Kirjoittaja Aihe: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!  (Luettu 49452 kertaa)

Lahtiska

  • ***
  • Viestejä: 79
  • I'm so X it hurts
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #40 : 27.07.2007 09:45:26 »
Itkin surusta.

Minua vaan järkytti kamalasti Kalkaroksen... Anteeksi, Professori Kalkaroksen kuolema.
Kun se tapahtui niin en heti purskahtanut kyyneliin, vaan jotenkin se ajatus, että Severus on poissa
kolahti vasta kun Harry oli hänen muistoissaan (ilmeisesti Ajatusseulassa?).
Siitä itkin sitten koko kirjan loppuu ja kun sain kirjan pois käsistäni ulvahdin ja itkin monta tuntia..(Tai siltä se tuntui)
En vaan pysty sulattamaan sitä, että (mielestäni) yksi parhaista hahmoisa kuoli.
Vähän sama kuin Siriuksen kuoleman kanssa, mutta kun luin kohdan jossa Sirius kuoli niin minua oli jo spoilattu ja tiesin mitä
tulisi tapahtumaan, joten itkin jo muutaman sivua ennekuin Bellatrix tappoi Siriuksen.

Fred Weasleyn kuolema järkytti minua myös. En ehkä itkenyt sille, mutta tunnen suurta ahdistusta asian takia.
Myös Lupinin kuolema aiheuttaa ahdistusta. Viimeinen Kelmi.

 :'(

R.I.P.
Severus Snape
Remus Lupin
Fred Weasley


Surullisista tunnelmista,
Lahtiska~
WHERE IS YOUR GOD NOW!?

Delphine

  • Vieras
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #41 : 27.07.2007 12:32:34 »
Itkin surusta, ja myös liikutuksesta Prince's tale-luvun lopussa, kun Severus paljastui olleen sittenkin Dumbledoren puolella (/hyväksi), ja oli rakastanut Lilyä niin kovasti...

[size=85]Look...at...me...[/size]  
Apua, alan kohta itkeä uudestaan.

Muissa kohdissa en itkenyt, Doran, Remuksen ja Fredin kuolemat ohitettiin niin nopeasti, etten meinannut edes tajuta niitä.

Sype

  • *
  • Viestejä: 2
    • http://
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #42 : 27.07.2007 13:48:26 »
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta.

En ole koskaan ikinä itkenyt näin paljon kirjaa lukiessani. Yleensä en itke kirjoista, mutta nyt itkin kyllä useampaan otteeseen aika vuolaasti. ^^"

Kaikista eniten itkin Dobbyn kuolemalle, sekä Harryn "kuolemalle", koska luulin, että hän kuoli. Hedwigin kuolema sai myös kyyneleet silmiini. Itkin myös Oljolle ja muille kotitontuille kun he hyökkäsivät. O_o Syytän kellonaikaa ja sitä, että olin juuri itkenyt silmät päästäni Harryn "kuolemalle". Minusta tuo kohtaus oli ihana. Liikutuin jostain syystä hyvinkin paljon.

Itseasiassa hämmästyin kuinka paljon itkin Dobbyn kuolemaa. Minusta se oli hyvin kirjoitettu, enkä osannut aavistaa sitä ollenkaan. Remuksen, Tonksin ja Fredin kuolemat tapahtuivat jotenkin kovin nopeasti. Pidin heidän hahmoistaan paljon, mutta en kerennyt heti sisäistämään heidän kuolemiaan. Severuksen kuoleman aavistin heti, kun selvisi, että hän on Voldemortin kanssa Rääkyvässä Röttelössä. En siis järkyttynyt siitä kovinkaan paljon.
"Kyse ei ollut siitä, että se olisi lentänyt. Se pikemminkin asteli maaperällä, jonka tason se itse määritteli."
~Terry Pratchett, Valkoparta karjupukki

