Sarkku: Saat anteeksi
Ja joo. Ei kai tässä mitään ihmeellisiä alkupuheita ole sanottavana. Eii muutako, et muistakaa vaa kommentoida ni pysyy kirjoittaja virkeänä.
Olkaa hyvät;
Perjantaina koulusta päästyäni laahustin portaat ylös huoneeseeni ja aloin etsiä laatikostostani vanhaa uimapukuani, pyyhettä ja jotain vaihtovaatteita. Huokaisin. Tänään ei todellakaan huvittaisi lähteä minnekään, mutta minkäs mahdat kun tuli jo luvattua?
Alice lupasi tulla hakemaan minut siinä viiden aikoihin ja kello oli nyt neljä iltapäivällä. Siivosin huonettani hermostuneena, petasin sänkyni ja etsin lattialta sinne jääneitä sukkia ja keräsin tuoleilla lojuvat vaatteet ja vein ne pyykkiin. Huokaisin huomatessani pyykkikorin olevan kukkurallaan, joten aloin pestä aikani kuluksi pyykkiä. Pyykit koneeseen lastattuani, käynnistin koneen ja painuin takaisin huoneeseeni. Molly oli tapojensa mukaan sängyllä löhöämässä, mutta nyt se ei nukkunut. Se katsoi minua okrankeltaisilla silmillään ja naukui. Kävelin sen luokse ottaen sen syliini. Molly oli lihonut viimeaikoina aika paljon ja se nukkui normaalia enemmän. Aloin silitellä sen mahaa ja kissa naukaisi varovaisesti. Tunsin mahassa patin - patin joka ei kuulunut sinne. Ja toisen.
“Charlie!” Huusin jatkaen Mollyn mahan tunnustelua.
“Mitä?” Kuului Charlien möreä vastaus alakerrasta. Hän katseli taas vaihteeksi jotain peliä.
“Onko Molly leikattu?”
“On!”
Aloin taas silittää Mollyn mahakumpua ja katsoin kissaa kummissani. Samassa tunsin käteni alla aivan varmasti liikahduksen ja siirsin Mollyn sylistäni takaisin sängylle ja otin puhelimeni käteeni. Näppäilin siihen tutun numeron ja nostin puhelimen korvalle. Se hälytti kolme kertaa, kunnes siihen vastattiin.
“Renée” Tuntui hyvältä kuulla äidin ääni pitkän tauon jälkeen
“Bella, täällä. Kysyisin vaan, että onko Molly leikattu?”
”Ai hei Bella!” Hetken hiljaisuus.
“Ei. Minun piti viedä Molly leikkautettavaksi, mutten vain voinut vielä sen naiseutta!”“Voi luoja!” Tuhahdin ja aloin kävellä ympyrää. “Molly on raskaana!”
Kuulin äidin vinkaisevan, mutta vihastumiseni laantui huoleen katsoessani melkein yhdeksäntoistavuotiasta kissaa. Miten se synnytyksestä muka selviäisi?
”Ethän kerro Charlielle? Hän hirttää minut kengännauhoistani. Kyllä me jotain keksimme. Minun täytyy nyt lopettaa puhelu. Suukkoja sinulle ja Jacobille!”“En kerro. Vielä. Heippa, suukkoja”, mutisin ja laskin puhelimeni vaatekaappini päälle. Katsoin Mollyyn hymyillen vinosti ja se naukaisi.
“Minä tiedän, Molly. Kyllä me tästä selvitään”, huokaisin ja istahdin Mollyn viereen sängylle ja se sulki silmänsä alkaen kuorsata hiljaa. Aloin silittää sen valkeaa turkkia ja Molly alkoi kehrätä kuorsauksensa lomasta.
“Onko Bella valmiina?” Kuului Alicen hento ääni alakerrasta. Siirsin Mollyn pään varovaisesti polveni päältä, ettei se heräisi. Nousin sängyltä ja nappasin uimakassini kainalooni ja kiiruhdin portaat alas alakertaan, missä Alice tuli minua käytävällä vastaan.
