Kirjoittaja Aihe: Pottereihin liittyviä muistoja  (Luettu 62234 kertaa)

Yuujishi

  • Vieras
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #120 : 10.11.2010 21:03:12 »
Lainaus
Hauska idea, vois kokeilla Virnistää
Mistä te kaavut aijotte tilata?

Haha,kiitos =)
Hmm... mikähän se sivu oli,mutta jotenkin googlesta löytyi.. joku trustdeal.com se tais olla,
siellä on aikuisille ja lapsille omat,tai ainakin pitäisi :D Muistan vaan kun kirosin etten löydä
mistään aikuisten kokoista Luihuis-kaapua. :D

Pulu

  • kaukaa katsottuna kunnollinen
  • ***
  • Viestejä: 25
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #121 : 12.11.2010 14:57:38 »
Sinä päivänä kun Kuoleman varjelukset ilmesty suomeks meillä oli heti aamusta koulussa käsitöitä ja odoteltiin siinä käytävällä sitte opettajaa...
Ne muut tyypit ketä siinä samassa kässän ryhmässä oli, katto kyllä ehkä vähän kieroon kun juoksen siinä melkein seiniä päin ja hihkun että ihanaa, tänään se tulee!
Sitten yhtäkkiä vaan jotenkin tuli semmonen olo että voi ei, se muuten on viiminen kirja. Melkeen aloin itkeä kun tuli niin hirveän ontto olo, että tässäkö se nyt oli.
Kaverit ihmetteli että mikäs nyt tuli kun istun vaan hiljaa paikallani ja tuijotan tyhjyyteen  :P

En nyt sitten tiedä onko mitään muuta...
Ai joo! Sain kyllä aika mahtavat naurut kun ala-asteella pojat luuli ihan tosissaan että silloin kun en ole koulussa, kutsun kaverit meille ja siellä sitten istuttaisiin piirissä lukemassa Pottereita eikä tehtäisi mitään muuta :D

"Runoja se rustaa mustissaan, katala nainen kamalia korvaani kuiskuttaa..."

jesper

  • superninja
  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #122 : 14.11.2010 00:57:16 »
Itse aloin lukemaan Pottereita silloin, kun muut kaverini lukivat vielä tavutettuja kirjoja, joissa oli noin kaksikymmentä sivua. Muistan aina sen yhden tytön hämmästyneen katseen, kun luin Viisasten kiveä rannalla (tytön äiti luki tälle ääneen samaa kirjaa).

Heti alusta lähtien rakastuin siihen, kuinka upposin toiseen todellisuuteen lukiessani Pottereita. Ne ovat aina vaikuttaneet minuun tosi voimakkaasti: vieläkin, vaikka olen lukenut joka kirjan ties kuinka monta kertaa, jännitän aina huispausotteluita niin että tärisen. Ja totta kai nauran Fredin ja Georgen vitseille ja Ronin lausahduksille ääneen, ja tietenkin itken kuin vesiputous kun Sirius, Dumppis ja Fred jne. kuolevat.

Oudoin muisto on ehkä se, kun luin ensimmäistä kertaa Liekehtivää pikaria ala-asteella koulun pihalla. Olin kohdassa, jossa Harry on valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa ja Myrtti tulee sinne, ja huusin ääneen: "MINÄ OLEN ALASTI!" Kaverini oli hieman hämillään ja repesi sitten totaalisesti.

Heräsin kuudelta kirjakaupan jonoon ostamaan Feeniksin kiltaa, yöllä taas Puoliveristä ja seiskan hommasin englanniksi heti kun se ilmestyu, ja suomalaisen version kävin myös ostamassa yöllä ja sain kaupan päälle Kuoleman varjelukset -paidan...ne oli hienoja aikoja.

