Kirjoittaja Aihe: Twilight: Love song, S (songfic) Jasper/Alice  (Luettu 1038 kertaa)

momentum

  • Vieras
Twilight: Love song, S (songfic) Jasper/Alice
« : 19.03.2010 22:00:07 »
Love song

Author: momentum
Beta: ei ole
Genre: romance, songfic
Song: The Cure – Love song
Fandom: Twilight
Pairing: Jasper/Alice
Rating: sallittu //Kuura muokkasi ikärajan otsikkoon
Disclaimer: Hahmot ovat Stephenie Meyerin, tarina minun ja kappaleen sanat kuuluvat The Curen Robert Smithille

Summary: Tahdon kertoa sinulle, kuinka paljon sinua rakastan

A/N: Jasper astuu Robert Smithin kenkiin ja sanoittaa Alicelle kauniin kappaleen. Osallistuu samalla Yhtyeen tuotanto – haasteeseen The Curen tuotannolla.

1 Luku

Piano seisoi olohuoneen nurkassa ja tuntui kuin se olisi kutsunut minua luokseen. Sen musta ja kiiltävä pinta näytti minusta kauniilta ja mustalle, sametilla päällystetylle jakkaralle olisi ollut kiehtovaa istahtaa. Mutta enhän minä osannut soittaa! En ollut koskaan pitänyt juurikaan musiikista, vaikka olin toisinaan tutkinut mielenkiinnolla Edwardin levyhyllyä ja yrittänyt etsiä sieltä jotain kuunneltavaa. En aina ollut jaksanut edes kuunnella Edwardin tai Rosalien pianon pimputusta. Miksi ihmeessä piano sitten veti minua puoleensa?

Kävelin askeleen lähemmäs pianoa. En vain voinut millään vastustaa sitä. Huomaamattani astuin lähemmäs useammankin askeleen ja seisoin pian pianon vierellä. Annoin sormeni sipaista pianon mustaa, kiiltävää pintaa. Pölyhiukkastakaan ei lennähtänyt ilmaan, Edward piti tarkkaan huolta pianonsa kunnosta. Nostin varovasti pianon kantta ja näin mustavalkoiset koskettimet. Tuijottaessani koskettimia, näin mielessäni sormieni liikkuvan niillä kevyesti, kuin ammattilaismuusikolla.

however far away
i will always love you

Sanat kajahtivat äkkiä korvissani. Katsoin hieman pelästyneenä ympärilleni, sillä minusta tuntui, kuin joku olisi laulanut sanat korviini. Talo oli täysin tyhjä. Carlisle oli vielä töissä, samoin Esme. Muut olisivat vielä pari tuntia koulussa. Ja minä pinnasin yksinäni typeränä tyhjässä talossa. En vain ollut saanut itseäni kouluun sinä päivänä. Ei oikein huvittanut käydä lukiota jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Tunsin itseni äkkiä teini-ikäiseksi kakaraksi.

Murahdin ääneen ja istuin huomaamattani samettiselle jakkaralle. Se tuntui äkkiä hyvältä. Se tuntui siltä kuin olisi löytänyt vihdoin ja viimein lempituolinsa, eikä haluaisi milloinkaan enää nousta siitä ylös. Uskomatonta kyllä, minä tunsin oloni kotoisaksi pianon ääressä.
Laskin sormeni hetken mielijohteesta mustavalkoisille koskettimille ja kokeilin. Säikähdin tyhjässä talossa kaikuvaa koskettimien aiheuttamaa ääntä. Totuin siihen hiljalleen ja soitin koskettimia sieltä täältä. Epäselvä melodia täytti talon ja olin kiitollinen, että kukaan ei ollut kuulemassa sitä sekasotkua. Eihän tämä edes ollut musiikkia!


