Kirjoittaja Aihe: Aikaisen aamun kirouksesta et pääse eroon | S | Albus Severus/Scorpius  (Luettu 1553 kertaa)

Brigadoom

  • diojäte
  • ***
  • Viestejä: 868
  • daddy yes
Ficin nimi: Aikaisen aamun kirouksesta et pääse eroon
Kirjoittanut: Brigadoom eli minähän siis
Ikäsuositus: sallittu

Fandom: Harry Potter
Paritus: Scorpius/Albus Severus
Tyylilaji: fluffi

Varoitukset: ainoa varoitettava asia on kaksi idioottia yrittämässä olla pariskunta. hyi

Yhteenveto: ”Eh”, oli ainoa mitä Albus sai sanottua, läimäisten itseään henkisesti otsaan.
”Eh?”


A/N: hui kauhea, luulenpa, että täytyy varata aika hammaslääkärille. Ei vaan ei vaan, oon suhteellisen ylpeä, että sain kirjoitettua tämän, vaikka nuo kaksi idioottia ovatkin suhteellisen komplekseja. Anyway joo, siellä on pari headcanoniani, toivottavasti ei haittaa. jos bongaa kaikki, saa muumitikkarin!!1
Toivottavasti kanssa tykkäätte c: jees.



Aikaisen aamun kirouksesta et pääse eroon

Lontoon aamutaivas oli sininen ja kylmä, mutta silti Albus löysin aina itsensä Scorpiuksen pieneltä parvekkeen irvikuvalta seisomasta. Joka kerta, joka ikinen kerta. Ja joka kerta Scorpius huomaisi lämpötilassa pienen muutoksen ja tulisi oviaukkoon seisomaan, hymyilemään Albuksen selän takana salaa, vaikka kumpikin heistä tiesi, mitä tapahtui.

Kummankin virhe oli olla sanomatta asiasta mitään. Yhä uudelleen. Ja ympyrä pyöri kuin pyörän renkaat, ainoana erona se, ettei tilanne edennyt mitenkään, kun taas pyörä liikkui sutjakasti eteenpäin.

Kunnes eräänä päivänä taivas ei ollut sininen ja kylmä, vaan oranssinruskeanharmaa ja viileä. Albuksen huomaamatta talvi ja kevät olivat menneet ohitse ja nyt kesäkin miltei oli lopuillaan. Mutta miten hän olisi tohtinut katsoi ikkunaan, kun Scorpiuksen silmät tuikkivat ilosta ja hänen alahuulensa alle, vasemmalle puolelle muodostui pieni hymykuoppa aina, kun Albus sanoi jotain hauskaa.

Jo värien muutoksesta Albuksen olisi pitänyt tietää, että kaikki tulisi muuttumaan. Mutta silti hän huomasi vasta, kun Scorpius oli jo hiipinyt hänen taakseen ja laskenut päänsä lyhyemmän nuoren miehen olkapäälle.

”Miten jaksat herätä näin aikaisin?” Scorpius marisi hiljaa, eikä edes kovin vakavasti. Ei hänen olisi tarvinnut kysyä, mutta typerät kysymykset olivat paljon helpompia hiljaisuuden rikkojia kuin mikään muu. Albus hymähti.
”Mitäs pidät lämmitystä niin suurella, en saa nukutuksi niin kuumassa”, hän sanoi puoliksi vitsaillen. Scorpiuksen kädet luisuivat Albuksen torson ympäri.
”Mutta sitten minä jäädyn”, Scorpius mumisi toisen miehen niskaan. Paniikinhiven juurtui Albuksen rintaan, mitä hän oikein teki? Mitä Scorpius teki? Miten se kaikki ei lässähtänyt kuin Ron-sedän keittiötaiat? Albus kääntyi ympäri, katsoi maahan ja tärisevin käsin sulki Scorpiuksen flanellipaidan napit, miksi hän edes piti sitä auki? Kuka nukkui paita avoinna? Eikö järkevämpää olisi ottaa paita pois. Punastui ajatuksilleen.
”Laittaisit enemmän vaatetta”, kuului vastaus, Albus heti samalla sekunnilla häveten temperamenttiaan. Scorpius naurahti surullisena.
”Mennään sisälle, täällä on kylmä”, Albus sanoi nopeasti, ryntäsi Scorpiuksen ohitse kuin luuta allaan. Scorpius kohautti olkiaan ja seurasi parasta ystäväänsä samalla sitoen pitkät hiuksensa ylös huolettomaksi nutturaksi.

