Kirjoittaja Aihe: Twiligth: Broken life B/E+muut, 10. luku 18.7! K-11  (Luettu 28202 kertaa)

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 6 [15.6] ! ]
« Vastaus #60 : 16.06.2010 13:01:31 »
Voi kiesus että oli ihana luku!
Mukava herätä ja huomata että tähän on tullut uutta jatkoa!  ;) (älä kysy heräämis aikaa..)
Eli pidin kovasti. Em on söpö! <3
Mutta... Eli pidin kovasti luvusta ja toivon jatkoa!

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #61 : 16.06.2010 14:51:26 »
Sarkku joo se marjatorttu taisi jäädä mieleen kun katottiin se Twilight :D
enni Kiitos ihan mahdottomasti ihanasta kommentista :)
Lööperiikka Kiitos ^_^

Lukua en ole pahemmin korjaillut ja muuta, mutta ajattelin, että voisin kerrankin laittaa vähän nopeampaan tähtiin näitä.

Luku 7

Bella Pov

Nukuin yöni todella levottomasti. Illalla kierin sängyssä etsien sopivaa asentoa, eikä se tuntunut onnistuvan. Näin kauheita painajaisia vanhempieni eroamisesta, minkä seurauksena heräsin aina vähän väliä siihen, etten saanut henkeä. Charlie oli myös tullut herättämään minut pari kertaa siksi, koska olin kuulema huutanut unissani.

Aamukaan ei alkanut kovin hyvin. Heräsin noin kahdeksan aikaan siihen, kun kuulin kuiskailua oven toiselta puolelta.

"Sinä tämän aiheutit, joten sinä saat luvan kertoa hänelle" äiti sihisi Charlielle.
"Mutta kulta...tarvitsen tukeasi tässä asiassa. Vaikka se olisi viimeinen kerta"
"Selvä...minä tulen mukaasi. Henkiseksi tueksi." Pystyin kuvittelemaan äidin tekevän lainausmerkit viimeisen lauseen ympärille.
"Älä viitsi. Tiedän, että tämä on arka asia myös sinulle. Ei tule olemaan helppoa kertoa tästä Bellalle."

Kuulin äidin nyyhkytyksen, kun Charlie lohdutti häntä.

Nousin istumaan sängylleni, ja hieraisin silmiäni, jotka olivat kostuneet jo valmiiksi. Tiesin, mitä he aikoivat kertoa minulle.
Oveni narahti, kun Charlie kurkkasi sisälle. Hänen silmänsä laajenivat järkytyksestä, kun tajusi, että minä olin kuullut heidän keskustelunsa. Reneé laittoi merkille punaiset silmäni, ja syöksyi halaamaan minua.

"Kultaseni...muistathan kuitenkin, ettei tämä ollut sinun vikasi? Kaikki loppuu aikanaan" hän sanoi surullisena nojaten leukaansa päälaelleni.

Charlie tuli toiselle puolelleni ja katsoi häpeillen käsiinsä.

"Bells, annathan anteeksi" hän sanoi ääni säröillen. "Olen oikeasti todella pahoillani tapahtuneesta ja siitä, ettei meidän perhe pysynytkään kokonaisena, vaikka niin luulimme. Olet silti aina minun ikioma tyttöni."

Äiti päästi minut irti, ja minä halasin Charlieta. Haluaisin niin kovasti antaa anteeksi, mutta tiesimme kummatkin, ettei se tulisi ikinä oikeasti onnistumaan.

"Isä..." sanoin itkuisena. Muuta en saanut suustani ulos, vaikka oikeasti olisin halunnut kysyä häneltä, miksi hän oikeastaan teki niin kuin teki.

Istuimme siinä hetken, ja lopulta sain ääneni taas tasaiseksi ja irtauduin Charliesta katsoen hänen silmiinsä.

"Missä minä sitten asun? Tarkoitan että... kumpi muuttaa pois? Kumman luokse menen asumaan?" kyselin sekavasti.
"Ajattelimme, että voisit jäädä tänne Phoenixiin äitisi kanssa. Minä muuttaisin Forksiin. Tiedäthän, siellä asuu myös ystäväni Billy ja hänen poikansa Jacob. Voisit aina tulla käymään siellä, ja jos minusta ei olisi seuraa, voisit olla Jacobin kanssa."
"Niin..." Reneé aloitti varmemmalla äänellä. "Minä jäisin tänne kanssasi asumaan. Sinun ei tarvitsisi muuttaa minnekkään, sinulla kun nyt alkaa se lukiokin" hän sanoi yrittäen hymyillä.
Hymyilin pienesti ja nyökkäsin.
"Niin..."

***

Saattelimme Charlien lentoasemalle ja halasimme hyvästiksi. Hänkään ei pystynyt pidättelemään kyyneleitä, ja tajusin muutenkin, että hänen oli vaikeaa jättää Phoenix, hänen työnsä, äiti ja minut. Olihan hän asunut koko elämänsä täällä.

Äiti oli urheasti koko automatkan itkemättä, vaikka näyttikin siltä, että hän romahtaisi kohta.
Ajoimme takaisin talomme pihaan ja menimme sisälle. Halasin äitiä, ja itkimme yhdessä.

"Kyllä sinä selviät tästä. Minäkin selviän sinun vuoksesi" kuiskasin hänen olkapäätänsä vasten. Minä olin yleensä perheen aikuinen, joka lohdutti häntä.
"Kiitos Bella."

Äiti kantoi pyynnöstäni minut huoneeseeni, ja laski minut sängylleni. Hän lähti pois, ja jätti minut omaan rauhaani. Halusin ajatella yksin viimepäivien tapahtumia.

