Kirjoittaja Aihe: Twilight: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 9!!! 4.3.2010 | S  (Luettu 22806 kertaa)

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 7!!! 31.1.2010
« Vastaus #60 : 06.02.2010 00:52:29 »
lähde: Kiitti kommentista, anteeks jos luku oli epäselvä, ku itellä on jo niin selvää miten käy nii sitte unohtaa täysin kertoo :D mutta siis, tarkotitko, että mun kirjottaminen ja lukujen pituus vähenee kokoajan? :) Täs on ollu niin kamalasti kouluhommia ja harrastushommia ollu että anteeksi siitä :( Ja tänä viikonloppuna mulla on kamalasti hommaa, mutta lauantaina koitan taas kirjotella! :D
Noita Edin muistopätkiä kyl varmasti tulee vielä lisää sillon tällön :) Katellaan mitä saan aikaan ;)

lähde

  • ***
  • Viestejä: 151
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 7!!! 31.1.2010
« Vastaus #61 : 07.02.2010 12:27:52 »
Eikun siis tarkoitin että ite en oo lukenu ficcejä ja kommentoinu. :D että en tarkottanu lukujen pituuden vähenemistä, sehän kasvaa. Eikä luku ollut epäselvä, mutta mun kommentti tais olla. :D Olin siis tyytyväinen lukuun, se oli hyvä. :) Ja jatkolla ei kiirettä, teet kaikessa rauhassa ja postaat kun ehdit. :)

-lähde
Elämä ei jatkuisi. Kukaan ei voisi korjata rikottuja sydämiä, haudata puhjenneita suruja. Kukaan ei voisi unohtaa, mutta kukaan ei pystyisi muistamaan. Elämä ei jatkuisi. Vaikka mitä ikinä sanottiinkaan, rakkaus oli ikuista. Se kesti ja kärsi, se tuhosi ja rikkoi. Mutta todellinen rakkaus ei koskaan kuollut. Todellinen rakkaus oli ikuista.

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 7!!! 31.1.2010
« Vastaus #62 : 08.02.2010 19:34:00 »
lähde: Aa jaa :D anteeksi sekaannus. Mutta kyllä mä myönnän (olit sitte sitä mieltä tai et) nii on tuo kyllä hieman epäselvä, tuo luku siis :) Mutta joo, kiitti selvennyksestä :)

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 7!!! 31.1.2010
« Vastaus #63 : 09.02.2010 16:57:15 »
Joko se johtuu siitä, että äiti leikkaa sipulia keittiössä tai sun tarinasta, mua alko itketää :( Voi Edward-parkaa.

Ei tässä voi muuta kuin toivoa jatkoa :D

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 7!!! 31.1.2010
« Vastaus #64 : 13.02.2010 22:46:26 »
Virheellinen:Aww kiitos :) Tässä sun toivees toteutuu, jatkoa tulee!


8. Bella kaksikymmentäkolme
Kuulin askelia pihalta, ei voinut olla kukaan meistä, askeleet olivat raskaammat. Ne pysähtyivät kuistille, epäröivät siinä hetken. Kuulin tärisevän huokauksen, rapinaa ja tihenevät sydämen lyönnit, minun sydämenlyönnit.
Olin nopeammin kuin puolessa sekunnissa alakerrassa. Ennen, kun käsi kerkesi ovelle koputtaakseen hentoja, hiljaisia koputuksia, minä avasin oven ja annoin tuoksun täyttää talon. Bella näytti hämmästyneeltä hetken, käsi roikkui ilmassa, kuin valmiina koputtamaan.
”Hei Bella.” Tervehdin ystävällisesti ja väistyin hieman oven tieltä, jotta hän pääsisi sisälle. Bella hymyili minulle pienesti, käänsi sitten katseensa takaisin maahan ja astui sisälle. Laitoin oven kiinni perässäni.
”Mitä sinä täällä teet?” Kysyin, kun johdattelin hänet olohuoneeseen. Bellaa ei ollut sitten eromme jälkeen näkynyt täällä. Häntä selvästi vaivasi jokin, pitkään aikaan en ollut häntä niin vaivaantuneena nähnyt. Hänen kasvoistaan paistoi suru ja samaan aikaan ilo ja se hämmensi minua.
”Minä tulin tuomaan sinulle yhden jutun.” Hän sanoi hiljaa ja kaivoi taskustaan pienen kirjekuoren. ”Ja sanomaan, että olen pahoillani.” On pahoillaan? En käsittänyt alkuunkaan mitä hän tarkoitti. Hän ojensi minulle kirjeen, minä otin sen käteeni ja katsoin sitä hetken, sitten siirsin katseeni takaisin häneen. Hän ei sanonut mitään, joten minä avasin kirjekuoren nopealla liikkeellä. Ja vielä nopeammin olin sen pienen sisällön lukenut.

Hyvä Edward Cullen,
Sinut on kutsutti Bella Swanin ja Jacob Blackin häihin sunnuntaina 19.  syyskuuta. Vihkimistilaisuus on pienimuotoinen ja siksi se pidetäänkin Swanien talolla. Pyydämme vieraita olemaan paikalla kello kaksitoista.