However long I stay
I will always love you

Sanat kajahtivat jälleen mielessäni. Uskomattoman kauniita sanoja, kun tarkemmin ajattelin. Olivatko ne jostain kappaleesta, jonka olin joskus kuullut? Vai keksinkö minä ne tosiaan päässäni? Lopetin soittamisen hetkeksi ja pysähdyin miettimään. Oikeastaan minulla oli joku, jolle tahtoisin nuo sanat joskus lausua ääneen. Tai olinhan minä lausunut ne monesti, mutta en niin, että hän todella tietäisi, että tarkoitin jokaista sanaa.

Uppouduin mietteisiini ja ajattelin Alicea. En ollut oikeastaan milloinkaan järjestänyt hänelle minkäänlaista yllätystä ja hän taas oli järjestänyt minulle niitä kasapäin! Entäpä jos…? Jos minä kirjoittaisin ja säveltäisin hänelle oman kappaleen ja esittäisin sen hänelle? Auttaisiko Edward tai Rosalie siinä minua? Ja eihän Alice vain näkisi kappaleen valmistumista etukäteen? Sehän pilaisi yllätyksen täydellisesti. Vaikka tietenkin hän osaisi olla mainitsematta asiasta minulle, jos näkisi tapahtuman etukäteen ja esittäisi yllättynyttä, kun esittäisin kappaleen hänelle.

whatever words I say
I will always love you

Kun sanat alkoivat tulvia päähäni vauhdilla, syöksyin olohuoneen lipaston luokse ja vedin ylimmäisen laatikon vauhdilla auki. Kaivoin esille nipun paperia ja nappasin vielä kynän lipaston päällä olevasta purkista. Palasin pianotuolille ja aloin kirjoittamaan päähäni tulvivia sanoja paperille. Eivät ne kummoisia olleet, mutta tarkoitin jokaista sanaa, jonka paperille kirjoitin harakanvarpaillani. Miksi ihmeessä minä en koskaan ollut oppinut kirjoittamaan kauniilla käsialalla kuten kaikki muut? Yleensä annoin Alicen kirjoittaa, jos minulla oli jotain kirjoitettavaa. Mutta tätä tehtävää en antaisi hänelle. En keskeneräisenä.

”Jasper, mitä hittoa sinä teet minun pianotuolillani?” Edward sähähti korvaani varoittamatta.
En ollut ollenkaan huomannut hänen tuloaan ja nousin nopeasti tuolilta ja piilotin paperiliuskan selkäni taakse. Vaikka tiesin, että Edwardilta minun oli mahdotonta salata mitään. Nytkin hän tutkaili kiinnostusta täynnä oleva ilme kasvoillaan ajatuksiani. Annoin hänen kuulla ajatukset mielestäni, enkä sanonut itse sanaakaan.
”Mielenkiintoista…” Hän mutisi kuin hiljaa itsekseen katse yhä minussa. ”Ja näyttäisitkö minulle, mitä olet saanut aikaan?”
Epäröin sekunnin, mutta työnsin sitten käsiini puristetun paperin Edwardille. Hän avasi rutistetun nyytin ja luki paperille kirjoittamiani sanoja ääneen. Siinä ei ollut vielä kaikki, mutta mielestäni tekstistä saisi jo onnistuneen kertosäkeen.
”Vaikuttavaa, veliseni!” Hän sanoi viimein ojentaessaan paperin takaisin minulle.
”Autatko sinä minua?” Kysyin ääneen ottaessani paperin vastaan.
Edward mietti pitkään.
”Ehkä autankin.” Hän vastasi viimein. ”Mutta Alice on tulossa, joten parasta piilottaa tuo teksti nyt. Katsotaan sitä sitten myöhemmin.”
Ehdin sulloa paperin housujeni taskuun juuri, kun Alice astui hymyillen sisään sulkien samalla sateenvarjoaan.

