Nimi: Varpaita paleltaa
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Hobitti
Tyylilaji: AU, draama fluffimausteella.
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Bilbo Reppuli/Thorin Tammikilpi
Vastuuvapaus: Tolkien omistaa, minä en, enkä saa leikkimisestäni korvaustakaan.
A/N:
12+ virkettä IX-satoa, ehkä tällä rundilla (koska olen osallistunut aika monta kertaa) ei tulisi mokailtua. Sanalista on tosiaan ohessa, tällä kertaa vaikein oli 'astronautti' ja sen varmasti fandomia katsoessa keksii miksi. Käytin myös jokerivirkkeen. Niin, ja paritukseen nähden tämä tarina on hyvin suosittu 'kaikki elivät onnellisena loppuun asti' -AU, because I can.
Sanalista:
1. kohteliaisuus 2. kiista 3. herne 4. undulaatti 5. banaanikakku 6. aamukaste 7. toukokuu 8. apaattinen 9. kylkiluut 10. repiä 11. kahvi 12. pelko 13. kaipaus 14. astronautti 15. tulitikku 16. petturi 17. väritön 18. vaaka 19. nietos 20. ukkonen 21. kultainen 22. peili 23. vaimea 24. kuulla 25. rauha
Varpaita paleltaaOnhan kohteliaisuus toki hyve, siinä missä vieraanvaraisuus, ystävällisyys ja sen sellainen, mutta rajat ne ovat herrashobitinkin sietokyvyssä. Että Thorin oli sitten kehdannut teetättää Bilbolle oikein pehmytnahkaiset kengät, jokivarrenmuodinmukaiset. Kiistahan siitä syttyi, mikäpä muu. Kyllähän nyt torvelommankin tulisi tietää, ettei pehmeävarpaiseksi vihjailemista suurempaa loukkausta hobittien kesken olekaan, eikä Bilbo suinkaan olisi ollut samassa tilanteessa ainoana vetämässä hernettä nenään.
Thorin oli tietysti tarkoittanut vain hyvää, olipa kengänvarressa kukkaornamenttien lisäksi lintuja, sellaisia undulaatteja. Hän oli kuvitellut Bilbon ilahtuvan, mutta olikin saanut puoliksi syödyn banaanikakun päin naamaa esiteltyään lahjansa aamiaisen aikaan.
Perin pohjin kiukustuneena Bilbo marssi katseista ja puheista välittämättä ulos vuoresta ja hän käveli niin kauas ja pitkään, että tunsi aamukasteen tihenevässä kasvustossa. Oli toukokuu ja kevät vähän myöhässä, mutta Bilbo vain kulki ja kulki, koska tiesi, ettei yksin köpötellessä kuitenkaan pääse puusta pitkään.
Uudelle nurmelle istahtaminen teki hyvää hermoille, tosin suutahtamista aina seuraava apatia alkoi pikkuhiljaa kaihertaa.
"Tähänkö minä jään nyt murjottamaan ja nälkiintymään kunnes kylkiluuni paistavat nahan läpi?", kysyi Bilbo itseltään repien altaan poimimasta apilasta lehtiä. Alkoi tehdä taas mieli kahvia, joka sekin oli jäänyt protestoinnin takia juomatta siinä missä kakut syömättä.
Loppujen lopuksi kun Thorin halusi vain Bilbon tuntevan olonsa huolehdituksi ja välitetyksi, ja ettei hän olisi koskaan peloissaan asuessaan kuitenkin niin kaukana Hobittilassa. Toki Bilbon oli usein ikävä Kontua ja hän kaipasi omaa kotoista koloaan Repunpäässä, mutta ei se olisi saanut olla syy suuttua kaikista pienemmistäkin virheistä kuin kengistä.
Vaikkei Bilbo koskaan ihan tyystin ollut kaikkein sovinnaisin hobitti, kiittää tai kirota sopii Tukin puolta, mutta ainoana hobittina kääpiökuningaskunnassa hän olisi voinut yhtä hyvin olla vaikka astronautti kuunkamaralla! Tulitikutkin olivat täällä erilaisia, puhumattakaan nyt joka paikkaan johtavista, varsinkin öiseen aikaan hyytävän kylmistä kivilattioista. Thorin oli tietysti pannut palelevista jaloista valittelun merkille, eikä kai osannut arvata miten suurelta oman kulttuurin pettämiseltä pelkkä kenkien ajatuskin Bilbosta tuntui.
Taivas oli aivan väritön, joten pian alkaisi kaiketi tihuttaa. Sellaista vaihtoehtoa ollutkaan, etteikö Bilbo olisi mennyt vielä pyytämään tyhmää käytöstään anteeksi, mutta sitä sopii vaikka vaa'an kanssa puntaroida kannattaako pyytääkö itse ensin vai odottaako. Kääpiöistä puhuttaessa koko laakso ennättää peittyä nietosten alle ennen kuin Thorinia saisi sovittelemaan, eikä Bilbo oikeasti halunnut riidellä.
Jotenkin tuo taivaskin alkoi hiljaksiin tummeta siihen malliin, että ihan kuin ukkonen itse olisi halunnut ajaa hobitin takaisin kääpiönsä luo. Thorin odottikin jo heidän yhteisessä kammarissa, jota kutsuttiin
kultaiseksi sen somemmassa merkityksessä.
Bilbon valitseman maalaistyylisen peilipöydän päällä oli se sama laatikko, jossa Thorinin lahjaksi antamat kengät olivat olleet. Nyt niissä ei vain ollut kenkiä, vaan paksut kirjavanväriset, hobitille varmasti melkein polvimittaiset sukat, joilla olisi ollut varmasti vaimea tassutella narisevammallakin tammiparketilla.
"Kuuluu puhuttavan, että hobitit suhtautuisivat sukkiin kenkiä suopeammin ja toivon totisesti olevani oikeassa, sillä en arvaakaan mitä keksit nyt kun sinulla ei ole enempää astioita heitettäväksi tämmöistä kurjaa kääpiömoukkaa kohti", Thorin sanoi niin vilpittömästi tapittaen, ettei sitä voinut katsoa nauramatta.
"Pystytetään sellainen välirauha", hykerteli Bilbo sukat jalkoihinsa saatuaan ja siinä pää Thorinin olkaa vasten hän mietti kuinka hyvä hänen oikeastaan on ihan vain näin.
FIN
