Keiju ja Ante, kiitokset kommenteista!<3 Mukava kuulla, että tämäkin idea saa lukijoita ja herättää mielenkiintoa. :> Ah ja oon ylpeä, että Luna kuulostaa (ainakin) trailerissa itseltään. Hahmona Luna on hankala, ainakin osittain (vaikkakin kiva). Pansystä sen verran, että haen vähän tuntumaa hahmoon ja näin alussa pidän sitä hieman sivuhahmona ja annan sen kehittyä lukujen myötä. Saa nähdä, miten käy. Itse olen aina synkistellyt Pansyn kanssa, joten jos välillä jotain iloisempaa. : D
A/N: Ensimmäinen luku yli vuoden jälkeen vihdoin täällä. Yritin alkuun saada pohjustettua myös sivuhahmojen tarinoita, ettei minun niihin tarvitsisi myöhemmin niin paljoa palata ja voin kertoa, ettei mun vahvinta alaa ole monen hahmon yhtäaikainen pyörittäminen. Kai minä tästä kuitenkin kunnialla selvisin. Jatkossa sitten keskittymistä enemmän Lunaan ja myös tietysti Pansyyn. Osallistun muuten tällä jatkiksella FandomNanoon ja ensimmäiseen lukuun sainkin sanoja 1136 rustattua.Ensimmäinen lukuTylypahkan pikajuna seisoi vielä hetken verran paikallaan oppilaiden katsoessa viimeisen kerran suuntaan, jossa tiesivät Tylypahkan olevan. He eivät enää nähneet linnan muureja ja torneja, mutta jokainen oli seitsemän vuoden aikana oppinut muistamaan ne niin hyvin, ettei näkymää tarvittu.
Kahden eri ikävuoden oppilaat seisoivat nyt vaitonnaisina muistellen menneitä vuosia. Osalle vuosi oli ollut kahdeksas, sillä toinen velhosota oli tehnyt viimeisen vuoden opiskelijoiden oppimisesta lähes mahdottoman. Joillekin se oli seitsemäs, kuten Lunalle, joka seisoi harvojen ystäviensä kanssa auringossa, odottaen hetkeä, kun juna viheltäisi ja heidän olisi noustava junaan.
"Minulle tulee ikävä tätä paikkaa", Luna rikkoi hiljaisuuden. Hänen kanssaan oli kahdeksannelta vuodeltaan huippuarvosanoin valmistunut Hermione ja saman vuosikurssin Neville.
"Minullekin", Hermione sanoi rauhallisesti. "Tämä ei ole kuitenkaan kaiken loppu vaan uusi alku."
Luna hymyili Hermionelle, vaikka ajattelikin, ettei Hermione ymmärtänyt häntä yhtä hyvin kuin Harry olisi ymmärtänyt. Harrylle ja Lunalle Tylypahka oli ollut koti, josta oli löytänyt oman perheensä. Vaikka Luna rakastikin isäänsä, Ksenofiliusta, ei se korvannut ystäviä. Tylypahkassa hän oli saanut niitä, kuten Harrykin ja monet muut, mutta se tuntui silti erilaiselta - ainakin hieman.
"Olisipa Harrykin täällä", Luna puhui lähinnä itsekseen, mutta kaikki kuuntelivat. Hänen vuosikurssillaan oleva Ginny hymyili ymmärtäväisesti:
"Minustakin se olisi hienoa, mutta pojat ovat kuitenkin meitä vastassa King's Crossilla. Ron lähetti minulle kirjeen. He saivat vapaata."
"Mukavaa", Lunan unenomainen ääni totesi ja tyttö vilkuili jälleen Tylypahkan suunnalle upoten omiin ajatuksiinsa. Heidän joukkonsa oli vähäsanainen, mutta hiljaista siellä ei ollut. He kuulivat kuinka ihmiset nauroivat ja itkivät. He kuulivat myös luihuisjoukon kovaääniset puheet, joista erityisesti Pansy Parkinsonin ääni kantautui muiden äänien yli:
"Ah! Ihanaa, kun vihdoin saa olla vapaa, eikä kukaan komentele!"
Luna kuunteli myös yksittäisiä pätkiä luihuisten keskustelusta, joka oli kiinnittänyt myös Ginnyn huomion. Sen tiesi Ginnyn halveksivasta mulkaisusta siihen suuntaan.