***

Makasin vain, ja tuijotin puista kattoani. Katselin oksakohtia puussa ja muistin, kuinka olimme aina Charlien kanssa tuijottaneet niitä, ja miettineet, miltä eläimiltä ne näyttivät.
Hymyilin ja olin iloinen lapsuusvuosistani, milloin perheeni oli ollut vielä ehjä.

Kuulin kännykkäni piippaavan yöpöydälläni, ja otin sen käteeni. Seitsemän puhelua, ja kolme viestiä.
Katsoin puhelut. Ensimmäinen puhelu oli Edwardilta...toinen Jessicalta...Mikeltä...Tyleriltä...Angelalta...Edwardilta ja viimeinen Alicelta.
Tarkastin myös viestini. Kaikissa luki suunnilleen: Oletko kunnossa? Missä olet? Miksi sinua ei ole näkynyt vähään aikaan?

Mutta Edwardin viimeinen viesti pisti silmääni.

Lähettäjä: Edward
Päivämäärä: 29/07/2010
Aika: 4:55 PM

Miksi et vastaa kenenkään puheluihin? Kysyin myös kaveriporukaltasi, eikä heilläkään ole mitään tietoa. Me kaikki olemme aivan helvetin huolissamme. Soita minulle kun voit.


Miksi hän oli mennyt kyselemään Jessicalta ja muilta, että oliko heillä tietoa minusta? Ei sillä, että olisin ollut mustasukkainen kavereilleni kun he olivat puhuneet hänen kanssaan, tai mitään, mutta voin kuvitella seuraavan kerran kun näen Jessin. Hän järjestää minulle oikean ristikuulustelun siitä, että kuka on Edward ja miksi hän kyselee minun vointiani.

Soitin Edwardille ilmoittaakseni, että olin kunnossa. Hän vastasi heti toisen tuuttauksen jälkeen.

Bella!
"Hei Edward. Soitin vain, että tietäisit minun olevan aivan kunnossa."
Mitä sinä olet tehnyt nämä viime päivät? Sinusta ei ole kuulunut mitään.
"Siitä on yksi ja puoli päivää, kun viimeksi näit minut. Ei ollut mitään syytä huolestua" naurahdin.
Ihan tarpeeksi minulle! hän tuhahti. Miksi et ole soittanut edes Jessicalle?

Hiljaisuus.

Bella? Oletko vielä siellä?
"Joo olen minä. voisitko tulla käymään täällä? En voi sanoa sitä puhelimessa."
Jotain vakavaa? hän kysyi huolestuneena.
"Tavallaan."
"Olen siellä hetkessä. Heippa."
"Moi..." sanoin. Kuitenkin liian myöhään, sillä hän oli jo katkaissut puhelun.

Viidentoista minuutin päästä ovikello soi. Ainiin! Olisi varmaan ensin pitänyt kertoa äidille Edwardin tulosta. Liian myöhäistä.
Kuulin puhetta alakerrasta, ja kohta kuulinkin jo kahden ihmisen askeleet portaikossa. Oveeni koputettiin.

"Sisään."

Ensimmäisenä tuli punasilmäinen Reneé joka yritti epätoivoisesti hymyillä. Uskon, että Edward oli tajunnut vasta ovella, kuinka vakava asia oli kyseessä.
Seuraavana tuli vakavannäköinen Edward, joka tapitti kauheaa ulkomuotoani. Hiukseni olivat kuin harakanpesä, silmänaluseni olivat mustat ja olin pukeutunut rähjäiseen yöpukuuni. Edustavaa.

"Edward sanoi, että sinä pyysit hänet tänne" Reneé sanoi kuin ohimennen. Normaalisti hän olisi järjestänyt hirveän kuulustelun siitä, että oliko Edward mahdollisesti minun poikaystäväni, mitä hän tosin koskaan tulisi olemaan.
"Joo, jos se käy?" kysyin hämilläni.
"Tehkää mitä lystäätte, mitäpä minä olen nuoria valvomaan" hän sanoi ja lähti huoneesta.

Huoneeseeni laskeutui hiljaisuus. Olisin kuullut senkin, jos joku olisi tiputtanut silmäneulan lattialle.

"Kaikki ei ole hyvin" Edward töksäytti.
"No eipä taida..." Pyöräytin silmiäni, ja taputin viereistä paikkaani sängyllä. Hän istui siihen ja tapitti minua kauniilla silmillään.

"Mikä on vialla? Reneélläkään ei taida olla ihan kaikki hyvin."

Otin mukavamman asennon sängylläni ja huokaisin.

"Vanhempani eroavat."
"MITÄ?" hän huudahti järkyttyneenä.
"Charlie petti äitiä." Nyyhkäisin ja tapitin kattoa itkuisilla silmilläni.

Edward mietti hetken, mitä sanoisi, ja pian hän tulikin jo viereeni makaamaan, ja veti minut itseään vasten.

"Sinä selviät tästä. Autan sinua" hän kuiskasi korvaani.
"Kiitos. Muuta en tarvitsekaan" vastasin ja nautin tästä hetkestä.

Edward Pov

Sanat iskivät tajuntaani. Bellan vanhemmat eroavat.

Kolme kuukautta olin auttanut häntä selviämään sairaalassa, kolme kuukautta olin auttanut häntä selviytymään vammojensa kanssa.
Ja mitä minä sain palkaksi? Tarkoitan, miksi juuri Bella?
Heti, kun hän pääsi kotiin, tyttö sai tietää että "Ahaa! vanhempani eroavat!". Tekikö se muka hyvää Bellalle? Eivätkö hänen vanhempansa olisi voineet odottaa vähän aikaa, että hän olisi kerennyt asettua edes hiukan?

