Kirjoittaja Aihe: High School Musical, Teekuppiromanssi, S | Ryan/Kelsi, fluffy  (Luettu 5363 kertaa)

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Title: Teekuppiromanssi
Author: Narina
Fandom: High School Musical
Pairing: Kelsi/Ryan
Rating: S
Genre: fluffy
In/@: Sijoittuu HSM3-leffan aikaan.
Summary: Hän toi teekupit, minä teen. Niin se aina meni.
Disclaimer: High School Musical ei ole minun omaisuuttani, kuten kaikki jo varmasti tietävätkin. :)
A/N: Joulukalenterini käski tässä jokin aika sitten kirjoittamaan ficin Ryelsi-parituksella, joten minähän kirjoitin… XD Tämä on omistettu erityisesti teeaddiktoituneelle ystäväbetalleni Lupine/Sarkastiselle. <3 Koska tämä oli osa hänen joululahjaficcikokoelmaansa, lisäilen tämän tänne kaiken yleisön nähtäville vasta nyt... :) Hyvää joulua kaikille! <3
   Osallistuu multifandom-haasteeseen HSM-fandomilla.

*

Hän toi teekupit, minä teen. Niin se aina meni. Tapasimme ruokatunneilla koulun musiikinluokassa; sävelsimme syömistä itsellemme – keittäjien mömmöissä oli liikaa kaloreita. Toisinaan vaihdoimme pari ystävällistä sanaa toisen työstä tai kerroimme, mihin kohtaan nuottikulkua kuuluisi mielestämme vaihtaa mollisoinnun tilalle pirteä D-duurisointu. Tee nautittiin arkojen hymyjen kera.

Tänään hän ei tullut. Lähetti vain tekstiviestin, että sisko ei päästänyt. Että ruokalassa oli tarjolla unelmia maineesta ja kunniasta. Tule sinäkin maistamaan, hän kirjoitti. En minä mennyt. Olin se hiljainen tyttö luokkahuoneen perältä, joka hymyili ujosti ja puhui vain puhuteltaessa. En minun tarvinnut luoda utopioita kuuluisuudesta – mihin minä kuuluisuutta olisin tarvinnut? Minä olin jo säveltänyt musikaalin ja jotain satunnaisia tunnelmointipätkiä – eikö niiden tuomassa maineessa ollut mainetta kylliksi?

Seuraavana päivänä tee höyrysi jo pianonkannella, kun saavuin luokkaan matematiikantunniltani. Tänään teekin oli näköjään saapunut hänen mukanaan. Säteilin varovaisen hymyn pojalle, joka keikkui pianojakkaralla. Hänen kasvonsa pysyivät hetken ajan pohtivan ilmeettöminä, mutta pian niillekin ilmestyi hymynkare. Säikky ja valmis pujahtamaan piiloon, mutta aito. Ja aitous oli tärkeämpää kuin mikään rooli, minkä hän niin helposti olisi osannut näytellä.

Istuin hänen viereensä ja tartuin teekuppiini molemmin käsin.

”Shar haluaa, että viettelen sinut antamaan meille laulun, jonka olet säveltänyt Troylle ja Gabriellalle”, hän ilmoitti vakavana ja piti katseensa nuottipapereissa, joille olimme kilpaa väkertäneet musikaalisia koukeroitamme.

”Hmmm”, hymisin kuuman teen poltellessa kitalakea. Nielaisin. ”No, mitä sinä aiot? Vietellä minut, vai?” Naurahdin hermostuneen kevyesti. En tuntenut häntä vielä niin hyvin, että olisin voinut laskea leikkiä huoletta ja rennosti; en tiennyt oliko hän luotettava. Enkä minä koskaan ollut ollut mikään huulen heittäjä.

”Voisihan sitä yrittää”, hän virnisti ja vilkaisi minua pikaisesti kuin tulkitakseen, kuinka reagoisin. Kummallakaan meistä ei ollut kovin vahvaa itsetuntoa. Hänen narsistisiskonsa oli murskannut meidät molemmat. ”Mutta sinä varmaan olet liian viisas, että lankeaisit minuun.” Hän siemaisi teetään huolettomasti. Pakko myöntää, että yltiöromanttinen metronomi rinnassani nopeutti tahtiaan. Jos olisin ollut sen tyypin tyttö, että olisin sadatellut asioita, olisin kironnut kaikki lukemani hempeämieliset hömppäkirjat roskakorin pohjalle ja kompostiin mätänemään.

