.

"Viimeinkin", tyttö sanoo ja ojentaa kätensä. He kolme muodostavat pienen piirin ja katsovat hetken toisiaan sanaakaan sanomatta.

Kiirastuli on alkanut.


Virnistelen täällä tälle. :D Voihan Kiirastuli! Mutta olen iloinen, että kyberpunk-estetiikka toimi (minulla on sitä vähän ikävä jo) ja että meno ja meininki oli muutenkin jees. Eeben ja Helios eivät pääse helpolla oikein missään versessä, mutta josko hekin vielä joskus (tai no, lähinnä Eeben) oppivat puhumaan toisilleen suoraan. Kiitos kommentista ja siitä, että seurasit tätä tarinaa aikanaan alusta loppuun. ♥

Rosmis: Kellopelisydän-idea on kyllä sellainen, että se tunkee muodossa tai toisessa mukaan kaikkiin vaihtoehtotodellisuusteksteihinkin. Ja ah, munkin lempitrooppeja tuo hidas muutos, juuri sopivasti traaginen! Mielelläni lukisin siitä myös sun kirjoittamana. ;) Kiitos kommentista ja siitä, että olit mukana matkassa! ♥

mitä jäljelle jää, kun toiseksi kasvaa, tiedätkö?
vain se on selvää: olen sinun loppuun saakka.
.