pasdequatre

  • ***
  • Viestejä: 13
    • http://
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #43 : 27.07.2007 23:58:34 »
Nyyhkäisin, hiukan, pari kertaa. Siinä kohdassa tietysti kun Harry kyselee "Does it hurt?", ja siinä kohdassa kun Dobby kuolee, ja taisinpa olla hieman liikuttunut myös Hedwigin kuollessa heti kirjan alussa. Lisäksi minuun sattui jostain syystä kovasti se kohta kun kolmikko joutui pakenemaan ja Oljo ei tiennyt sitä ja oletettavasti jäi innoissaan laittamaan heille täydellistä päivällistä... Oljo parka  :(  Ja ai juu, tosiaan se Lunan katto....

Fredin kuolemasta en edes kauheasti järkyttynyt. Jotenkin olin niin varma että joku Weasley lähtee, ja pelkäsin niin paljon mm. Ronin puolesta, että Fred oli melkein helpotus  :'( , yrittäkää ymmärtää.

Ei nyt onnenitku, mutta melkoinen "Ou jess"- säväri tuli siinä kun Molly lähti taistoon Bellan kanssa, ja voitti. Samoin Nevillen urheus oli upeaa.
[size=67]Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
(Kirsi Kunnas)[/size]

cheri

  • Vieras
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #44 : 28.07.2007 15:21:49 »
Itkin hieman... Sen takia kun Dobby kuoli mutta muita kuolemia ei oltu kerrottu tarpeeksi hienosti että olisin itkenyt... :D

Corpsepile

  • Kesäpottu
  • ***
  • Viestejä: 9
  • Taskukääpiö
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #45 : 28.07.2007 18:05:38 »
En itkenyt.
Toki kirja oli surullinen ja tunteita herättävä, mutta jotenkaan ei silti mikään saavuttanut pistettä, jossa minä ryhdyn itkemään. Kalkaroksen menneisyys hipaisi aika läheltä, mutta en itkenyt silloinkaan. Monen kohdan takia tuli yöllä tuijoteltua seinää, mutta yhden yhtään kyyneltä en itkenyt.

Vaikka kirja olisi kyllä kyyneleet ansainnut. ^^
Tahdon ylleni pilvet, tahdon alleni vakaan maan.

Memlei

  • Vieras
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #46 : 28.07.2007 21:08:36 »
Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Itse asiassa yllätyin, kuinka vähän loppujen lopuksi itkin; ainoastaan pari hassua kyyneltä aivan lopussa, epilogia lukiessa. Se todennäköisesti johtui siitä, että oli jotenkin... absurdia ajatella noita kaikkia niin paljon myöhemmin elämässään - kaikki jotenkin väärissä kengissä, mikään ei tuntunut loksahtavan paikalleen ja silti loksahti. Kaikki oli jotenkin muuttunut liikaa, se vanha tuttu velhomaailma ei enää ollut Harryn ja kumppanien käsissä, Tylypahkaa kansoittivat jo uudet oppilaat ja - en tiedä, tuntui vain, että "meidän" Pottereiden nykyaika oli epilogissa jo vanhaa, unohdettua aikaa. Surullista, mutta samalla myös jollakin omituisella tavalla mukavaa.

Jotenkin ontto olo. Tosin ei yhtään niin ontto kuin kutosen lopussa. Dumbledoren kuolema oli siis lopultakin se, jota itkin eniten, vaikka spoilaannuinkin siitä jo ennen lukemista. Siriustakin itkin enemmän kuin tätä, hassua.

Violetu

  • Rohkupuusku
  • ***
  • Viestejä: 2 710
  • You are not alone
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #47 : 29.07.2007 12:32:29 »
Äänestin "Itkin ilosta ja surusta".
Ihan koko kirjan ajan en kuitenkaan itkenyt, mutta ei kai sekään ihan kauheaa liioittelua olisi.