Yritin naurahtaa huolettomasti. ”Ehkä sitten niin”, sanoin. Hän vilkaisi minua pikaisesti. Voi elämä; tajusiko hän, että minä valehtelin? Toivoinko minä, että hän tajuasi ja kysyisi, miksi laskettelin luikuria? En minä tiennyt.

Poika alkoi leikitellä pianon koskettimilla. Helskytteli sointuja esiin, juoksutti sormiaan yli mustavalkoisen seepranselän, shakkilaudan. En pitänyt sen enempää seeproista kuin shakistakaan. Henkilö joka suunnitteli pianon, sattui valitsemaan koskettimien väreiksi kaksi eniten inhoamaani väriä. Musiikissa ei oikeasti ollut mitään mustavalkoista – mikään ei ollut selvää, ei voinut sanoa, milloin yksi sävelin esitetty ajatus loppui ja milloin toinen alkoi. Miksi siis koskettimien piti värityksellään antaa ymmärtää jotakin päinvastaista?

”Kels?” poika kysyi äkkiä. Nostin katseeni ylös teekupista, jonka pinnalla kiemurtelevia höyrykiehkuroita olin parhaillaan tuijotellut.

”Niin?”

”Missä me juodaan sitten teetä, kun päästään pois lukiosta?” Hän näytti oikeasti hieman levottomalta. Oli muutenkin epätavallisen puheliaalla päällä tänään.

”En minä tiedä. Haluaisitko sinä juoda teetä yhdessä koulun jälkeenkin?” Rypistin hieman kulmiani; yritin tajuta, mihin hän tällä kaikella tähtäsi. Esittikö hän asiansa erityisen hankalasti, vai olinko minä vain hieman yksinkertainen, kun en tajunnut?

”Totta kai”, hän sanoi.

Sitten olimme taas hiljaa.

”Ehkä…” hän aloitti hitaasti. Empien. Oli mielenkiintoista, miten hän saattoi uhkua sellaista varmuutta ja itseluottamusta lavalla kaiken kansan edessä, mutta olla täällä hiljaisessa luokkahuoneessa niin epävarma. En täysin ymmärtänyt sitä. Johtuiko se jotenkin minusta? Olinko minä hänestä outo tai jotain? Pelkäsikö hän, että voisin hetkenä minä hyvänsä muuttua mielipuoleksi ja alkaa heitellä nuottipapereita paperinsilppuriin?

”Ehkä…” Taas sama sana. Ehkä. Miksen minä pitänyt sen kaiusta? Miksen pitänyt epäröinnistä, joka sen merkitykseen sisältyi?

Poika hiljeni taas. Yritin katseellani kehottaa häntä jatkamaan. Ei hän tajunnut sen katseen merkitystä. Miksi kirjoissa kerrottiin kaikkien henkilöiden lukevan toistensa katseita, muttei koskaan kerrottu, miten katseiden lukeminen käytännössä toimi? Oliko meissä jotakin vikaa, kun emme osanneet lukea silmien syvyyksistä toistemme ajatuksia?

”Ehkä mitä?” sain vihdoin ulos suustani.

Poika mietti. Rypisti otsaansa, väänteli nysää lyijykynää kädessään. Tuttu ele. Minulla oli tunne, että hän yritti keksiä sanottavaksi jotakin alkuperäiskäsikirjoituksesta poikkeavaa.

Äkkiä hänen kasvonsa puhkesivat hymyyn. Sellaiseen suloiseen, kujeilevaan. ”Niin sitä minä vain, että jos en saa vieteltyä sitä laulua sinulta, niin ehkä minä saisin vieteltyä sinut joku kerta johonkin kahvioon teelle.” Hymyili yhä vallattomasti. Sydämeni menisi varmana kohta johonkin lakkoon, kun joutui tänään tekemään niin epätavallisen paljon ylitöitä.

