Title: Endlessy
Author: jennimur
Rating: S kaiketi
Pairing: Yksipuolisena Ginny/Luna
Genre: drama, kai hieman angstkin
Summary: Ginny tykkää Lunasta, Ginny ei voi kertoa. Wannabefemmeräpellys.
A/N: Syysloma ja luppoaikaa enemmän kun tarvitsee. Lisäksi Nano lähestyy ja minulle tuli kiire saada albumihaaste tehtyä, koska olen joulukuulle sitten suunnitellut jotain ihan muuta. En muista mistä tämä Ginny/Luna paritus on lähtöisin, se vain tuli mieleen ja joskus olisko ollu joku kuukaus sitten kun kirjottelin alkua paperille. No, nyt lähdin kyllä lähdin ihan tuosta noin vain kirjoittamaan, en jaksanut etsiä sitä vihkoa. En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Toisaalta olen suht tyytyväinen ja toisaalta taas en
No jaa, kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä tästä. Rakentava on rakkaus ja niin edespäin, kyllä te tiedätte.
EndlessyLuna leikki pikku-Lilyn kanssa lattialla. Hän nauroi ja hänen hiuksensa loistivat valaisimen tuomassa hohteessa. En saanut silmiäni irti hänestä. Jokin hänessä oli niin uskomattoman hienoa ja upeaa, en osannut selittää mitä se oli tarkalleen. Sellainen hän vain oli. Upea ja ainutlaatuinen. Tiesin että jos joku saisi ajatukseni selville, se henkilö luultavasti pitäisi minua sairaana. Silti se ei estänyt minua ajattelemasta häntä niin, hieman enemmän kuin ystävänä. Tottakai minä Harryakin rakastin, tietysti, mutta minä rakastin Lunaakin. Heitä kahta ei voinut verrata, eikä myöskään sitä rakkautta jota tunsin heitä kohtaan.
Ensin olin järkyttynyt. Se alkoi unesta ja joistakin irrallisista ajatuksista. Herätessäni aamuyöllä kuin painajaisesta minä todellakin ajattelin että se oli painajainen. Jokin typerä mieleni luoma väärentymä, joka oli väärin. Minulla oli mies ja lapsi, en voinut nähdä unta itsestäni toisen naisen kanssa! Niin vain kävi. Unet vaivasivat minua päivisinkin ja en tiedä miten ne onnistuivat vaikuttamaan ajatuksiinikin. Jossain välissä minä totuin ajatukseen. Opin elämään sen kanssa. Mutta en voinut unohtaa sitä vaikka olisin halunnutkin. Luna oli ystäväni, en käsittänyt miksei kukaan muu voinut olla hänen paikallaan. Vaikka joku huispausjoukkueen pelaaja, joku kuka tahansa muu kuin Luna. Mitä kovemmin yritin korvata häntä jollakulla muulla, sitä lujemmin hän juurtui mieleeni.
Sillä viikolla Luna oli käynyt joka päivä kylässä. Hän ei halunnut olla yksin, hän kaipasi muiden seuraa. Hänen isänsä oli kuollut noin puoli vuotta sitten. Luna oli ollut murtunut. Niihin aikoihin uneni alkoivat. Ja siksi otin hieman etäisyyttä Lunaan. En halunnut edes ajatella miten paljon olisimme etääntyneet jollen olisi tottunut ajatukseen ihastumisesta. Hänen isänsä kuoleman myötä hän oli alkanut luopua hieman teorioistaan ihmeellisiä taikaolentoja koskien. Se oli aina ollut hänen ja hänen isänsä juttu. Oikeastaan oli sääli että Luna ei enää niin usein puhunut narksuista tai muista oudoista olioista, tuntui kuin osa häntä olisi poissa.
Luna kuvitteli olevansa minulle jotain velkaa siitä että autoin häntä pysymään kasassa hänen isänsä kuoleman jälkeen. Minusta hän oli väärässä. Olisin milloin tahansa puolustanut ja tukenut häntä, olisin jopa voinut kuolla hänen puolestaan. Luotin häneen sataprosenttisesti ja olisin voinut antaa oman lapseni hengen Lunan käsiin, sillä tiedän että hän ei ikinä pettäisi minua. Kuten minäkään en pettäisi häntä.