Ihan ensimmäiseksi itkin ilosta ja liikutuksesta Dudleyn hyvästeille.
Hedwigin ja vauhkomielen kuolemat tuntuivat menevän vähän ohi, mutta itkin kuitenkin Hagridin kuoleman pelossa, ja puoliksi itkin, puoliksi nauroin sille Georgen Holy-jutulle.
Kreachers talessa taisin itkeä myös liikutuksesta, ja Ronin lähdölle itkin.
Godrics Hollown hautausmaakohtaukselle itkin ensimmäistä kertaa oikeasti "ääneen".
Ronin paluussa oli iloitkujen paikka, ja sitten melkein heti perään Dobbyn kuolemalle itkin surusta. Siinä kohdin itkin myös, kun Harry kaiversi Dobbyn hautakiveen.
Ilosta tirautin ehkä pari kyyneltä, kun Remus kertoi Teddystä ja pyysi Harrya kummiksi. Tämän jälkeen taisi olla pisin "kuiva kausi" koko kirjan aikana.

Sitten kun loppua kohti mentiin, itkin melkein koko ajan, alkaen siitä, että Percy palasi. Ja sitten Fredin kuolema, toinen asia, jolle itkin "ääneen". Remukselle ja Tonksille itkin, mutta sitä voi olla vähän vaikeaa erotella.
Ja sitten ultimaalinen itkukohtaus kun Harry sai tietää "tehtävänsä". Se tuntui jotenkin Dumbledoren "petokselta" ja jo se sai minut itkemään, ja sitten vielä kaikki Harryn ajatukset ja tuntemukset ja kaiken huippuna "I'm dying" ja "Does it hurt?", joissa aloin taas itkeä "ääneen".
Ja sen kappaleen lopulle vasta itkinkin...
Sen jälkeen oikeastaan itketti lähinnä siksi, että sitä alkoi vihdoin tajuamaan, että kirja on viimeinen.

// Ja ehkä puoli tuntia kirjan loppumisen jälkeen aloin taas kyynelehtiä, kun tajusin, että kaikki kelmit ovat kuolleet. :'(

Ja vieläkin vaan itkettää kaikki :'( jäi niin tyhjä olo.

//Ja viimeyönä itkin Severukselle, vaikka olin saanut kirjan loppuun suunnilleen vuorokausi sitten.
« Viimeksi muokattu: 30.07.2007 13:57:13 kirjoittanut Violet Baudelaire »
Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.

Lemon

  • ***
  • Viestejä: 17
    • http://ballerine.vuodatus.net
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #48 : 29.07.2007 19:04:28 »
Vastasin Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Ensimäisen kerran puoliksi itkin ja nauroin, kun Dudley ei vihannutkaan Harrya. Ja siinä kun Harry tajusi sen kylmän teen siellä oven ulkopuolella olleenkin ystävällinen ele. Se oli jotenkin niin surullisen onnellsista. Alkaa ihan itkettää, kun pelkästään ajattelen asiaa..

Hedwigin ja Vauhkomielen kuolemat eivät mua sinänsä itkettäneet. (Meinasivat kylläkin.) Iso pala niiden kohdalla oli vain kurkussa. Georgen menetetty korva oli mulle kamala shokki. Ja siinä kohdassa itkin hieman.

Seuraavan kerran itkin vasta siinä kun Dobby kuoli. Dobby oli jotenkin niin ihanan sympaattinen, kun kuoli pelastaessaan Harrya. Hänen viimeiset sanansa avasivat silmistäni kaikki hanat ja sitten kun Harry itse kaivoi sen haudan itkin vieläkin enemmän. Dobbyn hautakirjoitus oli viimeinen pisara. Se oli niin kaunis.