”Mikäs siinä”, lupasin. Teetä kahviossa. Hienoa. Suunnitelman ainoa haittapuoli oli se, että kahvioissa ei saanut säveltää. Niissä aina joku muu huolehti sielunhoidosta; asiakas sai hoitaa ainoastaan ruumistaan omatoimisesti.

Taas hiljaisuutta tunkemassa sisään korvakäytävistä. Ei korvia ollut luotu kuuntelemaan hiljaisuutta. Hiljaisuus itsessäänkin oli ihan järjetön keksintö. Kun se täytettiin sanomattomilla sanoilla, se oli ihan sietämätöntä.

”Itse asiassa sisko sanoi vielä jotain sinusta”, poika alkoi epäröiden. Valmistauduin kestämään iskun. Jos neiti jääprinsessa oli mennyt sanomaan minusta jotakin, se ei voinut olla mitään kovin lämpöistä saati sitten herttaista. ”Se käski pyytää sinua kevättanssiaisiin.” Pääni ponnahti ylös ja silmät laajenivat hienoisesti; kulmat kohosivat otsatukan alle. ”Ja minusta se oli sellainen käsky, että sitä voisi jopa noudattaa.”

Seuraavana päivänä päädyin antamaan sydämelleni palkankorotuksen, jotta se jatkaisi töidensä hoitamista vähintään päättäjäistanssiaisiin asti. Niiden jälkeen neuvoteltaisiin sitten uudestaan.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 02:18:08 kirjoittanut Yukimura »
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #1 : 01.01.2010 17:52:10 »
Oi, tää oli joteensakin söpö. oikeesti, mä tykkäsin.Sait hahmot aikalailla itsekseen, oikein hyvä,  kieliasu oli kiva. Tykkäsin siitä romanttinen metronomi-jutusta.
Ei kirjoitus virheitä. Onko näitä sulta lisää?

En normisti lue HSM:ää mutta hyvä että tuli luettua.
Kiittää, kuittaa,kumartaa
~Myrsis~
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #2 : 01.01.2010 23:46:31 »
Kiitos älyttömästi, MyrsyliuutE_96, kun jaksoit kommentoida tätä - ja ihanan positiivisesti vielä! :)

HSM-fandomista ei ficcejä ole vielä tullut lisää kirjoiteltua, mutta yksi ihana tyyppi lähestyi yksärillä ja hänelle lupasin, että lähden toista ficciä Ryan/Kelsi-parituksella rustailemaan... :) Jos taas viittasit kysymykselläsi ihan vaan mikä tahansa fandomin ficceihin, niin klikkaapa linkkiä allekirjoituksessani, niin pääset ficcilistaukseeni. :)
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)

En-nu

  • Vieras
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #3 : 05.01.2010 17:37:31 »
Oi! ihana

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #4 : 09.01.2010 16:13:12 »
Ennu, kiitos! :)
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)

nami

  • alkkiskacara
  • ***
  • Viestejä: 1 859
  • ava cee Ingrid bannu cee raitis
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #5 : 09.01.2010 20:26:48 »
Minä siis inhoan koko HSM-sarjaa. Tämän ficin klikkasin auki ihan vaan sen takia, kun tahdoin non-Potter ja non-Twilight lukemista, ja ajattelin antaa tämän fandomin ficille mahdollisuuden ja se kannatti (:

Asioita oli kuvailtu älyttömän hyvin, varsinkin Kelsin ajatukset siitä, miten hän epäröi ja oli epävarma ja kaikkea. Ryan oli tässä älyttömän suloinen ^^ Melkein unohdin, että tämä edes on HSM-ficci.

Lainaus
Hän toi teekupit, minä teen. Niin se aina meni. Tapasimme ruokatunneilla koulun musiikinluokassa; sävelsimme syömistä itsellemme – keittäjien mömmöissä oli liikaa kaloreita. Toisinaan vaihdoimme pari ystävällistä sanaa toisen työstä tai kerroimme, mihin kohtaan nuottikulkua kuuluisi mielestämme vaihtaa mollisoinnun tilalle pirteä d-duurisointu. Tee nautittiin arkojen hymyjen kera.