“Ai hei, Bella! Mennäänkö?” Alice sanoi ja suu levisi hymyyn. Nyökkäsin ja lähdimme meitä minun vielä huutaessa nopeat hyvästelyt Charlielle, joka vastasi nopeilla turvaneuvoilla, ‘Ole varovainen’, ‘Tule ajoissa’ ja ‘Varo liukkaita lattioita!’
Alice oli ajanut isänsä mustalla Mersulla meidät perille GH Day Spa’han. Se sijaitsee lähellä Manhattania. Spa on iso paikka, melkein jokainen seinä siitä rakennuksesta oli lasia, ja jos seinä ei ollut lasista, se oli tehty valkoisesta rappauskivestä. Olin käynyt Phoenixissa sijaitsevassa saman nimisessä paikassa joskus lapsena, ja muistelisin sen olleen silloin vähän vaatimattomampi.
Vastaanoton tiskin takana oli ryppyinen, hymyilevä mummo, jolla oli vaaleat harventuneet hiukset ja silmälasit. Minä katsoin Aliceen ja aloin kaivella lompakkoa takkini taskusta maksaakseni päiväni kylpylässä. Alice sen sijaan porhalsi tiskin ohi ja tervehti tiskin takana istuvaa mummelia.
“Etkö sinä aio maksaa?” Kysyin ihmeissäni.
“Täh? En.” Alice sanoi ja jatkoi hienovaraista kopistelua korkokengillään kohti pukukoppeja. Katsoin anteeksipyytävästi mummeliin, joka hymyili minulle ja jatkoi jonkin lehden lukemista. Lähdin puolihölkkää Alicen perään.
“Miksi?”
Alice katsoi minuun kulmat kurtussa ja raotti huuliaan.
“Etkö sinä tiedä mitä GH tarkoittaa?” Alice kysyi hämmästyneenä ja pysähdyimme keskelle käytävää. Minulla oli käsi vieläkin taskussa.
“En. Miten se nyt tähän liittyy?” Kysyi hämmästyneenä. Alicen kulmien välissä oleva kuoppa silisi ja hän päästi helisevän naurun.
“Se tarkoittaa Gina Halea. Tiedätkö kuka hän on?” Alice kysyi.
Kurtistin kulmiani ja mietin. Sukunimen oli kuullut jossain ja aloin selata päässäni läpi nimiä.
“Ai niin kuin Rosalie Hale?” Kysyin hämmästyneenä.
“Niin. Gina on hänen äitinsä, ja Roseen tutustumisen jälkeen minun ei ole ollut tarvetta maksaa tänne tulemisesta. Gina on mukava ihminen”, Alice naurahti ja jatkoi kävelyä. “Tule jo, ollaan muutenkin jo myöhässä.”
Huokaisin ja otin käteni takkisi taskusta ja otin sillä kiinni uimakassini hihnaan. Lähdin seuraamaan Alicea kohti pukukoppeja ja pohdin, mitä muita yllätyksiä uudesta ystäväpiiristäni löytyisi.
“Onko pakko?” Vinkaisin ja katsoin uimapukua, minkä Alice oli minun pakottanut pukemaan. Alice oli meinannut saada astmakohtauksen nähdessään vanhan mustan kokoumapukuni (joka tällä hetkellä lojuu revittynä roskakorissa) ja kaivanut omasta uimakassistaan minulle uudet
bikinit. Ne olivat vaaleansiniset bikinit, joiden yläosa pysyy miehustani peittona tiukalla niskalenkkisolmulla. Alicella itsellään oli myös mustat bikinit.
“No on. Bella älä viitsi olla lapsellinen, se on
uimapuku.” Alice huokaisi ja vetäisi minua ranteesta kylpylän puolelle. Tunsin punan nousevan poskilleni kun kävelin Alicen perässä - hänen edelleen vetäen minua - ja pidin katseeni maassa vältelle liukkaista kohtia.