"Joitain asioita ei tule ikävä", Ginny murahti jättäen joukon omaan arvoonsa. Luna sen sijaan kuunteli, koska oli utelias. Hän ei oikein tiennyt itsekään miksi, mutta niin hän oli tehnyt aina. Kuunnellut muiden asioita, pohdiskellut niitä tai miettinyt, miksi jotkut olivat niin tavallisia.
"Pansy, olet niin onnekas, kun matami Malkin on sinulle sukua!" Luna ajatteli puhujan olevan Greengrass, vaikka ei tuntenutkaan tyttöä. Vaaleista hiuksista huolimatta tyttö kuitenkin muistutti todella paljon hänen vuosikurssinsa Astoriaa, joten Luna päätteli tytön olevan Astorian isosisko.
"Olisin saanut työpaikan muutenkin. Olen lahjakas ja tyylitajuinen." Pansyn Luna tunnisti, sillä Pansy oli kuulunut Inkvisitiopartioon. Se oli ollut Lunan neljännellä vuodella Pimennon valitsema ryhmä oppilaita, joiden tehtävä oli valvoa Pimennon määräämää järjestystä. Luna ei ollut erityisemmin pitänyt ryhmästä, mutta ei hän heitä inhonnutkaan. Loppujen lopuksi sodasta huolimatta Luna tiesi, että he kaikki olivat kuitenkin vain ihmisiä - erilaisia, taistelivat eri puolilla, mutta silti samanlaisia. He tunsivat, näkivät ja elivät, kuten hänkin.
Hermione kuitenkin keskeytti Lunan pohdinnan aloittamalla uuden keskustelun, sillä edellisestä oli mennyt jo hetki: "Mitä te muuten ajattelitte tehdä Tylypahkan jälkeen?" Hermione näytti olevan innoissaan ja pyyhkivän pois mielestään sen, ettei enää palaisi Tylypahkaan.
"Minä jatkan Yrttitiedon opiskelua", Neville vastasi ensimmäisenä kuin olisi vasta herännyt mukaan heidän keskusteluunsa. Luna mietti, että ehkä Nevillekin ikävöisi Tylypahkaa yhtä paljon. "Professori Verso suositteli minua eräälle Kasvihuoneelle, joka on keskittynyt eri lajien tutkimukseen." Neville tuntui olevan ylpeä itsestään, mikä oli harvinaista.
He kaikki onnittelivat Nevilleä ja Hermione kysyi muutaman tarkentavan kysymyksen ennen kuin Ginny pääsi hihkaisemaan: "Pääsin Henkipään Harpyjoiden koelentoon!" Ginny oli luultavasti pitänyt asiaa jo liian pitkään sisällään, sillä lauseen putkahtaessa heidän korviinsa tyttö näytti sille kuin lähtisi lentoon innostuksesta.
"Vau! Sehän on hienoa, eikö olekin?" Hermione totesi, vaikka kaikki tiesivät ettei Hermione ymmärtänyt mitään huispauksesta. Ginny vakuutteli sen olevan unelmien täyttymys ennenkuin kysyi: "Entä sinä, Luna?"
"Ajattelin, että olisi mukavaa kokeilla kaikenlaista, joten laitoin työhakemuksia vähän kaikkialle." Luna ei huomionut Hermionen yllättynyttä ja hieman syyttävää ilmettä. Hän oli halunnut kokeilla jotain uutta, eikä kävellä tiettyä polkua pitkin, kuten Hermione. Kaikki tiesivät Hermionen tavoitteista nousta vähempi arvoisten puolustajaksi ja sille tielle hän myös oli päässyt.
"Saitko töitä jostain?" Hermione kuitenkin kysyi kohteliaasti, joten Luna hymyili vastatessaan: "Matami Malkinilta. Olen tehnyt melkein kaikki vaatteeni itse, joten se on varmasti mukavaa."
"Kuulostaa mielenkiintoiselta", Ginny sanoi vaikka ei voinut olla kiinnittämättä huomiota retiisikaulakoruun ja värikkääseen asukokonaisuuteen, joka muistutti hänen mielestään suurta perhosta väreineen ja huivineen.
"Juna lähtee", Hermione huomautti väen vähetessä ripeään tahtiin laiturilta. He liittyvät junaan nousevaan oppilasjoukkoon ja alkoivat etsiä normaalia täydemmästä junasta vapaita paikkoja. Lopulta Neville löysi heille vaunuosaston, jossa istuivat jo Dean ja Seamus, jotka olivat nousseet junaan jo ensimmäisten joukossa. "Täällä!" Neville huikkasi tytöille, jotka yrittävät päästä väkijoukon läpi vaunuosastoon.