Heti alussa tuli sellainen olo, että tämä kohta on pakko lainata, niin täydellinen aloitus ja suoraan asiaan, mutta silti hienovaraisesti ja kuvaillen (:

Lainaus
”Shar haluaa, että viettelen sinut antamaan meille laulun, jonka olet säveltänyt Troylle ja Gabriellalle”, hän ilmoitti vakavana ja piti katseensa nuottipapereissa, joille olimme kilpaa väkertäneet musikaalisia koukeroitamme.

”Hmmm”, hymisin kuuman teen poltellessa kitalakea. Nielaisin. ”No, mitä sinä aiot? Vietellä minut, vai?” Naurahdin hermostuneen kevyesti. En tuntenut häntä vielä niin hyvin, että olisin voinut laskea leikkiä huoletta ja rennosti; en tiennyt oliko hän luotettava. Enkä minä koskaan ollut ollut mikään huulen heittäjä.

”Voisihan sitä yrittää”, hän virnisti ja vilkaisi minua pikaisesti kuin tulkitakseen, kuinka reagoisin. Kummallakaan meistä ei ollut kovin vahvaa itsetuntoa. Hänen narsistisiskonsa oli murskannut meidät molemmat. ”Mutta sinä varmaan olet liian viisas, että lankeaisit minuun.” Hän siemaisi teetään huolettomasti. Pakko myöntää, että yltiöromanttinen metronomi rinnassani nopeutti tahtiaan. Jos olisin ollut sen tyypin tyttö, että olisin sadatellut asioita, olisin kironnut kaikki lukemani hempeämieliset hömppäkirjat roskakorin pohjalle ja kompostiin mätänemään.

Tästä kohdasta pidin kanssa älyttömästi, toit henkilöistä melkein kuin vaivihkaa lisää tietoa esiin (ok, pakko myöntää että vasta tässä vaiheessa olin 100%varma että tiedän edes, keistä hahmoista kirjoitat) ja varsinkin Kelsin persoona tulee tuosta ihan lopusta esille erittäin hyvin.

Lainaus
Äkkiä hänen kasvonsa puhkesivat hymyyn. Sellaiseen suloiseen, kujeilevaan. ”Niin sitä minä vain, että jos en saa vieteltyä sitä laulua sinulta, niin ehkä minä saisin vieteltyä sinut joku kerta johonkin kahvioon teelle.” Hymyili yhä vallattomasti. Sydämeni menisi varmana kohta johonkin lakkoon, kun joutui tänään tekemään niin epätavallisen paljon ylitöitä.


Awwsies :----) Niin lutuinen kohta, suloisin koko ficissä.

Eli kokonaisuudessaan hyvää työtä, tykkäsin tästä niin paljon. Romanttista hömppää ilman niitä tavallisimpia kliseitä, tällaisesta mä tykkään =)

Ja plussaa vielä siitä, että ah-niin-ihanista Troysta ja Gabriellasta ei ollut kuin maininta.

            ~nami-swan


kun sä oot siinä ei oo olemassa mörköjä

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #6 : 09.01.2010 21:44:42 »

Toisinaan vaihdoimme pari ystävällistä sanaa toisen työstä tai kerroimme, mihin kohtaan nuottikulkua kuuluisi mielestämme vaihtaa mollisoinnun tilalle pirteä d-duurisointu.

Juu. Kiva kohta muuten, MUTTA MUTTA. Pilkuviilaustaoffiapilkunviilausta:
Se on D-Duurisointu.*köhköh nipotan mutta se laitetaa oikeesti niin köhköh* Anteeksi vaivaan tuollaisella, mutta pisti nyt sitten silmään.
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #7 : 13.01.2010 18:36:14 »
Oioioi! Kommentteja! Kiitos ihan älyttömästi, nami-swan ja MyrsyliuutE_96! <3

nami-swan: Sun kommenttisi oikeasti piristi. Tietysti kaikki kommentit piristävät, mutta sun jotenkin erityisesti. Se, että lukija osaa eritellä fikistä asioita, ja kertoa mikä oli erityisen hyvää, on upeaa. Liian usein törmää kommentteihin, joissa on sanotttu vain että "Tämä oli kiva. En löytänyt virheitä". Arvostan oikeasti ihan älyttömästi tällaisia kommentteja, joissa sanotaan jotakin fikin sisällöstäkin; osoitetaan lainauksilla ja muilla, että ollaan oikeasti luettu se teksti, jota kommentoidaan. ;)