”Jasper, koulussa oli aivan liian tylsää ilman sinua!” Hän huudahti ja kirjaimellisesti liiteli luokseni.
Hän kietoi käsivartensa ympärilleni ja painoi huulensa huulilleni.
Kiedoin omat käsivarteni hieman jäykemmin hänen ympärilleen ja hän huomasi jännittyneen tilani.
”Onko kaikki hyvin?” Hän kysyi tutkaillen minua.
Rauhoitin nopeasti mieleni ja hänkin rentoutui syleilyssäni.
”Kaikki on hyvin, kertoisitko minulle mistä jäin paitsi tänään?” Vastasin niin huolettomasti kuin osasin ja painoin vielä suukon hänen huulilleen.
Hän nauroi. ”Et juuri mistään, samaa vanhaa kuin aina ennenkin! Olisinpa minäkin jäänyt kotiin!”
Nostin hänet kevyesti käsivarsilleni ja kannoin hänet kohti makuuhuonettamme.
”Oliko sinulla yhtään hauskaa?” Hän kysyi, kun viimein olimme kahden.
Huuleni liikkuivat jo pitkin hänen kaulaansa.
”Olisin mieluummin ollut kanssasi…” mutisin hänen ihoaan vasten.
Hän nauroi heleää ja kaunista nauruaan. Tunsin hänen kynsiensä painautuvan ihooni ja unohdin hetkeksi kaiken muun.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 20:28:54 kirjoittanut Tyynis »

momentum

  • Vieras
Vs: Love song
« Vastaus #1 : 19.03.2010 22:00:53 »
2 Luku

whenever I’m alone with you
you make me feel like I am home again

“Täydellistä, Jasper, alat kehittyä!” Edward kehui, kun olin soittanut kappaletta hänelle muutaman minuutin ajan.
Olin tyytyväinen. Olin lyhyessä ajassa oppinut soittamaan kappaleen täydellisesti ja vielä säveltämään sen itse. Sanatkin alkoivat hiljalleen olla kasassa. Ne olivat ilmestyneet päähäni kuin tyhjästä. Valkoinen paperi, jolle sanat olin kirjoittanut, oli sotkuinen. En ollut vielä hahmottanut sanojen täydellistä järjestystä.
”Täydellistä!” Myönsin ääneen. ”Pistetäänkö bändi pystyyn?”
Edward nauroi.
”Ottaisin sinut mielelläni bändiini, mutta piano on minun instrumenttini!” Hän sanoi painottaen olevansa paljon parempi pianisti kuin minä, vaikka hän ei sitä ääneen kirjaimellisesti maininnutkaan.
Nauroin hänen kanssaan ja vakavoiduin viimein.
”Nyt täytyisi vain saada sanat järjestykseen.” Totesin ottaessani suttupaperini esille.
Tuijotin paperille aikaansaamaani sotkua ja pudistin päätäni. Miten saisin sanat milloinkaan oikeaan järjestykseen?
”Mitä jos aloittaisit tuolla: whenever I’m alone with you jne…?” Edward ehdotti katsellessaan samaa sotkua kuin minäkin.
Mietin asiaa hetken, otin sitten puhtaan paperin ja kirjoitin Edwardin ehdottaman tekstin sivun alkuun ja perään you make me feel like I am home again. Se tuntui yllättävän sopivalta.
”Entä, jos se olisi alussa kaksi kertaa?” Mietin ääneen.
Edward nyökkäsi hyväksyvästi ja kirjoitin paperille uudelleen:

whenever I’m alone with you
you make me feel like I am home again

Se tuntui alkuun sopivalta. Kertosäkeeksi lisäsin alussa päässäni soineet sanat.

however far away
I will always love you
However long I stay
I will always love you
whatever words I say
I will always love you


