Title: Heil Jästiteknologia
Author: Moonvenom
Beta: -
Genre: Fluff?
Pairing: Harry/Draco, Sirius/Remus, Severus/Lucius
Rating: K-11
Summary: Eli siis, tämä on Luihuinen_89:n haaste. Harrylle ja Dracolle annetaan tietokone ja näiden tehtävänä on keskustella Messengerin välityksellä.
Disclaimer: En omista henkilöitä tässä ficissä :/ Ne ovat Rowlingin käsialaa, tarina on omani.
Warnings: Pientä slashia? Vihjailujen muodossa ^^
A/N: Ööh...Betaa en tähän saanut - enkä jaksanut odottaa ^^"" - mutta toivottavasti Word on sen verran mukavalla tuulella ettei paljoa kirjoitusvirheitä löydy.
Siitä tuli pidempi kuin oli aikomuksenani mutta samalla jotain mielestäni jäi puuttumaan, mutten kuitenkaan muista tai hoksaa mitä se voisi olla.
En tiedä menikö edes oikeaan paikkaan kun en ole näistä ihan perillä eli saa siirtää minne se sitten kuuluukin jos meni väärään paikkaan ^^"
Kommentit, niin risut kuin ruusutkin, ovat sallittuja ja ennen kaikkea tervetulleita :>
Heil jästiteknologia
“Taikaministeriön opetusjaoston uuden pykälän 340 mukaan jokaisen yli 17-vuotiaan aurorin opintoihin hakevan on osattava jästiteknologian perusteita.
Näihin perusteisiin laskettakoon jästien kehittelemän tietokoneen käyttö ja matkapuhelimen perusteet. Tämän pykälän suorituksesta huolehtii Tylypahkan velhojen ja noitien koulu.”
Harry laski Päivän Profeetan syliinsä ja mietteliäästi tuhahtaen käänsi katseensa Dracoon joka yhä nukkui sikeästi parivuoteella jonka reunalla sankarimme istui.
Huvittuneena silmiään pyöräyttäen Harry kurottautui lähemmäs toista ja painoi kevyen suudelman tämän huulille.
Dracon jäänsiniset silmät suuntasivat ensimmäisenä katseensa Harryn vihreisiin. Kysyvä kulmankohotus seurasi suudelmaa samalla kun vaaleaverikkökin selviytyi istuma-asentoon.
“Joudun takaisin koulunpenkille”, Harry tuumi sitten ja oli kieltämättä hieman pettynyt. Vastahan hän oli pari kuukautta sitten päässyt Tylypahkasta.
Ei paikka sinänsä häntä haitannut mutta tietenkin harmitti kun hän oli olettanut jo pääsevänsä opiskelemaan kunnolla aurorin ammattiin.
Tällainen uusi pykälä ei siis auttanut häntä lainkaan. Viivytti vain hänen virallisia opintojaan.
Draco sen sijaan oli normaaliin, laiskaan tapaansa ulkona kaikesta ja kurtisti kulmiaan nojaten leukansa Harryn olkapäähän.
“Kuinka niin muka?”
“Ministeriön määräys.”
“Miksi n-?” Blondin kysymys jäi kesken koputuksen osuessa makuuhuoneen ikkunaan ja Harry käänsi katseensa ikkunan suuntaan Dracon joutuessa luopumaan nojapuustaan. Ministeriön pöllö toi mukanaan kirjettä eikä Harryn tarvinnut edes arvata mitä tuo kirje sisälsi.
Uutisen Ministeriöstäpä tietenkin.
Jotain erikoista kirjeessä kuitenkin oli ja sitä hänkään ei osannut arvata ennen kuin tylsistyneenä repi kuoren auki.
“Oh!”
“Mikä noin kiihottaa?” Draco kysyi huvittuneena ja nousi hänkin ylös sängyltä.
“Jokainen reaktioni ei välttämättä tarkoita sitä että minua kiihottaisi…”, Harry mutisi ja vilkaisi selkänsä taakse ilmestynyttä blondia ennen kuin laski kirjeen käsistään, “…saan suorittaa jästiteknologiaan liittyvän säädöksen täällä, kotonani. Nyt täytyy vain löytää pari.”
Dracon kasvoille nousi oitis pettynyt ilme.
“Miksen minä kelpaa?” Oli hänen ensimmäinen reaktionsa.