Taisin vihata Charlie Swania.
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #62 : 16.06.2010 15:41:19 »
Oi vitsi ihana! <33
Pidin kovasti luvusta. Edward on ihanan huolehtivainen..
Eli pidin kovasti -taas. Ja jatkoa toivon nopeasti tulevan.


enni

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #63 : 16.06.2010 17:21:49 »
Oi, Edward ja Bella tuli heti niin läheisiks, mä tykkäsin! Tää luku oli muutenkin tosi kiva :-)

Harmi ku Renee ja Charlie eros, mutta tän ficin kannalta välttämätöntä ja nyt alkaa pian tapahtua (;

Joten, jatkoa pian niin saadaan nähdä kuinka tää edistyy! :-D
The first one is always the hardest one.

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #64 : 16.06.2010 17:28:37 »
Öh.. en oo näköjään muistanu kommentoida :D Kirjotat kyllä ihan hyvin, muutamia vihreitä löysin..
Kiva, jos lukujaa tulee vähän tiheämpään tahtiin, olisi ainakin jotain mitä lukea :P
Muuta en oikein osaakaan sitten sanoa kuin, että..
JATKOA!

iituska

aurore

  • Vieras
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #65 : 16.06.2010 19:40:15 »
Ihana luku (=
Lainaus
Harmi ku Renee ja Charlie eros, mutta tän ficin kannalta välttämätöntä ja nyt alkaa pian tapahtua (;
enniä lainaillen, samaa mieltä.
Bella-parka ): mutta Eddie lohduttaa, eikö niin (;
Jatkoa vaan tulemaan kun saat sitä aikaiseksi  :-*
~a.

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #66 : 16.06.2010 19:48:25 »
HANNM!!!!!!!!
Sait kyyneleet mun silmii!!!!!!
Hahaa kirjotit tänki sittenki jo nyt :D
Jatkoa

Sarkku
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #67 : 17.06.2010 22:29:36 »
ti-ti-diii!!! Jatkoa.. Jeee. Ihanat luvut oli. Kiitos
ja jatkoa pian taas lisää :D
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #68 : 18.06.2010 00:24:40 »
Uusi lukija ilmottautuu!
Oih, taidan rakastaa tätä.
En kauheen usein lue/tykkää sellaisista ficeistä, missä kaikki on ihmisiä, toki on niitä muutamia hyviä poikkeukisa, kuten tämä. Todella ihana!
Jatka toki pian  :D

~Lauranood
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 7 [16.6] ! ]
« Vastaus #69 : 19.06.2010 00:28:30 »
Lööperiikka kiitos (::
enni niin...tämä luku on tosin sitä samaa vanhaa hömpäppää mitä muissakin. : // kiitos (:
iituska kiitos (::
Aurore kiitostaa (:: joo onneksi Bellalla on Edward...ja toisinpäin.
Sarkkuhaha :D kidos
Jaima eipäs, kiitos itsellesi (::
Lauranood oi kiva :')) sain taas uuden lukijan. olen otettu että pidät tästä ficistä niin paljon että viitsit lukea tätä vaikka et yleensä tällaisia lukisikaan (:: kiiiitooos!
PhoepeZ kiitos (::

kiitos ihan mahdottoman paljon kommentoijille. Nämä minun vastaukset on nyt kyllä todella laihoja :( kiitos myös lukijoille, ofc.

Ps. tätä lukua kirjoitin sitten yöllä että tämä saattaa olla oikea tautipesäke pilkunviilaajille.

luku 8

Bella Pov

Aika kului, ja pian koitti päivä, jolloin ehkä saisin pyörätuolini pois.
Oli kulunut kaksi viikkoa siitä, kun olin kertonut Edwardille vanhempieni eroavan, sekä siitä, kun hän oli lohduttanut minua.
Minusta oli tullut suorastaan riippuvainen hänestä. Hän oli minun paras ystäväni, mutta joskus- näin rehellisesti sanottuna- toivoin, että hän olisi ollut enemmänkin.

Istuin äidin kanssa autossa. Olimme lähdössä sairaalaan tarkistamaan jalkaani, ja -kuten sanoin- pääsisin ehkä myös eroon pyörätuolistani.

Vanhempieni erottua Reneé oli alussa vain maannut sängyssä. Tarkoitan sitä todella. Hän ei suostunut nousemaan ylös, tekemään ruokaa, tai edes puhumaan kenenkään kanssa. Muutaman päivän päästä en enää kestänyt sitä, joten pakotin äidin menemään psygologille, joka kuunteli, ja auttoi selviytymään pahimman yli. Reneé kävi hänen luonaan kahdesti viikossa.

Saavuimme sairaalalle, joka näytti pelottavan tutulle. Pienenä minulle sattui kaikenlaista, ja minut tuotiin jok'ikinen kerta tänne. Toki olin myös viettänyt ne kolme viikkoa täällä, Edwardin kanssa.

Äiti työnsi minut ja pyörätuolini aulaan, ja jätti minut penkkirivistön päähän siksi aikaa, kun hän kävisi ilmoittamassa minut vastaanotolle.
Katselin ympärilleni. Näin, kuinka ambulanssi saapui sairaalan pihaan. Sisään rynni kaksi neonkeltaiseen liiviin pukeutunutta miestä, jotka kantoivat nuorta lasta paareilla, sekä nainen, joka kantoi heidän mukanaan happilaitetta. Perässä tulivat ilmeisesti äiti ja isä, jotka itkivät huolesta.
Lapsirukka, ajattelin, ja katselin surullisena, kun he katosivat lasten polille.