Albus seisoi hellan edessä, vahtimassa kattilaa, jossa maito porisi hiljalleen. Scorpius nosti kulmaansa kiinnostuneena. Albus hymyili hieman, mutta ei tarpeeksi, että se olisi näyttänyt aidolta. Scorpius tiesi, Albus tiesi, että he tiesivät, sillä he molemmat olivat kasvaneet yhteen, eikä salaisuuksille ollut tilaa. Paitsi nyt, paitsi oli ollut jo monta vuotta, ehkä jopa kymmenen vuotta. Eikä Albus ollut siltikään uskaltanut kertoa. Ehkä se johtui siitä, ettei hän päässyt Rohkelikkoon, ehkei hän ollut yhtä rohkea kuin isänsä. Mutta ei se lopulta haitannut, Albus oli onnellinen, vaikka hänellä olikin salaisuuksia tai hän ei ollut rohkea. Hän oli onnellinen niin kauan kuin Scorpius oli hänen luonaan, niin naurettavalta kuin se kuulostikin.

”Taas jästikaakaota”, Scorpius sanoi, mutta ei tuomiten. Se oli enemmänkin vain toteamus, mutta Albus tiesi, että se oli hiljainen pyyntö saada mukillinen. Albus nyökkäsi.
”Oletan, että sinäkin haluat?” hän hymähti, Scorpius hymyili.
”Kunhan siitä riittää.”
”Idiootti, tein sitä kahdelle.”

Kaakao oli valmis, he istuivat pöydän ääressä ja hiljaisuus painoi heidän harteitaan, yrittäen pakottaa totuuden heistä kummastakin ulos. Albus melkein sanoi totuuden, melkein, mutta Ron-sedän varoittelut Malfoysta hiipivät hänen mieleensä kuin parhaatkin murtovarkaat. Ja häntä hävetti, häntä hävetti se, miten hän antoi mokoman valheellisen juoruilun vaikuttaa hänen mielipiteeseensä Scorpiuksesta. Albus tunsi toisen miehen paremmin kuin kukaan. Hän tiesi, ettei Scorpius olisi ilkeä hänelle tai kiroaisi häntä jos hän sanoisi jotakin väärin.

”Hyvää”, Scorpius rikkoi hiljaisuuden, ja Albuksen teki mieli paiskata posliinimuki seinään. Mistä lähtien heidän oli ollut niin vaikea puhua? Mistä lähtien? Albus ei ymmärränyt, ei, hän ei tahtonut ymmärtää, sillä silloin hän muistaisi miten kaikki on muuttunut. Eikä paluuta entiseen ollut.
”Albus”, Scorpiuksen äänensävy oli anova tällä kertaa. Albus ei tiennyt, mitä sanoa.
”Niistä vaatteista”, Albus kuuli Scorpiuksen sanovan, hänen kätensä hikosivat, halusiko hän kuulla sen, mitä Scorpiuksella olisi sanottavaa. Hän ei tiennyt.
”En voi laittaa niitä päälle”, Scorpius jatkoi, välissä oli hengähdystauko, ”se pilaisi suunnitelmani vietellä sinut”.
Albus mulkoili Scorpiusta kyseenalaistaen, sydän kuitenkin pumpaten verta hänen suoniinsa kuin viimeistä päivää. Mitä siihen voisi vastata?
”Tiedän, että se toimii. Lopetetaan tämä pelleily”, Scorpius vaati, kädet täristen. Albus saattoi fyysisesti nähdä, miten hermoissaan Scorpius oli. Vaaleaverikkö punasteli, ja se jos mikä oli harvinaista.
”Eh”, oli ainoa mitä Albus sai sanottua, läimäisten itseään henkisesti otsaan.
”Eh?”

Albus hengitti syvään. Hän uskaltaisi sanoa sen, Scorpiuskin oli sanonut, vaikkakin omalla tavallaan. Ja jos hän ei sanoisi sitä nyt yhtä kliseisesti kuin metroseksuaali iskurepliikkien kanssa yöklubilla, hän ei olisi nimensä veroinen. Hän ei olisi nähnytkään Potteria.
”Taidan-”, Scorpius näytti uteliaalta, ”-rakastaa sinua”.

Albus punastui ja Scorpius hymyili, hymykuoppa muodostui vasemmalle puolelle hänen kasvojaan, alahuulen alle.