Ystävällisin terveisin: Bella ja Jacob

Pyytäisimme vieraita ilmoittamaan tulostaan viimeistään 1. syyskuuta.


Jähmetyin paikalleni, henki ei kulkenut. En tuntenut mitään, ruumiini oli turta. Olisihan minun pitänyt tietää näin käyvän ennen pitkään. He rakastivat toisiaan. Enkä minä kestänyt sitä. Minä rakastin Bellaa. Minä olin hänet jättänyt.  Huomasin, että olin puristanut kirjeen pieneksi palloksi käteeni ja hämärästi näin Bellan kauhistuneen ilmeen.
”Edward?” Hän katsoi minuun kummissaan ja ojensi kättään kohti minua. En pystynyt liikkumaan, en pystynyt ajattelemaan. Olin satuttanut jättämällä hänet ja tiesin, että hänellä aika parantaisi haavat. Nytkin hän oli onnellinen. Tiesin sen, ja siksi se sattui. Tätä minä olin toivonutkin, eikö vain? Hänen onnellisuuttaan.

Nojasin autooni koulun pihalla, odottaen, tietämättä itsekkään mitä. Ihmisiä alkoi virrata tasaiseen tahtiin, täyttäen epäsymmetrisesti koulun parkkipaikat. Puheensorina voimistui, samoin vanhoissa autoissa murisevat moottorit. Silti kuulin kaiken sen takaa helposti mitä halusin, jos vain haluisin. Nytkin tarkkailin, milloin kuulisin sen, Bellan auton äänen.
Sitä ei kumminkaan kuulunut, tajusin kellon näyttävän jo aika paljon, tuntimme alkaisi pian.

Pian pihalle ajoi vanha ja kulunut auto, Jacobin auto. Mitä hän täällä teki? Katselin ihmisten yli herkeämättä autoon, ja pian sieltä astuivat ulos yllätyksekseni kaksi ihmistä. Jacob ja Bella.

He eivät huomanneet minua, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Jacob kiersi auton toiselle puolelle, sinne missä Bella oli. Hän sanoi tytölleni jotain, mutta en kuullut mitä, tai en edes kuunnellut. Bella nyökkäsi ja pian Jacob kumartui alemmas ja suuteli Bellaa.
Jokin sisälläni särkyi. Kurkkua kuristi, eikä hengitys kulkenut. Koetin saada itseni koottua, mutta en tuntenut jalkojani, niistä oli lähtenyt kokonaan tunto. Kuolleeseen sydämeeni sattui, sattui pahemmin kuin silloin, kun minut oli muutettu vampyyriksi. Kuin tuhat veistä olisi isketty rintaan, kuin Bella olisi iskenyt ne. Hän olikin, mutta tiesin sen olevan minun syytäni, kokonaan minun. Minä olin jättänyt hänet, hän oli kärsinyt, minä tiesin. Nyt oli minun vuoroni.

Minua ahdisti, niin että voin jo pahoin. Tuntui kuin voisin oksentaa, jos vampyyrit voisivat. Minä menin autooni nopeasti, tuntien jokaisella liikkeellä niin fyysistä kuin henkistäkin kipua. En tiedostanut kunnolla mitä tein, mutta hämärästi tunsin, että painoin kaasupoljinta.
Kun ohitin rakastavaiset, tunsin Bellan katseen minussa, mutta suljin silmäni hänen katseeltaan, ajoin kulman taakse ja painoin kaasun pohjaan.


”Edward?” Bella toisti ja asetti varovasti vasemman kätensä olkapäälleni. Liikahdin nopeasti ja hetkessä hänen vasen kätensä lepäsi omallani. Katsoin sitä hetken, etsin todisteita, jotka löysin. Kaunis sormus oli kuin hänelle tehty, hyvin yksinkertainen ja siro.
Pudotin käden ja katsahdin hänen kasvoihinsa ilmeettömänä. Hän katsoi minuun vaikeaselkoinen ilme kasvoillaan.
”Onnea uudelle parille.” Totesin ja häivyin yläkertaan. Tiesin käyttäytyväni tökerösti, tiesin, ettei Bella ansainnut sitä ollenkaan. Minä tarvitsin vain aikaa hetken, aikaa sulatella. Pyytäisin käytöstäni kyllä anteeksi, mutta vielä en siihen kyennyt.

Pysäytin auton tienpäähän ja lähdin juoksemaan turtana kohti metsää. Annoin vain jalkojen viedä, en välittänyt minne joutuisin. En välittänyt vaikka minulle kävisi jotakin. Millään ei ollut mitään välitä. Tunsin vain kivun, joka levisi hetki hetkeltä kaikkialle kehooni. Näin vain yhden väläyksen aina kun suljin silmäni. Jacobin suutelemassa minun Bellaani.
Huomasin saapuvani kallion harjanteelle, metsän laidalle. Alapuolelleni avautui meri, joka velloi jalkojeni alla hurjana. Kävelin sen päähän ilmeettömänä  ja katsoin alas.
Kipu levisi sisälleni lamaannuttavana, miten pahasti voikaan satuttaa asia, jonka on itse tahallisesti saanut aikaan. Raivo sisällä itseäni kohtaan nousi, ja poimin  ison puunpätkän maasta ja heitin sen monta metriä poispäin merelle. Katsoin hengästyneenä sen tippumista ja huusin. Huusin, koska minuun sattui. Huusin, mikä keuhkoistani lähti, meren kannatellessa ääntäni kallioita pitkin, tärisyttäen maata.
Pian huuto muuttui nyyhkeeksi. Vedin henkeä liian nopeasti, pinnallisesti, kun hukkuva. Polvistuin maahan itkien olemattomia kyyneliä ja painoin pääni käsiini.