"Bella", kuulin äidin sanovan. Hätkähdin ja käänsin pääni, ja näin hänen seisovan vierelläni huolestuneen näköisenä.
"Niin?"
"Mennäänkö?"
"Joo", mumisin ja hän työnsi minua kohti hissejä.
"Minne olemme menossa?", kysyin, kun pysähdyimme neljänteen kerrokseen.
"Lääkärin vastaanotolle. Sinut ottaa vastaan lääkäri nimeltä Carlisle Cullen huoneessa numero 124."

Silmäni suurenivat. Kuulinko oikein?

"Cu- cullen? Vähän niinkuin Edward Cullen? Onko tämä Carlisle hänen isänsä?" ihmettelin.
Reneé virnisti ja nyökkäsi pienesti.
"Vau...Edward ei ole kertonut min-", aloitin, mutta puheeni keskeytti miehen ääni. Huoneesta 124.

"Bella Swan", sanoi todella kauniit kasvot omaava mies. Hän oli hoikka, blondi mies, ja hänen lyhyet hiuksensa olivat kammattuina taakse. Parasta hänen ulkonäössään olivat kauniit, lempeän siniset silmät. Silti hän ei tietenkään vetänyt vertoja Edwardille.

Mies hymyili minua ja viittoi tulemaan sisälle huoneeseen.
Rullasin itse itseni ovelle, ja kättelin häntä hymyillen. Reneé seurasi esimerkkiäni ja tuli huoneeseen perässään Carlisle, joka sulki oven. Reneé meni istumaan minua vastapäätä olevaan tuoliin ja Carlisle työpöytänsä ääreen.

"Noniin...Bella...Edward on kertonut sinusta paljon", Carlisle sanoi hymyillen ja minä karahdin punaiseksi hiusrajaani myöten.
"Ei kai nyt sentään niin paljon..." mumisin.
Carlisle naurahti.
"Ei siinä ole mitään hävettävää, poikani selvästi välittää sinusta", hän rohkaisi, ja käänsi katseensa tietokoneen näytölle.

Punastuin vielä enemmän ja käänsin katseeni muualle. Miksi tämä tilanne oli muuttunut näin kiusalliseksi?
Katselin hänen huonettaan, ja huomasin seinällä roikkuvia valokuvia hänen perheenjäsenistään.

"Onko hän sinun vaimosi?" kysyin ja nyökkäsin ruskeahiuksisen naisen suuntaan. Hänellä oli kauniit sydämen muotoiset kasvot, ruskeat silmät ja lempeä hymy.
"Kyllä," hän hymyili ja jatkoi, "hänen nimensä on Esme."
"Kaunis nimi", vastasin. Ihmettelin suuresti, miten minä yhtäkkiä olin näin itsevarma.
Carlisle hymähti ja käveli kohti valokuvia.
"Tuo on Alice, Edwardin pari kuukautta nuorempi pikkusisko", hän sanoi ja osoitti solakkaa tyttöä, joka omisti lyhyet, melkein mustat hiukset.
"Tuo taas on Edwardin isoveli Emmett" ,hän sanoi ja siirsi sormensa kohti jykevän näköistä poikaa. Hänellä oli tummat, kiharaan vääntyneet hiukset ja suloiset hymykuopat.

Katselimme kuvia hetken, ja sitten Carlisle palasi takaisin pöytänsä ääreen ja naputteli jotain tietokoneelle.

"Joten...siitä on nyt vähän päälle kaksi viikkoa, kun viimeksi olit täällä", hän sanoi ja liukui tuolillaan suuren puisen hyllynsä luokse, ja otti hyllyltä kansion, jonka kyljessä luki minun nimeni.
Hän liukui takaisin pöytänsä ääreen, etsi jonkin paperin kansiosta ja kääntyi katomaan minua ristien kätensä pöydän päälle.

"Haluaisit varmaan päästä eroon tuosta pyörätuolista?" hän kysyi ja minä nyökkäsin.
"Nohh...siinä tapauksessa...nostapa housunlahjettasi, niin minä vilkaisen jalkaasi."

Olin onnellinen, että minulla oli vanhat verkkarini jalassa, joten lahkeen nostaminen oli todella helppoa.
Carlisle tuli luokseni ja tunnusteli polveani.

"Sano sitten, jos sattuu", hän kehotti, ja siirsi käsiään alemmas ja alemmas aina nilkkaan saakka.

"Eikö satu yhtään?" hän kysyi ja minä pudistin päätäni. "Eikö edes hiukan?"
"Ehkä hieman tuohon kohtaan", mutisin ja osoitin kohtaa nilkassani.
"Se on aivan normaalia. Laitan siihen siteen, niin saat pitää sitä viikon siinä", hän vastasi ja kaivoi sidetarpeita työpöytänsä laatikosta.
En enää jaksanut odottaa, vaan kysyin:

"Pääsenkö minä siis tästä pyörätuolista eroon?"
Hän viimeisteli siteen jalassani ja nojasi kämmenillään polviinsa kumartuen minua kohti. Hetken hän näytti aivan pelinrakentajalta.

"Tietenkin. Laitapa kenkä takaisin jalkaan ja nouse seisomaan."

Tein niin kuin käskettiin. Tuntui oudolta kävellä omilla jaloilla pitkästä aikaa. Horjahdin hieman, ja Reneé otti minut vastaan, ennen kuin osuin maahan.

"Varovasti Bella... ethän halua joutua takaisin sairaalaan?" Reneé kuiskasi korvaani haikea hymy huulillaan.
Punastuin ja irtauduin otteesta.

"Sinun täytyy hiukan harjoitella kävelemistä. Ei ole itsestäänselvys, että voisit juosta maratonin heti seuraavana päivänä", Carlisle sanoi hymyillen. Aivan kuin minä muutenkaan voisin juosta maratonia.

Carlisle ja Reneé allekirjoittivat vielä muutaman paperin ennen kuin lähdimme huoneesta.