Ja tietenkin odotin 11-vuotiaana Tylypahkan kirjettä, harjoittelin koko ala-asteen keppi kädessä taikoja, tulkitsin ilkeitä opettajia ja poikia pimeyden velhoiksi ja poimin ympäristöstäni kaikki mahdolliset koodit ja vihjeet siitä, että olisin oikeasti noita. Jossain vaiheessa juttu lähti kokonaan käsistä, kun leikimme kaverini kanssa 24/7 taikamaailmaa. Täytyy kyllä myöntää, että hauskaa oli. Enkä voi vieläkään myöntää, että olisin täysin luopunut toivosta...tuskin pääsen tästä ikinä irti. Mutta miksi ihmeessä haluaisinkaan?

Jaaaa nyt koittaa aivan kohta Kuoleman varjelusten ykkösosan ensi-ilta..en pysy housuissani.
« Viimeksi muokattu: 14.11.2010 01:02:35 kirjoittanut jesper »
Senkin möllit

NosebleedNougat

  • ***
  • Viestejä: 37
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #123 : 14.11.2010 02:23:25 »
Aloin lukea Viisasten kiveä 11-vuotissyntymäpäivänäni, ja sen jälkeen olenkin varttunut samaa tahtia Harryn ja kumppaneiden kanssa  :D
Tietysti oli surullista että sinä päivänä ei pöllö tullut tuomaan mulle kirjettä mutta sainpahan mahtavia muistoja, varsinkin kun pääsin katsomaan elokuvat niin että olin aina saman ikänen kun kun Harry joka elokuvassa(Ja voi elämä kuinka hienoa se oli mennä elokuviin!). Ja mahtavinta oli se että siihen aikaan oli kaupoissa jokamaunrakeita ja SUKLAASAMMAKOITA! Miksi ei enää? :'(
Ja sitten kaikki Potter-tuotteet, mulla oli ihana metallinen kynäkotelo ja kaikkee muuta jännää mitä ei nykyään enää löydä.
''The things I've seen, sitting here. It's amazing what you can see from the top of the plinth over two-hundred and fifty-eight years.'' - Gargoyle (OotP, PS2)

Siisukka

  • ***
  • Viestejä: 41
  • I just want to be unbreakable
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #124 : 18.11.2010 20:03:27 »
Äiti luki minulle pari ensimmäistä Potteria iltasaduksi, kun olin pieni. Kirjat pelottivat häntä itseään paikoitellen niin paljon, ettei hän ole vielä tänä päivänäkään uskaltanut lukea kaikkia osia (saatika katsoa leffoja). Muistan, kuinka hänellä oli ärsyttävä tapa jäädä välillä "pohtimaan omiaan" eli lukemaan itsekseen eteenpäin. Myöhemmin hän paljasti, että hän oli yrittänyt ennakoida pahoja paikkoja ja jättänyt tekstiä lukematta. Enkä minä huomannut silloin mitään!

Joskus olen raahannut Pottereita kouluun, lukenut välituntisin ja jopa kävellyt koulusta kotiin nenä kirjassa kiinni.

// Jaa, äiti väittää lukeneensa neloseen, tai peräti vitoseen asti (siis ääneen, iltasaduksi). Mitä??!!
« Viimeksi muokattu: 18.11.2010 20:34:36 kirjoittanut Siisukka »
Spread your wings and just fly free
-The Giant Leap

Verbal Jint

  • ultimate hecc
  • ***
  • Viestejä: 362
  • hecc this
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #125 : 14.12.2010 13:26:21 »
Nyt kun kuuden päivän päästä tulee kuluneeksi vuosi rakkaan mummoni kuolemasta, ajattelin vaan kertoa, että hänen ansiostaan tutustuin Pottereihin aikoinaan<3

Muistan ku olin täyttämässä 7, oli alkuvuosi 2001 ja mummo kysyi että haluunko synttärilahjaksi Harry Potter -kirjan (opin lukemaan 5-vuotiaana), olin vaa sit siinä et joo, ihan sama.

Sit tuli helmikuun 19. päivä ja sain VK:n lahjaksi ja se oli sit seuraavana päivänä luettu. Sen jälkeen mun sieluni on kuulunut Rowille.

