2/6 Fred Weasleyn kiinnostus ryhmyihin, tosin enemmänkin jahtaajiin
Kaikki kolme, tosin nyt neljä olivat aloittaneet etsimään ensimmäistä kohdettaan. Fred oli iskenyt silmänsä Angelina Johnsoniin. Jos totta puhuttiin jo Tylypahkan kolmantena vuonna. Ja aina kolmannesta vuodesta Tylypahkassa lähtien Fred oli nähnyt Angelinan tyystin eri tavalla kuin ketään muuta. Angelina oli kaunis, hauska ja mahtava huispauksessa, eikä Fed voinut sivuuttaa sitä ettei hänen tunteensa Angelinaa kohtaan olleet ainaostaan ystävyyttä. Fred päätti kysyä Angelinaa tansseihin kanssaan jossain missä Harry ja George näkisivät niin ettei hänen erikseen tarvitsisi todistaa saaneensa Angelinan parikseen tansseihin. Jos hän saisi. Fred uskoi omiin mahdollisuuksiinsa mutta samaan aikaan mahdolliset rukkaset Angelinalta olivat varjostaneet Fredin ajatuksia aamusta asti.
Sen lisäksi Fred oli koko päivän yrittänyt keksiä miten he voisivat pitää listaa kenenkin ”kaadoista” kenenkään huijaamatta tuloksissa.
”Hermione hei. Miten voi pitää taikakeinoin lukua jostain niin, että kaikki jotka pitävät lukua joutuvat kirjaamaan ne totuudenmukaisesti.” Fred sanoi tarkistaen ettei kukaan muu oleskeluhuoneessa kuunnellut.
”Miten niin?” Hermione kysyi epäilevästi.
”Tarkoitan läksyjen merkitsemistä. Ja George on niissä aina jäljessä vaikka väittää tehneensä.” Fred sanoi ilmekään värähtämättä.
”Te kaksi alatte merkitä läksyjä yhtä suurella todennäköisyydellä kuin Kalkaros adoptoisi Harryn pojakseen.” Hermione totesi ja Fred yritti pitää ilmeensä peruslukemilla.
”Jos te alatte myymään niitä myrkkyjänne joita kehititte kesällä-” Hermione oli sanomassa mutta Fred keskeytti:
”Ei me niitä Tylypahkassa aijottu myydä vaikka täällä olisi loistavat markkinat, kiitos ideasta Hermione. Mutta olisimme halunneet kuitenkin pitää listaa kaikesta kehittelemästämme ja no ideana on että keksimme itse kaiken ja siksi lista täytyy noitua ettei kukaan muu pääse tekemään siihen muutoksia.” Fredin selitystä vieläkään täysin ymmärtämättä Hermione vastasi:
”No on mahdollista tehdä yksinkertainen rehellisyystaika siihen mihin haluatte merkitä kaiken keksimänne moskan ja manata siihen ilmestymään uusimmat tiedot niin ettei niitä pysty jälkikäteen muokkaamaan. Mutta silti en ymmärrä-”
”Kiitos, ja varo ettet ala kuulostaa enempää Percyltä sillä tuota menoa sinustakin tulee valvojaoppilas!” Fred huikkasi juostessaan poikien makuusaleihin.
Hetken aprikoituaan Fred mietti mikä olisi paras mahdollinen tapa kertoa kaikille muille listasta. Pöllöposti koulun sisällä keräisi liikaa huomiota ja herättäisi turhia kysymyksiä. Hän päätti lainata Harryn matka-arkussa olevaa Kelmien karttaa, etsiä kaikki ja toimittaa tiedon henkilökohtaisesti. Georgen hän tiesi olevan kirjastossa jonkin Korpinkynnen perässä, Harry oli luultavasti Hagridin luona Ronin ja Hermionen kanssa mutta Krumista hänellä ei ollut tietoa. No Harry, Ron ja Hermione saisivat auttaa etsimään hänet, sillä Fred tiesi että nämä änkeäisivät mukaan kuitenkin. Vaikka silloin Hermionelle pitäisi keksiä taas jokin uusi veruke asiasta.
Tehdessään lähtöä Hagridin mökistä, Fred kieltäytyi ainakin neljättä kertaa teestä. Viimeinkin luvattuaan tulla minä tahansa muuna päivänä, hän pääsi ulos Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa.