Kun astuin hitaasti, mutta varmasti sairaalan pihalle, näin hopeisen volvon automme vieressä.
Ja mikä parasta, Edwrd istui ratin takana hymy huulillaan.

Kävelin kohti autoamme, ja Edward tuli minua... tarkoitan meitä vastaan.

"Päivää Reneé", hän tervehti kohteliaasti äitiäni, ennen kuin syöksyi halaamaan minua.

Luoja, kuinka ihanalta hän tuoksuikaan.

"Päivää...Edward", äitini sanoi hämmentyneenä, kun katsoi Edwardia, joka oli juuri irroittamassa otettaan minusta. "Tulitko katsomaan isääsi?"

"En itseasiassa...ajattelin, että voisinko napata Bellan mukaani? Perheeni haluaisi tavata hänet hekilökohtaisesti" hän vastasi kohteliaasti ja suki hiuksiaan hermostuneena.
"Tietenkin...jos se vain käy Bellalle."
Molemmat katsoivat minua, Edward ehkä liian intensiivisesti.

"Joo...tietenkin..." mumisin ja tunsin punastuvani.

Edwardin suu kääntyi hymyyn, ja hän jäi hetkeksi tuijottamaan minua.

"Bella, tulethan sitten ajoissa kotiin?" äiti keskeytti ja Edward käänsi päänsä muualle.
"Tottakai, tottakai", mumisin ja annoin heikon hymyn.

Edward avasi pelkääjänpaikan oven minulle ja minä istuin kömpelösti paikalleni. Hän sulki oven, kiersi auton toiselle puolelle ja meni omalle paikallensa.
Hän ajoi pois parkkipaikalta, ja autoon laskeutui epämiellyttävä hiljaisuus.

"Kröhömm", yskäisin ja hän kääntyi katsomaan minua kysyvästi.
"Sitä vain että...mistä tämä idea oikeastaan näin yhtäkkiä tuli? Tai siis olemmehan me tunteneet jo yli kuukauden, muttet ole aikaisemmin kertonut perheestäsi mitään joten..." selittelin ja hän hymyili.
"Alice halusi kovasti nähdä sinut. Hän on minun-"
"Sinun pikkusiskosi. Tiedän", keskeytin ja virnistin.
"Mutta kuinka..."
"Carlisle kertoi."
Edward käänsi päänsä tietä kohti ja sanoi:

"Joten...tiedät kai myös, kuka on Emmett?"
"Joo..."
"Hänellä saattaa sitten olla joskus hiukan outo huumorintaju, mutta älä välitä. Minä sentään joudun asumaan hänen kanssaan", hän sanoi ja hymyili. "On hän joskus ihan kiva."
"Okei...kiitos varoituksesta."

***

En ollut koskaan aikaisemmin edes kysynyt, missä hän asui, ja siksi talo saattoi olla ehkä hiukan järkytys. Hyvällä tavalla. Se oli hienoin rakennus, mitä olin ikinä nähnyt, ja todella tilava. Talossahan asui huimat viisi ihmistä.
 
Astuin ulos autosta, ja jäin tuijottamaan taloa suu auki. Se oli juuri sellainen, kuin olin aina lapsena toivonut meidän talon olevan.

"Mennäänkö sisälle?" Edward kuiskasi olkani yli huvittuneella äänellä.
Nyökkäsin ja suljin auton oven. Edward laittoi kätensä ristiselälleni, ja johdatti minut ulko-ovelle.

Totuuden hetki oli käsillä.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2010 20:23:34 kirjoittanut hannm »
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #70 : 19.06.2010 01:28:31 »
Ihana luku, niinku aina! :D Bella ja Edwardki alkaa lähentyä toisiaan, loistavaa =)
Eipä sitten oikein muuta kuin, että jatkoa vain!

iituska

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #71 : 19.06.2010 11:40:44 »
Uiii, ihana luku <3
Ei mitään järkevää ja rakentava nukku vielä mun ääneni kanssa :D
Jatkoo<3

~Lauranood
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #72 : 19.06.2010 17:23:25 »
iituska kiitos, jälleen (:
Lauranood kiitos sinullekin (: jatkoa kirjoitan heti kun tulee taas hinku.

Tässä tämmönen pieni ilmoitusluontoinen asia. Lähden Sevettijärvelle (sijaitsee pohjois-suomessa) ja Norjaan 30.6. (arvatkaa kaksi kertaa, että ärsyttääkö, kun Epäilys tulee juuri sinä samana päivänä elokuvateattereihin, enkä näe sitä -,-) Tulen takaisin (suunnitelmien mukaan) 19.7  :-/
Siinä välissä tulee olemaan tauko, jos en jotenkin ihmeen kaupalla saa päätettyä tätä ficciä ennen sitä. )):

Love you all

~hannm
« Viimeksi muokattu: 19.06.2010 17:25:36 kirjoittanut hannm »
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Prumrose

  • Vieras
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #73 : 20.06.2010 19:38:47 »
OIj, voi !  :-\
Multa on mennyt kaksi lukua aivan ohi ?!
Mä en käsitä, sillä  mulla kyllää on muistutus tästä.. ?
No sain siis luke kaksi lukua putkeen. :)
Tämä on aivan ihana <3
Toivottavasti Bellan ja Edwardin välille alkaa kohta kejittyä jtn... ::)
Btw, Kiitos tästä ja jatkoa odotellen <3

~Prumrose

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #74 : 21.06.2010 00:00:01 »
Oujee...  :D
Taas huomasin muutamia vaikutteita yhdessä vietetystä ajasta :D
Höh! Ei se Bella sittenkää tappanu eikä tavannu Emmettii tässä luvussa -.-
Jatka paljon paljon paljon PALJON enne matkaa

Sarkku
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

enni

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #75 : 21.06.2010 19:41:28 »
Jes, Bella pääsi pyörätuolistaan eroon, ja viettää Edwardin kanssa aikaa, näin juuri ! :-D

Harmi tuo tauko, toivotaan, että sitä ennen saataisiin ainakin yksi luku vielä :-)

Sanoit, että pilkunviilaajilla on töitä tässä kappaleessa, pakko myöntää, viilaan pilkkua silloin tällöin.. :-D Joten, tässä virheitä.