A/N: KASI ON ILMESTYNYT! Nyt kommenttia :)
« Viimeksi muokattu: 21.02.2010 21:44:17 kirjoittanut Smile^ »

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #65 : 13.02.2010 23:03:54 »
vaikka en oo kommentoinu tätä niin voin ylpeästi ilmottaa että oon kattonu jok'ikisen luvun kun ne ovat ilmestyneet :)

joo tää luku oli todella surullinen, ja kivasti olit kirjottanu ton edin ns. tuskan.

mut pari virhettä tässä nyt sanon: (en muista muita)
Lainaus
Tuntui kun voisin oksentaa, jos vampyyrit voisivat.
pitäisikö olla kuin?
Lainaus
Totesin ja häivyn yläkertaan.
häivyin? kuulostaa oudolta kun tossa on imperfekti ja preesens samassa lauseessa...

joo mutta jatkoa :)
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #66 : 13.02.2010 23:10:12 »
hannm:Kiitos huomautuksista, korjasinki virheet heti. :) Hyvä että tykkäsit ja kiitos että kommasit! ;)

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #67 : 13.02.2010 23:24:37 »
eii! en kestä et edward joutuu kärsimään :( vaikkakin se ajattelee bellan parasta, mut silti :( tässä alko iskee kateus! osaat kuvailla edin tuskaa ja tunteita nii hyvin ja uskottavasti! ehkä mäki joskus osaan :D mä jo toivoin innoissani et bella oli tulos sanoo et jake jätti sen ku se tuli sinne cullenien talolle, mut ei :( :D no mutta jatkoa taas pyydän! :D
"Disco is back, motherfuckers!"♥

kkaro

  • Band Enthusiast
  • ***
  • Viestejä: 160
  • Aussie Rap Never Dies
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #68 : 13.02.2010 23:48:53 »
oho! tää luku oli niin surettava Edwardin puolesta..MUT HYVÄ!! ;'DDD
niin, joo, en osaa kommentoida rakentavasti yhtään, joten sanoin vain, että JATKOA!! ♥♥♥  (((=

~kkaro
but that's none of my businness..

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #69 : 14.02.2010 09:57:40 »
minnamoi:Ooh, hyvä että tykkäsit! :) Tarkoituksena oli kirjottaa uskottavasti ja hyvä jos olin onnistunu! :D Tässä tulee vielä kaikenlaista, mutta vielä en oikeen oo itekkää pysyny kärryillä että mitä :D Mutta kiitos ihanasta kommentista! :)
kkaro:Jatkoa tulee, kiitos kommentista! :D



Nyt voisinki tässä sanoo, että tapahtumat alkaa mennä muutamassa seuraavassa luvussa aika vauhdilla eteenpäin. Katsotaan mihin suuntaan ja kuka saa kenet! ;)

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #70 : 14.02.2010 13:04:44 »
Jee jee, uus luku ;)

Harmittaa hiukkasen tuon Edwardin puolesta..  :( Mutta oli ihana ja mahtava luku jälleen. Virheitä en jaksanut etsiä nyt, laiskottaa. ;D

En itse oikein tykkää tuosta Bellan ja Jacobin avioliitosta ;D Ei ole lempiparitukseni. :D

Mutta jatkoa jälleen pian ;)
Edward voisi rynnätä häihin kesken kaiken. xD

Hyvää ystävänpäivää!

NiN
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

mouu

  • ***
  • Viestejä: 117
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #71 : 14.02.2010 18:48:01 »
Löysin sekä positiivista että negatiivista.
Negatiiviset ensin että suuhun jää hyvä maku:
JAKE JA BELLA NAIMISIIN? hyi  :-X

Positiiviset:
Uusi luku on saapunut, tätä on odotettu! <3
Ja tuo naimisiin menohan on pelkkä juonenkäänne, kohta Bells jättää Jaken jooohaaannn..  :P

Ha ha, hyvin rakentavaa.. Se rakentava katosi kuin laskiaispulla mahaani.  ;) Tykkään tästä edelleen tooooodella paljon, yritän sietää Jakea, joten uutta lukua tulemaan kun kerkeät!

mouu
team Edward♥
Dramione♥

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #72 : 14.02.2010 19:09:00 »
Hihhii! Kommentteja! :) Hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijat<3 :)

NiNNNi:Jacob ja Bella paritus ei oo munkaan leppari! :D Mutta hyvä jos virheitä ei löytyny ja mukava että tykkäsit! :)Kiitos kommentista ;) Hyvää ystävänpäivää sullekki!
mouu:Samaa mieltä noista negatiivisista! :D Mä en kans YHTÄÄN tykkää Bella/Jake parituksesta!:-X Mutta silti mä oon kirjottaja ja pistän ne yhteen. Outoa(ko?) :D Mutta katsotaan miten jutut etenee ;) Vitsi että tekis mieli sanoo yks juttu nyt, mutta mä en voi... aaargh! :D Lukekaa niin tiedätte!