Ps. Kaipaan sua mummo♥
오빠는 네가 너무 밉다
오빠는 네 말 듣기 싫다

Aurican

  • ***
  • Viestejä: 9
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #126 : 29.05.2011 01:02:55 »
Mä luin VK:n, ku äiti oli lainannu sen työkaveriltaan ja anto mulle, koska se arveli et mä pitäisin siitä. Aluks mä olin monen muun tapaan vaan silleen "Ihan sama".Ja on ollu tavallaan siistiä, koska musta tuntuu, et mä olin sillon 9 ja viimisen kirjan ilmestyessä ehkä 17. Mä oon siis ollu kokoajan about Harryn ikänen, mikä on ollu aika hienoa sen kannalta, et oon aina ymmärtäny just sen ikästen juttuja ym.

Meki leikittiin yhden kaverin kanssa Pottereita. Me leikittiin, et Harrylla oli kaksoisveli (mielikuvituksellisesti nimetty Harriksi), koska molemmat halus olla Harry ja kumpikaan ei halunnu tapella siitä. Myöhemmin mä halusin olla Remus.
Ja mun pikkuveljen kanssa meil oli oma Potter leikki, vaik se ei koskaan oo lukenu niitä kirjoja. Meijän maailmassa taas Harrylla oli kaksoispikkuveljet. (Entistäkin mielikuvituksellisempaa.) Me oltiin Ronin ja Hermionen ikäsiä ja Harry oliki Percyn ikänen.

Neloskirjaa mä muistan lukeneeni talvella ku kävelin koulusta kotiin. Mulla oli ehkä 2 kilsan matka kouluun ja mulla meni siihen ikuisuus. En vaan voinu lopettaakkaan. Aina välillä huomasin kävelleeni ojaan ja palasin takas kävelytielle vaan löytääkseni itteni taas ojasta.

Ja myöskin neloskirjaa oli pakko lukea salaa peiton alla. Tein sitä niin kauan kunnes mun lamppu ylikuumeni ja poltti reijän mun lakanaan ja patjaan. Säikähdin sitä ja menin keskellä yötä herättämään mun vanhemmat, jotka sano vaan et ihan sama, me nukutaan nyt. Mutta patjassa on vielä tänäkin päivänä reikä.

Mystery Canine

  • ***
  • Viestejä: 25
  • Home is where your heart is. Ava c: Puolipro
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #127 : 12.06.2011 13:45:31 »
Jotain kirjaa (olisiko ollut Viisasten kivi) muistan että äitini luki minulle ja veljelle joskus kesällä vuonna X meidän terassilla... Taisi itseasiassa lukea aika montakin kirjaa? Varmaan SK myös...

Muuta ei nyt muistu mieleen, kuin että olin katsomassa Puoliveristä Prinssiä teattereissa, kun siellä takana (samalla rivillä mutta toisessa päädyssä kanssani) oli jotain kikattelevia ja höpötteleviä nuoria.
No jossain vaiheessa elokuvaa joku sitten karjaisi että "Pidättekö turpanne kiinni vai tuunko tukkimaan?" (tai jotain sinne päin), ja niin se vaan nyt on että hiljeni aika äkkiä.
Minä tosin vähän nauroin...
Sitten samaan elokuvailtaan liittyy myös se kun Harry & Dumbledore oli siellä luolassa, ja tiesin että kohta tapahtuu jotain pahaa, sitten ne oliot (oliko ne manaliukset?), tuli, ja meinasin pudota tuolilta kuin säikähdin niin pahasti :D
Ylpeä Puuskupuh!