”Minä tiedän”, Scorpius vastasi ja löi leikillään Albusta käsivarteen ennen kuin laski huulensa nopeasti toisen poskelle.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2015 14:08:09 kirjoittanut Brigadoom »
Because you don't need to own the universe, just see it.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 267
  • the gay ships are the yay ships
Yhyyy :'-* niin suloista ja hassun hermostunutta tunnelatausta oli täynnä tää koko tekstu <3 Huvitti oikein Albuksen sekoilu ja nolostus ja ties mikä <3 Kuvailu oli kaunista ja tasaisesti jakautunutta, tykkäsin kovasti :)

Lainaus
seläntakana

Erikseen

Lainaus
talvi ja kevät oli mennyt ohitse

Olivat menneet

Yksi mikä kiinnitti huomion oli sanojen toisto useammasti samassa lauseessa. Ihana tehokeino ja se luo lisää sitä tunnetta. Albuksen kohdalla mielestäni sitä henkistä pään hakkaamista seinään sun muuta :D

Ah, oli kyllä todellinen herkkupala, melkein jäi lukematta koska mulla on joku asennevamma mataliin ikärajoihin :DDD mutta paritus ja otsikko olivat ihan liian hyvät ohitettaviksi :3
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 853
Lupasin sulle tulla tänne häiriköimään kommentoimaan siis :'D (Ja oon nyt käynyt lenkillä JA juonut kupillisen kahvia, joten luulisi, että saisin jotain järkevää irti itsestäni ja tästä ficceröisestä)

 Ensinäkin tykkään kovasti tän ficin nimestä - nerokas! (Tosin väsyneillä aivoillani luin sen ensin, että aikaiseen aamuun ja olin vähän et WHAAT, mitäsmitäs, mutta luin vissiin väärin tai sit oot sillä välin vaihtanut nimen tohon senkin roisto :'D) Ja lisäksi on pakko sanoa, että rakastuin sun Scorpiukseen ja varastan sen Albukselta ja meen sen kanssa naimisiin ja me eletään ikuisesti onnellisina happy ending ja sillei.

 Krhm, asiaan. Tykkäsin kovasti Albuksen mietteistä Ron-setäänsä (pakko muuten kommentoida, että äidin veljet on enoja, ei setiä) liittyen ja pohdinnasta siitä, miksi ei päätynyt Rohkelikkoon. Ainoa seikka, jota jäin hieman kaipaamaan oli Albuksen veljen Jamesin ja siskon Lilyn mainintoja, mutta menee tämä tietysti näinkin!

 
”Albus”, Scorpiuksen äänensävy oli anova tällä kertaa. Albus ei tiennyt, mitä sanoa.
”Niistä vaatteista”, Albus kuuli Scorpiuksen sanovan, hänen kätensä hikosivat, halusiko hän kuulla sen, mitä Scorpiuksella olisi sanottavaa. Hän ei tiennyt.
”En voi laittaa niitä päälle”, Scorpius jatkoi, välissä oli hengähdystauko, ”se pilaisi suunnitelmani vietellä sinut”.
Albus mulkoili Scorpiusta kyseenalaistaen, sydän kuitenkin pumpaten verta hänen suoniinsa kuin viimeistä päivää. Mitä siihen voisi vastata?
”Tiedän, että se toimii. Lopetetaan tämä pelleily”, Scorpius vaati, kädet täristen. Albus saattoi fyysisesti nähdä, miten hermoissaan Scorpius oli. Vaaleaverikkö punasteli, ja se jos mikä oli harvinaista.
”Eh”, oli ainoa mitä Albus sai sanottua, läimäisten itseään henkisesti otsaan.
”Eh?”

Albus hengitti syvään. Hän uskaltaisi sanoa sen, Scorpiuskin oli sanonut, vaikkakin omalla tavallaan. Ja jos hän ei sanoisi sitä nyt yhtä kliseisesti kuin metroseksuaali iskurepliikkejä kanssa yöklubilla, hän ei olisi nimensä veroinen. Hän ei olisi nähnytkään Potteria.
”Taidan-”, Scorpius näytti uteliaalta, ”-rakastaa sinua”.
Rakastuin tähän! <3 Tuituitui <3 Ja toi Albuksen Eh oli jotenkin niin harrymainen kommentti, että en kestä :'DDD


 Kiitos tästä! Pus <3

<3: Lily
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä
Käykäähän ostamassa myös kirjani Veriveljet

Brigadoom

  • diojäte
  • ***
  • Viestejä: 868
  • daddy yes
JEE kommentteja!!1

Otaku: Aw, kiitosta kiitosta! Kuvailun oikea määrä on aina vähän kinkkinen saavuttaa, kun joko sitä on aivan liikaa tai aivan liian vähän tai se menee epätasaisesti. Mutta jees, mahtavaa jos onnistui. Punastelen ja kumartelen täällä, kiitos kiitos.