“Hei Alice!” Kuulin huudahduksen, joka pakotti minut nostamaan pääni ylös. Alice irrotti ranteestani ja hyppäsi Jasperin syliin, joka pyörähti ympäri Alice sylissään. He nauroivat ja Jasper laski Alicen alas suudeltavaksi. Etsin katseellani Rosalieta. Pian löysinkin hänet altaasta korkean suihkulähteen alta istuskelemasta veden alaisella penkillä - vieressään Emmett, joka roiski vettä tytön päälle.
“Yök, rajoittakaa vähän. Täällä on lapsia”, Edward nauroi osoittaen sanansa siskolleen ja Jasperille.
“Hei Bella.”
“Ööh. Moi”, sanoin suustani ja hymyilin Edwardille varovaisesti. “Ai joo, meidän pitäisi puhua yhdestä jutusta.”
Edward nyökkäsi ja vilkaisi taas Jasperiin ja Aliceen, jotka suutelivat edelleen innokkaasti. Katseeni harhautui sekunniksi Edwardin treenatulle ylävartalolle.
“Jospa menisimme jonnekin vähä syrjemmälle?” Edward ehdotti ja katsoi merkitsevästi siskonsa suuntaan. Nauroin hänelle ja lähdin kävelemään Edwardin rinnalla altaan reunaa pitkin.
“Mitä asia koskee?” Edward kysyi lopulta ja veti minut kulman taa, mistä me näimme koko suuren lasiseinäisen allasosaston, mutta kukaan ei nähnyt meitä. Näin Rosalien ja Emmettin katsovan nurkallemme kiinnostuneina.
“Onko Vladimir leikattu?” Kysyin ja Edwardin kulmakarvat pomppasivat kohti taivaita.
“Ja tämäkö on se suuri asia mistä meidän pitää puhua? Odotin jotain suurieleisempää.” Edward nauroi. “Ei ole.”
“Onko se sisäkissa?” Sanoin pyöräyttäen silmiäni.
“Ei. Se viettää suurimman osa ajastaan ulkona. Miksi kysyt?”
“Tämä on tavallaan johdattelua asiaani. Katsos kun.. Molly on raskaana Vladimir on luultavasti isä”, sain sanottua ja virnistin. Olin päätellyt asian ensin selvitettyäni, että Vladimir oli ainoa kollikissa kahden korttelin säteellä. Edward näytti hämmästyneeltä, mutta lopulta hänen suunsa levisi hymyyn.
“Meistä tulee isovanhemmat!” Edward naurahti ja yhtäkkiä huomasin Edwardin halaavan minua. En tiedä kauanko me olimme niin, Edwardin vahvat kädet ympärilläni - minun käteni hänen alaselällään - ja hänen lämmin poskensa ohimoani vasten. Hänen hiuksensa tuoksu pisti pääsi sekaisin. Ja mikä tärkeintä, hänen vahva lihaksikas rintakehänsä minua vasten. Se tuntui niin turvalliselta ja luonnolliselta. Edward vetäytyi äärimmäisen hitaasti minusta irti - pitäen kätensä yhä selälläni - ja hän katsoi minua intensiivisesti silmiin jadenvihreillä silmillään. Kuin yhteisestä sopimuksesta, kasvomme hitaasti alkoivat lähestyä toisiaan. Hänen viileä hengityksensä tuoksui heikosti ksylitolille.
Aloin hengittää raskaammin kun nenämme koskettivat toisiaan ja huulemme olivat millien päässä toisistamme. Tässä vaiheessa minun pitäisi varmaan tyrkätä hänet pois ja alkaa pitää moraalisaarnaa uskollisuudesta tyttöystävää kohtaan - mutta en tehnyt niin. Olin juopunut Edwardista.
Huulemme hipaisivat kevyesti toisiaan ja minä voihkaisin pienesti. Edwardin huulet painuivat takaisin huulilleni vähän vaativampina kuin äsken, mutta silti hellinä. Edwardin hengitys tiheni ja hänen huulensa jatkoivat tutkimusretkeään minun huulillani.