essimiau

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #128 : 10.07.2011 12:40:27 »
Itse vietin koko lapsuuteni Harry Potter kirjojen parissa. Suuri osa ala-aste ajan leikeistä liittyivät Pottereihin ja silloisten kavereideni kanssa melkein jokainen keskustelu liittyi jollakin tavalla tähän taikamaailmaan.
Muistan kuinka innoissani odotin saavani sen kirjeen jossa minut kutsuttaisiin Tylypahkaan, mutta vielä paremmin muistan sen hirmuisen pettymyksen kun kirjettä ei koskaan ilmestynytkään postilaatikkoomme.
Lapsena en oikestaan kovinkaan paljoa niitä elokuvia edes katsellut, sillä kirjat olivat parempia ja tärkeämpiä. Isäni kuitenkin osti Viisasten Kivi ja Salaisuuksien Kammio DVD:t jotka osoittautuivat ihan hyviksi elokuviksi. Kuitenkin jotkin leffat (kuten esim. Liekehtivä Pikari) olivat suuria pettymyksiä, joten "innostukseni" noihin leffoihin lopahti hyvinkin nopeasti.
Kirjat ovat aina olleet minulle rakkaampia, ja sellaisina ne aina tulevatkin pysymään. (:

leofurioso

  • ***
  • Viestejä: 1 080
  • Kiitos Koiranruusulle avasta aikoinaan. <3
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #129 : 10.07.2011 16:45:32 »
Miten sitä todella tuntee itsensä vanhaksi ja raihnaiseksi. Ensimmäisen kerran pottereiden ilmestyessä jo Viisasten kiven osalta taisin olla jo yläasteella. Juu, olen ikäloppu ja todellakin se Viisasten kivi luettiin meille 7 luokalla äidinkielen tunnilla. Ja muutenkin Potterit on enemmän minun ikäluokassani varmaan ollut yläaste/lukioaikojen tapaus, ehkä juuri iästäni johtuen.
Meillä, kun oli yläasteella mukava äikänmaikka, joka luki mm. Potterin meille ja sitten muutamia muitakin kirjoja lukuvuoden aikana aina. Joten on siitäkin se aika jo paljon kulunut ja yleensä muistan vaan sen, että äitini aina Tampereen Anttilasta kävi hakemassa aina ilmestymispäivänä uusimman Potterin kirjana, kun itse olin koulussa lähikunnassa.

Elokuvamuistoina ehkä kaikkein legendaarisemmat on tietenkin nyt Lontoossa nähty leffa (KV part 2) sekä Azkabanin vanki-leffan näkeminen kaverin ja pikkuveljeni kanssa Tampereella joululoman aikaan. Paikka oli niin ikävä tavallaan kuin olla ja voi, koska oli eturivissä keskellä ja niskat oli sen leffan jälkeen kyllä kipeät. Ja tietenkin kuurona pikkuveljeni usein haluaa leffat myös videoina/dvd:nä, joten ne löytyy varmaan Kuoleman varjelus-leffan ensimmäistä osaa mukaan lukien nykyään hyllystä. Paha mennä tarkastamaan, mutta en tiedä, kuinka leffat kesällä on kertyneet kiitos harjoittelun ulkomailla.

~Fire  8)
endless rain,fall on my heart, kokoro no kizu,let me forget, all of the hate, all of the sadness....by X- Japan

Garesu

  • Vieras
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #130 : 13.07.2011 15:34:12 »
Onko täällä muita, jotka kutsu(u) Pottereita numeroilla?

Mulle kaikki HP:t oli ennen vaan ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, vitonen, kutonen ja seiska. Saatoin ruveta puhumaan että pitäis lukea kolmonen pitkästä aikaa mutta kyllä se nelonen on silti mun suosikki ja keskustelukumppani oli tällä kohdalla lievästi sanottuna pihalla. Sitten viis minuuttia myöhemmin tajuan sanoa "Kolmonen on sitten Azkabanin vanki ja nelonen Liekehtivä pikari." Nykyään oon sentään päässyt tuosta eroon - ei sitä tajunnut kukaan muu kuin minä. Jos sitäkään. :D

Garesu

  • Vieras
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #131 : 13.07.2011 16:02:31 »
Prim, mulla kesti vaikka kuinka kauan AV:ssä että pystyin katsomaan Remuksen muuttumisen ihmissudeksi kun se pelotti mua niin kauheesti. Leffassa en uskaltanut kattoa sitä vaan menin takin alle piiloon ja DVD:lläkin katottuani en uskaltanu. Kyllä miä nykyään, oon päässyt sen yli :D