Lainaus
Lainaus
seläntakana

Erikseen

Lainaus
talvi ja kevät oli mennyt ohitse


Olivat menneet

Ah, ihanaa. Kiitos noiden parin pirulaisen bongaamisesta! Kattelin aiemmin kyllä muutamaan otteeseen oliko siellä virheitä, mutta kai sitä tuppaa olemaan vain sokea omille virheilleen, heh. ^^’

Ja juu, tehokeinot. Ne on ihan aina jees, ja imo tuo toistelu sopi kyllä tähän Albuksen päänhakkaamiseen. Ja koska Albus Severus kaanonin mukaan on tullut isäänsä eniten, niin halusin jotenkin saada siitä pikkuisen harrymaisen, ja mikä olisikaan parempi harrymainen asia kuin taipumus olla tajuamatta asioita heti... :D

Ja aww, herkkupala, kiitos taasen ja on tosi kiva, että luit, vaikka ikäraja ei ollutkaan mieluisin [mainostus](pst matalat ikärajat on oikeasti semijees!)[/mainostus] ! Mutta ah joo, Scorbus on elämä ja iik taas kehuja, kiitos *o*

Ja siis kommentistakin nyt ylipäätään kiitos! ^^’


Lily-Rose: JEE HÄIRIKÖINTIÄ i mean kommentti. Sinulta. (pst hyvä että joit kahvia ja hyvä että kävit lenkillä! Sain niiden vuoksi järkevän kommentin)

Hm. Joo. Kiitos, tykkään tuosta nimestä hirmusti kanssa koska eh, tekotaiteellinen syöpä on aina jees, eiks? Ei vaan siis joo. Se rimmaa ja jokainen voi varmaan jollain tasolla samaistua siihen. Ja ei, en käynyt vaihtamassa, luit vain väärin. Hähä. Ja siis, nyyh nyyh, ei saa varastaa mun Scorpiusta, koska mun Scorpius on rakastunut syvästi ja kovasti Albukseen ja Albus rakastaa Scorpiusta takaisin niin miesparoille tulisi paha mieli. Nyyh.


Ja siis juu, Ron-setä. Ron-eno. Setä kuulostaa kivemmalta, sellaiselta kaljamahaiselta hömpältä, joka hörppii keittonsa ja mässyttää ruokaa. Y’know, se Ron millaisena me se tunnetaan, eno taasen kuulostaa liian ylväältä sille. Ja hm, joo, nytten kun sanoit niin James ja Lily vähän kyllä uupuu, mutta jotenkin en kokenut niille tarvetta. I mean, tai siis äh, Albus on vanhempiensa lempilapsi niin aina oletin, että Ron pitäisi myöskin Albuksesta eniten, niin kuvittelen, että niillä on sellai ihana setä-siskonpoika suhde. Kun taas James on sellainen hulivili ja no Lily, Lily on imo vähän mitäänsanomaton, eh. Mutta en tiedä, ehkä mä teen tästä jonkun jatko-osan joskus, jossa nuo idiootit kertoo perheilleen, mitä niiden välillä on menossa. (Koska hei, aikuinen Draco on niin bae, etten varmaan koskaan tule kyllästymään siihen.)

Ja juu. Scorpiuksen tavat kertoa asiat ja Albuksen (että Harrynkin) sosiaalinen kykeneemättömyys on aika tärkeää, just saying. Ja eh, juuri taas tähän se, että Albushan on kovin harrymainen omalla tavallaan kaanonissa, niin pitihän se saada mukaan.

Puspus takaisin ja kiitokset sinulle, kun luit ja kommentoit!


Molemmille kiitokset vielä kerran <3
-   Brigs
Because you don't need to own the universe, just see it.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 773
Silloin tällöin on mukavaa kurkistaa näiden kahden myöhäisempiin vaiheisiin. Mutta kuinka kauan nämä oikein ovat kierrelleet ja kaarrelleetkaan toistensa ympärillä ja pitäneet tätä omaa peliä ja pientä elämäänsä. Aika kauan kaiketi. Hyvä jos molemmat nyt tajusivat että on aika mennä yhdessä eteenpäin, eikä antaa vuodenaikojen enää seurata toistaan.