Oli jotenkin myös kivaa, että kommentoit, vaikket HSM:stä välitäkään. Se tavallaan jotenkin imartelee minua kirjoittajana. :) Itse pidän HSM-leffoista - ne on jotenkin niin siirappisia ja iloisia, että tulee pakostakin hyvälle mielelle - mutta tuota Gabriella/Troyta en jaksanut todellakaan lähteä puimaan. Minulla ei mitään ole kyseistä paritusta vastaan, mutta en usko, että heistä saisi kirjoitettua mitään kovin omaperäistä... :)

Kiitos siis vielä kerran ihan äärettömästi ihanasta kommentista! Kiitos. <3

MyrsyliuutE_96: Hei, kivaa! Tulit uudestaan kommentoimaan... :) Tarkistin tuon huomauttamasi kohdan oikeinkirjoituksen ja olet puoliksi oikeassa; se nimittäin kirjoitetaan D-duurisointu. ;) Kiitos huomautuksesta!

- Narina
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)

E_Bella

  • Vieras
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #8 : 14.01.2010 19:34:04 »
Lainaus
”Itse asiassa sisko sanoi vielä jotain sinusta”, poika alkoi epäröiden. Valmistauduin kestämään iskun. Jos neiti jääprinsessa oli mennyt sanomaan minusta jotakin, se ei voinut olla mitään kovin lämpöistä saati sitten herttaista. ”Se käski pyytää sinua kevättanssiaisiin.” Pääni ponnahti ylös ja silmät laajenivat hienoisesti; kulmat kohosivat otsatukan alle. ”Ja minusta se oli sellainen käsky, että sitä voisi jopa noudattaa.”

Seuraavana päivänä päädyin antamaan sydämelleni palkankorotuksen, jotta se jatkaisi töidensä hoitamista vähintään päättäjäistanssiaisiin asti. Niiden jälkeen neuvoteltaisiin sitten uudestaan.
tuo oli ihana kohta... antaa nyt sydämelle palkankorotuksen..  ^^   
tykkäsin!  <3
~E_Bella~

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #9 : 20.02.2010 20:46:53 »
Kiitos kommentistasi, E_Bella! Piristit! :)

Rakastan kirjoittaa tuollaisia kahjoja, abstrakteja juttuja kuten tuo sydämelle palkankorotuksen antaminen... Kivaa, että otit sen erityisesti esille... x)

- Narina
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 154
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #10 : 20.02.2010 22:41:53 »
Tämä oli niin positiivinen yllätys, että on pakko yrittää kommentoida jotain! : ) En todellakaan odottanut tältä ficiltä mitään alkaessani lukemaan, lähinnä fandomin takia - HMS:t eivät millään muotoa kuulu lempielokuviini. Tämä antoi minulle kuitenkin uuden näkökulman aiheeseen, mikä ei ole huono juttu lainkaan. Joku ehtikin jo mainita tuosta aloituksesta - se oli todellakin täydellinen, herätti heti mielenkiinnon ja sai huomaamaan, että kyseessä onkin kaikkea muuta kuin huono teksti. ; )

Rakastin kuvailua, jota tässä käytit. Se oli sellaista hivenen kujeilevaa, abstraktia, kuten itse totesit. Kaikenlaisia hauskoja ilmaisuja melko yksinkertaisin keinoin, jolloin teksti pysyi helppolukuisena. Et pyrkinyt kikkailemaan kielellä joka ikisessä lauseessa, mikä oli minusta ilahduttavaa.

Lainaus
Poika alkoi leikitellä pianon koskettimilla. Helskytteli sointuja esiin, juoksutti sormiaan yli mustavalkoisen seepranselän, shakkilaudan. En pitänyt sen enempää seeproista kuin shakistakaan. Henkilö joka suunnitteli pianon, sattui valitsemaan koskettimien väreiksi kaksi eniten inhoamaani väriä. Musiikissa ei oikeasti ollut mitään mustavalkoista – mikään ei ollut selvää, ei voinut sanoa, milloin yksi sävelin esitetty ajatus loppui ja milloin toinen alkoi. Miksi siis koskettimien piti värityksellään antaa ymmärtää jotakin päinvastaista?

