Author: The Pure-Blood Princess
Beta: Sarveiskalvo
Fandom: Taru sormusten herrasta
Genre: drama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Sméagol & Klonkku
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia J.R.R. Tolkienille. En saa tästä minkäänlaista korvausta.
Summary: Klonkku yrittää saada Sméagolin puolelleen.
Haasteet: Osallistuu haasteisiin
5 x jotain uutta 2015 uudella hahmolla ja
Pahishaasteeseen pahiksella Klonkku.
A/N: En ole koskaan ennen kirjoittanut Sméagolista/Klonkusta, joten päätin, että nyt on korkea aika, ja tällainen ficintynkä siitä sitten tuli. Kommentit ovat aina tervetulleita.
My Precious
Yö oli laskeutunut Keski-Maan ylle, mutta vihollinen ei koskaan nukkunut ja Sméagol tiesi sen paremmin kuin hyvin. Niinpä hän valvoi taas mutisten kirouksia valkealle naamalle, jonka ei kaiken järjen ja logiikan mukaan olisi enää kuulunut paistaa, kun oltiin niin lähellä Varjon maata. Ja ties vaikka ”aaveet siivillä” tulisivat ja tekisivät pahaa isännälle… tai Aarteelle.
”Aarre… Aarre…” hän mutisi itsekseen ja katseli nukkuvia hobitteja. Isäntä näkyi hipelöivän Sormusta unissaan eikä Sméagol saanut silmiään irti tuosta kuolettavan kauniista esineestä.
”Myönnä pois”, kuului äkkiä tuttu, pilkallinen ääni, ”että me halutaan se!”
Sméagol vilkaisi pelästyneenä ympärilleen. Klonkku oli palannut.
”Ssse on meidän Aarre. Meidän Aarre! Me halutaan se! Me halutaan ssse!” Klonkku sihisi. Sen ääni oli täynnä Aarteen menetyksestä koitunutta katkeruutta ja raivoa.
”Mene pois!” Sméagol tiuskaisi ja laittoi kädet korvilleen. Hän ei halunnut kuunnella yhtään enempää.
”Mene pois, äläkä ikinä tule takaisin!” hän huusi ja puristi silmänsä tiukasti kiinni ja toivoi parasta. Mutta Klonkku ei mennyt.
”Ne varasti sen!” se sähähti hampaidensa välistä. ”Ne varassssti sssen meiltä ja me halutaan ssse takaisin! Me kostetaan niille! Me kossstetaan niille!”
”Ei saa tehdä pahaa isännälle!” Sméagol kiljaisi hätääntyneenä. ”Isäntä on hyvä Sméagolille.”
”Mutta sillä on meidän Aarre! Klunk! Ja se aikoo tuhota ssen! Tuhota meidän Aarteen!”
”Tuhota… Aarteen?” Sméagol jäi miettimään hetkeksi, kunnes tajusi lauseen sisällön kunnolla.
”Niin juuri”, Klonkku sanoi. ”Niin juuri. Ja siksi meidän täytyy saada Aarre! Ssaada Aarre!”
”Tapetaan ne! Tapetaan ne!” Sméagol innostui. ”Sitten saadaan Aarre!”
”Eipäs hätäillä, eipässs hätäillä”, Klonkku keskeytti. ”Me tarvitaan suunnitelma. Sssuunnitelma!”
”Niin?” Sméagol kuunteli kiinnostuneena.
”Meidän täytyy päästä eroon paksusta hobitista. Ja sitten viedään se toinen
hänelle.”
”Hänelle?”
”Sssshhh… Luolaan
hänelle… Hän saa kunnon aterian ja me saadaan Aarre!”
”Isäntä… Hänelle…” Sméagol sopersi.
”Etkö muista enää, että se petti meidät. Petti meidät! Ja me kostetaan, me kossstetaan!”
”Kostetaan!” Sméagol toisti.
”Ja saadaan Aarre. Sssaadaan
Aarre!”
”Saadaan Aarre…”
Klonkun kasvoille piirtyi kiero hymy. Sméagol oli viimeinkin mennyt.