Title: Apina ja gorilla
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Pairing: Nanjou Kojirou (Joe)/Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Slice of life, snog, pre-smut
Rating: K-11
Disclaimer: En omista hahmoja, eikä minulle ole maksettu tämän kirjoittamisesta mitään.
Summary: Kaoru on tehnyt tärkeän oivalluksen.
A/N: Mulle tuli tää idea eilen mieleeni ihan puskista yhtä tietokonepeliä pelatessa (ei kyllä liittynyt siihen peliin
mitenkään) niin pitipähän kirjoittaa
Otsikko tarttui mukaan siitä yhdestä lastenlaulusta, koska lol miksipäs ei.
Mukana
FinFanFun1000:ssa sanalla
99. Apina.
Apina ja gorilla”Kojirou hei”, Kaoru aloitti ilmestyessään tiskikonetta täyttävän puolisonsa taakse. ”Minun täytyy pyytää sinulta anteeksi.”
”Anteeksi?” Kojirou toisti kummissaan ja kääntyi ympäri. ”Mistä niin?” Hänelle ei heti tullut mieleen yhtäkään tapausta, joka olisi vaatinut Kaorulta anteeksipyyntöä.
”Sitä, kun olen jo vuosia nimitellyt sinua gorillaksi.”
Kojirou tyrskähti huvittuneena. ”Mitä sinä sitä muka anteeksi pyytämään”, hän sanoi. ”Ei se minua häiritse. Ja haukunhan minäkin sinua robottifriikiksi ja nelisilmäksi ja ties miksi.”
”Ei tämä siihen liity. Olen nimittäin oivaltanut, että oikeampaa olisi kutsua sinua bonoboksi.”
”Mikä helkkari on bonobo, ja miten se liittyy mihinkään?”
Kojirou ei järin pitänyt siitä ilmeestä, joka Kaorun kasvoilla häälyi.
”Se on kääpiösimpanssi”, tämä kertoi. ”Satuin eilen katsomaan yhtä luontodokumenttia, jossa käsiteltiin niiden elämää, ja tajusin, että sinähän olet ilmiselvä bonobo.”
Kojiroun ei tarvinnut edes pyytää, että Kaoru jatkaisi ja selittäisi tarkemmin puheitaan. Tämä teki sen niin selvästi nauttien.
”Toisin kuin monelle muulle eläimelle, niille seksi on paljon enemmänkin kuin pelkkää lisääntymistä. Se on isossa osassa niiden sosiaalista elämää; ne käyttävät sitä suhteidensa vahvistamiseen ja ylläpitoon, konfliktien ratkomiseen ja sovitteluun. Kuulostaako kenties tutulta? Kukas se onkaan monet, monet kerrat aina riidan päätteeksi kellistänyt minut sänkyyn sovittelumielessä?”
Kaoru hymyili tarkoituksellisen omahyväisesti ja ärsyttävästi. Se oli Kojiroulle selvä kutsu leikkiin, ja siihen tämä niin mielellään ryhtyisikin. Tiskit saisivat odottaa, ainakin hetken ja ehkä jopa seuraavaan päivään asti.
”Apina mikä apina”, Kojirou hymähti ja ojensi kättään kiskaistakseen Kaorun vyötäisiltä lähemmäs itseään. ”Ja jos minä olen bonobo, niin olet sinäkin. Koska kukas se aina tulekaan niin kovin mielellään kellistetyksi sänkyyn?”
Kaoru ei vastannut kysymykseen mitään, mutta hänen hymynsä vain leveni, kun Kojirou alkoi suukotella hänen kaulaansa ja hieroi nenäänsä sitä vasten.
”Hei, mitä sinä oikein yrität?” hän naurahti ja oli yrittävinään työntää Kojiroun irti itsestään. Todellisuudessa hän vain halusi yllyttää tätä entisestään.
”Mielelläni kellistäisin sinut tänään sänkyyn ihan ilman riitaakin”, Kojirou supisi yhä huulet hänen kaulallaan. Toinen käsi puristi hänen pakaraansa hellästi.
”Aina vain seksi mielessä”, Kaoru tuhahti selvän huvittuneena. ”Olet uskomaton.”
”Minähän vain yritän noudattaa lajityypillistä käyttäytymistä”, Kojirou hymähti ja käänsi hänen päätään niin, että sai suudeltua häntä huulille. ”Mitäs lajikumppani niistä eleistä ajattelee?”
”Niin noh…”
Ei Kaoru ollut erikseen suunnitellut, että yrittäisi bonobopuheillaan vikitellä Kojiroun kanssaan vuoteeseen, mutta ei tämän reaktio hänelle yllätyksenäkään tullut. Kyllähän hän kumppaninsa libidon tiesi ja sen, miten pienestä tämän sai syttymään. Kojiroun haluilla oli tapana herätä kuin nappia painamalla.
”Eihän sitä aina tarvitse olla mitään konfliktejakaan ratkoa ja sovitella”, Kojirou lisäsi. ”Jos sitä vain vähän vahvistettaisiin suhdettamme lisää.”
Ei tämän olisi tarvinnut sanoa enää mitään, Kaoru oli mielessään jo täysin antautunut tämän ehdotukselle. Taisi hän itsekin aina toisinaan syttyä todella pienestä.
”Kyllähän suhteen vahvistaminen aina hyvä tekee”, Kaoru myötäili hiljaa sivellen hitaasti sormillaan Kojiroun kylkiä ja alaselkää. Hänen olonsa oli sähköistynyt, ja tilanne oli saanut hänen alakertansakin heräilemään. Vaikka Kojirou ei huomauttanut asiasta, hän oli varma, että tämäkin oli huomannut, miten hänen kehonsa reagoi tilanteeseen.
”Vaikka saman tienkö?”
Hän
tiesi, että tämä oli huomannut tilanteen vaikutukset hänen kehoonsa.
”Ei kai tässä mitään tärkeämpääkään tekemistä ole.”
Enempää kannustusta ei Kojirou tarvinnutkaan. Hän kaappasi Kaorun syliinsä kuin ritari pelastamansa prinsessan ja lähti kantamaan tätä kohti makuuhuonetta.
”No niin, mennäänpä sitten lähentämään suhdettamme lajityypillisellä tavalla”, hän sanoi, ja Kaoru myötäili ääneti. ”Tosin käsittelyni jäljiltä tulet muistuttamaan enemmän punapersepaviaania kuin minkään kokoista simpanssia.”
”No, niin kuin itse sanoit, apina mikä apina”, Kaoru tuumasi. ”Paviaanit muuten lisääntyvät ympärivuotisesti.”
”Sehän sopiikin. Ja näiltä kahdelta apinalta hommat sujuvat myös ympärivuorokautisesti.”
”Ja vaikka kellon ympäri.”
”Vähempää en sinulta odottaisikaan, pikkubonoboni. Olet kyltymätön.”
”Kuin myös, mokomakin pervogorilla.”
”Ah, olen siis sittenkin gorilla”, Kojirou huokaisi teatraalisesti kellistäessään Kaorun vuoteeseen. ”Joko unohdit sen katsomasi dokumentin?”
”Olet lajiristeymä”, Kaoru sanoi. ”Harvinainen sellainen.”
”Harvinaisen kiihottunut ainakin. Miltäs sellainen kuulostaa?”
”Erittäin hyvältä”, Kaoru henkäisi ja veti Kojiroun päälleen suudelmaan.