Ficin nimi: Musta valo
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Syömishäiriö ja itsetuhoisuus mainittuna
A/N: En ollut täysin varma, että mihin ikärajaan tämä menee, mutta toivon olevani edes suunnalla.. Ja tämä kuvaa hyvin minun viime talven tuotoksiani..
MUSTA VALO
Valoa pimeää,
loistaa silmät nää.
Pisara verta,
eikä riitä yksi kerta.
Kipu tuo rauhan,
elämä kuin silkkinen hiusnauha.
Hän kohtasi tuon silmät ensikerran, kun noissa paloi sammumaton tuli. Niin hän sitä kuvaili. Pieni lapsi, jonka silmät liekehtivät kuin raivoisa metsäpalo. Kuin feeniks-linnun liekit olisivat palaneet. Ja tuohon tuleen hän ihastui, jäi koukkuun. Ei saanut tarpeekseen, vaan tahtoi aina lisää tuota tulta. Lapsen sisällä roihuava tuli oli kuin nuotio pimeydessä. Majakka, joka ohjasi hänet pois karilta. Mutta tuo oli vain lapsi, tuo vietiin pois hänen luotaan. Hän joutui jälleen pimeyden vangiksi.
Vuosien kuluttua hän kohtasi tuon uudelleen. Hän ei kyennyt ymmärtämään muutosta, joka tuolle oli tapahtunut. Lapsi oli muuttunut nuoreksi. Kuudentoista tuo lapsi oli. Aivan liian suuret vaatteet roikkuivat tuon päällä. Liha oli täysin kadonnut tuon luiden ympäriltä. Sammumaton tuli oli kadonnut silmistä. Tulen sijaan silmät hohtivat mustaa valoa, joka tuikki tummempana kuin maailman pimeys.
Hän näki. Lapsi oli omaa vertaan vuodattanut. Hän kuuli. Lapsi oli kerran sen aloittanut, eikä enää kyennyt lopettamaan. Vuodatettu veri sitoi lapsen elämään. Kipu oli kuin ankkuri tuolle. Toi rauhaa, ei päästänyt ajelehtimaan pois maailmastamme. Kivun saattelemana tuo nukahti kaikkein rauhaisampaan uneen.
Lapsen elämä oli kuin silkkinen hiusnauha, joka oli tuon hiuksia aikoinaan somistanut. Aikoinaan uusi ja kaunis. Vuosien kuluttamana haalistunut, kadottanut väriensä loisteen, jättäen vain varjon tuosta jäljelle. Kosketus saattaisi tuon murentaa tomuksi.