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #73 : 22.02.2010 16:54:36 »
9. Bella kaksikymmentäneljä
Menin sinne silti, vaikka en olisi halunnutkaan. Häihin.
Siinä he seisoivat, Jacob ja Bella, vakuuttamassa ikuista rakkautta ja uskollisuutta toisiaan kohtaan, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.
Varoin tarkkaan, etten katsoisi Bellaan, sillä tietäisi, jos katsoisin ja näkisin kuinka kaunis hän on, pukeutuneena toista varten, nousisin pystyyn ja kiroisin Jacobin syvimpään helvettiin. Vaikka eihän tämä Jacobin vika ollut, ei tietenkään. Olisi paljon helpompaa jos olisi. Voisin rauhassa vihata häntä siitä, että hän olisi vienyt tyttöni, mutta itsehän minä olin ensin päästänyt irti. Jacob oli vain mies ja Bella hyvin kaunis nainen. Tiesinhän minä oikeasti, että Bella tulisi vielä löytämään jonkun uuden. Olin tiennyt, että tulisin itseäni vielä vihaamaan, ja niin minä todellakin vihasin. Vihasin, kun hän oli ollut minun, sillä se oli niin väärin. Vihasin, kun hän ei ollut minun, sillä hän kuului kanssani yhteen. Hän oli ihminen, minä vampyyri. Hyvä, paha. Lämmin, kylmä. Oikein, väärin.
Varoin siis katsomasta Bellaan, varoin pilaamasta hänen onnenpäiväänsä. En halunnut nostaa meteliä, enkä halunnut sanoa vastalausetta. En halunnut koko väen kuulevan, kun sanoisin kolme maailman merkittävintä sanaa, kolme sanaa, jotka monet muut parit olivat sanoneet toisilleen. Kolme sanaa, jota vanhemmat sanoivat lapsilleen. Kolme sanaa, jota pikkutyttö sanoisi lemmikkikaniinille. Sanoisin ne sanat hänelle kyllä, mutta en nyt, en vielä.

Vihkimistilaisuus oli nopeasti ohi ja pian niistä tuli hääjuhlat. Bella ja Jacob juttelivat iloisesti ihmisille, kummastakin heistä paistoi onnellisuus niin, että tunsin itseni vielä surkeammaksi. Kuulin Bellan kauniin naurun helisevän puheensorinan läpi, hänen onnellisuutensa teki kipeää. Tiedän, että hyviin tapoihin olisi kuulunut mennä kättelemään morsianta ja sulhasta, mutta minulta oli vaatinut jo paljon tulla edes häihin. Minä tyydyin jäämään nurkkaan, utelijailta silmiltä ja kootakseni tekohymyn kasvoilleni. Bella etsi katseellaan jotain, toivoin, että se joku olisin minä. Pieni itsekäs toive, eihän se ketään vahingoittaisi, eihän?
Bellan silmät tavoittivat omani ja hän kääntyi kiireesti Jacobin puoleen, sanoi jotakin, suikkasi nopean suukon aviomiehensä poskelle ja seuraavaksi hän jo ryntäsi luokseni.
Miten kaunis hän olikaan! Mikään sana ei olisi riittänyt kuvaamaan sitä, maailman kauneinta näkyä koskaan. Bellan ruskeat kiharat oli kammattu löysälle nutturalle päälaelle, pari kiharaa roikkui ilmassa vapaana. Hänen maailman kauneimpia silmiä reunustivat tuuheat ripset, posket hohtivat punaisena silkasta innostuksesta. Mekko laskeutui hänen päälleen kauniisti, sai hänet näyttämään entistä hauraammalta ja sirolta, jumalaiselta. Suustani purkautui pieni henkäys.
”Edward!” Hän huudahti iloisena. Minä kokosin kasvoilleni satoja vuosia käyttämäni aidon tekohymyn ja oikeanlaisen tuikkeen silmiin.
”Hei Bella. Oletpa sinä kaunis.” Kaunis ei riittänyt läheskään kuvaamaan Bellaa tänä iltana.
”Tulit sittenkin.” Hän henkäisi, ihan kuin ei olisi kuullut mitä minä olin sanonut.
”Niin, tässähän minä.” Vaikka en halunnutkaan. Mitä vain, että Bella oli onnellinen.
Samassa musiikki alkoi soida ja Jacob ilmestyi Bellan taakse. Silmäni siristyivät
”Kulta, meidän pitäisi varmaan aloittaa tanssi.” Hän sanoi hilpeästi, rakastavasti. Bella ei sanonut mitään, nyökkäsi vain hieman hermostuneen oloisena. Tarttui Jacobia kädestä ja kävelivät ”tanssilavan” keskelle.