Näin vieläkin unia. Niissä useimmiten kerroin Lunalle tunteistani ja yllätysyllätys hän tunsi samoin. Unissa kaikki meni täydellisesti, aina ja joka ikinen kerta. Joskus minun teki mieli kokeilla menisikö kaikki niin hyvin todellisuudessakin. Lopulta kuitenkin peräännyin. En halunnut säikyttää häntä pois. Hän voisi vaikka pitää minua sairaana ja jos Harry saisi tietää minä menettäisin varmaankin kaiken. Siksi minä pysyin hiljaa. Siksi minä piilotin sen kaiken niin syvälle, että sitä ei voinut huomata.
Luna nauratti Lilyä tekemällä erilaisia ilmeitä. Hän näytti suloiselta tehdessään niin. Hänen poskensa punottivat ja hänellä näytti olevan kuuma. Kun hän alkoi riisua vaaleansinistä neulepuseroaan, minä lähdin keittiöön mukamas leipomaan. En kestänyt nähdä häntä niin. Valkoinen toppi istui täydellisesti. Käänsin katseeni heti. Katseeni harhaili aina sinne, minne ei olisi pitänyt. Yleensä pystyin hillitsemään itseni täydellisesti, mutta nyt en voinut. Nyt en kestänyt nähdä häntä ja hänen täydellistä vartaloaan.
Otin jauhopussin, mutta pudotin sen. Kirosin. Siihen oli tullut valtava reikä ja jauho pöllysi kaikkialle. En ottanut taikasauvaani pöydältä, ryhdyin kokoamaan jauhoista suurta kekoa käsin vaikka minun vaatteeni olivakin pian täysin jauhon peitossa. Se oli rangasitus ajatuksistani ja fantasioistani. Halusin rangaista itseäni siitä että itsehillintäni petti. Mielen luoma kuva minusta ja Lunasta suutelemassa nousi mieleeni. Suljin silmäni ja purin huultani. Miksi juuri nyt? Kuvittelin hänen pehmeän ihonsa käteni alle ja löin nykilläni jauhokasaa. Jauhoa pöllähti ilmaan. Yskin. Keskityin ajattelmaan jotain ihan muuta. Aika ajoin keskittymiseni herpaantui. Varsinkin silloin kun Luna tuli Lilyä kantaen katsomaan minne katosin.
"Mikset sinä käytä taikaa?" hän kysyi ja minä katsoin ylös häneen. En antanut katseeni pysähtyä hänen rintoihinsa.
"Tämä rentouttaa", sanoin virne kasvoillani. Luna naurahti ja sanoi vievänsä Lilyn takaisin leikkimään.
Silloin tajusin ehkä tärkeimmän syyn miksi olla kertomatta. Hän ei enää koskaan tulisi käymään. Hän ei enää koskaan leikkisi Lilyn kanssa. En koskaan kuulisi hänen nauravan. Hän ei koskaan leipoisi kanssani, emme koskaan voisi tehdä niitä asioita, joita ilman en edes halunnut kuvitella eläväni. Huokaisin raskaasti ja pidin kyyneleet sisälläni. En todellakaan halunnut itkeä. En saanut. Kokosin itseni ja nousin ottaakseni taikasauvan. Loihdin lattian puhtaaksi ja menin olohuoneeseen aivan normaalisti, leipomisesta ei olisi enää mitään hyötyä. Inhosin roolia jota esitin, mutta minun oli pakko pitää maskia ylläni. En voinut muutakaan.
* * *
Muse - Endlessy
There's a part in me you'll never know
The only thing I'll never show
Hopelessly I'll love you endlessly
Hopelessly I'll give you everything
But I won't give you up
I won't let you down
And I won't leave you falling
If the moment ever comes
It's plain to see it's trying to speak
Cherished dreams forever asleep
Hopelessly I'll love you endlessly
Hopelessly I'll give you everything
But I won't give you up
I won't let you down
And I won't leave you falling
If the moment ever comes
Hopelessly I'll love you endlessly
Hopelessly I'll give you everything
But I won't give you up
I won't let you down
And I won't leave you falling
But the moment never comes