“Koska et ole hakemassa aurorikoulutukseen?” Harry ehdotti mutta siihenkin Dracolla oli epätoivoinen, mutta varsin hyvä perustelu, “No isäni on Ministeriössä!”
Harry suorittaisi kyllä mieluusti vaaditun tehtävän yhdessä Dracon kanssa.
Sitä Harry ei ollut koskaan uskonut tuumivansa mutta kaiketi heidän tulisi kääntyä Luciuksen puoleen.
*****
“Mitäh!?”
“Meidän täytyy suorittaa se erillään!?”
Draco ja Harry tuijottivat kumpainenkin Luciusta kuin tämä olisi juuri vaatinut heiltä jotain mahdotonta.
“No mitä sitten oletitte?” Lucius kysyi jo hieman närkästyneenä ja Draco tiesi kokemuksesta että nyt oli se hetki jona ei kannattanut enää väittää vastaan, “Harry menee setänsä luokse ja sinä tulet kotiin.”
Harryä tämä ratkaisu ei liiemmin haitannut jos Lucius oli niin Ministerin kanssa sopinut mutta häntä enemmänkin epäilytti se kuinka Sirius ja Remus onnistuisivat pysymään erossa toisistaan sen ajan jona hän tehtävää suoritti.
Näillä tuntui olevan ongelmia pysytellä erossa toisistaan jo lyhyen teehetkenkin ajan.
Dracolle Luciuksen ehdotus kelpasi myös mutta hänellä oli hieman samanlainen ongelma isänsä ja Severuksen kanssa.
Narcissahan oli jo ottanut jalat alleen kun hänen miehensä todellinen suuntautuminen oli selvinnyt. Draco tosin oli kuullut äitinsä löytäneen jo uuden sulhon itselleen joten hän ei osannut olla huolissaan. Lucius sen sijaan oli innostunut yksin jäätyään eikä Severus vaikuttanut saavan rauhaa hetken vertaa.
Vain paria päivää myöhemmin Harry kolkutti Kalmanhanaukion oveen ja setänsä saapui nopeasti avaamaan oven. Nuoremman silmät suurenivat kun hän tajusi Siriuksen napittavan nopeasti paitaansa kiinni.
“H-Harry”, Sirius aloitti kuuluvasti nielaisten, “En arvannut että tulet näin aikaisin. Missä se vekotin on?”
“Arthur lupasi tulla asentamaan sen pian.”
Kauaa Harry ei ehtinytkään odottaa kun herra Weasley jo saapui ja kantoi mukanaan suurta laatikkoa. Tietokoneen asentaminen vain ei ollut niin yksinkertaista kuin olisi voinut olettaa ja vaikka Arthur oli opetellut tietokoneen käytön meni siihen siltikin muutaman tuntia.
Onneksi Malfoyden kartanossa ei edetty sen nopeampaa vaikka nämäkin saivat apua muutamalta Ministeriön työntekijältä.
Remus tarjosi vierailleen teetä ja teeleipiä eikä tätä näyttänyt haittaavan lainkaan se että tietokoneen asennus kesti. Sirius sen sijaan näytti siltä että tahtoi nopeasti jatkamaan sitä mikä häneltä oli jäänyt kesken Harryn saapuessa.
“Et siis pääse opiskelemaan ennen kuin olet suorittanut tämän tehtävän?” Remus kysyi kummastellen ja käänsi katseensa Harryyn vaikka Sirius hyvin epätoivoisena sivelikin poikaystävänsä reittä. Harry jaksoi kyllä ihmetellä kuinka Remus pystyi keskittymään johonkin muuhun kun Sirius oli jälleen kärsimätön. Tätä hän oli joutunut todistamaan aiemminkin.
“En. Minusta se on typerää.” Eihän Harry käsittänyt sitä mitä Aurora saattoi tehdä jättitietoudella kun sitä varten oli tehty osasto erikseen.
Hän kuitenkin tahtoi päästä opiskelemaan ammattia johon tahtoi ja hän olisi valmis tekemään tämän testin jos opiskelumahdollisuus sitä vaati.
“Ja minusta on typerää että joudun odottamaan tässä kunnes halkean”, Sirius nurisi eikä näyttänyt välittävän kummipoikansa läsnäolosta.
“Odotamme ainakin sen aikaa että se vekotin on asennettu ja herra Weasley lähtenyt”, Remus vastasi päättäväisenä sillä hän aikoi huolehtia omasta tehtävästään. Hän oli osittain vastuussa Harryn tehtävästä ja hänen täytyisi huolehtia siitä että tehtävä alkoi moitteetta.