Minä huokaisin. Tässä illassa olisi kestettävää. Ajatukset ja puheensorina kulkivat samalla nopeudella, mistään ei oikein saanut mitään selvää, kun en mitään tarkoin kuunnellutkaan. Vaikuttaakseni inhimillisemmältä, kävelin muutaman askeleen eteenpäin ja nojauduin oikealle. Katseeni osui laseihin, jota täytti kuohuviini. Mitenköhän vampyyreille kävisi jos joisi alkoholia? Luultavasti ei mitään.
Nappasin yhden laseista käteeni ja haistoin sitä. Hmm. Ei pahempaa, mikä ettei. Ohjasin lasin huulilleni ja siemaisin kuplivaa juomaa. Nyrpistin nenääni, ei mikään kovin miellyttävä makuelämys. Voisinkohan tulla tästä humalaan? Tiedottomuus ja ehkäpä jopa sammuminen voisi olla juuri se, mitä nyt tarvitsin. Pitäisi varmaan joskus kysyä Carlislelta, tai sitten tehdä testi ihan itse. Vai hajottaisiko kehoni myrkky alkoholin saman tien?

 Voi luoja miten kaunis hän onkaan! Minun vaimoni. Hääyönä mi… Jacobin loput ajatukset jäivät kuulematta, sillä läheltä kuului kova räsähdys. Jotain kosteaa valui käsilleni ja tajusin katsovani alaspäin. Äkillisessä raivonpuuskassa olin puristanut lasia liian kovaa ja se oli särkynyt käteeni.
Napsautin hampaat tiukasti yhteen, estääkseni ärinää purkautumasta rinnastani. Kävelin jäykästi roskakorille ja kuivasin käteni astiapyyhkeeseen. Kukaan ei ollut kuullut kun olin rikkonut lasin, sillä musiikki soi aika lujalla ja minä olin seisonut huomattavasti kauempana muusta joukosta.

Nojasin seinään ja suljin silmäni. Kohotin käteni nenänvarrelleni ja huokaisin syvään. Rauhoitu Edward. En halunnut pilata Bellan päivää, enkä halunnut että hän joutuisi huolehtimaan mistään, sillä tiesin hänen olevan juuri sellainen. Liian huolehtiva, liian lämmin, liian hyvä. Hän pisti muut aina edelleen, aina.
Kun olin saanut itseni koottua, kävelin takaisin juuri parahiksi kuulemaan, kun kappale vaihtui. Näin sen kauneimman juuri irrottavan otettaan Jacobista, edellisen tanssin päättyessä. Kävelin Bellan luokse kasvoillani taas hymy.
”Saisinko tämän tanssin?” Kysyn kohteliaasti ja kumarruin hieman, niin kuin minun ajassani oli opetettu. Bella hymyili säkenöivää hymyään ja tarttui käteeni, jota pidin koholla.  Johdattelin hänet tanssilavalle uudelleen ja asetin käteni hänen vyötärölleen ja toisen käden hän piti kädelläni. Hän laittoi käden olkapäälleni ja sai sähkövirran kulkemaan lävitseni. Hyvänen aika, hänhän on juuri nainut toisen!
Nostin toisella käsivarrellani häntä sen verran, että hänen päkiänsä olivat jalkapöytieni päällä. Tällä tavoin olimme aina tanssineet, sillä tiesin Bellan inhoavan tanssimista. Tiesiköhän Jacob?

Bellan silmissä loisti ilo kun hän katsoi minuun ja sanoi, ”Ihanaa että tulit.” Olisin halunnut kiljua ja potkia tavaroita pois tieltäni.
”Ilmoitinhan minä silloin syyskuun ensimmäisenä päivänä, että tulen.” Sanoin hymyillen. Olisin voinut hukkua hänen silmiinsä. Nytkin voisin vain kurottaa muutamat sentit välillämme ja suudella häntä. Tiesin sen olevan väärin, että sellaista ei saisi edes ajatella, joten tyydyin puristamaan hänen vartalonsa kiinni omaani. Hänen tuoksunsa leijui ympärilläni, tehden tilaisuudesta vielä hankalampaa.
”Niin. Niinhän sinä ilmoitit.” Hän toisti iloisesti, jokaisesta sanasta huokui onnellisuus, niin, että tunsin piston vatsassani.
”Oli minulla muutakin asiaa.” Sanoin, ennen kuin ehdin hillitä kieleni. Bella katsoi minuun hämmentyneenä, odottavaisena. ”Bella, tiedän että ajoitus on huono. Ja tiedän, että tulen vain satuttamaan sinua kun aion sanoa seuraavat sanat.” Hän näytti säikähtäneeltä. ”Mutta ajattelin, että nyt tai ei koskaan.” Annoin puheen tulla yhtenä ryöppynä ja pysähdyin siihen paikkaan, katsoen Bellan silmien syvään ruskeaan. Hermostuneisuus kihelmöi sisälläni ja halusin ajatella että tekisin oikein. Vaikka tiesin, että en tehnyt. ”Minä rakastan sinua.”