Lainaus
Hän oli minun paras ystäväni, mutta joskus, näin rehellisesti sanottuna, toivoin, että hän olisi ollut enemmänkin.
Tuohon pilkkujen tilalle olisin laittanut - (eli väliviivat).

Lainaus
Olimme lähdössä sairaalalle tarkistamaan jalkaani, ja -kuten sanoin- pääsisin ehkä myös eroon pyörätuolistani.
sairaalaan?

Lainaus
Rullasin itse itseni ovelle, ja kättelin häntä hymyillen. Reneé seurasi esimerkkiäni ja tuli huoneeseen Carlisle perässään, joka sulki oven.
perässään Carlisle?

Lainaus
"Kyllä," hän hymyili ja jatkoi, "hänen nimensä on Esme."

"Kaunis nimi," vastasin.
Aina pitää tulla pilkku puheenvuoron loppuun ennen lainausmerkkejä, kun lause jatkuu, eikä lainausmerkkien sisällä ole huuto-tai kysymysmerkkiä. Näitä kohtia oli paljon enemmänkin (oikeastaan kaikista tuntui puuttuvan pilkku), mutta otin vain nämä kaksi tähän. Ja tuosta en ole varma, mutta uskoisin, että tulee pilkku myös jos jatkaa puheenvuoroa lauseen loppuun.

Lainaus
"Joten...siitä on nyt vähän päälle kaksi viikkoa, kun viimeksi olit täällä" hän sanoi ja liukui tuolillaan suuren puisen hyllynsä luokse, ja otti hyllyltä kansion, jonka kyljessä luki minun nimeni.
Lisäisin tuon viimeksi-sanan tuohon.

Lainaus
Hän viimeisteli siteen jalassani ja nojasi kämmenillään polviinsa kumartuen minua kohti.
Tuohon voisi lisätä tuon sanan lausetta selventämään.

Lainaus
"En, itseasiassa...ajattelin, että voisinko napata Bellan mukaani? Perheeni haluaisi tavata hänet hekilökohtaisesti," hän vastasi kohteliaasti ja suki hiuksiaan hermostuneena.
Lisäisin tuohon tuon pilkun ja tästäkin puuttuu tuolta lopusta pilkku.

Lainaus
Hän sulki oven, kiersi auton toiselle puolelle ja meni omalle paikallensa.
paikalleen?

Enkä halua vaikuttaa miltään pilkunviilaajaämmältä, mutta aina parempi tietää ne virheet ja oppia niistä vaai? :-) Ja toivottavasti pistät pian jatkoa! :-D
The first one is always the hardest one.

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #76 : 26.06.2010 19:04:01 »
Prumrose: juu ei se mitään (:  lisäsin saman päivän aikana (muistaakseni) kaksi lukua, joten se oli ihan ymmärrettävää :D
No katsotaan, miten tämä tarina nyt tästä kehittyy ;) kiitos kommentista!
Sarkku: Joo ei tappanut, vaikka sinä niin kovasti sitä toivoitkin :( kiitoos (:
PhoepeZ: et taida olla hirveän iloinen kyllä nyt :(  tässä kesti aika kauan, anteeksi. kiitos kommentista (:
enni: hahaha nauroin ittelleni, kun huomasin noin monta virhettä tekstissäni :D kiitos kun huomautit, ja tosiaan, toi on hyvä, että ilmoittelet noista niin voi sitten oppiakin jotain ;p
kiits sinullekin.

btw, en varmaankaan kerkeä kirjoittaa uutta lukua ennen kuin lähden sinne "lomalle" itikoitten syötiksi. :( on kaikenmaailman pakkausprosessit ynnämuut ynnämuut. Hope you unerstand. :--(
Tässä välissä on siis tommonen ihan saakutin pitkä tauko, mutta toivottavasti lukiat eivät kuitenkaan kaikkoa : )
Tästäkin luvusta tuli sitten yhtä pitkä kuin kärpäsen pieru. Pahoitteluni siitäkin.

Luku 9

Edward Pov

Astuimme kuistille, ja Bella oli juuri avaamassa ulko- ovea, kunnes...

"Heellou, leidiis!"

...Emmett tuli, paukautti oven apposen auki, ja tervehti meitä ärsyttävällä tavalla virnistellen suu korvissa.

Bella säikähti niin, että jähmettyi käsi ojennettuna olemattomalle ovenkahvalle, ja jäi tuijottamaan rakasta isoveljeäni suu auki.
Emmett vilkuili virnuillen, toinen kulma koholla vuorotellen Bellaa ja hänen kättään. Bella. Käsi. Bella. Käsi.
Lopulta hän tarttui siihen, ja kätteli koko elämänsä edestä.

"Kiva tavata, Bella! Eddie on kertonut sinusta paljon...tai no ei oikeastaan. Hän puhuu unissaan," Em sanoi ja virnuili minulle.
"Em, naama umpeen," ulisin, ja Bella heräsi transsistaan, ja irroitti kätensä isoveljeni kourasta.