Severuksen kuolemalle en kauheammin itkeskellyt. Tosin sen viimeiset sanat olivat todella surulliset ja pystynyt lukemaan Prince's Talea laskematta vähän väliä kirjaa alas. Severus ja Lily iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jotenkin se oli kuitenkin niin hassua, kun arvasin kirjasta niin paljon etukäteen. Tämä oli jotenkin niin käsittämätöntä, mutta kävi kyllä muun tarinan kanssa hyvin yhteen. Kuitenkin mua hämäsi hirveästi se kuinka Severus kohteli Harrya Tylypahkassa. Jos se kerran rakasti Lilyä niin paljon, miksi se ei sitten näyttänyt sitä kertaakaan Harrylle? Ehkä siihen oli omat syynsä, mutta kuitenkin..

Siinä kohdassa itkin kaikista eniten, kun Harry jätti Weasleyt Suureen Saliin suremaan Frediä ja käveli kohti kuolemaansa. Kun hän suuteli sieppiä ja kuiskasi "I am about to die." Se oli jotain niin surullista. "'I didn't want you to die,' Harry said. These words came without his volition. 'Any of you. I'm sorry -'" Tossa kohtaa mun oli pakko laskea kirja käsistä ja vain itkeä. Lopulta sain jotenkin itseni ryhdistäytymään ja lukemaan luvun loppuun, jonka musta tuntui kamalalta. Kysyin itseltäni, että tämäkö se nyt oli. Mitä nyt tapahtuu. Harrykin kuoli ja nyt Voldemort saa maailman haltuunsa ja kaikki hyvä lähtee. Itkin ja vuolaasti. Seuraavaa lukua lukiessani tajusin, että Harry ei kuollutkaan ja itkin ilosta.

Lopun kirjaa pärjäsin isommitta kyyneleittä.Viimeisessä luvussa tosin meinasin alkaa itkeä siinä kohdassa kun Harry puhui Severuksesta Albukselle, mutten kuitenkaan alkanut.

-Lemon
« Viimeksi muokattu: 29.07.2007 21:55:38 kirjoittanut Lemon »
"Ehkä myrskyjä onkin siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."

Tove Jansson - Muumipapan urotyöt

jeennii

  • ***
  • Viestejä: 8
    • http://sieni.us/
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #49 : 29.07.2007 21:01:27 »
itkin ihan hirveesti sille Here lies Dobby. A free Elf. ja sille ku sen harryn ja ginnyn yhen lapsen toinen nimi o severus aww
[size=150]I Will Take The Cold For You[/size]

Lumen

  • ***
  • Viestejä: 112
  • A dreamer
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #50 : 29.07.2007 23:27:51 »
Deathly Hallows on surullisin kirja, jonka olen lukenut. Olen aikaisemmin itkenyt vain yhden kirjan takia, enkä silloinkaan läheskään yhtä paljon kuin nyt. En ehkä ole lukenut tarpeeksi itkettäviä kirjoja, mutta silti Hallows on mielestäni poikkeuksellisen surullinen, en osaa kuvitella muita kirjoja jotka pääsisivät lähellekään. HP:ssa hahmojen kanssa on kasvanut, sivullisemmatkin hahmot tuntuvat tutuilta. Heidän kuolemansa on melkein kuin oikeiden, olemassa olevien ihmisten kuolema. Minulle ainakin.

Alastor Villisilmä Vauhkomieli on yksi lempihahmoistani Pottereissa, joten heti alkuun tuli paha kolaus ja itku, mutta se ei kestänyt kauaa. Dobbyn kuoleman ei jostain syystä surettanut minua ollenkaan, tuntui vain tyhjältä. Kuolema tietysti järkytti, samalla tavoin kuin Rufuksen kuolema, mutta ei saanut itkemään. Fred Weasleyn kuolema ei myöskään minua surettanut kyyneliin. Kuitenkin jälkeenpäin itkin vähän, kun ajattelin että Georgen ”paras kaveri”, hänen toinen puoliskonsa, on nyt kuollut. Ei voi kuvitella, miltä se hänestä tuntuu.