Sirius tuhisi ja jo pelkkä vilkaisu tämän jalkoväliin kertoi Harrylle että odotus tietäisi pian menoa Remukselle.
Onneksi kone oli pian valmis.
“Olkaa onnellisia ettei tähän tarvita sähköä kun taikasauvat ovat apuna”, herra Weasley naureskeli saatuaan viimein hökötyksen päälle, “Selvä. Oletko valmis, Harry?”
“Valmis!” Harry vastasi ja istuutui pöydän ääreen katsoen tietokoneen näyttöä hämmentyneenä. Niin paljon kaikennäköistä koko työpöytä täynnä eikä hän tiennyt mitä varten kaikki nuo ohjelmat olivat.
“Tässä on ohjeita joista tärkeimmät kerron sinulle itse, eli; Sinun täytyy olla yhteydessä Malfoyn kakaraan tämän…Messengerin kautta, mutta voit myös käyttää vapaasti tätä Internet-yhteyttä tässä. Remus - Tylypahkan opettajana - valvoo sinun tehtäväsi ja Kalkaros valvoo Malfoyta.”
Eihän Draco tästä tehtävästä paljolti hyötynyt mutta ehkä tämäkin jossain vaiheessa innostuisi aurorin opinnoista jolloin tämän tehtävän suorittamisesta olisi hyötyä.
Harry tuijotti ruutua. Nyt siinä oli auki tuo herra Weasleyn mainitsema Messenger mutta Dracoa ei näkynyt. Pian ruudun alareunaan ilmestyi pieni lappu joka kertoi Draco Malfoyn kirjautuneen sisään. Harry virnisti ja avasi keskusteluruudun.
Dracon lähettämänä ruudulle ilmestyi teksti; ‘Hei, rakas’ ja useita sydämiä sen perään. Harry hymyili posket kevyesti punoittaen.
‘Hei.’
‘Tämän asentamisessa kesti aika kauan.’
‘Jep.’
Heille ei oltu määrätty keskustelunaiheita joten periaatteessa mistä vain oli lupa puhua. Se vain ettei puheenaiheen keksiminen ollut mitenkään järin helppoa kun tässä ei viitsinyt järin henkilökohtaisista asioistakaan keskustella. Mistä sitä tiesi vaikka Ministeriö kirjallisen selvityksen lisäksi tahtoi lukea heidän keskustelunsa.
‘Oletko yksin?’
Kysymyksen ilmestyttyä ruudulle Draco vilkaisi taakseen ennen kuin vastasi;
‘Kyllä.’
Harry oli kyllä osannut sen arvatakin sillä ei Remuskaan häntä ollut vahtimassa. Tämä oli vain sanonut käyvänsä silloin tällöin tarkistamassa miten tehtävä eteni.
Dracon sormet suorastaan tärisivät ja hän suuntasi katseensa muuan kuvaan joka näytöllä oli.
‘Mikä tuo Internet-yhteys on?’
‘En tiedä. Kokeillaan?’
Harry napautti Internet-yhteydestä kertovaa kuvaa ja näytölle avautui ikkuna. Hänen mielessään kävi tietenkin oitis pelisivujen etsiminen. Josko jästit olisivat keksineet sellaiset? Tämä Google joka silmiensä eteen avautui vaikutti jonkinlaiselta hakuohjelmalta ja sitä käyttäen Harry alkoi etsiä tahtomaansa.
Draco sen sijaan meni mainosten halpaan ja painaessaan muuan hiusväreistä kertovaa mainosta läsähti näytölle jotain mitä hän ei ollut osannut odottaakaan.
‘Apua! Se aukaisi pornosivun!’
Draco peitti äkkiä kasvonsa ja sammutti kaiuttimet mutta paniikkiin hän joutui siitä huolimatta. Harry sen sijaan oli enemmänkin huvittunut kuin huolissaan.
‘Se ei sammu edes tuosta ruksista!’
‘Rauhoitu nyt.’
‘En voi!’
Draco parkui ääneen ja pian Lucius saapui koneen ääreen selvästi turhautuneena. Mietteliäänä hän jäi seuraamaan mainosta ja nuorempi Malfoy puolestaan tuijotti isäänsä järkyttyneenä.
“Sammuta se vain, jooko!?”
“Mikä kiire sinulla on? Oletko edes katsonut tuota?”