"Tyttöseni, meillä on niiiiin paljon puhuttavaa!" hän jatkoi välittämättä minusta. "Oletkos kuullut siitä viimeisimmästä poikaystäväsi tempauksesta, kun hän oli kännissä? No, seuraavana aamuna hän löytyi krapulaisena Phoenixin rajalta punaiset nahkahousut jalassaan, pinkki cowboy-hattu päässään sekä-"
"EMMETT etkö sinä kuullut, mitä minä juuri äsken sanoin!" huusin, ja tökkäsin häntä kylkeen.

"AUauuu! Bella, pidähän poikaystäväsi aisoissa!" Em huudahti ja pomppi sisälle taloon kuin punahilkka konsanaan.
"Emme oikeastaan ole yhdessä..." Bella yritti sanoa, mutta hänen äänensä hiipui veljeni tanssahtelun alle, ja vastasin:

"Ei kannata. Kun Em on vauhdissa, niin häntä ei voi pysäyttää millään. Kerrankin hän..." aloitin, mutta lopetin puhumisen merkittävään kohtaan.
Bella katsoi minua kysyvästi.

"Kerrankin hän mitä?"
"Et halua tietää," mumisin ja johdatin hänet sisälle taloon.

Jätimme kengät talomme eteiseen, ja Bella jäi tuijottamaan sitä ihastuneena.
"Bella, se on vain eteinen," naurahdin ja laskin käteni hänen olkapäälleen.
Hän vavahti, ja mumisi:

"Se on niin kaunis."

Kävelin vähän matkaa, ja luulin, että hän olisi seurannut minua, mutta jäikin yhä ihastelemaan valkeita seiniä, vaaleanruskeita portaita yläkertaan sekä kaikkia muita Esmen uusia päähänpistoja. Täytyihän minunkin myöntää, että äitini oli tehnyt hienoa työtä sisustaessaan taloamme.

"Tuletko?"

Bella kääntyi katsomaan minua, ja kun hän huomasi, että pidättelin nauruani, hän mulkaisi minua pahasti.

"Ei sitä joka päivä näe tällaista palatsia läheltä," hän sanoi happamasti.
"Tämä on koti, ei palatsi," huokaisin.
Bellä pyöritti silmiään ja mumisi:
"Väitä sinä mitä haluat, mutta minulla on silti omat mielipiteeni."

Väittelymme keskeytti Alice, joka ryntäsi heti halaamaan Bellaa.

"Vihdoinkin näemme, Bella! Edward ei muusta puhukaan!"
"Hei, Alice."

Siskoni irtautui hänestä ja piti Bellan kyynärpäistä kiinni.
"Onko veljeni juorunnut minusta paljonkin?" hän kysyi hiukan varuillaan.

Bella hymyili pienesti, ja pudisti päätään.
"Hyvä! No, ei sillä niin väliä...sinun on pakko tulla joskus shoppailemaan minun ja Rosen kanssa!" Alice huudahti ja taputti käsiään yhteen.
Bella katsoi häntä hiukan hämillään.
"Kuka on Rose?"
"Edward ei ilmeisesti ole kertonut. Rosalie on Emmettin tyttöystävä ja Jasper on minun poikaystäväni" hän sanoi hymyillen, ja kumartui kuiskaamaan jotain Bellan korvaan, etten minä kuullut, mistä he puhuivat.
Bella tuijotti häntä epäluuloisena, ja pudisti päätään.
"Ei Alice...ei se mene niin."

Siskoni pyöräytti silmiään, ja palasi takaisin olohuoneeseen, mistä oli tullutkin.
Seurasimme häntä, ja näimme Jasperin ja Emmettin pelaavan jotakin konsolipeliä taulutelevisiomme ääressä.
He eivät näyttäneet huomaavan tuloamme, ja Alice virnuili heidän kovaääniselle hauskanpidolleen, joten karaisin kurkkuani saadakseni heidän huomionsa.

Jasper kääntyi katsomaan meitä ja heilautti kättään, mutta Em oli silti niin autopelin pauloissa, ettei vaivautunut kääntymään.

"Hei Bella. Olen Jasper," hän sanoi hymyillen Bellalle, joka huiskautti kättään vastaukseksi.
"HAHAA! Jazz, olisiko kannattanut seurata peliä?" Emmett huudahti, ja Jasper kääntyi takaisin televisiota kohti.
"Huijari! Minä käännyin vain sanomaan hei Bellalle, niin sinä oletkin jo kiilannut minut pois radalta!"
"Hah, huono häviäjä. Olisi kannattanut tehdä se aikaisemmin!"
"Niin...olisin voinut pelastaa Bellan pahimmalta järkytykseltä, jos olisin ollut vahtimassa sinua," Jasper huokaisi.
"Ai miltä ihmeen järkytykseltä? Eetun tulisi olla kiitollinen siitä, että annoin siunaukseni heidän liitolleen!" Em huudahti.

Vilkaisin Bellaa, ja huomasin hänen naamansa helottavan kuin paloauto, joten päätin pelastaa hänet tältä kiusalliselta tilanteelta.

"Kaverit, Bella ja minä emme ole yhdessä," sanoin itsevarmasti, ja Bella antoi minulle kiitollisen katseen.
Em virnuli typerästi - niin kuin aina- ja puhkesi remakkaan nauruun.
"Tuota et usko itsekään," hän sanoi naurunsa keskeltä, ja otti teatraalisesti Jasperin olkapäästä kiinni muka pysyäkseen pystyssä.

Pyöräytin silmiäni varmaan sadannen kerran tänä päivänä, ja ohjasin Bellan yläkertaan.
Päästyämme portaitten yläpäähän käännyimme oikealle, ja kuljimme käytävällä hiljaisuuden vallitessa.