Sain hirveän itkukohtauksen kun kerrottiin, että Remus ja Tonks makasivat kuolleiden joukossa. En ole edes koskaan pitänyt kummastakaan hahmosta kovin paljoa, Tonksista en varsinkaan, mutta silti he olivat tärkeitä, tajusin että pidin heistä enemmän kuin olin ymmärtänyt. Surullisimmaksi heidän kuolemansa tekee se, että Teddy jäi ilman vanhempia. Ajattelin sitä ja itkua tuli sen verran paljon että jouduin lopettamaan lukemisen ja kokoamaan itseäni. Vieläkin mielestäni tuo on surullisin kohta kirjassa, ja surullisuutta vain vahvistaa se että heidän kuolemansa ei tapahtunut mitenkään dramaattisesti, vaan Harry näkee heidät jo kuolleina.(-pohjustuksena Tonks menossa Remuksen perään kun kuuli ettei tätä ollut näkynyt… kamalaa.) Harmi ettei sama epädramaattisuus toiminut, kun kerrottiin Colin Creeveyn kuolleen. Vaikka silti itkin, koska pieni kannettiin saliin. Ihana hahmo jonka kuolema tuntuu hirveän epäreilulta ja täysin tarpeettomalta. Mutta monia muitakin tärkeitä on voinut Rowlingin mielessä kuolla, kai, koska eihän kaikkia loogisesti mitenkään olisi voinut mainita.(?) Parempi ettei mainita, nämäkin kolhaisivat ihan tarpeeksi.

Kun Harry oli menossa kohti kuolemaansa ja Remus, Lily & ja muut olivat hänen tukeneen, itketti hirveästi. Ginny puhumassa maassa makaavalle tytölle kasvatti surua osaltaan. Sitä lukiessa tulivat mieleen henkilökohtaiset tunteet ja ajatukset: mitä jos itse menettäisin poikaystäväni, tai mitä jos tietäisin kuolevani mutta en voisi kertoa hänelle.

Viimeisin ja suurin suru tuli Severuksen kohdalla. Hänen kuolemaansa osasin odottaa, joten se ei vielä saanut itkemään paljoa. Mutta kun käytiin katsomassa Kalkaroksen muistoja ja hänen rakkautensa Lilyyn selvisi, itkin hirveästi ja samalla tunsin ihailua Severusta kohtaan, ja tunnen. Lilyn ja Harryn silmien samanlaisuus sivalsi jostain syystä tosi syvästi. Tämäkään ei kuitenkaan vielä ollut se, missä sorruin, vaan breakdown tuli vasta lopussa: itkin älyttömästi sille, että Harry oli antanut toisen poikansa nimeksi: ”Albus Severus.” En osaa arvioida, mikä tässä asiassa liikutti niin paljon, mutta ei tunteita tarvitsekaan analysoida. Itkin sekä surusta että ilosta.

Unohtumaton

  • Uno
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 990
  • it's not on you.
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #51 : 30.07.2007 02:58:25 »
Itkin ilosta ja surusta

Ensimmäinen kirja, jonka aikana itkin kunnolla. Ja luultavasti enismmäinen kirja, jonka sain lukea ilman häiriötekijöitä. Alussa tuntui ihan kauhealta lukea, kun Harry menetti Hedwigin. Siitä pöölöstä on muodostunut niin mukava kuva päähän, että sen kuolema oli oikeasti surullista. Georgen korva lähinnä järkytti, mutta Fredin kuolema olikin sitten jo jotain täysin odottamatonta. Vastahan se oli siellä Percyn kanssa ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain sellaista. Tämän jälkeen oli vain harvoja kohtia, joissa kyyneleet pysyttelivät poissa. Se, että Severus oli kaiken tämän jälkeen kuitenkin hyvien puolella, oli minulle jonkinmoinen yllätys. Itse hahmon kuolemalle en itkenyt, mutta että Severus oli rakastanut Lilyä kaikki nämä vuodet...

Sitten kun mainittiin, että Harryn on kuoltava. Ei hemmetti, itkin todellakin pitkään tälle ennen kuin edes luin eteenpäin. Ja Harryn rohkeus ja uhrautuvaisuus. Kun Harry seisoi siinä Voldemorin edessä, en oikeasti enää edes halunnut lukea eteenpäin. Mutta pakotin itseni jatkamaan ja viimeisessä lauseessa ...and everything was gone. Tässä vaiheessa taisin olla vähän vihainenkin, ainakin Rowlingille ja Dumbledorelle. Ensinnäkin, miten Rowling voi olla niin tyhmä, että menee tappamaan Harryn ja miksi Dumbledore vain oli niin... no salaperäinen. Itkin ja muistan hokeneeni "Miksi, miksi, miksi?"

Seuraava luku tuli luettua vähän huolimattomasti, sillä taisin itkeä ja nauraa onnesta. Harry ei kuollutkaan. Millään muulla ei ollutkaan enää niin väliä (täytyy lukea se kirja uudestaan, niin saa vähän paremman käsityksen siitä lopusta). Nauroin myös eräälle tietylle loitsulle ja tälle: "...pointing at the Snape-shaped hole in the window. Tuosta sai niin selvän mielikuvan, että aijai. Ja kun jostain syystä H/D kuuluu lempiparituksiini, en voinut olla nauramatta, kun Draco Malfoy tulee ja sanoo olevansa hyvien puolella. Niin ja kun Harry hänet pelastaa...

Eli tuli naurettua, itkettyä onnesta, itkettyä surusta ja vähän raivottuakin.
It is the small everyday deeds of ordinary folk that keep the darkness at bay.

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 713
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #52 : 30.07.2007 10:50:52 »
En itkenyt. Sen jälkeen kun olin lukenut kohdan, jossa Fred kuoli, tuli kauhea pala kurkkuun ja se pala pysyi siellä melkein koko loppukirjan ajan. En kuitenkaan itkenyt...
I've got blisters on my fingers!

Sha

  • Severus Kärmys
  • ***
  • Viestejä: 382
  • de D'Nash
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #53 : 30.07.2007 10:59:57 »
En muista missä kohdassa tuli ensimmäisen kerran itkettyä, mutta eniten minua kosketti se kohta, kun Harry meni Kiellettyyn metsään vanhempiensa ja Siriuksen ja Remuksen kanssa. Myös Severuksen kohtalon takia tuli hieman itkettyä. Ei tosin paljon, ja selvisin tästä kirjasta paljon kuivimmin silmin kuin edellisestä.

// edit. Niin ja Tonksin ja Remuksen kuolema oli myös surullinen, vaikka se ohitettiinkin aika nopeasti.
Kädet kiertyy käsiin, huulet hakee suudelmaa.

"Lakkaa hymyilemästä ja liity seuraamme, Severus!"

Dazz

  • ***
  • Viestejä: 24
    • http://
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #54 : 30.07.2007 13:34:31 »
Itkin, itkin ja itkin.

Fredin kuollessa en osannut itkeä. Vasta kun olin lukenut kunnolla sen että Remus ja Tonks olivat kuolleet, eivätkä vain nukkumassa, vollotin kello viisi viime yönä. Kun harry oli menossa kuolemaan, itkin kamalasti ja olin todella surullinen.. En kestänyt ajatusta että harryn pitäisi lopuksi tappaa itsensä, ja uskoin että rowling olisi valmis kirjoittamaan sellaisen lopun. Olin ihan varma että Harry kuolee. (Onneks EI kuollu)

Rest in peace. Oli ihanaa että Lily, James, sirius ja lupin tulivat lopussa. Rakastin kohtaa missä harry mietti sattuuko kuolema.
« Viimeksi muokattu: 30.07.2007 20:53:01 kirjoittanut Dazz »
"misson rätti?"
"tässä"
"kiitti"
Itsensä kanssa käydyt keskustelut ovat tärkeitä henkiselle kehitykselle.