Severus saapui tämäkin paikalle ja pyöräytti silmiään kun näki Dracon joka oli selvästi paniikissa ja Luciuksen joka alkoi hiljalleen kiihottua tuosta mainoksesta.
“Voi Merlin, antakaa minun kaikki kestää”, hän mumisi ja työnsi Luciuksen sivuun. Muutamalla napin painalluksella tämä sai mainoksen sammutettua mutta se ei rauhoittanut Dracoa joka oli selvästi järkyttynyt ja epäili jättien mielenlaatua.
Eihän tuollainen ollut tervettä, noin rohkeaan tapaan mainostaa moisia sivustoja! Sairaita ne jästit olivat, se oli varmaa…
Draco veti syvään henkeä ja sulki silmänsä. Kesti aikansa ennen kuin hänen onnistui jälleen vilkaista tietokoneen näyttöä.
Kun nuori oli selvinnyt äskeisestä päätti Lucius tarjota Severukselle tekemistä ja lähti vetämään tätä mukanaan päämakuuhuonetta kohti.
‘Severus sai suljettua sen.’
Teksti ilmestyi näytölle ja sai Harryn virnistelemään niin että poskilihaksiin sattui.
‘Voi sinua.’
‘Mitäh?’
‘Olit kai ihan paniikissa.’
‘En tasan ollut.’
‘Pöh.’
Harry ei enää jaksanut väittää vastaan mutta tärkeintä oli se että hän tiesi toisen joutuneen pieneen paniikkiin. Tosin se oli hyvin Dracon tapaista ja teki toisesta niin suloisen. Suloinen toinen tosin oli muutenkin.
‘Muistatko sen kun kävimme eläinkaupassa?’
‘Älä muistuta.’
‘Säikähdit sitä käärmettä joka kiemurteli lattialla.’
Sen muisteleminen sai Harryn käkättämään ja Draco kaiketi saattoi arvata sen sillä pian keskusteluikkunaan ilmestyi äkäisennäköinen hymiö.
‘Älä nyt, hani.’
‘Itsehän kiusaat minua.’
Harry olisi nyt mieluusti ollut Dracon luona jotta olisi voinut halata tätä ja jättää tämän typerän tehtävän tekemättä.
“Kuinkas tehtäväsi sujuu?” Remus kysyi ovelta ja kietoi pyyhettä paremmin vyötärölleen. Harryltä ei jäänyt epäselväksi se mitä suihkussa oli tapahtunut joten hän päätti pitää katseensa visusti tietokoneen ruudussa.
“Hyvin. Löysin tällaisen pelisivuston”, hän naurahti ja näytti sivustoa Remukselle. Pian Siriuskin ilmestyi hänen taakseen ja tietenkin ilman rihman kiertämää. Harry oli jo tottunut siihen ettei kummisetänsä aina peitellyt vartaloaan mutta hän piti yhä katseensa näytössä.
“Vau! Tällaisia meidänkin pitää päästä pelaamaan!” Sirius hihkui eikä Remus voinut olla virnistämättä. “Ehkä meidän sitten täytyy ostaa tällainen…tietokone?”
“Kyllä, kyllä, kyllä!”
Harryä Siriuksen innostus huvitti. Naurunpidättely kävi vaikeaksi mutta hän kuitenkin onnistui siinä jotenkuten.
Remus päätti lähteä tekemään ruokaa ja Sirius lähti mukaan taputettuaan Harryä kevyesti olkapäälle. “Koeta kestää.”
Harry näytti Siriukselle kieltään ja keskittyi jälleen keskusteluun jota oli ollut käymässä Dracon kanssa. Blondi oli selvästikin keksinyt puheenaiheen.
‘Muistatko sen kuinka päädyimme yhteen?’
‘Lasketaanko siksi se huippausottelu vai se ilta Tylyahossa?’
‘Molemmat?’
Draco ei hänkään ollut ajatellut mikä hetki laskettiin mutta oliko sillä väliä kun hän kuitenkin muisti sekä huippausottelun jonka oli keskeyttänyt toisen loukkaantumisen vuoksi että romanttisen illan Matami Puddifootin kahvilassa.
Harry oli loukkaantunut ottelussa hänen takiaan ja joutunut keskeyttämään pelinsä. Luihuiset olivat siis tietysti voittaneet eikä siihen ollut vaikuttanut se tosiasia että Draco oli lopettanut pelin heti Harryn loukkaantumisen jälkeen.