“Ei yhtään hassumpaa!” Kuulin äkkiä takaani Emmettin äänen Edwardin sijasta.
Emmett seisoi suu virneessä takanani, kun käännyin katsomaan ja yritin turhaan piilotella enää paperia, johon olin tekstin kirjoittanut. Edward nauroi vieressäni. Hänestä oli ilmeisesti hauskaa, kun ei ollut tullut maininneeksi minulle Emmettin saapumista.
”Et sitten kerro sanaakaan tästä Alicelle!” Sähisin Emmettille varoittavasti.
Hän virnisteli yhä hyväntuulisena.
”Ei tulisi mieleenikään, mutta haluan kuulla, kun soitat ja laulat tuon.”
Kiristelin hampaitani. Edwardille soittaminen oli ollut helppoa, mutta jos Emmett olisi vieressä, todennäköisesti nauramassa, se olisi ehkä vaikeampaa.
”Jasper soittaa sinulle, jos lupaat olla nauramatta!” Edward ehti mainita ajatukseni Emmettille ennen minua.
Emmett nauroi, mutta veti sitten kasvonsa peruslukemille ilmeeni nähdessään.
”Lupaan olla nauramatta!” Hän sanoi ja veti sormillaan viivan huulilleen kuin sulkeakseen suunsa vetoketjulla.
Huokaisin ääneen, käännyin sitten pianoon päin ja asetin paperin huolellisesti eteeni. Sormeni siirtyivät kuin automaattisesti koskettimille ja annoin mennä. Unohdin pian Emmettin ja Edwardin vierelläni ja näin vain Alicen kauniit kasvot mielessäni. Hänen oli pakko pitää tästä kappaleesta. Parempaan minä en yksinkertaisesti pystynyt.

fly me to the moon

Whenever I'm alone with you
You make me feel like I am free again
Whenever I'm alone with you
You make me feel like I am clean again

Loppusanat tulvahtivat mieleeni ja lauloin ne ääneen, vaikka niitä ei vielä lukenut paperillakaan. Lopetettuani kirjoitin sanat nopeasti paperille ennen kuin ne katoaisivat mielestäni. Paperilla oli sotkun sijasta viimeinkin selkeää tekstiä. Tekstiä, jonka voisin aivan pian esittää Alicelle ja hän rakastaisi minua enemmän kuin koskaan ennen.
”Ethän sinä tässä minua olisi tarvinnut!” Edward huomautti vieressäni.
Olin uppoutunut täydellisen hyvin ajatuksiini ja unohtanut, että huoneessa oli muitakin. Tunsin paisuvani tyytyväisyydestä. Olin onnistunut täydellisesti. Soitin ja lauloin kappaleen vielä kerran läpi. Emmett pysyi yllättäen nauramatta. Ehkä hänkin oli niin ällistynyt taidoistani? Olisiko minussa sittenkin ainesta muusikoksi? Ehkä ei kuitenkaan. Vain tämän kappaleen esitys Alicelle saisi riittää.
”Alice on tulossa!” Edward ilmoitti samassa.
Tyytyväisyyteni vaihtui nopeasti jännitykseksi. Olisinko minä valmis esittämään kappaleen Alicelle nyt?
”Oletko?” Edward kysyi odottavasti.
”Olet sinä!” Emmett vahvisti takanani.
”Olen minä. Olen valmis nyt.” Vastasin viimein ääneen.
Edward kiiruhti ovelle Alicea vastaan. Minä kävin kappaleen vielä kerran läpi mielessäni. Kyllä minä onnistuisin. Alice rakastaisi minua tämän jälkeen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