A/N: Sori että on kestäny vähän aikaa :) Mut tässä olis tää ysi! Kommatkaa jookosta? :D Kertokaa muuten joku onko lemmikkikaniini yhteen vai erikseen? ;D oon todella huono näissä.
« Viimeksi muokattu: 22.02.2010 19:15:45 kirjoittanut Smile^ »

kkaro

  • Band Enthusiast
  • ***
  • Viestejä: 160
  • Aussie Rap Never Dies
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #74 : 22.02.2010 17:36:14 »
Tää luku oli ihana! ♥
Voi söpöö kun Eddie sano ton bellalle <3 Sen kuuluu mennä niin (AINAKIN MUN MIELESTÄXD)
Muute löysin virheen:
Lainaus
Bella etsi katseellani jotain
Tossa varmaan pitäis olla Bella etsi katseellaan jotain...:''))
Kiitos luvusta, jatka pian ((((=

~kkaro
but that's none of my businness..

E_Bella

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #75 : 22.02.2010 17:48:31 »
Ainakin yhden virheen taisin tuolta löytää, mutta en jaksa tähän sitä laittaa, olen laiska tänään.. :D
Kauheeta  'nähdä' Edi kärsimässä, mutta joo.. ;D  (tuosta, 'mutta juu' tai 'mutta joo' on tullu mulle joku tavallinen mikä tulee automatic...)  ;D
Toivottavasti siihen tulee muutos piakkoin..? ;)
jatkoa toivon.. :)

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #76 : 22.02.2010 19:17:51 »
kkaro:Hahah, kiitos ku kerroit tosta virheestä, hajosin :D Tuli koominen kuva. Mutta juu, kiitos kommentista, katsotaan miten tää tästä etenee, mulla on muutama vaihtoehto :)
E_Bella:Heh, mullaki on tollane mutta juu mutta joo jääny päälle :D Jatkoa tulee, kiitos kommentistasi ;)

Tattinen`

  • Mikki Hiiri
  • ***
  • Viestejä: 121
  • Muse<3
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #77 : 24.02.2010 23:54:53 »
Oih mikä luku<3
Äääh.. miks Edwardin piti eess jättää Bella ku se kärsii nyt tollei :'(
tää on oikeesti ihan sika j'ännittävää ja mä himoo ntätä himona tätä ficciää<3
sori ku en oo kommannu vähää aikaa, mä vaa unohin (TAAS)-.-
ihanaa tekstii ku ei löydä virheitä, eikä tää oo tökkivää tai muutakaa<33 pelkkää sujuvaa <3
jooo-o nyt se sit tuli
Lainaus
”Minä rakastan sinua.”
     
Lainaus
”Minä rakastan sinua.”
   
Lainaus
”Minä rakastan sinua.”
Lainaus
”Minä rakastan sinua."
   
Lainaus
”Minä rakastan sinua.”

Jatkoa pyydän<333

~Tattinen`
No one's gonna take me alive, The time has come to make things right..

Virheellinen

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #78 : 25.02.2010 18:01:24 »
!!!
Go Eddie!♥ Aws.

Jatkoavälittömästiiiiiii...

~Virheellinen

Smile^

  • Vieras
Vs: Auringon noususta auringon laskuun, LUKU 8!!! 13.2.2010
« Vastaus #79 : 04.03.2010 17:45:08 »
Tattinen`:Ihanaa että tykkästi! :) Edward jätti Bellan koska halusi tytön turvallisuutta vaikka joutuu itse kärsimään :( Kiitos kommentista!
Virheellinen:Jatkoa tulee! :) Kiitti ku kommasit

A/N:ihan näin aluksi... ANTEEKSI! :D saatte tietää enemmän ku luette.

9. Bella kaksikymmentäviisi
”Oli minulla muutakin asiaa.” Sanoin, ennen kuin ehdin hillitä kieleni. Bella katsoi minuun hämmentyneenä, odottavaisena. ”Bella, tiedän että ajoitus on huono. Ja tiedän, että tulen vain satuttamaan sinua kun aion sanoa seuraavat sanat.” Hän näytti säikähtäneeltä. ”Mutta ajattelin, että nyt tai ei koskaan.” Annoin puheen tulla yhtenä ryöppynä ja pysähdyin siihen paikkaan, katsoen Bellan silmien syvään ruskeaan. Hermostuneisuus kihelmöi sisälläni ja halusin ajatella että tekisin oikein. Vaikka tiesin, että en tehnyt. ”Minä rakastan sinua.”
Hän katsoi minuun hetken tosissaan, en tiedä mitä hän näki silmissäni, mutta hymyili sitten.
”Mehän sovimme että pysymme aina ystävinä, eikö niin? Tottakai ystävät rakastavat toisiaan.” Bella sanoi lämmin katse silmissään. Joko hän ei halunnut ymmärtää tilannetta ja käänsi sen vain vitsiksi, tai sitten hän ei oikeasti huomannut että minä olin tosissani. Ja minä olin.
Huokaisin turhautuneena ja katsoin maahan. ”Bella, minä… minä rakastan sinua enemmän kun ystävän kuuluisi.”
Käänsin katseeni häneen viimeisen sanan kohdalla ja näin hidastettuna miten sanat upposivat häneen. Hän katsoi minuun hetken, siirsi sitten pettyneet kasvonsa maahan.
”Edward.” Hän onnistui sanomaan.
”Mitä?” Kysyin huolestuneena. En halunnut että hän olisi surullinen, ei varsinkaan tänään. Hän avasi suunsa, mutta ei saanut sanoja tulemaan.
”Olen pahoillani, Bella. Oli todella typerää ilmoittaa tämä näin, anna anteeksi ja unohda koko juttu. Sinun pitää olla tänään onnellinen, en kestä nähdä sinua surullisena varsinkaan…” nielaisin, ”…Hääpäivänäsi.”
”En minä sitä Edward, olen oikein onnellinen.  Minä vain… Minä olen… Me saamme Jacobin kanssa lapsen. Olen raskaana, Edward.”


