Mitäs tässä nyt voisi sanoa? Täydessä yksinkertaisuudessaan: Voldemortin poistaminen herätti mielenkiintoni, luin ja tykkäsin.
Musta nää oli aivan ihania pieniä pätkiä ihan tavallisesta elämästä. Ne eivät ole mitenkään ihmeellisiä ja erikoisia, mutta kun tietää asioiden todellisen laidan, se muuttaa kaiken ja tekstien koko tunnelman. Näistä tulee haikea ja tavallaan surullinen olo, samalla mulla taisi nousta hymy huulille, kun Sirius sai paketoida kummipoikansa lahjan ja Peterkin sai oman kummityttönsä.
Oikeastaan Peterin esille tulo hämmensi jotenkin aluksi kunnes tajusin, että tosiaan, ei Voldemorttia, ei kannattajia eikä ystäviensä pettänyttä säälittävää miestä. Silti mulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet tätä hahmoa kohtaan, kun kuitenkin tiedetään Peterin olevan valmis sellaisiin tekoihin, mitä on kirjoissa tehnyt. Vaikkei Voldemortia olekaan ei se muuta Peterin luonnetta.
Kuten ilmeisesti kaikki muutkin, mä tykkäsin valtavasti noista kursivoiduista toteamuksista pätkien lopuissa. Muutama kappale tekstiä, mutta sitten se ehkä kaikista tärkein tulee yhdessä lyhyessä, muuten niin merkityksettömässä tai tavallisessa lauseessa. Kerrassaan ihana idea.
Vasta muutama tunti sitten viimeisen Potter-leffan nähneenä ja siitä suunnilleen viimeisen puolikaan ajan kaikkien kuolemaa itkeneenä melkein toivoisi, että noi pienet kursivoidut lauseet olis totta. Erityisesti viimeinen, sillä Fredin kuolema oli yksi järkyttävimmistä. Kaksoisveljien suhde on niin erityinen, että veljen vieminen Georgelta tuntui kamalan julmalta.
Mitään rakentavaa en osaa yllättäen tästäkään sanoa, sun kannaltasi ehkä valitettavasti jäi vähän tälläseksi tyhjäksi hehkuttamiseksi. Kiitos kuitenkin.