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 442
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #132 : 13.07.2011 16:09:51 »
^ Khem. Toiset täällä ei vieläkään pysty katsomaan ihmissutta tai basiliskia. Eikä Voldemortin uudelleensyntymistä nelosessa.
(Ja kyllä, minä ainakin aina kutsun Pottereita numeroilla. Ei kukaan ymmärrä mutta mitäs sitten ;D)

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 490
  • ava by raitis
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #133 : 13.07.2011 16:44:31 »
^ & edelliset
No jaa, musta tuntuu, että DH tuottaa vielä aika suuria vaikeuksia, pitää varmaan jotain kohtia katsoa tiukasti silmät kiinni. Mä olen aika pelkuri ja en ole uskaltanut oikein katsoa mitään pienempänä loppuun ja vielä viime vuonna pistin kyllä silmät kiinni kun katsoin Puoliveristä prinssiä(siinä, missä ne on siellä 'saaressa' ja on ne kuolleet kädet siellä vedessä). Mutta oon jo katsonut leffoista(miltei kokonaan) 1, 3, 4 ja 6(en jaksa kirj. nimiä)! Ja kyllähän Voldu, ihmissusi, basiliski ym. on aika pelottavia. Kirjoissa se ei niin tunnu kun basiliskille voi kuvitella vaahtokarkkihampaat ja pörröisen 'kuoren'. Elokuvassa on vähän vaikeampi kuvitella. :--D

Mie oon ensimmäistä kertaa lukenut Potteria ehkä 2v. sitten, mulle ei ole ikinä kerrottu iltasaduksi tmv. Pottereita. Mutta miusta on silti tullut aika suuri Potterfani ja harmittaa että ne loppuu(/loppui). Mä kyllä myös vähän toivon, etten olisi nähnyt yhtään pätkää leffaa itse, ne muokkaa mielikuvia niin paljon ja paljon kivempi kuvitella itse(tosin, vaikka tiedän tasan tarkkaa minkä näköinen Pattinson on, kuvittelen silti omannäköisen E. Cullenin enkä Pattinsonia). Suuri sali olisi varmasti aika erilainen kuin leffassa. Mutta täytyy sanoa, että Kingsley Kahlesalvan olen kuvitellut aina vaaleaihoiseksi siitä huolimatta, että kirjassa selvästi(?) sanotaan että hän on tummaihoinen.  ;D
suurin aarre on ymmärrys rajaton

Kosmik

  • Ausländer
  • ***
  • Viestejä: 2 207
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #134 : 18.07.2011 19:37:28 »
Hehe, äiti tutustutti mut Pottereihin. Äiti on kirjastossa töissä ja se tapas aina lukea mulle ja mun veljille iltasatuja. No mut siis Potter oli ihan uus juttu sillon, ku äiti toi Viisasten Kiven ensimmäistä kertaa näytille ja sano, et se vois olla hyvä kirja. Sitä sit äiti alkoi lukemaan mulle ja pikkuveljelle iltasaduksi ja aluksi se vaikutti aika oudolta, mut me jatkettiin kuitenkin sen lukemista - onneksi. Viisasten Kiven jälkeen olin ihan myyty Harry Potterille, enkä malttanut odottaa jatko-osia. :)

Tuun varmaan koko loppuikäni muistamaan, kun äiti aina itki niiden Pottereiden lopussa, ilmeisesti ilosta ja osittain surustakin. xD Jaksan edelleen muistuttaa siitä. ;D

Mutta siis, jotenkin nuo kirjat on minulle edelleen paljon rakkaampia kuin elokuvat. Kuvittelin itse aikoinani Tylypahkan ja henkilöhahmot päässäni omanlaisikseen ja sitten ärsytti, että elokuvan kautta nuo kuvitelmani tavallaan saivat kasvot näyttelijöiltään ja oma käsitys kaikesta haalistui vuosien saatossa.  :-\ Käsitin esimerkiksi Dracon mustahiuksiseksi, kunnes jossain puhuttiin platinanvaaleista hiuksista ja olimme ihan ihmeissämme siitä äidin kanssa.  :D