Tuo oli ehdottomasti lempikohtani. Ensinnäkin tuo sointujen esiin helskyttäminen, aivan ihana kuvaus! : ) Pidin myös paljon tuosta ajatuksesta, ettei mustavalkoisuus sovi koskettimiin lainkaan - niinhän se on, kun asiaa miettii.
 
Kiitos siis tästä lukukokemuksesta, pidin kokonaisuudesta kovasti. Kiinnostus muihinkin teksteihisi heräsi, pitää varmaan käydä katsastamassa, mitä muuta olet kirjoittanut. : >

-Kettu
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Crépuscule

  • Vieras
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #11 : 24.02.2010 18:25:49 »
Ihana ja söpö tarina, tykkäsin kyllä (: Aluksi harkitsin jaksanko lukea, mutta olen iloinen, että tuli luettua (': Tämä voisi voittaa jopa HSM-kirjat (Olen lukenut yhden, mutten kiinnostunut niistä kirjoista sen enempää) Tästä kiinnostuin (: Loppu oli myös mukava ja otsikko ihana :3

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #12 : 04.03.2010 15:07:10 »
oij, tää oli tosi ihana, tykkäsin (::
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 223
  • haaveilija
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #13 : 10.03.2010 10:58:41 »
Todella suloinen ja ihanasti kirjoitettu tarina! <3

USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Teekuppiromanssi, S
« Vastaus #14 : 17.03.2010 18:15:48 »
Awws! Ihania kommentteja olette taas kerran jaksaneet miulle raaputella... Kiitos kaikille ihanille ihmisille ihan älyttömästi! Te oikeasti autatte mua jaksamaan ja kommentit piristää tosi kivasti... <3 Kiitos!

Okakettu: Muistan lukeneeni tässä joskus taannoin kirjoittamasi Uusikuu-ficin ja se oli mielestäni ihan henkeäsalpaavan upeaa tekstiä. En muista, jaksoinko patistaa itseäni kommentoimaan sitä, mutta arvostin tekstin laatua ihan älyttömästi, ja minulle tuli sellainen olo, että olet ihan äärettömän lahjakas kirjoittaja. Siksi jotenkin merkkaa tosi paljon, kun saa sinunlaiseltasi kirjoittajalta kommenttia omaan ficciinsä... :)

Olit jaksanut kirjoittaa ihanan perusteellisen ja tasapainoisen kommentin. Ihanaa saada noin positiivista palautetta noin moniksi sanoiksi puettuna! Kiitos siis ihan älyttömästi! <3 Oli myös ihanaa, että erittelit tuolta tuon lempikohtasi - on jotenkin aina kivaa lukea, mitä eri ihmiset ovat tekstistä saaneet irti, mihin ihastuneet erityisesti... Se saattaa johtua siitä, että olen itse sellainen ihminen, että rakastan lempiasioiden erittelemistä ja listaamista, ja on kivaa kun muutkin tekevät siten... x)

Niin ja joo - tuo kiinnostus, jonka mainitsin muita tekstejäni kohtaan heränneen - pakko sanoa ihan vain varoituksena, että ne saattavat olla pettymys. Omasta mielestäni tämä nimittäin ainakin on yksi parhaimmista teksteistä, jotka olen nettiin asti koskaan saanut tungettua... ;)

Kiitos siis vielä kerran ihan älyttömästi! <3

Crépuscule: Kiitos ihanasta, suloisesta kommentista! Pakko kyllä sanoa, etten ole kamalan imarreltu tuosta, että vertaat tätä HSM-kirjoihin, koska itse en avosta niitä lainkaan... x) Kivaa kuitenkin, että tämä on mielestäsi parempaa tekstiä, koska se oli ehkä jollakin tasolla tarkoituskin... ;) Kiitos! <3

jennumiu: Piristit! Ihanaa, kun jaksoit kommentoida! Kiitos! :)

Elfmaiden: Kiitos suloisesta kommentista! Piristit! <3

Narina kiittää, kuittaa ja kumartaa.
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)