Kirjoittaja Aihe: KnB: Faktaa ja fiktiota | Sakurai/useita, K-11  (Luettu 1913 kertaa)

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Faktaa ja fiktiota
fandom: Kuroko no Basuke
paritukset: Sakurai/Aomine, Sakurai/Imayoshi, Sakurai/Wakamatsu (+ pakollinen ImaHana-viittaus lol)
ikäraja: K-11
genre: jotain herutteludraamaa

yhteenveto: Todellisuus ei ehkä ole tarua ihmeellisempää, mutta monin verroin hauskemmaksi se voi silti osoittautua.

A/N: Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jotain Sakurain manga-harrastuksesta, ja nyt hyvän KnB-vaihteen iskettyä päälle viimein jotain irtosikin. Ja siis tämä äkillinen haksahdukseni Wakamatsu/Sakuraihin hämmentää mua edelleen suuresti.

Osallistuu Slam Dunk -haasteeseen.








Todellisuus on tarua ihmeellisempää vain, jos lukee huonoa mangaa.

Sakurai ei niin tee.

Mitään uuttahan ei auringon alla enää nähdä, hahmot toistavat lopulta aina samoja stereotypioita ja juonikuviotkin kulkevat kerta toisensa jälkeen tuttuja polkuja. Mutkittelevia, ehkä, mutta tuttuja yhtä kaikki. Eikä siinä ole mitään väärää, niin sen kuuluukin mennä, tunnistaminen on olennainen osa nautintoa ja kliseetkin kliseitä ihan vain sen tähden, että niistä pidetään; siksi että ne tuntuvat hyvältä, niin tarinassa kuin lukijan sisimmässäkin.

Mutta vaikka todellisuus latteampaa onkin, se voi toisinaan tarjota oivan pohjan juuri sellaisille tarinoille, jotka kuuluvat sarjakuvien mustavalkoisille sivuille.

Tiedättehän; sellaisille, joita luetaan piilossa peiton alla. Joissa kahden päähenkilön keskinäistä kanssakäymistä leimaa kummallinen kemia ja vetovoiman vaaralliset lait, suhteettoman suuret kämmenet ja herkästi kyyneltyvät katseet.

Jotka on suunniteltu ja sommiteltu viehättämään ihmisen alhaisempia viettejä.

Ja vaikkei Sakurai periaatteessa tahtoisikaan ajatella joukkuetovereistaan mitään sellaista, käytännössä sitä on mahdotonta välttää.




Aominea kovempaa semeä ei koulumaailmaan sijoittuvassa yaoissa voisi ollakaan.

Hän syö Sakurain eväät ja kopioi läksyjen oikeat vastaukset, mikäli siis ylipäätään viitsii kotitehtävillä päätään vaivata. Hän tulee paikalle myöhässä, oli kyse sitten oppitunneista tai koristreeneistä, hän ei kumarra ketään ja haistattelee suoraan päin näköä. Hän kantaa koululaukussaan useampia tissilehtiä kuin kirjoja, suunnaton ego kuultaa läpi jokaisesta sanasta sekä raukeasta äänestä, ja hän on ihailtavan pitkä ja vahva ja pelkkää kovaa lihasta.

Aominen kaltaiset jätkät ahdistavat heiveröisiä, suurisilmäisiä poikia pukuhuoneiden nurkkaan, painavat vasten metalliovisia kaapinovia ja kopeloivat vastoin voimattomia pyyntöjä.

“Tykkäät kuitenkin”, Aomine kuiskaa käsien hakeutuessa ensin sepalukselle, sitten housujen sisään, ja tottahan se on. Vaikka Sakurai häpeää ja pahoittelee ja itkeekin vähän, ne kovettuneet sormenpäät tuntuvat hyvältä hänen ihoaan vasten. Aomine tuoksuu tuoreelle hielle ja myskille, miehiselle miehelle, ja hänen täydellisen atleetin kehonsa pakottaa heikomman antautumaan.

Mangassa Aomine huomauttaisi lounaan jälkeen, että tahtoisi syödä suihinsa jotain muutakin kuin vain Sakurain benton. Hän vertaisi Sakuraita siekailematta lehtien tyttöihin, sieviin ja mutruhuulisiin, ja hänen puheissaan donkkaaminen alkaisi nopeasti kuulostaa joltain aivan muulta kuin urheilusuoritukselta.

Kun Aomine repii treeneissä korin irti kehikosta ihan vain ylivertaisuuttaan esitelläkseen, Sakurai painaa tilanteen visusti mieleensä sillä ajatuksella, että siitä voisi saada loistavan metaforan.




