Nimi: Häkkilinnut
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Genre: epämääräinen angst, joka ei oikeastaan ole angstia
Paritus: yksipuolinen Castiel/Sam
Summary: "Herätessään Castiel ymmärsi heti Samin voittaneen."
A/N: Haastoin itseni kirjoittamaan tästä parituksesta, kun en ole sitä ennen tarkastellut tai edes lukenut. Lopputulos on... noh, ihan ok? Osallistuu Rare10:iin.
-Häkkilinnut-
Liekit tuntuvat lyövän yhä korkeammalle ja niiden kärventävä kuumuus saa Castielin lentosulat kipinöimään häkin oranssisävyisessä hämärässä. Castiel tietää, että hänen ei pitäisi olla täällä. Kenenkään ei tulisi koskea häkkiin, kurottaa sen sisälle luoden epätasapainoa. Yhtä hyvin hän tietää myös, että hänen täytyy ainakin yrittää suorittaa tehtävänsä loppuun.
Castielin täytyy pelastaa Sam.
Eikä hän tee sitä taivaan vuoksi, ollakseen mallikelpoinen enkelisoturi. Hän ei pelasta Samia edes siksi, että Dean voisi jälleen saada veljensä takaisin. Castiel etsii Samia helvetin syövereistä Samin itsensä takia, osaksi myös omaa itsekkyyttään. Castiel ei voi kuvitella maailmaa ilman nuorempaa Winchesterin veljistä, pelännyt jo etukäteen eron tuskaa, kun Sam ja Dean paljastivat uhkarohkean ja typerän suunnitelmansa hänelle.
Hautausmaalla enkeli katsoi suoraan Luciferiin eikä uskonut, että Sam voisi saattaa tarinaa päätökseen. Miehen kasvoilla lainehtineet ilmeet eivät olleet lähelläkään ihmisyyttä ja Castiel toivotti kuoleman tervetulleeksi, kun Lucifer nosti Samin käden häntä tappamaan.
Herätessään Castiel ymmärsi heti Samin voittaneen.
(Se ei tuntunut voitolta.)
Castiel huomasi siipiensä vahvistuneen, tunsi uuden voiman sisällään ja kiitti Jumalaa, kun tämä antoi mahdollisuuden poistaa ihmisyyden voittoa tahraavan virheen. Eikä Castiel voinut epäröidä ja polkea paikoillaan. Hän meni takaisin hautausmaalle saatettuaan Deanin matkaan ja kumartui polvilleen kylmään maahan.
Ja nyt hän on täällä. Castiel lentää liekkien keskellä, tähyilee ympärilleen etsiessään sitä ainoaa ihmistä, joka onnistui herättämään enkelin sisällä jotain, minkä voisi melkein määritellä rakkaudeksi. Kiintymykseksi ainakin, sekä kiinnostukseksi. Jo silloin, kun Sam kurotti kätensä ensimmäisen kerran tervehdykseen, Castiel tiesi, että tämä ihminen tulisi olemaan tärkeä hänelle: poika jolla oli demoniverta suonissaan, inhottava irvikuva oikeudenmukaisesta veljestään. Ehkä Castiel mielsi Samin silloin varteenotettavaksi viholliseksi, uskoi tulevansa surmaamaan miehen taistelussa pahaa vastaan.
Sam ei ollut paha. Ehkä hän oli harhaan johdettu tai jopa omahyväinen. Mutta miehellä oli sydän, eikä hän oikeasti tahtonut ketään satuttaa tai pettää, harhautui vain oikealta tieltä liian helposti pois. Castiel uskoi ja uskoo yhä, että Sam tarvitsee opastusta löytääkseen sen todellisen tien, jonka hän ansaitsee.
Luciferin kukistaminen olkoon Samin synninpäästö, eikä kukaan voi enää väittää, että Sam ei olisi tehnyt tarpeeksi, pelkästään tuhonnut pelastamisen sijaan.
Castiel tiputtautuu lähemmäs liekkejä, ei välitä pienistä kivun iskuista jotka hakkaavat hänen siipiään. Häkki tuntuu loputtomalta, eikä Castiel voi olla varma, että hän löytää Samin ennen kuin hänen siipensä väsyvät ja hän tippuu alas liekkeihin. Castiel tietää myös, että matka ylös on vielä loputtomampi.
Ehkä hän ei voikaan auttaa Samia. Ehkä hän lankeaa itsekin.