Sairaalasiivessä hän oli odottanut kunnes toinen oli herännyt ja tämän vastaväitteistä huolimatta tunnustanut rakkautensa jota oli huomannut toista kohtaan tuntevansa.
Harry oli tosin reagoinut eri tavalla kuin mitä hän oli olettanut. Tällä oli ollut tilaisuutensa nauraa hänelle päin kasvoja ja sen sijaan toinen oli purskahtanut itkuun. Se oli yllättänyt Dracon mutta siinä määrin positiivisesti että hän oli pyytänyt toisen kanssaan treffeille.
Noin vuosi sitten hän ei olisi uskonut tekevänsä niin mutta niin oli kuitenkin käynyt eikä Draco ollut katunut sitä kuin muutaman kerran.
Yllättäen Harry reagoi kuten tuolloinkin ja Draco saattoi arvata sen toisen herkistyneistä kommenteista. ’Minä vain…herkistyn romantiikasta…’
Blondi virnisti pöytänsä äärestä ja mietti hetken ennen kuin vastasi;
’Ja minä sinusta.’
Harry puolestaan pyyhki kiivaasti silmäkulmiaan jottei olisi purskahtanut itkuun. Joskus Draco jaksoi hämmästellä sitä kuinka herkästi toinen oikeasti liikuttui mutta kaiketi tällä joskus oli siihen aihettakin. ’Mikset ole täällä niin että voisin helliä sinua?’
Draco tuijotti kysymystä näytöllä ja totesi rakkaansa todella herkistyneen jälleen kerran.
’Koska sinun täytyy selvitä tästä tehtävästä.’
’En tahdo. Tahdon sinut.’
Blondi pyöräytti silmiään ja äänekkään voihkinnan kantautuessa hänen isänsä makuuhuoneesta Draco kävi potkaisemassa huoneensa oven kiinni.
’Ja minä paremmat seinäeristeet.’
Harry saattoi arvata mitä Malfoyden kartanossa tapahtui Dracon kommentin luettuaan ja huvittuneesti virnuillen hän toivoi että toinen olisi todella ollut täällä. He olisivat voineet pitää vastaavanlaista meteliä…
’Mikä minussa viehättää sinua?’ Harry kirjoitti kysymyksensä ja oli vähällä hihkua odottaessaan Dracon vastausta. Blondi toisen koneen ääressä ei hallinnut näitä tunteisiin liittyviä keskusteluja ja hän tuijotti onnettomana näytölle ilmestynyttä kysymystä tietämättä mitä olisi vastannut.
’Sinä tiedät etten osaa näitä keskusteluja.’
’Kokeile edes.’
’Ähh…Silmät?’ Draco ehdotti osaamatta järjestää tunteitaan sellaiseen järjestykseen jotta voisi edes itse niitä tulkata.
’Siis mikä minun luonteessani viehättää sinua?’
’Älä nyt viitsi…Minä olen kyllä yrittänyt tätä ennenkin enkä ole vielä onnistunut selvittämään näitä juttuja itsellenikään.’
’Koettaisit edes…’
Draco huokaisi ja hetken kovan pohdinnan jälkeen päätti jättää vastaamatta vaikka arvasikin Harryn suuttuvan siitä.
Pian hän saikin vastaansa äkäisen viestin;
’Sinulla ei siis ole syytä rakastaa minua!?’
Draco pyöräytti silmiään. Tällaisia kohtauksia toinen oli saanut aiemminkin, joskin yleensä eri asioista. Ei Harry ollut koskaan kuitenkaan epäillyt hänen tunteitaan tähän tapaan.
’En minä sitä tarkoittanut!’
’No mitä sitten?’
’Harry…’
’Kerro.’
’Minä kyllä rakastan sinua.’
’Ja miksi minä uskoisin sen?’
’Onko tästä pakko puhua tämän typerän jästivempaimen välityksellä?’
’On.’
’No hyvä on. Asia on kuule nyt niin etten…osaa selittää tunteitani tai sitä mistä ne johtuvat. Minä kyllä pidän kaikesta sinussa.’
’Varmastiko?’
Harry mutristi huuliaan ja odotti vastausta kädet puuskassa rintakehällään. Hän ei suostunut uskomaan ylireagoivansa mutta uskoisi että toinen tietäisi mikä hänessä kiinnosti tätä. Kyyneleet pyrkivät silmiinsä nyt aivan eri syystä kuin aiemmin ja tällä kertaa ne jo valuivat vuolaasti hänen punoittavilla poskillaan kun vastausta ei hetkeen kuulunut.