Vivahteikkaampi juoni luotaisiin käyttämällä kapteenia, Imayoshi-senpai kun täyttäisi kaikki vanhemman, karismaattisen oppilashahmon tunnusmerkit aina niitä silmälaseja myöten. (sitä paitsi hänen juorutaan olevan ihan oikeastikin kallellaan oman sukupuolensa suuntaan, ja se jos mikä ruokkii mielikuvitusta)

Kapteenin kaltaiset kaverit vaikuttavat kaikin tavoin saavuttamattomilta; he ovat ehkä fyysisesti lähellä, vain käsivarren mitan päässä, mutta silti niin mahdottoman kaukana, ettei sitä välimatkaa voi järjen nimissä kuvitella koskaan kurovansa kiinni. Hän on hillittömän fiksu ja siksi vähän pelottavakin, hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän kipukohtiaan, eikä hänen ivastaan oikein tiedä, onko se tarkoitettu lempeäksi piikittelyksi vai todella satuttamaan.

Imayoshin suurimmat lahjat ovat selvästi jossain aivan muualla kuin koripallossa, ei hän ole ensisijaisesti mikään urheilija, mutta tokihan suurta älyä ja tilannetajua voi hyödyntää missä vain.

Senpai painautuu kiinni selkään ja liu’uttaa kättään pitkin Sakurain hauista, luisevaa ja jäntevää kyynärvartta, aina ranteelle asti. Hän korjaa nuoremman pojan otetta, kääntää käden kulmaa paremmin pallon kuljettamiseen soveltuvaksi, ja hänen hengityksensä hyväilee Sakurain niskaa hänen kuiskatessaan, että aivan varmasti Sakurai onnistuu heittämään kolmen pisteen korin täältäkin asti.

Senpai luottaa Sakuraihin.

Sitten hän vetäytyy taas kauemmas, takaisin ulottumattomiin. Jopa kuluneissa treeniverkkareissa hänen olemuksestaan huokuu tiettyä arvokkuutta ja eleganssia, eikä sellaista ihan kenen tahansa sovikaan koskettaa.


(Kirisaki Daichin matsia seuratessa Sakuraille tarjotaan lisää paloja sen kiehtovan kuvan kokoamiseen, kun Imayoshi-senpai kertoo olleensa samalla yläasteella Hanamiya Makoton kanssa ja selostaa pitkät pätkät tämän strategioista, älynlahjoista, kuvailee hämähäkiksi seitteineen suorastaan runolliseksi heittäytyen

ja hymyilee sellaisella tavalla, joka muistuttaa jo kehräämistä.)




Alun perin Sakurai alkoi pelata, koska koripallo näytti mangassa niin hauskalta. Ja hienolta. Coolilta, oikeastaan, kuin sitä harrastamalla hän itsekin olisi edes hivenen siistimpi tyyppi.

Todellisuudessa koripallo ei ole ihan yhtä vaikuttavaa, ei lainkaan niin eeppistä tai taianomaisen loistokasta, mutta hauskempaa sitä on silti oikeasti pelata kuin ainoastaan siitä lukea.

Ja onhan Sakurai hyvä; ei paras kaikista, mutta — anteeksi nyt vain — huomattavasti parempi kuin moni muu.

Kai siinä kohden fakta ja fiktio sitten alkavat ihan toden teolla sekoittua keskenään, ottaa vaikutteita toisistaan niin, ettei eron tekeminen pian ole enää mahdollista. Kun lehtien ja pokkareiden sivuilta tutuiksi käyneet liikkumattomat kuvat ovatkin osa jokapäiväistä arkea, lihaa ja verta ja hänen omaa hikeään, ei kai pitäisi olla mikään yllätys, kun toinenkin genre tahtoo ulottaa (vertauskuvalliset!) lonkeronsa mielikuvien tasolta todellisuuteen.

Wakamatsu kysyy, voiko istua ruokatunnilla Sakurain vieressä, vaikka onkin siihen saakka hengannut aina vain oman vuosikurssinsa kanssa. Hän aloittaa keskustelun kankeasti sanomalla, että Sakurai syötti eilen treeneissä tavallistakin paremmin, ja kehuu sitten vähintäänkin yhtä kankeasti hänen lounastaan älyttömän söpöksi.

“Anteeksi. Eikun siis kiitos. En arvannut, että pitäisit söpöistä asioista.”

“Ei kai nyt söpöistä jutuista pitäminen niin kauhean ihmeellistä ole?” Wakamatsu puolustautuu, joskaan ei lainkaan niin aggressiivisesti kuin yleensä. Ei, ennemminkin hän mutisee vastauksensa, hartiat kasaan painuneina ja kasvoiltaan niin punaiseksi käyden, että hänen vaaleat kulmansa näyttävät suorastaan koomisilta. “Söpöhän on... ihan kiva... tai... jotain...”

Loppuajan he istuvat hiljaa, kumpikin ruokaansa kiusaantuneena kurkusta alas kakistellen. Treeneissä kommunikaatio ei suju paljoa sen paremmin, mutta silti seuraavana päivänä Wakamatsu kysyy uudelleen, voiko istua ruokatunnilla Sakurain vieressä, ja estää vieläpä Aominea käymästä osingoille Sakurain bentoboksista.

