Askel
Ikäraja: S
Genre: Hurt/Comfort
A/N: Ensimmäinen kerta ikinä, kun kirjoitan jotakin muuta kuin pelkkää tajunnanvirtaa tai angstia ja julkaisen sen. Ei ehkä omin alue, mutta tulipahan kokeiltua
Kommentteja (niin risuja kuin ruusuja) otetaan vastaan kiitollisena.
Kaikkialla on hiljaista, oma hengitys kaikuu korvissa. Sydän hakkaa, kämmenet hikoavat. Suljetut silmäluomet värähtelevät. Osa ajatuksista kehottaa avaamaan ne, katsomaan hetkeä. Toinen osa on kuitenkin voimakkaampi, haluaa pitää kaiken pimennossa, jotta ei tarvitse kohdata tilannetta. Kaikki tuntuu ristiriitaiselta. Sydän käskee tehdä sen, se on oikein. Ajatukset kieltävät, kirkuvat lopettamaan hulluuden. Haparoiva askel lähemmäs, silmät puristuvat tiukemmin kiinni. Sydän hakkaa koko eliniän edestä.
Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia ei ole. Jos ei tee sitä nyt, uskaltaako enää myöhemmin? Kaikki on kiinni yhdestä askeleesta; ottaako sen vai ei. Sydän haluaa olla utelias, nähdä mitä on askeleen jälkeen. Mitä tapahtuu, kun jalkojen alla on vain ilmaa. Olisiko pienen hetken vapaa kuin lintu taivaalla? Järki kieltää – ei siitä selviä, hullun hommaa. Keho on kuin lankakerä, jolla kissa on leikkinyt. Solmussa ja siinä on kaksi päätä, joista molemmat ovat loppuja toiselle.
Mistä tietää kumpaa kuunnella? Sydäntä vai järkeä. Jos seuraa sydäntä, se saattaa sattua. Järjen seuraaminen ei satu, mutta mikään ei silloin muutu. Syvään hengitys, epätoivoinen yritys löytää ratkaisu. Jalat tärisevät, odottavat käskyä perääntyä tai mennä. Uusi hengitys syvälle keuhkoihin. Melkein yskittää. Sydän kuiskii, hokee mantraa, käskee mennä jo. Järki vastustaa, mutta lopulta myöntyy.
Askel eteenpäin vie tyhjyyteen. Alla ei ole mitään ja hetken ajan, ohikiitävän hetken, voi olla vapaa kuin lintu. Ei tunne, ei ajattele. Odottaa vain päämäärää. Silmät suljettuina, koko keho rentona. Ainoastaan tunne tippumisesta kohti tuntematonta.
Matka loppuu yllättäen. Silmät avautuvat, katsovat ylöspäin. Vastassa on siniset silmäsi, jotka ovat melkein kuin taivas. Aurinkoinen hymysi, joka tarttuu. Katseessasi on rakkautta, kun kuiskaat; ”Mä lupasin ottaa sut kiinni.”
Iso vaahtera on kuin aina ennenkin. Taivas on pilvetön ja tuuli kuiskuttelee sanoja. Ja vaahteran alla seisoo kaksi hahmoa. Mutta kaksi voidaan kai laskea yhdeksi, jos ne ovat toisiinsa kietoutuneet