”Meidän täytyy etsiä Viktor Krum.” Fred sanoi, kun nämä olivat kääntymässä linnaa kohti.
”Miksi?” Ron ihmetteli ja Fred vastasi:
”Krumilla ja Harryllä on kuvaukset Päivän Profeetan juttuun tämän vuoden ottelijoista.” Fred sanoi iskien vaivihkaa silmää. Harry tiesi mitä hän tarkoitti. Se siis liittyisi jollain tapaa vetoon.
”No siinä tapauksessa minä menen kirjastoon. Professori Lipetit antoi uskomattoman pitkän tutkielman tehtäväksi perjantaihin mennessä” Hermione sanoi ja kääntyi takaisin linnaan. Ron mutisi seuraavansa häntä ja Hermionen selän loitottua turvallisen kauas Harry kysyi:
”Liittyykö tämä vetoon?”
”Kyllä. Tein meille pergamentin johon ilmestyy jokaisen myöntävät vastaukset. Listaa ei voi peukaloida jälkeenpäin, koska noiduin sen.” Fred kiirehti lisäämään.
”En minä-” Harry oli sanomassa mutta Fred huokaisi dramaattisesti:
”Et sinä mutta rakas veljeni saattaisi hyvinkin yrittää jotain vastaavaa.”
Päästyään Durmstrangin laivan luo he näkivät raskaat turkiksensa riisuneet oppilaat hiekalla pelaamassa shakkia ja juomassa kermakaljaa. Harryn ja Ronin seuratessa heidän tekemisään, Fred porhalsi Viktor Krumin luo.
”Tässä on pergamentti mihin kaikkien saamat myöntävät vastaukset ilmestyvät.” Fred osoitti kullanvärisiä nimikirjaimia ja rivejä niiden alla. Viktor kääntyi katsomaan listaa tarkemmin. Hänen taskustaan luiskahti pieni pergamentinpala, jossa olivat nimikirjaimet H.G. Krum nosti sen lievästi punastuneena, eikä Fred voinut kieltää etteikö häntä kiinnostanut mitä kirje sisälsi.
”En suosittele haaskaaman aikaa tuloksien vääristelyyn, sillä olen taikonut sen.” Fred totesi lyhyesti.
”Ei se haittaa. Minua kiinnostaa vain yksi vastaus.” Viktor sanoi tyynesti ja Fred kääntyi takaisin Roniin ja Harryyn.
Kun Fred käveli huispausharjoituksiin, hän mietti kuumeisesti parasta ajankohtaa lähestyä Angelinaa. Huispauskenttä ei kuitenkaan soveltunut siihen, sillä harjoitukset veisivät Angelinan huomion kokonaan. Saavuttuaan pukuhuoneeseen, Fred näki Harryn selittämässä Georgelle hänen pergamentistaan. Ainoastaan onnellisena siitä, että edes yksi asia oli hoidettu pois alta kevensi hänen sydäntään huomattavasti. Puhumattakaan siitä, kun Fred näki Angelinan lentävän uskomattomia syöksyjä pelottomasti kohti maalisalkoja.
”Hei Johnson!” Pansy Parkinson huusi katsomosta. Osa Luihuisia oli kerääntynyt sinne tapansa mukaan häiritsemään Rohkelikon harjoituksia.
”Miksi joku tahtoisi kampauksen joka saa näyttämään siltä, että päästäsi kasvaa matoja?” Pansy jatkoi ilkkuen. Angelina oli laskeutunu tarkistaakseen kaikki paikallaolijat, ja pyöritti yhden letitetyistä hiussuortuvistaan sormensa ympärille. Angelina näytti hiukan nolostuneelta ja Fred hihkaisi:
”Se on minun vikani Pansy. Tarkoitukseni oli taikoa hänen sinun näköiseksesi pilan päiten. Koska Angelina on muuten niin vetävä ajattelin että olisi hauskaa tehdä hänestä ruma, joten koitin jäljitellä sinua mahdollisimman tarkasti.”
Muut Luihuiset Pansyn ympärillä yrittivät pidätellä naurua. Harry ja George katsoivat kumpikin toisiinsa yrittäen hillitä tirskumistaan ja Alicia kikatti äänekkäästi.
”Sanoitko sinä minua juuri vetäväksi?” Angelina sanoi hymyillen pieni pilke silmäkulmassaan.