Puhelimeni soi. Ääni ärsytti minua, sillä se oli keskeyttänyt pohdintani. Minua ei kiinnostanut yhtään kuka soitti tai mitä asiaa hänellä olisi. Annoin siis puhelimen soida ja makasin itse liikkumatta sohvallani tuijottaen katon samoja uurteita kuin aikaisemminkin.
”Heippa Eddie!” Joku huusi ovelta ärsyttävän pirteästi ja iloisesti, tavalla, joka ei sopinut ollenkaan minun huoneeni ilmapiiriin.
Minun ei olisi tarvinnut edes kääntää päätäni, jotta tietäisin kuka siellä oli. Emmett tietenkin. Pystyin kuulemaan hänen äänestään, että hän virnisti ilkeästi, puhelimen soidessa taustalla. Menköön takaisin omaan iloiseen kuplaansa, minua ei huvittaisi nyt pelleillä hänen kanssaan.
”Miksi et vastaa puhelimeen?” Emmett kysyi. En vastannut vieläkään, en edes kääntänyt päätäni, katsoin vaan katon tuttuja viivoja, niitä samoja, joita olin seurannut jo monta kymmentä vuotta.
”No minäpä sitten vastaan.” Emmett virnisti ja nappasi puhelimeni pöydältä. Ei. Minun. Puhelimeen. Sehän olisi henkilökohtainen asiani, vastaisinko vai en. Ponkaisin sohvalta pystyyn nopeammin kuin kuuluisi ja juoksin hänen peräänsä.
”Anna puhelin tänne, Emmett!”
”Tulihan sinuun vauhtia. Ota kiinni jos saat!” Hän huudahti ja juoksi portaat alas, minä kannoillaan. Sain hänet kiinni ennen puoliväliä ja yrittäen saada hänet pysähtymään. Emmett oli juuri siihen varautunut ja ennen kuin kerkesin kunnolla tarttua hänen olkapäähänsä, hän teki voltin takaperin olohuoneen lattialle.
”Anna puhelin tänne.” Toistin, tällä kertaa ääntäni säesti kumea murina.
”Ei sinua äsken kiinnostanut. Sitä paitsi, mitä sinun huumorintajullesi on käynyt?” Emmett kysyi. Tietäisitpä vain veli. Et ollut siellä silloin, et ole koskaan menettänyt elämäsi rakkautta.
Ärähdin. Emmett ei kavahtanut, vaan katsoi puhelinta.
”Kappas Bella soittaa!” Emmett ei antanut minulle aikaa reagoida, hän aukaisi puhelimen ja vastasi, ”Heippa Bella! Mitä kuuluu? Ei olla juteltu aikoihin!”
”No hei Emmett.” Tuli hetkeksi hiljaista toisessa päässä luuria, ”Mitäs minulle, ihan hyvää kai. Missä Edward on kun hän ei vastannut itse?”
”Ei häntä huvittanut.” Emmett totesi ja minä ärähdin. Koetin siepata puhelimen, hän oli nopeampi.
”Ai.” Pettymys kuului musertavana Bellan äänessä. Minä kurottauduin tällä kertaa nopeammin ja sain kuin sainkin napattua puhelimen Emmettiltä pois. Käsikähmästämme ei kuulunut ääntäkään, ainakaan ihmiskorville, kaiken lisäksi vielä puhelimen läpi.
”Hei Bella.” Sanoin puhelimeen, Bella kyllä tunnistaisi ääneni ja kuulin kuin kuulinkin henkäyksen toisessa päässä puhelinta. Käänsin selkäni Emmettille ”Anteeksi, Emmett varasti puhelimen minulta, eikä antanut vastata.”
”Ei se mitään. Oli mukava välillä jutella Emmettillekkin.” Tuli pieni tauko, ”En tajunnutkaan että minulla oli ikävä häntä.”
”Mitä asiaa sinulla oli?” Kysyin ystävällisesti, haluamatta jutella ikävästä sen enempää.
”Voisitko tulla käymään nopeasti? Minulla olisi asiaa, tai oikeastaan pyyntö.”
”Selvä, minä tulen.” Sanoin ja suljin puhelimen. Tiesin kyllä missä Bella asui, vaikka hänellä olikin nyt uusi koti. Vilkaisin Emmettiin kun astuin ovesta ulos ja koetin hymyillä hieman, osoittaakseni, että en ollut oikeasti hänelle vihainen. Todellakin, mitä oli tapahtunut minun huumorintajulleni? En koskaan ollut yhtä vitsikäs kuin Emmett, mutta silti osasin mukautua hänen vitseihinsä ja nauraa hänen piloilleen. Ehkä olin mennyt hieman liian pitkälle, ei Emmett pahaa tarkoittanut.