Avasin oven käytävän päässä, ja pidin sitä auki sanoen: "Naiset ensin."
Bella mulkaisi minua, mutta se ilme katosi kuin tuhka tuuleen, kun hän näki huoneeni.
Se oli suhteellisen iso, ja vastapäinen seinä oli kokonaan lasia, jolta pääsi valkoiselle parvekkeelle. Seinät olivat vaaleat ja siistit, ja oikealla oli suuri hyllykkö, jolla lepäsivät kaikki cd- levyni. Tietenkin siellä oli myös cd- soitin, jossa oli paras mahdollinen äänentoisto.

Vasemmalla näkyi suuri parisänkyni, jonka toisessa päässä näkyi musta, kiiltävä piano.
Bellan katse nauliutui siihen, ja minä huiskutin kättäni hänen nenänsä edessä, että hän pysyisi tajuissaan.
Hän kääntyi katsomaan minua, ja pystyin näkemään ihailun hänen katseestaan.

"Osaatko sinä soittaa pianoa?" hän henkäisi yllättyneenä.
"Kohtalaisesti," mumisin. "Olen soittanut viisivuotiaasta asti."

Hänen suunsa loksahti auki, ja ruskeat silmät suurenivat järkytyksestä sekä ihailusta.

"Kohtalaisesti? Tuon täytyy olla jokin huono vitsi. Olethan soittanut... odotas... lasken," hän sanoi ja jatkoi parin sekunnin päästä: "... kaksitoista vuotta! Herrajumala, Edward. Sinun täytyy joskus soittaa minulle."

Hymähdin ja kysyin, että haluaisiko hän katsoa jotakin elokuvaa. Bella mumisi jotain myöntävää vastaukseksi, ja menimme olohuoneeseen. Hän istui suuren, valkoisen sohvan toiseen päähän, kun minä kyyristyin suuren hyllykön eteen.

"Millaisista elokuvista pidät? Kauhu? Komedia? Draama? "
Vilkaisin häntä sivusilmälläni, ja näin hänen mittailevan minua katseellaan. Virnistin tietäväisesti.

Bella säikähti, kun huomasi minun katsovan häntä.
"Anteeksi, en kuunnellut," hän sanoi, ja käänsi katseensa lattiaan.
"Niin että mitä haluaisit katsoa?" kysyin huvittuneena hänen reaktiostaan.
"Päätä sinä."

Otin umpimähkään jonkin elokuvan alahyllyltä, ja laitoin sen pyörimään. Istuin vaaleanruskeaan nojatuoliin Bellaa vastapäätä.
Koko elokuva oli aika tylsä minun makuuni, joten katselin vain lähinnä Bellan reaktioita, kun vampyyri jätti rakastamansa tytön kotikaupunkiinsa, tyttö masentui ja hyppäsi kalliolta.

Elokuvan loputtua Esme kurkkasi ovensuusta, ja kun huomasi, ettemme enää katsoneet televisiota, hän tuli luoksemme hymy huulillaan.

"Hei," Esme sanoi halaten häntä. "Sinä olet kai Bella?"
"Hei. Juu olen minä, sinä olet kai Esme?" Bella vastasi kohtelias hymy huulillaan.
Esme nyökkäsi, ja jatkoi: "Olet aivan yhtä kaunis kuin Edward sanoi sinun olevan."

Miksi minä? Miksi juuri minun äitini täytyi olla niin suorapuheinen?
Bella katsoi minua oudosti, ja odotti selvästi selitystä.

"No siis...Bellahan tarkoittaa italiaksi kaunista," selitin epäuskottavasti. "Ja Swan joutsenta. Englanniksi siis. Joten sinun kuuluisi olla kaunis joutsen, etkä sinä ole."
Bella kääntyi Esmen puoleen hiukan häkeltyneenä, ja pian tajusin, mitä olin juuri mennyt sanomaan.
"En tietenkään tarkoittanut, ettet olisi kaunis!" huudahdin, ja tajusin olevani lähtöpisteessä.

Esme hymyili suu korvissa Bellalle, ja kuiskasi hänelle äänekkäästi niin, että minäkin kuulin:
"Mitäs minä sanoin?"


A/N: kommenttia toivon paljon, paljon, paljon. äs oolveis (::
« Viimeksi muokattu: 27.06.2010 10:21:11 kirjoittanut hannm »
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 8 [19.6] ! ]
« Vastaus #77 : 26.06.2010 19:12:42 »
Uii, ihana luku. Emmet on niin... Emmet? :D Nojoo,
Vai kattos ne sitten Uusikuuta vai  ;D
Jatkoo pian

~Lauranood
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

enni

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 9 [26.6] ! ]
« Vastaus #78 : 27.06.2010 00:56:55 »
Kännykkädatauksen takia en saa lainattua, mutta ika lopussa yhdellä kohtaa luki lepäsi, vaikka olisi pitänyt olla lepäsivät. Siinä kohtaa, missä Bella ja Edward menevät Edwardin huoneeseen, jota kuvaillaan.

Täytyy sanoa, että osaat pitää kaikki henkilöt oikenlaisina! Alice on pikkuinen keijukainen, joka heti alkaa puhua shoppailusta. Emmett laukoo omia juttujaan ja yrittää olla - oikeasti ON - erittäin hauska. Jasper on rauhallinen ja oma itsensä.

Luku oli kyllä hieman lyhyt, mutta sentään tuli vielä yksi luku ennen taukoa :-) Toivottavasti tauon jälkeen heti tulisi sitten uusi luku!
The first one is always the hardest one.

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Broken life B/E+muut, [luku 9 [26.6] ! ]
« Vastaus #79 : 28.06.2010 00:26:36 »
Ihana luku niinku aina :D kuhan vaan alkas tapahtua jotain :P
iituska