’Varmasti. Sinä olet virheetön, rakas.’
Tummatukan kasvoille kohosi kevyt, mutta yhä hieman epäilevä hymy.
’Oikeasti?’
’Oikeasti. Voitaisiinko nyt hoitaa tämä tehtävä pois alta ja lupaan todistaa tunteeni sinulle tänä yönä aivan erityisellä tavalla.’
Harry nyökäytti päätään mutta hetken kuluttua tajusi ettei Draco kyennyt näkemään sitä.
’Joo. Minä rakastan sinua.’
’Ja minä sinua.’
Vielä varmuuden vuoksi Draco lähetti toiselle useita sydämiä jotta toinen voisi rauhoittua ja suostuisi uskomaan hänen sanansa.
”Minun pitäisi kai käydä seuraamassa miten Dracon tehtävä edistyy”, Severus mumisi ja makasi selällään Luciuksen parivuoteella juuri mainitun vaaleahiuksisen vierellä.
”Ei kai vielä?” Lucius kysyi eikä olisi tahtonut päästää toista viereltään.
”Kyllä. Nyt”, Severus tuumi ollen jo tottunut toisen jatkuvaan kitinään. Laiska Lucius vain oli vaikkei sitä tahtonut myöntääkään.
Hetkessä Severus oli ylhäällä ja aamutakkia päälleen nykien suuntasi kulkunsa Dracon huoneeseen. Hän uskoi Dracon jo tottuneen siihen että hän liikkui normaalia vähemmissä vaatteissa täällä joten turhaan sitä paljolti vaatetta päälleen nykimään.
”Miten tehtävä sujuu?” Severus kysyi saavuttuaan huoneeseen ja sai kysymyksellään Dracon huokaisemaan.
”Harry kiukutteli”, hän huokaisi ja hieroi silmiään. Joskus poikaystävänsä tuntui reagoivan aivan liian voimakkaasti ja se kävi kerta kerran jälkeen entistäkin raivostuttavammaksi. Toinen oli ”poika joka elää”, oikea sankari ihmisten silmissä ja silti tämä oli koko ajan valittamassa siitä ettei hän muka rakastanut tätä.
Se oli vain suloista kun toinen herkisteli kaikesta vähänkin romanttisesta. Sen piirteen Draco oli toisessa huomannut vasta vähän aikaa sitten.
Ylireagointi oli kuitenkin varsin naisellinen piirre ja Harrylle samalla myös hyvin ominainen. Severus ei voinut olla naurahtamatta Dracon huokaisun kuullessaan.
”Hän on siis vähän samanlainen kuin Lucius.”
”Ei isä kiukuttele.”
”Ehkei sinun nähtesi”, Severus naurahti ja pyyhkäisi tummia hiuksiaan korvansa taakse, ”Mutta näkisitpä vain ne kohtaukset joita hän saa kun olemme kaksin.”
Draco tuijotti Severusta pöllämystyneenä. Hänen isänsä, itse Lucius Malfoy, kiukutteli samaan tapaan kuin Harry?
”Kakarat”, Draco nurisi ja siirsi katseensa opettajastaan ja isänsä rakastajasta takaisin tietokoneen näyttöön, ”Minä vihaan näitä jästivekottimia…”
Tällä hetkellä vaaleahiuksinen tuntui vihaavan hieman kaikkea eikä Severus kyennyt kuin virnistämään kevyesti ja poistumaan huoneesta vähin äänin.
Oli yllättävää kuinka paljon tunteita tuollainenkin tehtävä todella saattoi herättää ja nyt Harry ymmärsi sen miksi Päivän Profeetassa tämän uuden tehtävän oli sanottu olevan henkisesti vaativa. Se ei johtunut siitä että olisi ollut paljolti tekemistä vaan juuri siitä että oli aikaa miettiä asioita. Harry pelkäsikin ajattelevansa liikaa ja aloitti sukkelasti yhden uuden pallopelin jonka sattui löytämään pelisivustolta.
Dracokin oli vaiti mutta hän ei tiennyt mistä se johtui. Ehkä tämäkin pohti hieman vastaavanlaisia asioita kuin hänkin.