Ja jos oikea koripallo onkin monin verroin sporttimangaa hauskempaa, se on vielä pientä verrattuna tosielämän BL:n hienouksiin.

« Viimeksi muokattu: 13.01.2016 23:23:20 kirjoittanut Verinen Paronitar »
sano mua rovastiks

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 550
  • ava+bannu Ingrid
Vs: KnB: Faktaa ja fiktiota | Sakurai/useita, K-11
« Vastaus #1 : 14.01.2016 22:14:49 »
Enpä uskonut, että Sakuraillakin olisi seuraelämää, mutta niinhän se vain yllättää. :D Ja mainiosti yllättikin, tykkäsin tekstistä. Viittauksia japanilaiseen sarjakuvaan ja sen stereotypioihin oli mukava poimia tekstin lomasta ja muutenkin ficci oli ilahduttavaa luettavaa, vaikka Sakurai nyt ei välttämättä animessa juurikaan erottunut edukseen (tai sitten vaan kiinnitin huomion ihan muuhun/muihin...).

Lainaus
Aominea kovempaa semeä ei koulumaailmaan sijoittuvassa yaoissa voisi ollakaan.
Oli pakko poimia tämä tekstistä, koska tää sai mut melkein tirskauttamaan iltakaakaot näytölle. Ensin vaan meinasin hihitellä tätä itsekseni, mutta pakko sanoa, että toisaalta tämä kyllä osuu naulan kantaan. Koska hyvin luultavasti Sakurain kaltaiselle hiljaiselle hiihtäjälle Aominen anteeksiantamaton persoonallisuus näyttäytyy juuri sellaisena hyvin vastakkaisena voimana. Tai siis kun Aomine on juuri sitä, mitä Sakurai ei ole, niin se on sitten siistiä, en osaa enää selittää.

Mutta siis niin mitä tarkoitin oli, että hyvä teksti, kiitos tästä iltapalasta! :)
Hyppää lehtikasaan!

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Vs: KnB: Faktaa ja fiktiota | Sakurai/useita, K-11
« Vastaus #2 : 15.01.2016 19:01:55 »
Aww, mikä idea tässä tekstissä. <3 Kerrassaan loistavaa ajanvietettä Sakurailla soveltaessaan rakasta harrastusta pahaa-aavistamattomien joukkuetoveriensa pään menoksi... ja mikäs sen hauskempaa, kun ne stereotyypit tunnistettavasti löytyvät tutuista ihmisistä. Siinä lienee hyvä tehdä vähän... öh, käsitreeniä illalla. ;D

Kuolailin Imayoshille joltisestikin, tosi yllättäen... <3 Vittumaisessa rillipäässä on vain sitä jotakin. Aomine oli aika hilpeä. :D

Wakamatsu/Sakurai vaikuttaisi ihan söpöltä paritukselta, mikä etteivät voisi sattua hyvinkin yhteen. Sakurai nyt ainakin taatusti kaipaa eväsrasian ritarillista puolustajaa, kun ei siitä itsestään ole sellaiseen. <3 (Ja kiitokseksi voi sitten seuraavana päivänä tehdä Wakamatsulle vaikka oman söpön boxin. <3)

Siis joo, ihana, kiitos taas. <33
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: KnB: Faktaa ja fiktiota | Sakurai/useita, K-11
« Vastaus #3 : 10.09.2021 18:01:04 »
Voi Sakurai ♥ Se on mun silmissä vähän semmonen reppana, mutta just sen tyyppiset hahmot on niitä, joilla on mitä villein ja likaisinkin mielikuvitus 8) Voin hyvinkin kuvitella sen yhdistelevän mielessään tosielämää ja mangakliseitä. Tosi kiva idea tässä ficissä! Ja hyvä toteutus. Tätä oli mukava lukea, ja varsinkin tota Aominen kuvausta lukiessa sain pienet naurutkin, koska joo, tollanenhan se jätkä on ;D Oikee hurmuri :D Imayoshinkin kuvaus meni niin nappiin. Se on kyl vähä pelottava tyyppi :D

Lainaus
Hän aloittaa keskustelun kankeasti sanomalla, että Sakurai syötti eilen treeneissä tavallistakin paremmin, ja kehuu sitten vähintäänkin yhtä kankeasti hänen lounastaan älyttömän söpöksi.
No voi äää ♥ Mitä muutakaan tämmöseen voi todeta kuin että "onpas söpöä" ;D Onpa se Wakamatsu oikee herrasmies ja ritari, kun estää Aominen lokkeilun. Kai vielä myöhemmin kans saattaa Sakurain kotiovelle asti ja jakaa sateenvarjonsa sadesäällä? ;D

En muista, että olisin aiemmin lukenut Sakuraista mitään, joten tää oli siinäkin mielessä tosi kiva löytö :) Viihdyin erinomaisesti tätä lukiessa! Kiitän 🙏
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti