Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Johnlock
Ikäraja: S
Genre: draama
Disclaimer: Hahmot ja maailma sekä ACD:n, että Moffat & Gatiss -tiimin. Lainaan vain.
Summary: Kahden vuoden jälkeen Sherlock on valmis kohtaaman Johnin, mutta edessä on kivikkoinen taival.
A/N: Spurttiraapale kolmoseen menee tämä (sana: petturi), tästä oli ensin tarkoitus tulla raapalesarja, mutta hautasin sen sitten, kun väänsin tämänkin kanssa jo välillä epätoivoon asti. Tämän parituksen suhteen haluan tekstiin aina
sitä jotain ja sen lisäksi haastan vielä omaa blokkia pois, joten katsotaan miten tästä eteenpäin sujuu. Tämä jää kuitenkin todennäköisesti yksittäiseksi raapaleeksi.
Toivoa en hukkaa
Lapsellista. On Sherlock Holmesin ensimmäinen ajatus, kun ravintolan ovet aukeavat ja hänen terävä katseensa löytää vanhan ystävän, jonka yksinäinen olemus ei kokonaan huku edes naurettavien viiksien alle.
Ihmiset muuttuvat, kun elämä pakottaa heidät siihen. Sherlock pelkää vain harvoin. Juuri nyt kuitenkin enemmän kuin koskaan. John Watson, ystävä toivon mukaan vielä huomennakin, on vain muutaman askeleen päässä ja viinilista tarttuu Sherlockin käteen silmänräpäyksessä eikä mikään ole suunniteltua.
Ranskalainen korostus. Katse ei edes käänny ja Sherlock ärsyyntyy, pettyy ja pakenee.
Sinua ei ole olemassa. Johnin maailmassa Mary Morstan sen sijaan elää ja voi hyvin, eikä Sherlock jaksa moittia itseään syöksyessään takaisin pöytään. Pettymys Johnia kohtaan tuntuu väärältä, mutta hän ei osaa karistaa sitä enää pois.
Olisit odottanut minua. John on vihainen, mutta vasta nyrkinisku vasten pöytää saa Sherlockin lukemaan rivien välistä.
Sinä et ikinä sanonut, että minun oli tarkoitus odottaa sinua. John tarttuu Sherlockin paidankaulukseen niin yllättäen, että edes Sherlock ei ehdi sitä estämään, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun hänen selkänsä jo hankaa vasten kylmää lattiaa, hän ymmärtää, mitä John tarkoittaa.
Minä olisin odottanut, Sherlock. Ja toistaiseksi se riittää.