Sitä mikä heitä oikein yhdisti…Tällä hetkellä yhtäläisyyksiä tuntui olevan hälyttävän vähän ja Harry olisi mieluusti keskeyttänyt tämän tehtävän ja kaikkoontunut Dracon luo.
Näistä asioista pitäisi puhua kasvotusten eikä vain pohtia yksinään tai keskustella jonkun typeräksi käyvän jästiohjelman välityksellä.
Jotenkin Sirius ja Remus kuitenkin onnistuivat jälleen piristämään häntä. Ehkä tahtomattaankin mutta tällä kertaa Harry pääsi kiittämään huonoja seinäeristeitä.
Puhe kuului kaiketi keittiöstä ja Harry kuunteli sitä korvat höröllä;
”Sirius.
”Mitä, rakas?”
”Oletko koskaan miettinyt…” Remuksen ääni kuulosti hieman epävarmalta, kaiketi siitä kuinka Sirius reagoisi hänen kysymykseensä.
”Olen kyllä, usko tai älä.”
”Eikun…” Keittiöstä kantautuva ääni kertoi Remuksen todennäköisesti läimäisseen Siriusta lempeästi keittiöluutulla.
”Tarkoitin…Siis…Onko mielessäsi koskaan käynyt lasten hankkiminen?”
”Remus…Me olemme molemmat miehiä.
”Olen kyllä huomannut sen mutta Minerva vinkkasi jostain tavasta…”
”Millaisesta?”
”En tiedä vielä. Tietäisiköhän Severus?”
”Minä siltä limanuljaskalta mitään kysy.”
”Mutta millainen se olisi…ajatuksena?”
Remuksen uutta kysymystä seurasi hetken hiljaisuus jonka aikana Harry painoi korvansa tiukasti oveen kiinni.
”Se olisi…Kerrassaan ihana!”
Harry vetäytyi kauemmas ovesta kevyt virne kasvoillaan. Vai sellaiset Remuksella oli mielessään…Ihan vain Dracoa järkyttääkseen Harry kirjoitti ruudulle;
’Meidän pitäisi hankkia lapsia!’
Enter-näppäintä painettuaan Harry jäi huvittuneena seuraamaan kuinka rakkaansa siihen reagoisi.
Jaa, miten tämä sitten reagoi?
Draco tuijotti tietokoneen ruutua silmät suurina eikä kyennyt muuhun kuin suunsa aukomiseen. Vajaan viiden minuutin tuijottamisen jälkeen hän sai viimein tärisevät kätensä näppäimistölle.
’Hulluko olet!?’
’En. Harry.’
Saatua vastausta seurasi turhautunut silmien pyöräytys ja kiivasta kirjoittamista.
’Ei todellakaan! Olet sekaisin! Ja kaiken kukkuraksi, mehän olemme molemmat miehiä.’
Draco tuijotti ruutua kevyt virne kasvoillaan. Onneksi tuollaista toivetta ei koskaan voisi toteuttaa muutoin kuin abortilla ja Lucius oli ehdottomasti sitä vastaan.
’On kuulemma jokin keino.’
’Eikä ole!’ Draco oli oitis kiistämässä ja pian Luciuskin päätti käydä vilkaisemassa poikansa kuulumisia.
Vaaleahiuksisista vanhempi veti Severuksen perässään huoneeseen ja poikansa vaivautuneisuudesta huolimatta katsoi oikeudekseen lukea meneillään olevan keskustelun.
”Hei, Severus! Onko olemassa keino jolla kaksi miestä voivat saada lapsia?” Lucius sitten kysyi ja sai rakkaansa silmät laajenemaan.
”Kait.”
”Hienoa! Miltä se kuulostaisi?”
Tässä vaiheessa Dracon leuka oli vähällä tavoittaa lattian kun hän jumittui tuijottamaan isäänsä yhtä epäilevänä ja hämmentyneenä kuin Severuskin.
”Ei hyvältä”, Severus viimein vastasi ollen vähällä änkyttää sanat ulos suustaan.
”Ei niin. En tahdo veli- tai siskopuolta.”
”Potterissa on tarpeeksi kakaraa sinulle mutta entäs minä!?” Lucius parkaisi ja veti kätensä puuskaan kun Severuskaan ei lämmennyt hänen idealleen, ”Olet jo muuttanut kotoa eikä minulla ole ketään.”
Tässä vaiheessa Severus kohotti kysyvästi kulmaansa ja Luciuksen oli pakko jatkaa kiireesti;
”…Sinun lisäksesi tietenkään. Muttet sinäkään lapsi ole.”