”Taisin sanoa neiti Johnson. Ja tarkoitin sitä myös.” Fred lähti leikkiin mukaan.
Harjoitusten jälkeen oleskeluhuoneessa, Fred päätti vihdoin toteuttaa suunnitelmansa viimeisen osan. Täysosuman.
”Kuule Lee, luuletko että olisi mitään mahdollisuutta siihen että Angelina Johnson lähtisi joulutanssiaisiin kanssani?” Fred sanoi tarkoituksellisen kova-äänisesti, niin että kaikki kääntyivät kuuntelemaan.
”Voi olla. Voi olla. Mutta sinun pitää kysyä häneltä.” Lee virnisti.
”Niin. Siispä minun on koitettava onneani. Angelina tuletko kanssani joulutanssiasiin?” Fred sanoi juhlallisesti. Harry ja George kääntyivät välittömästi katsomaan, mitä Angelina vastaisi.
”Tietysti tulen.” Angelina sanoi säteillen ja Fred iski silmää. Myöhemmin illalla, Fred ja George hiipivät Harryn makuusaliin.
”Harry.” George kuiskasi. Harry nousi sängylleen ja hieroi silmiään.
”Mitä nyt?”
”Katso!” Fred huusi. Ääni vain sattui olemaan niin kova, että kaikki muutkin heräsivät siihen. Ron kömpi ylös sängystään, Dean Thomas vuorostaan nousi istuvalleen ja Neville räpytteli silmiään.
”Mitä nyt? Onko joku jo voittanut?” Ron kysyi hajamielisesti.
”Harry! Et kai oikeasti ole kertonut meidän kantelupukkipikkuveljellemme?” Fred sihahti.
”Turhaan sinä enää kuiskaat, olemme jo hereillä. Dean sanoi nousten sängystään.
”Hyvä on. Kun kaikki kerran näyttävät tietävän puhu vain Fred.” George sanoi luoden ärtyisän silmäyksen Harryyn.
”Katsokaa tätä.” Fred veti pergamentin esiin. Fredin nimikirjainten alla näkyi yksi viiva. Georgen ei näkynyt yhtään, eikä Harryn. Viktor Krumin nimikirjainten alla näkyi sen sijaan kymmenen.
”Hän on muokannut listaa.” Ron sanoi.
”Tai siis eihän hän ikinä edes puhu kenellekkään. Ja hän on Irkoroffin oppilas joten hän olisi helposti voinut noitua tuon.” Ron jatkoi.
”Se ei ole mahdollista. Minä manasin listan niin ettei tuloksia voi väärentää. Ne ilmestyvät muokkaamattomina joulutanssiaspäivään asti ja en tosiaankaan usko, että Krum on läheskään yhtä ilmiömäinen oppitunnilla kuin luudanvarrella.” Fred totesi koleasti.
”Mikä teitä hänessä rassaa niin paljon?” Harry kysyi ihmeissään. Huispausten maailmanmestaruuskisoissa kaksoset olivat tuntuneet olevan täydellisen vakuuttuneita siitä, että Viktor Krum oli huispaustaivaan lahja kaikille huispausta seuraaville.
”Se rassaa, että hän haki Kolminvelhoturnajaisiin vaikka hänellä takuulla on holvi täynnä kultaa ja turvallisen varma ura yläilmoissa.” George sanoi ja Fred nyökkäsi.
”Toisin kuin meillä, joilla ei ole taskussa edes kahta kaljuunaa osumaan toisiinsa.” Fred lisäsi täydentäen veljeään.
”Ja sehän on selvää että hän voittaa. Sekä Kolminvelhoturnajaiset, että vedon.”
”Mutta Harry ja Cedric johtavat kolminvelhoturnajaisten pisteissä. Neville huomautti.
”Käytä aivojasi Neville. Jos tilanne alkaa näyttää huonolta, Irkoroffilla on taatusti pari taikatemppua takataskussa.” Fred tuhahti kärsimättömästi.
”Pointti on kuitenkin se, että me ollaan pahasti häviämässä ja voitte olla varmoja ettei Fred ja George Weasleytä noin vain lyödä.” George sanoi iskien veljelleen silmää ja Fred hymyili salamyhkäisesti. Harry tiesi heti että Weasleyn kaksoset olivat keksineet jotain Krumin päänmenoksi.