oh well, whatever, nevermind

dong

  • ***
  • Viestejä: 21
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #55 : 30.07.2007 20:25:42 »
Tulihan sitä itkeä tirautettua, surusta. Se kohta, jossa Harry palaa Kalkaroksen muistoista ja kävelee sinne metsään - snihv! Vaikka minulla pyörikin jossain tuolla mielen perukoilla sellainen "ei Harry voi kuolla, Rowling taas vaan huijaa" -tunne, niin itkin silti, sillä hetken aikaa vaikuttikin siltä, että mikään ei voisi Harrya pelastaa. Muutenkin se koko The Forest Again -luku oli hirmu surullisesti kirjoitettu, Harryn juttelut vanhempiensa, Siriuksen ja Remuksen kanssa olivat niin tuskaa että. :< Harryn kysyessä, että sattuuko kuolema, meinasin viskata jo koko kirjan ikkunasta ulos, en vain halunnut lukea mitään niin surullista.

Vaikka itkinkin, niin olin hämmästynyt siitä, kuinka vähän sitä loppujenlopuksi tuli kyyneliä vuodatettua. Luulin, että vollottaisin vesiputouksen lailla jo pelkästään siksi, että kyseessä oli viimeinen kirja, mutta ei. Feeniksin kiltaakin lukiessa tuli itkettyä enemmän, kun Sirius kuoli.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 553
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #56 : 30.07.2007 22:32:22 »
Haikealta tuntui monessakin kohtaa. Mikään muu Potter-kirja ei ole saanut minua kyyneliin. Nyt olin aivan varma, että Harry kävelee kohti omaa kuolemaansa. Itkin, kun hän "katseli" Dumbledoren ja Kalkaroksen keskustelua hänestä itsestään. Hän tajuaa, että hänen tehtävänsä on kuolla. Ja sitten muutama sivu eteenpäin kun hän kävelee metsässä ja pyytää äitiään pysymään rinnallaan.

Ja sitten huomaa itkeneensä turhaan, koska koko kuolema ja uhrautuminen olikin vain... no... feikkiä.

hitunen

  • Vieras
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #57 : 31.07.2007 16:31:45 »
Voi, voi. Minä itkin kuin pieni vesiputous läpi koko kirjan, eikä se ole sinäänsä mikään ihme, sillä minä itken melkein aina, kun luen jotain vähänkin koskettavampaa. Eniten kyynelehdin ehkä Severuksen kuollessa, mutta kyllä Dobbynkin kuolema oli hyvin koskettava. Myös Prince's Talen aikana itkin, mutta silloin jopa hieman iloin vuoksi, sillä tuntui hyvältä saada tietää, että Severus olikin koko ajan ollut Albuksen puolella.

Nyt taas melkein kyyneleet valuvat silmistä, kun muistelen noita koskettavia tapahtumia...

oliver

  • ***
  • Viestejä: 13
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #58 : 31.07.2007 17:22:14 »
Mulla silmät vuotaa tästäkin kun luen näitä juttuja.

Muttajoo, viimeiset pari lukua -hyvä että sain edes sanoista selvää. Surusta kai lähinnä, loppu varsinkin meni niin hysteerisenä että itkin yksin vessassa vaikka kuinka kauan sen jälkeen.

raato

  • ***
  • Viestejä: 116
Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
« Vastaus #59 : 31.07.2007 17:29:33 »
en itkenyt.

Nauroin jotenkin ihan älyttömissä kohdissa ja rakastuin palavasti uudelleen Severukseen ja Dracoon.

Jotenkin koko kirjan vaan oli niin epätodellinen ja hekumallinen, suorastaan juhlallinen olo, ettei siinä paljon itkettänyt. Ja lisäksi olin paikkapaikoin liian kiireinen ärsyyntymään Harry -SANKARISTA ja siitä kuinka naisia vihataan, että senkin takia jäi itkemiset väliin.

Mutta, liian epätodellinen olo oli suurin syy. Ei sitä usko et potterit loppu. ;)
Me vaan vähän leikitään.


FanFic100