Title: Kylmää vaan, illanjatkoja
Author: Humina
Beta: Ei ole
Rating: K-11
Henkilöt: Joona & Iivo
Genre: Angst, drama
A/N: Mä en ole pitkään aikaan saanut tekstiä aikaan, mutta nyt räpelsin jotain pientä. Kiitos. Ja illanjatkoja.
*
"Ollaanks me nähty jossain?" Keski-ikäinen, vähän turhan juopunut mies kiinnittää huomionsa Joonaan, joka on yrittänyt vain kävellä huomaamattomasti ohi. Joona huokaisee raskaasti, pakottaa itsensä pysähtymään, ja kääntyy katsomaan itselleen puhunutta miestä. Siihen aikaan illasta Helsingin kadut ovat yllättävän hiljaiset.
"En mä usko", Joona yrittää puhua mahdollisimman rauhallisesti. Vaikka tunnistaa kyllä kasvot, erikoisenväriset silmät, ja muistaa vielä nimenkin. Iivo.
"Kyllä me ollaan", liian juopunut Iivo on itsepäinen, Joonan käsillä on vähän liian kylmä. Pakkanen on kirpeä, talvi on selkeästi tullut. Ja se syleilee Joonaa melkein yhtä kylmällä otteella, kuin entinen avopuoliso tapasi tehdä.
"Vittu. Sä olet se helvetin kyttä", Iivon pään päälle on syttynyt näkymätön lamppu. Äänensävy on halveksiva, Joona tunkee kädet takin taskuun. Vilkaisee Iivon melkein tyhjään viinapulloon.
"Työ-aikana kyllä", nyt Joona ei ole poliisi. Joona on ihminen, samanlainen, kuin Iivo. Ei vaan yhtä humalassa, eikä ihan niin katkera koko maailmalle.
"Turha sun on saatana itteäs puolustella, paskaa sakkia te ootte kaikki. Siviilissä, tai ei", Iivon asenteessa on ongelma, mutta Joona vaan hymähtää hiljaa. Kai sitten.
"Pitää tästä mennä", Joona ei halua olla tilanteessa pidempään. Hänellä on toisessa kädessä olevassa pussissa noutoruokaa, joka on varmasti jo kylmää.
"Juokse sä vaan, saatanan pelkuri. Kyllä mä sut vielä kiinni saan!" Joona on lähtenyt jo kävelemään kauemmas, mutta Iivon sanat kylmäävät selkää. Lähinnä Joona toivoo Iivon saavan elämänsä kuntoon, ja menevän jonnekin lämpimään nukkumaan. Vaan ei Joonakaan voi vaikuttaa kaikkeen.