“Edward? Bella?” Alicen ääni kuului pienen matkan päästä ja me irtauduimme toisistamme nopeasti - kuin kaksi samannapaista magneettia olisi työnnetty väkisin yhteen ja sitten päästetty irti.
“Täällä te olette! Me jo alettiin ihmetellä mihin te jäitte”, Alice huokaisi ja katsoi minuun kulmat kurtussa - sen jälkeen hän vilkaisi Edwardiin. Meitä syyllisemmän näköisiä saisi hakea. Alice pudisteli päätään ja katsoi meitä sitten hymyillen.
“Mennään jo!” Alice hoputti kuin pikkulapsi ja lähti edeltä kohti leveää allasta, minkä keskellä olevan korkean suihkulähteen alla istuivat Jasper, Rosalie ja Emmett. Minä ja Edward vaihdoimme katseen ja seurasimme kuuliaisesti Alicea.
“Mihin te yhtäkkiä katositte?” Emmett kysyi kiusoittelevaan sävyyn ja nosteli toista kulmakarvaansa. Tunsin poskieni punehtuvan ja istuin puolikuunmuotoiselle vedenalaiselle penkille Rosalien viereen.
“Puhuimme kissoista”, Edward sanoi totuudenmukaisesti ja istui viereeni. Välissämme oli ehkä viiden sentin rako.
“Hahahaa! Toki toki.” Emmett hohotti ja läiskäisi kädellään vettä Edwardin naamalle. Rosalie tirskui tämän vieressä.
“Oikeasti. Molly - mun kissani - on raskaana ja Vladimir on luultavasti isä”, sanoin ja kohautin olkapäitäni samalla loiskaisten vähän vettä kasvoilleni punan lieventämiseksi.
“Oho. Aika kone se Valtsu.” Emmett nauroi ja läimäytti kätensä vedenpinnan päälle niin, että sitä loiskui meidän kaikkien päälle. Rosalie pyöräytti silmiään ja Alice kävi etusormellaan alaluomensa läpi ripsivärivahinkojen varalta. Vaikka luultavasti hänellä on vedenkestävää.
“Missä Tanya on? Eikö hänen pitäisi olla jo täällä?” Jasper kysyi ja mahani heitti kärrynpyörän ja pari volttia - olin unohtanut hänet totaalisesti. Jos minun ja Edwardin äskeinen sessio jollain tapaa selviäisi Tanyalle… en uskalla edes ajatella.
“Eikös hän tuolla kiipeä”, Emmett sanoi ja osoitti syvän altaan hyppytornin viidenteen kerrokseen. Tanya kiipesi portaita ylös eikä osoittanut mitään merkkiä pysähtymisestä. Hän tähtäsi huipulle - suoraan kahdeksanteen kerrokseen. Katsoin silmät suurina ja kulmat koholla tuota - ilmeisesti hulluksi tullutta - blondia.
“Kappas vain. Eikös hän kuulu johonkin taitohyppyhommeliin?” Emmett kysyi ja katsoi ihmeissään Tanyan kiipeämistä. Katsoin Edwardiin ja odotin hänen katsovan meidän viiden muun lailla Tanyaan, mutta hän katsoikin minuun. Se palava katse sai sydämeni jättämään lyönnin välistä.
”Hei Bella! Riittäiskö sulla pallit tähän?” Hätkähdin kun kuulin oman nimeni jostain yläilmoista. Tanya oli kahdeksannen - ja korkeimman - hyppytornin ponnahduslaudan päässä ja otti vauhtia muutamalla loikalla. Sitten hän hyppäsi, teki kolmoisvoltin matkalla alas ja rikkoi veden pinnan sukeltaen sinne pää edellä. Minä katsoin häntä suu auki - niin kuin neljä muutakin. Vilkaisin sivusilmällä Edwardiin - hän katsoi yhä minua.
Tanya nousi vedestä ja hyppäsi sulavasti altaan reunalle ja käveli meitä kohti itsevarmana hymyillen. Jäiset silmät tapittivat minuun murhaavasti ja automaattisesti siirryin Edwardista poispäin niin, että siihen jäi sopiva rako Tanyalle - mikä sisälsi meidän välisemme hajuraon.