Severus siveli turhautuneena otsaansa eikä Draco voinut kuin virnistää tyytyväisenä. Ei, hän ei edelleenkään tahtonut sisko- tai velipuolta mutta jos hän ajatteli asiaa Severuksen kannalta menisi tällä asiat vielä pahemmin mikäli Lucius saisi tahtomansa.
’Kauanko tämä tehtävä vielä kestää?’ Draco kirjoitti Harrylle ja sai pian vastauksen joka pyyhki virneen hänen kasvoiltaan;
’Viisitoista minuuttia.’
’Pahimmat minuutit ovat juuri ne viimeiset…’
’Niinpä…’
Ainakin se oli samaa molemmissa asunnoissa että kumpaisessakin oli vähintäänkin yksi joka hihkui onnesta ja tahtoi lapsia. Se vain ettei kummassakaan asunnossa ollut yhtäkään naispuolista henkilöä. Paitsi tietenkin yksi…
”Puoliverisiä, köyhiä! Minun talossani! Homoseksuaalejakin vielä! Viekää ne pois! Heti!” Niskavilloja nostattava, hyytävä huuto kaikui eteisestä eikä Harry voinut estää huokaisua huuliltaan. Arthur Weasley omasi auttamattakin loistavat unohtamisen lahjat.
Tälle oli sanottu jo useaan otteeseen ettei ovea saanut paiskata kiinni…
Huuto loppui kun Sirius Remuksen ja herra Weasleyn avustuksella sai verhot vedettyä taulun eteen. Vieläkään ei ollut kukaan keksinyt keinoa jolla tuon pirullisen taulun saisi helvettiin tuosta. Huhuttiin kyllä että Severus tiesi keinon mutta Sirius välitti liikaa ylpeydestään jotta olisi kysynyt tältä apua.
Remus saapui pian huoneeseen posket punoittaen ja selvästi ärtyneenä rouva Mustan huudoista. Ja kun otti huomioon sen ettei Remuskaan yleensä suuttunut mistään.
”Tehtäväsi kestää vielä kymmenisen minuuttia”, Arthur kertoi vaikka Harry olikin siitä hyvin tietoinen.
Se kuulosti lyhyeltä ajalta mutta tuntui pitkältä kun ei enää keksinyt mitään mitä olisi voinut tehdä. Hän oli jo kolunnut miinaharavat ja pasianssit läpi eivätkä ne enää olisi jaksaneet häntä kiinnostaa. Tiedä vain sitten mikä sai jästit aina liimautumaan tällaisen typerän laatikon äärelle kerta tämä ei edes pitänyt mitään mielenkiintoista sisällään.
Sirius ja Remus toivottivat Harrylle onnea vielä viimeisiksi minuuteiksi ja nopeasti hänen kummisetänsä ryhtyi nykimään poikaystäväänsä seurakseen yläkertaan. Remus pyöräytti silmiään ja kuiskasi Harrylle nopeasti selityksen;
”Kyltymätön.”
*****
Harry avasi asuntonsa oven olettaen Dracon tulevan vasta myöhemmin perässä. Pian hän kuitenkin tajusi toisen olevan jo kotona.
Mutta sen sijaan että tämä vaaleaverikkö olisi vain odottanut hänen palaavan ja maannut sohvalla oli toinen tehnyt jotain odottamatonta.
Harryn katse selasi asuntoa nopeasti. Hän näki valoa makuuhuoneen suunnalta ja lähti hipsimään tuon valon suuntaan.
Näky joka häntä odotti oli mitä kiihottavin ja Harry joutui nielaisemaan kuuluvasti. Draco makasi alastomana, vatsallaan heidän parivuoteessaan ja upotti parhaillaan mansikkaa kermavaahtoon. Toisen katse kääntyi hänen puoleensa odottavana.
Huone oli valaistu kynttilöin ja sänky oli pedattu tummanpunaisin satiinilakanoin. Harry rykäisi kevyesti hämmentyneenä ja Draco kohotti kysyvästi kulmaansa. Nopeasti hän ryhtyi vähentämään vaatekerroksiaan samalla kun lähestyi vuodetta.
”Minähän lupasin sinulle jotain erityistä.”
Fin.
A/N: Toivottavasti edes joku tykkää :< Ja toivottavasti oli edes hieman sellainen kuin mitä pyydettiin ^^""