~
Matkan aikana Luna oli uppoutunut taas ajatuksiinsa. Hän kuuli välillä yksittäisiä lauseita, kuten puheita Ginnyn koelennosta, huispauksesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Hermione myös kertoi pitkän selvityksen siitä, kuinka aikoi parantaa Kotitonttujen oikeuksia.
"Luna, sinäkö pääsit töihin Malkinille?" Seamus kysyi saaden Lunan säpsähtämään kuin unesta.
"Ainakin kesän ajaksi", Luna kertoi jatkaen: "Matami Malkin on todella mukava ja sanoi, että saattaisin päästä jatkamaan myös kesän jälkeen."
"Hienoa", Seamus sanoi tarkoittaen sitä. "Minäkin olen kesän töissä Viistokujalla. Qaino Vahvahqo palkkasi minut jäätelöbaariin. Siellä on kesällä aikamoinen kiire, joten olen apupoikana."
"Mukavaa, että lähellä on tuttuja", Luna vastasi vilkaisten Deaniin: "Entä sinä? Mitä sinä teet kesän aikana?"
"Me lähdemme vanhempien kanssa kiertämään Eurooppaa", Dean sanoi hieman harmistuneena, sillä ei voinut viettää aikaa ystäviensä kanssa matkoilla ollessaan. "Kuulostaa mukavalta", Luna kuitenkin totesi, vaikka huomasikin Deanin erimielisyyden asiaan.
"Emmekä me ole vain kahdestaan, Luna. Kuulin, että myös Hannah Abbott pääsi sinne töihin. Meidän vuosikurssin Puuskupuh", Seamus kertoi Lunalle. "En kuitenkaan muista, missä hän on töissä. Kuulin vain ohimennen", Seamus jatkoi Lunan näyttäessä kysyvältä.
Kaikkien yllätykseksi Neville kuitenkin vastasi punastellen: "Hannah on töissä Vuotavassa noidankattilassa. Hän haluaa tarjoilijaksi."
"Mistä sinä sen tiedät, Neville?" Ginny sanoi virnistäen vaihtaessaan katseita Hermionen kanssa.
"Hannah kertoi minulle." Puna Nevillen poskilla syveni ja poika käänsi katseensa omiin polviinsa. Seamusin ja Deanin uteliaisuus oli herännyt ja molemmat pojista kiusoittelivat nyt Nevilleä kertomaan hieman lisää, missä välissä Neville oli kuullut Hannahin suunnitelmista.
"Hyvä on! Minä kerron..." Neville huokaisi luovuttaneena. "Minä ja Hannah seurustelemme."
Hermione ja Ginny olivat osanneet arvata asian jo keskustelun alkupuolella. Pojat sen sijaan näyttivät voitonriemuisilta saadessaan Nevillen kertomaan asiasta. Luna hymyili Nevillelle, sillä hän oli tiennyt seurustelusta jo pitkään. Hän ei ollut kertonut sitä kenellekään, mutta hän oli nähnyt kaksikon kerran suutelevan. Lunasta se oli ollut suloista, mutta hän oli arvellut, ettei Neville tahtonut kertoa sitä kaikille.
"Olemme kohta perillä", Neville vaihtoi puheen aihetta, sillä Seamus oli kysellyt jo niin henkilökohtaisia asioita, että Neville toivoi vajoavansa lattian läpi näkymättömiin.
~
King's Crossin juna-asemalla heitä vastassa oli iso joukko. Siihen kuuluivat Grangerit, koko Weasleyn perhe, Nevillen mummo ja Harry. Luna etsi katseellaan isäänsä, mutta ei nähnyt miestä missään. Seamus ja Dean sanoivat hyvästit ainakin toistaiseksi lähtiessä etsimään omia vanhempiaan.
"Minun pitää etsiä isäni", Luna sanoi hieman haikeasti nähdessään kaikki ystävänsä kerralla. Hän tervehti nopeasti ja vilkutti lähtönsä merkiksi, vaikka uskoi ettei kovin moni sitä huomannut. Weasleyt, Grangerit ja Longbottomit keskustelivat, tervehtivät ja vaihtoivat kuulumisia niin tiuhaan tahtiin, että isoinkin hyvästelyn ele olisi jäänyt huomaamatta.
Käveltyään hetken oppilaiden ja heidän perheidensä joukossa Luna löysi isänsä, joka tervehti häntä pitkällä halauksella.
*Ensimmäisen luvun loppu. Sanoja: 1136*
