Nimi: Ruostunut ankkuri
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Pirates of the Caribbean
Paritus: Will/Elizabeth
Yhteeveto: Elizabethin tunteita hänen isänsä kuoleman jälkeen
Haasteet: Paritusketjuhaaste ja fandom10
Oma sana: Huhhuh. Ensimmäinen Will/Elizabeth ikinä. Kappale on Antti Railion Ruostunut ankkuri.
Ruostunut ankkuri
Tää on taas niitä aamuja kun itseni haamuna
näin
Kadotin eilisen, mun täytyy nollata pää
kaikki sun viestit jälkikäteen huomasin sun
luovuttavan luulin kun jälleen mokasin
mut oveen kun koputan niin avaat kuitenkin
Will oli aina ollut läsnä. Aina. En oikeastaan edes muistanut päivää, jolloin en olisi tuntenut häntä. Hän oli aina kuunnellut huoliani, saanut minut paremmalle tuulelle, kun olin ollut surullinen. Pitkän ajan hän oli ollut minulle kuin isoveli, jota olin aina kaivannut, mutta jota minulla ei ollut koskaan ollut. Meni kauan ennen kuin aloin tajuta, että hän oli minun elämäni mies, paljon enemmän kuin vain isoveli.
Kai oon jotain tehny oikein kun sä vielä siinä oot
tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot
Vedät mut pinnalle riuhdot rannalle uudestaan ja
uudestaan kun sä vielä siinä oot kai jotain tehnyt
oikein oon
En tiedä, missä olisin ilman Williä. Isäni oli kuollut, tapettu, äitini myös. Will oli ainoa, joka tuntui ymmärtävän tuskani. Hän piti minusta kiinni silloinkin, kun meinasin kadota. Hän riuhtoi minut pinnalle uudestaan. Tiesin hänen rakastavan minua. En vain ollut varma, tiesikö hän minun rakastavan häntä. Oli niin vaikea puhua omista tunteistani. Etenkin, kun en todellakaan tiennyt, mitä tunsin. Kuka oli minulle se oikea. Eikä minulla ollut enää ketään neuvomassa tunneasioissa, tukipilari, johon olin voinut aina turvautua, oli kuollut.
Ja minä olin enemmän yksin kuin olin koskaan ennen ollut.
Lentäjää eikä lääkärii tuhlaajapojasta saa, mut
perusduunarin rehellisyys perii maan
Rentuksi kasvoin ja rentuksi jäin mutta mua
jaksat huolimatta virheistäin sanoit ei tärkein näy
aina päälle päin
Isä oli järkyttynyt kuullessaan, että valitsin Willin, joka silloin oli vielä seppä. Mutta kaikesta huolimatta isä oli hiljalleen hyväksynyt kihlauksen, niin minä ymmärsin. Minä halusin Willin, halusin jonkun, joka rakastaisi minua juuri sellaisena. Will rakasti, kaikkea minussa. Hänen kanssaan olin onnellinen. Paitsi nyt, kun tapasin Jackin. En tiennyt kaikkea, minusta tuntui, että molemmat miehet valehtelivat, salasivat minulta jotakin. Välillä minusta tuntui, että olin saanut tarpeekseni merirosvoista ja niinä hetkinä halusin vain kotiin isoon kartanoon leikkimään hienostoneitiä. Mutta entiseen ei ollut paluuta. Minäkin olin merirosvo jo nyt.
Isä ei ollut koskaan hyväksynyt sitä, mutta hän sanoi olevansa ylpeä minusta. Hoin sanoja mielessäni, sillä se auttoi pääsemään tuskan yli.
Kai oon jotain tehnyt oikein kun sä vielä siinä oot
tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot
vedät mut pinnalle riuhdot rannalle uudestaan ja
uudestaan kun sä vielä siinä oot kai jotain tehnyt
oikein oon
Will kietoi kätensä ympärille ja minä hautasin pääni hänen rintaansa. Halusin kertoa kaiken, mikä mielessäni liikkui. Mutta aina välillä ei ollut sanoja ja minun sanani olivat hukassa. Toivoin, että halauksesta Will ymmärtäisi, mitä kaikkea halusin sanoa.
”Minä rakastan sinua”, kuiskasin sen hiljaa, niin hiljaa, etten ollut varma, kuuliko hän sen.
”Minäkin sinua”, Will sanoi hiljaa. ”Minäkin sinua”, hän toisti.
Teet musta paremman miehen tiedäthän sä sen
mä lupaan tehdä kaikkeni et oisit onnellinen!
Sanoja ei ollut, mutta ei niitä tarvittukaan. Aurinko laski hiljalleen Mustan helmen ylle, meren ylle, taas yksi tuskallinen päivä oli vaihtumassa yöksi. Minä seisoin siinä, rakastamani miehen syleilyssä ja olin pitkästä aikaa onnellinen. Will oli minun, minä olin hänen. Kokonaan. Sydän, sielu, ruumis.
Kaikki minussa oli Willin.
Kai oon jotain tehnyt oikein kun sä vielä siinä oot
tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot
vedät mut pinnalle riuhdot rannalle uudestaan ja
uudestaan
oooo oooh
Tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot
vedät mut pinnalle riuhdot rannalle uudestaan ja uudestaan kun sä
vielä siinä oot kai jotain oikein tehnyt oon