Mut juu, ala-asteella ja yläasteellakin leikin kaverini kanssa Harry Potter -aiheisia leikkejä. Yksi rakkaimmista leikeistä oli varmaan se, kun leikimme Kalkarosta ja Voldemortia. :D Kaverini tahtoi aina olla pääpahis ja leikimme sitten, että hän oli Voldemort ja minä Kalkaros. Olimme siis samalla puolella, mutta taisimme kyllä leikkiä ihan silleenkin, että kaksintaistelimme vastakkain. Tuo kamppailu taisi muuten olla osittain ihan fyysistäkin. Muistan vetäneeni "Voldemortin" niskalenkillä maahan koulun pihalla ja siitä kaveri meinas alkaa itkeä tihrustaan. :D Ja sitten meillä oli sellaiset pehmokoirat, jotka kävivät Tylypahkaa. Kaverin koira oli Puuskupuhissa ja minun Rohkelikossa. Teimme niille mm. lukujärjestyksiä ja järjestimme niille kokeita sun muuta. :) Ne oli ne ihanimmat Pottersävytteiset leikit. :)

Ai niin, ja sit veljien kaa leikittiin Potter-legoilla. :D Nekin oli hauskoja leikkejä. :D Oltiin tehty joku talo Harrylle, Ronille, Malfoylle(?) ja Hermionelle (+ joillekin muille random-lego-ukoille) ja sit siinä oli sellanen kapea ylätasanne, jossa ne nukkui ja johon olin laittanut jonkun random-lego sällin seisomaan ja sit Harry (jolla minä leikin) ja Ron (jolla veljeni leikki) meni tikkaita ylös sille tasanteelle ja meni sit nukkumaan siihen. Sit vähän ajan päästä Ron kysyy: "Voisiko tuo mies mennä pois tuosta, kun se vähän pelottaa?" Ei helvetti, mikä repeäminen. xD Ei tullu aluks mieleenkään heittää sitä ihme säleä pois siitä, vaikka toiset meni nukkuun siihen ja se yks vaan seiso siinä kivettyneenä ja Ron rupes pelkään sitä. :D

Ja HP-pelejä on tullut pelailtua. Varsinkin Viisasten Kiven ja Salaisuuksien Kammion PS1:n peleille on tullut naurettua veljien ja kaverin kanssa. :D Ne suomidubit oli ihan jotain omaa luokkaansa.  ;D

Suomenkieliset kirjat äiti osti aina sinä päivänä, kun ne ilmestyivät Suomessa, niin pääsin heti lukemaan niitä. Englanniksi en ole Pottereita lukenut.

Mutta siis edelleenkin voin sanoa Pottereiden olevan lempikirjojani, enkä ollenkaan häpeä myöntää sitä, vaikka ikää on 20 vuotta. Olen kasvanut niiden parissa ja ilman Pottereita olisi elämäni ja mielikuvitukseni ollut varmaan aika köyhää. :)

// Hei muistaako kukaan sitä, kun joskus 2000-luvun alussa myytiin kaupassa niitä Bertie Bottin jokamaunrakeita? Taisin kerran ostaa sellaisen rasian ja muistaakseni siellä oli ainakin tomaatin ja porkkananmakuisia karkkeja. Eihän niitä muuten edes kauaa ollut myynnissä - ainakaan Suomessa. Minkähän vuoksi? Olikohan se vaan joku rajoitettu erä tai sit jos ne ei vaan käyneet kaupaksi. Tiedä häntä. :)
« Viimeksi muokattu: 14.08.2011 19:57:31 kirjoittanut Mekkoju »

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 385
  • Dancing through life
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #135 : 18.07.2011 21:48:51 »
Mullakin on tapana kutsua Potter-kirjoja numeroilla, sillä ne nimet on vaan niin helkutin pitkiä kaikki. :'D Siitä on tullut aika lailla tapa, enkä pääse siitä enää eroon.