“Miten pärjäsin?” Tanya nauroi teennäisesti ja katsoi Edwardiin, joka hymyili. Se ei kuitenkaan ulottunut hänen silmiinsä.
“Hyvin.”
Tanya hymähti ja kahlasi istumaan minun ja Edwardin väliin. Kavahdin Tanyan katsetta vielä kymmenisen senttiä kauemmaksi.
“Hyvin? Siinäkö se, vaikka olen harjoitellut lähemmäs kymmenisen vuotta?
Hyvin?” Tanya sanoi pari oktaavia normaalia korkeammalta, mutta Edwardin katse pysyi tyynenä.
“Tarkoitin tietysti, että sinua mahtavampaa taitohyppääjää saa hakea”, Edward huokaisi, mutta se riitti saamaan Tanyan kasvoille itsekeskeisen hymyn.
“Sitä minäkin.”
“Bella?” Alice kysyi ja käänsin katseeni häneen.
“Joo?”
“Tulisitko sinä minun ja Rosen kanssa liukumäelle?” Alice kysyi ja osoitti sormellaan pitkää sinistä putkea, joka kieppui kuin korkkiruuvi. Katsoin sitä epäillen.
“Tuota.. “ Aloitin, mutta huomasin taas minua vedettävän ranteesta. Rosalie seurasi meitä ja asetuimme liukumäelle mutkittelevan jonon päähän. Alice kiepsahti edessäni ympäri ja katsoi minuun vaikeasti uteliaasti. Hänen kätensä oli vielä tiukasti ranteeni ympärillä.
“Nyt kyllä kerrot kaiken!” Alice vaati ja katsoi minuun innokkaasti hymyillen. Rosalie oli siirtynyt viereeni ja olimme nyt kolmen rykelmänä epäsäännöllisen jonon päässä.
“Ai siis mistä niin?” Kysyin kulmat kurtussa.
“No siitä mitä te oikeasti teitte siellä kulman takana!” Alice tuhahti sanoen sen kuin itsestäänselvyyden ja tunsin pienen punan nousevan poskilleni. Yritin taistella sitä vastaan.
“No puhuimme Mollyn tilanteesta”, takertelin ja Alice pyöräytti silmiään.
“Just joo. Kun minä tulin sinne, Edward näytti hengästyneeltä ja sinä näytit punakalta peuralta ajovaloissa.” Alice tuhahti.
“Oho. Pussasitteko te?” Rosalie liittyi puheeseen ensikertaa kun liikuimme jonossa metrin eteenpäin. Minä varmaan muistutin taas väritykseltäni paloautoa.
“Ei tietenkään!” Sain änkytettyä ja Rosalie katsoi minuun epäilevästi, Alice voitonriemuisesti.
“Oi! Minä tiesin, että te pussaisitte vielä joskus! Heti ekasta koulupäivästä alkaen teillä oli jotain kipinää!” Alice hihkaisi ja hypähti pienesti ilmaan taputtaen innokkaasti käsiään.
“En ymmärrä mistä te puhutte, tämä on naurettavaa”, sanoin vihaisesti - tai tarkalleen ottaen kiinnijääneenä - ja lähdin kävelemään rivakkaa tahtia kohti tyttöjen pukuhuonetta. Halusin pois tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois ja hautautua vessaan huutamaan peilille tyhmyyttäni.
“Bella!” Kuulin Alicen huutavan, mutten hidastanut tahtia. Kävelin nopeasti altaan vierustaa pitkin ja näin Edwardin katsovan minuun hämmentyneenä. Tasapainoni herpaantui. Se riitti.
Se kävi niin äkkiä, Edwardin katse, minun kaksi vasenta jalkaani ja liukas lattia. Astuin harhaan - oikea jalkani lipesi altaan reunalta veteen ja kaaduin selälleni kolauttaen takaraivoni kovaan marmoriseen lattiaan. Ehdin tuskin parkaista kivusta kun samassa liikkeessä putosin veteen ja vaivuin pimeyteen.