Ainakin he palaisivat yhdessä.
Castiel pysähtyy paikoilleen ja yrittää turhaan etsiä Samia. Hänen tekisi mieli huutaa, mutta kutsu toisi paikalle mitä luultavammin Michaelin tai Luciferin, eikä Castielista ole heitä vastaan taistelemaan.
Liekkien keskeltä näkyy häivähdys ruskeaa juuri, kun Castiel on luovuttamassa, valumassa liekkimereen. Enkeli kiiruhtaa kohti palavaa hahmoa ja toivoo, että kyseessä ei ole pelkkä harha, mielen kuristava ehdotus, joka onkin vain toiveikasta valhetta. Samin hahmo käy yhä selvemmäksi Castielin silmissä, eikä hän enää toivo vaan uskoo. Castiel voisikin melkein kiittää Jumalaa uudelleen, mutta paluumatka on vasta edessä, eikä mikään ole varmaa.
Castiel laskeutuu kevyesti lähemmäksi liekkejä ja varmistaa, että hänen veljensä eivät ole lähellä, että kyseessä ei ole ansa. Sitten Castiel tippuu äkisti alaspäin Samin taakse ja nappaa miehen vahvaan otteeseensa.
Sam ei pyristele vastaan ja Castiel pystyy lentämään vaivattomasti pois, vaikka väsymys uhkaakin painaa heitä alaspäin. Castiel ei kuitenkaan usko enää epäonnistuvansa, sillä pelkkä Samin näkeminenkin loi häneen varmuutta ja uutta puhtia.
He liitävät häkistä pois, takaisin maan päälle.
Castiel kaatuu taakkansa kanssa nurmikolle, haistaa Samin olemuksesta hehkuvan noen ja käryn, kun he takertuvat toisiinsa hetkeksi hengittämään. Castiel painaa kätensä Samin ruskeaan tukkaan ihan vain koskettaakseen suojattiaan, varmistaakseen, että Sam todella on täällä. Casitel vetää kätensä Samin poskelle, työntää voimansa miehen kehoon ja parantaa hänet.
Castiel tietää mitä suudelmat ovat, mutta ei uskalla painaa yhtäkään Samin uneliaaseen hahmoon. Hän antaa miehen nukahtaa viereensä.
Ja Castiel ymmärtää pian, että hän ei voi jäädä Samin viereen. Sam ei rakasta häntä ja vaikka rakastaisikin, on Taivaassa vielä paljon tehtävää, monta taistelua jäljellä. Castiel ei voi antaa Raphaelin johtaa, jos hän toisi tullessaan maailmanlopun takaisin. Sam on taistelut rauhan puolesta, ja niin on Castielkin. Hän ei voi heittää näitä uhrauksia pois vain nauttiakseen itsekkäästi Samista.
Castiel pyyhkii muiston pelastumisesta Samin mielestä. On parempi, että hänen ystävänsä ei jää kaipaamaan häntä.
Castiel lennähtää pois. Hän palaa maahan eräänä iltana, katselee näkymättömänä, kun Sam seisoo katulampun alla. Valo sammuu ja Samkin kääntyy pois, lähtee veljensä talon luota ja kävelee Castielin ohi. Miksi Sam ei mennyt tervehtimään veljeään? Dean tarvitsee vapautusta menetyksen tuskista, todistuksen siitä, että hänen veljensä on elossa. Mutta Castiel ei tahdo pakottaa Samia kohtamaan veljeään, kurtistaa vain kulmiaan ja katsoo, kun Sam loittonee jalkakäytävää pitkin kauemmas.
Ja katoaa lopulta nurkan taakse.
Castiel ei voi kuin ajatella, että jokin on pielessä. Hän ei kuitenkaan seuraa metsästäjää, sillä hänellä ei ole aikaa. Hänellä ei voi valvoa, vahtia ja auttaa ystäviään tai leikkiä heidän suojelusenkeliään. Castiel on soturi ja Sam ja Dean vain ihmisiä, siviileitä kosmoksen taistelutantereella, joka on pysähtynyt hetkeksi levähtämään. Castiel ei voi jäädä odottamaan tuon rauhan rikkoutumista Samin luokse, vaan hänen täytyy kiiruhtaa taivaaseen. Castiel on kahlehdittu rooliinsa, eikä hän voi enää perääntyä tai muuttaa valintojaan.
Uusi sota on syttymässä.