Mut joo, mun ensimmäinen kosketukseni Pottereihin taisi olla se, kun näin Viisasten kiven elokuvana. Olin sillon vielä tosi kakara, oisko jotain kuusi. Iskä oli lainannut sen videovuokraamosta, ja minä ja isosiskoni sitten katsottiin se. Muistan, että mä olin aluksi ihan "wtf?", mutta sisko, joka oli lukenut sen, selitti mulle niitä vähän oudompia asioita. Tykästyin sitten siihen, ja luin melkein heti sen jälkeen kirjat neloseen asti. Olin edelleenkin noin kuusivuotias. :'D En nyt välttämättä ymmärtänyt kaikkea ihan kunnolla heti, mutta sen jälkeen mä luin niitä joka välissä aina vaan uudestaan. Muistan, kun olin ykkösluokalla ja kaikki muut luki jotain tosi helppoja lastenkirjoja, jotka oli tavutettu, mutta mä se vaan luin Pottereita. Opettajat oli lievästi sanottuna vähän hämmästyneitä.

Vitosen taisin lukea vasta silloin, kun sain se synttärilahjaksi kun olin kahdeksan. Olin siitä sitten ihan innoissani. Silloin kun kutonen tuli, niin mulla ja siskolla oli ihan hirveä tappelu siitä kumpi sai luettua sen ekana. Sisko oli lainannut sen kirjastosta, ja muistan, kun multa oli joku päivä loppunut koulu aikaisemmin kuin siltä, ja mä etsin sen kutosen sen tavaroiden joukosta ja luin sitten sitä. Sisko sai kunnon raivarin.

Mä muistan kyllä ikuisesti sen, kun luin seiskan ensimmäistä kertaa. Se oli vain jotain niin ikimuistoista, vaikka olinkin vasta kymmenen silloin. Olen kuitenkin aina ollut jotenkin ikäluokkaani kypsempi, niin ymmärsin todella hyvin sen kaiken. Potterit oli mulle jo siihen mennessä erittäin tärkeitä, olin viettänyt koko ala-asteaikani niiden kanssa, ja ne olivat mun lempikirjoja ja ovat myös edelleen. Seiskan luettua mulla oli ihan hirveän haikea olo, hyvä etten itkuun purskahtanut.

Mä on sen verran nuorta Potter-sukupolvea, että en ole joutunut odottamaan leffoista muuta kuin nelosesta ylöspäin. Vitosesta ylöspäin olen nähnyt kaikki elokuvateatterissa. Leffoihin olen ollut ihan suht koht tyytyväinen, tosin kirjat on kyllä ikuisesti paljon parempia. Näin Potter-friikkinä mä aina kiinnitän huomiota niihin asioihin leffoissa, jotka olisi pitänyt olla eri tavalla. Olen hirveä pilkunviilajaa. Kerrankin kun katoin seiskan ykkösosaa kaverin kanssa, joka on yhtä Potter-fani kuin mäkin, niin me vaan valitettiin kaikista pikku yksityiskohdista jotka olivat kirjassa eri tavalla. ;'D

Melkein kaikki muut täällä ovat varmaan jotenkin kasvaneet Potterien kanssa, sillä heillä on enemmän ikää. Mä en ole niin kasvanut Pottereiden mukana, sillä neljä ensimmäistä kirjaa olivat jo ilmestynyt kun menin ala-asteelle. Mutta ei sillä ole mitään väliä, niin pahasti ne ovat kuitenkin kolahtaneet muhun ja yhtä tärkeitä ne ovat mulle kuin niille, jotka ovat kasvaneet Harryn kanssa. Potterit on vaan jotain niin ihanaa ja taianomaista, ne todellakin teki mun lapsuudesta ihanan ja edelleenkin ne piristävät mun päivää aina vain. Olen lukenut jokaisen kirjan vähintään kymmenen kertaa, joko enkuksi tai suomeksi. Olen täysi Potter-fani henkeen ja vereen, Potterit ovat elämää suurempi asia. Kukaan muu mun luokasta ei ole varmaankaan lukenut Pottereita, joten heillä ei ole hajuakaan mistä mä aina puhun, mutta onneksi on Fini.
« Viimeksi muokattu: 18.07.2011 21:54:48 kirjoittanut Annoy »
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns

Skottiruutuinen_aamutakki

  • Aristoteletappi
  • ***
  • Viestejä: 199
  • Ava by ranpururin
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #136 : 21.07.2011 14:07:05 »
Onko täällä muita, jotka kutsu(u) Pottereita numeroilla?

Kyllä mä ainakin kutsun Potterita usein numeroilla, koska tosiaan niin kuin Annoy tuolla totesi, ne nimet on vaan niin julmetun pitkiä! :D Kyllä numeroistakin tajuaa melko helposti, että mistä kirjasta on kyse, kun niitä kirjoja nyt tosiaan on vaan se seitsemän. Juttu saittaisi olla hiukan toinen, jos osia olisi vaikkapa 26... Lyhenteitä taas mä en ole oikein koskaan omaksunut. Täälläkin kun tulee semmosen vastaan kestää yleensä aina hetki miettiä ja selata kirjojen enkun- ja suomenkielisiä nimiä päässä ennen kuin lyhenne aukeaa. No, ehkä tämä on vain tottumisesta kiinni. Kyllä ne ehkä alkaisivat sujua luontevammin pienellä harjoittelulla.

Sirius: Maastoudutaan (kuiskaten)
Dumbledore: ETTÄ MITÄ? (huutaen)
Sirius: MAASTOUDUTAAN!
Dumbledore: AI JAA!
*maastoutuvat*

;DD Ei oikeesti...
We had the best of times.

Valery

  • Malfoy
  • ***
  • Viestejä: 48
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #137 : 21.07.2011 16:22:42 »
Itselläni ei muita muistoja ole kuin tämä:

Katottiin kaverin kanssa SK:ta ja jouduin lukemaan hänelle tekstitykset Kielletty metsä -kohtauksessa ja Salaisuuksien kammion basiliski -kohtauksissa. Oli siinä naurussa pidättelemistä kun piti selostaa kohtausten kulkua sekä lukea tekstityksiä, kun kaverini ei pystynyt/halunnut/uskaltanut nähdä basiliskia ja hämähäkkejä : D
You have nothing to fear if you have nothing to hide

lollypop

  • Vieras
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #138 : 21.07.2011 17:10:38 »
Mä muistan hp:sta sen että ekaksi sain sen kirjan venäjäksi, ja siks en ollu kiinnostunu siit, olin ekalla. Sitte kolmannella mun luokkalainen (siihen aikaan mun kaveri) rupes leikkimään hp:Ta ja must piti  tulla harry. Koska en tietenkään tykänny siitä, että olin poika leikissä en puhunu kaverilleni. Mut se löys muita leikkikavereita ja koska se li suosittu minä tyhmä tyttö kinusin mukaan  jouduin luna love kivaks, mut siitä se alko:DDD ( LUNA ON IHANA<33)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 258
  • You won't get out of life alive - so chill.
Vs: Pottereihin liittyviä muistoja
« Vastaus #139 : 21.07.2011 20:49:32 »
Ensimmäinen muistoni Pottereista. Okei, oltiin kaverin kanssa katsomassa viidettä leffaa teatterissa, ja me kuolasimme siinä Severusta, ja yritin tähdätä limupulloa kohti suutani. No kun Severus oli ruudulla ja oli hyvä kohtaus menossa, niin arvatkaa osuinko suuhuni? Kulautin limpparin nätisti posken ohi ja olan yli. Ja tajusinko edes heti tätä? En..

Ja itse puhun Pottereista oikeastaan aina numerona, en jaksa nimiä kirjoittaa :D
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.