Pysäytin auton pienen valkoisen omakotitalon eteen ja odotin hetken autossa, kunnes oli aivan hiljaista. Vedin syvään henkeä, koettaen varautua kaikkeen mitä tämä ilta toisi tullessaan. Hyvästelyjä, pettymyksiä, surua, ikävää ja vihaa. Hyvin pieni osa minusta toivoi, että kaikki olisikin tänään valoisammin. Bella haluaisikin minut takaisin.
Koputin oveen muutaman kerran ja pian sen tuli avaamaan Bella, minun Bellani, hieman erinäköisenä vain. Hänen vatsansa oli pingottunut kantamansa lapsen painosta ja ihmettelin miten paljon minuun sattuikaan nähdä hänet siinä, onnellisena kohta-äitinä, kantamassa toisen lasta.
Kuulin selvästi kahdet sydämenlyönnit, toiset paljon vahvemmat kuin toiset.
”Edward!” Hän henkäisi ja hymyili. Miten paljon hän aina ilahtui kun näki minut? Liian paljon. Ruskeat kiharat hiukset olivat sidottuna löysälle nutturalle takaraivoon, päällä hänellä oli pitkähihainen, vaalean sininen paita ja jalassa farkut. Erittäin Bellamaista.
”Hei Bella.” Sanoin rennosti, lukitsin pieneen tiukkaan laatikkoon kaiken kivun ja surun, enkä antanut sen näkyä.
”Tule ihmeessä sisälle. Tahtoisitko kahvia?” Hän nauroi. Minulta meni kylmät väreet, jos se on mahdollista vampyyrille.
”Oletpa huvittava.” Sanoin ja yhdyin nauruun, äänemme sopivat toisiinsa hyvin, keskityin kuuntelemaan niiden punomaa samaa polkua kun nauroimme. Tajusin myös, että hetkeä aikaisemmin olin ollut riidan haastaja kotona. Nyt minä nauroin ja mietin hetken, nauroinko vain muodon vuoksi, vai ihan oikeasti.
Bella käveli keittiöön ja kaatoi itselleen teetä. ”Entä punaviiniä? Sehän näyttää aika samalta kuin veri, ei vain niin sakeaa.”
Nauroin taas, ”Ei kiitos. Vaikka se näyttääkin samalta, siltä se ei todellakaan maistu.”
”Olet siis maistanut?”
”Ikävä kyllä.”
Bella nauroi ääneni happamalle sävylle ja käveli kuuman teekupin kanssa olohuoneeseen. Ilman kompasteluja tai teen läikyttämistä, minun ihmeekseni. Varsinkin kun hän ei nähnyt mitään tuon vatsan eteen. Tunsin pienen kirpaisun sisälläni.
”Ihanaa että tulit käymään.” Hän sanoi vilpillisesti ja istui alas sohvalle. Minä istuin hänen viereensä.
”Sinähän pyysit.” Huomautin, kumminkaan sanomatta sitä töykeään sävyyn. Tarkoitukseni oli vain vihjata, että hän pääsisi asiaan.
”Ainiin.” Hän sanoi, laski kätensä vatsalleen ja taputti sitä hellästi, ”Ajattelin kysyä, että haluaisitko meidän lapsen kummisedäksi?”
Oli hetken hiljaista. ”Kävisikö se muka Jacobille?” Kysyin epäuskoisena.
”Paremmin kuin hyvin.”
”Mutta miksi juuri minä? Eihän kukaan saa tietää mikä minä olen. Olisin takuulla huonoin kummisetä koskaan.  Joutuisin katoamaan jossain vaiheessa lapsen elämästä täysin.”
”Etkä olisi. Ihan varmasti olisit paras ikinä. En tiedä ketään hellempää ja parempaa ihmistä kuin sinä.” Bella sanoi tosissaan pientä ärtymystä äänessään. Minä voihkaisin.
”En edes ole ihminen.”
”Älä takerru siihen. Ihan oikeasti, Edward, minä ja Jacob tietenkin halutaan sinut tämän lapsen kummisedäkseni. Ole kiltti Edward.” En kestänyt kuunnella hänen aneluaan.
”No hyvä on.” Tulen kyllä vielä katumaan. ”Minä rupean lapsen kummisedäksi.”

A/N:sorisorisori. Tiiän et varmaan kaikki teistä jotka lukee haluu Bellan ja Edwardin yhteen mutta :( Ja nyt tarviin teidän apua. Tyttö vai poika? Pojalle mulla olis jo nimi valmiina mutta musta tuntuu että Edward osaa "käsitellä" tyttöjä paremmin :D Joten miten on? Ja btw, kommenttia kommenttia! Risua ja ruusua. Ite en kamalasti pitäny tästä luvusta ja teksti oli jotenki tönkköä...?
« Viimeksi muokattu: 04.03.2010 18:44:07 kirjoittanut Smile^ »