”Edward, mitä ihmettä nyt on tekeillä?” Kuulin Alicen äänen eteisestä.
Nousin nopeasti pianotuolilta ja käännyin oveen päin. Emmett seisoi yhä vierelläni.
”Jasperilla on sinulle pieni yllätys.” Edward sanoi ja näin pian Alicen astuvan hänen jäljessään sisälle olohuoneeseen.
Alice katsoi hämmästyneenä minun suuntaani ja sitten taas Edwardiin. Minä en saanut äkkiä sanoja suustani. Olisin halunnut sanoa paljon, mutta en saanut sanotuksi sanaakaan.
”Alice, Jasper haluaa osoittaa sinulle kuinka paljon hän rakastaa sinua.” Edward sanoi puolestani.
Alice hymyili minulle.
”Ei hänen tarvitse, tiedän, että hän rakastaa minua.”
”Alice, ole kiltti ja tule tänne!” Minä sain viimein sanat suustani.
Alice katsoi minuun yhä enemmän hämmästyneempänä, mutta asteli kevyesti luokseni. Rosalie tuli Edwardin ja Alicen jäljessä Emmettin luo. Tartuin Alicea käsistä, kun hän viimein seisoi edessäni ja katsoimme toisiamme silmiin.
”Alice, tämän kappaleen minä olen tehnyt sinulle, koska haluan kertoa kuinka paljon rakastan sinua!” Sanat tulvahtivat ulos suustani kevyesti. ”Haluan, että kuuntelet tämän ennen kuin sanot tai teet mitään.”
Alice hymyili minulle kaunista hymyään.
”Tietenkin kuuntelen, Jasper – rakas.”
Hän ei selvästikään ollut tiennyt tästä etukäteen. Näin sen hänestä. Hän ei teeskennellyt vaan oli aidosti yllättynyt. Ohjasin hänet pianon viereen, painoin suukon hänen otsalleen ja päästin irti hänen käsistään siirtyäkseni pianotuolille. Emmett siirtyi Rosalien viereen ja jäimme Alicen kanssa kahden pianon ääreen. Alice katsoi minuun ja minä katsoin häneen, kun sain asetetuksi sormeni koskettimille. Tiesin osaavani kappaleen ulkoa. Minun ei tarvitsisi kertaakaan katsoa sanoja paperilta. Eikä minun tarvinnutkaan. Aloitin kappaleen ja annoin mennä. Katsoin Alicen silmiin ja unohdin muun maailman ympäriltäni. Oli vain me kaksi. Nyt ja ikuisesti. Milloinkaan en jättäisi Alicea yksin. En koskaan.

fly me to the moon

Sain kappaleen viimein päätökseen. Raikuvat aplodit Emmettiltä, Rosalielta ja Edwardilta täyttivät huoneen. Olin hetkeksi siirtänyt katseeni pois Alicesta ja nyt katsoin häneen, aavistuksen hermostuneesti. Oliko hän pitänyt siitä? Alice katsoi yhä minuun, mitään sanomattomalla ilmeellä ja mykistyneenä. Hyppäsin hänen eteensä ja tartuin kiinni hänen käsistään. Hän kurottautui äkkiä eteenpäin ja suuteli pitkään huuliani.
”Piditkö siitä?” Kysyin, kun hänen huulensa erkanivat huuliltani.
”Voi, Jasper, minä en pitänyt siitä, minä rakastin sitä!” Hän vastasi ja hymyili.
Suutelin häntä helpottuneena ja hän puristi käsistäni kiinni tiukemmin.
”Etkö nähnyt mitään etukäteen?” Minun oli pakko kysyä sitä, vaikka tiesin jo vastauksen.
Alice pudisti päätään. ”Onnistuit yllättämään minut täydellisesti! En tiennytkään, että osaat soittaa, luulin sinun inhoavan musiikkia!”
”En minäkään tiennyt osaavani soittaa.” Myönsin naurahtaen.
Mutta olin selvästikin osannut. Ja hurmannut Alicen täydellisesti soitollani ja laulullani. Vihdoinkin olin onnistunut yllättämään hänet.

THE END

//Kuura muokkasi ylimääräiset välilyönnit pois lopusta
« Viimeksi muokattu: 19.03.2010 22:53:10 kirjoittanut Kuura »

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 954
  • HUDI
Vs: Love song
« Vastaus #2 : 19.03.2010 22:12:08 »
Aivan ihana! <3 Olen lukenut tämän mielestäni jostain ennenkin, onko mahdollista? <3

Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 594
    • LJ
Vs: Love song
« Vastaus #3 : 19.03.2010 22:17:07 »
Ihana! Pidin tästä todella paljon ja mietin tuossa myös, että olenko lukenut tämän jossain muualla.
Mutta joo, pidin tästä ja Jasper oli ihana :D
Mulla ei oikein aivot toimi tähän aikaan enää, joten en taida muuta sanoa. :)
Lisää tälläisiä tänne!! ♥

ninnni~
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

momentum

  • Vieras
Vs: Love song
« Vastaus #4 : 19.03.2010 22:17:51 »
Kiitos ja kyllä, on mahdollista, koska tämä oli täällä aiemminkin... olen tehnyt comebackin Finiin nimittäin!  :)