Title: Kesäsateisiin
Author: sennamiila
Beta: ei ole, mahdollisista virheistä saatte siis syyttää minua, väsyneitä silmiäni sekä koeviikkoa
Genre: toivottavasti ei ainakaan angst, eli toisin sanoen siis fluffy (ainakin toivottavasti, pelottaa, että jos tästä sittenkin tuli angst)
Rating: S
Pairing: Severus/Lily
Disclaimer: Hahmot kuuluvat edelleen Rowlingille, ficin nimi tulee SIG:n samannimisestä kappaleesta, mutta todellisen inspiraationi otin ABBA:n kappaleesta Dancing Queen sekä Dancing Queen -elokuvan loppukohtauksesta
Quote: Olit poissa vain palataksesi seuraavan kesäsateen mukana.
Warnings: Varoitan siitä, että tämä on ensimmäinen fluffytekstini koskaan sekä ensimmäinen tekstini tällä parituksella, joten ei välttämättä ole mitenkään erikoinen – halusin vain niin kovasti kirjoittaa jotain fluffya katsottuani tuon Dancing Queen -elokuvan
A/N: Kamala, kun tästä oikeasti tuli tulkinnanvarainen kertomus - tulkitkaa, miten vain itse haluatte. Niin ja sitten omistan tämän ihanalle Naturalille. Hyvää syntymäpäivää alieni <3 Toivottavasti jossain vaiheessa lennät tänne avaruussukkulallasi ja toivottavasti pidät tästä
Kesäsateisiin
Satoi rankasti vettä. Taivas oli tummanharmaa, synkkä ja uhkaava, raskaat pilviverhot estivät aurinkoa tunkeutumasta lävitse ja luomasta lämpöä märälle nurmikolle. Sadepisarat rummuttivat armottomasti ja taukoamatta maata. Kaikki näytti niin ankealta ja mustavalkoiselta.
Ja sinä olit siellä.
Sinä, ainoa väripilkku koko harmaudessa, ainoa väripilkku minun elämässäni. Tanssahtelit ympäriinsä pisaroiden seassa kirkkaankeltaisessa sadetakissasi, jaloissasi punaiset saappaat. Sadetakki oli sinulle aivan liian suuri, ulottui polviin saakka. Sen alta näkyivät sinun pitkiin, raidallisiin polvisukkiin verhotut hoikat sääresi. Leiskuvanpunaiset suortuvasi liimautuivat poskillesi, muttet antanut sen haitata. Silmäsi olivat painuneet kiinni, kun pisarat iskivät kohti taivaita kohotetuille kasvoillesi. Vesi loiskui ympärilläsi, kun jalkasi osuivat lätäköihin.
Suuri, monenkirjava sateenvarjosi, jonka olit kohottanut korkealle yläilmoihin, tempoili tuulen mukana, mutta aina sinä nykäisit sen takaisin. Se ehkä tahtoi lennättää sinut kauas minun ulottumattomiini. Mutta sinä et tahtonut keikkua pilvissä vaan pitää jalat tiukasti maan pinnalla. Et ollut koskaan ollut haaveilija, joka rypi unelmissaan. Haaveita sinulla kyllä oli, mutta aina muistit, että oli olemassa toinenkin maailma.
Avasit mantelisilmäsi ja näit minut. Liikkeesi pysähtyi, sateenvarjo laskeutui, kärki hipoi tummaa nurmea. Toivoin, ettet olisi pysähtynyt. Olisin niin mielelläni seurannut tanssiasi pisaroiden kanssa vaikka ikuisuuden, katsonut, kuinka vesi roiskui ympärilläsi, kuinka nautit olostasi, vaikka satoi.
Katsoit minua pitkän aikaa. Olit hämmentynyt, et ollut tiennyt kenenkään katselevan. Mutta minä olin. Ja nytkin katselin sinua. Punaista tukkaasi, joka oli samaa sävyä saappaiden kanssa, vihreitä silmiäsi, vaaleaa hipiääsi. Olit kaikin puolin täydellinen.
”Mitä sinä täällä teet?” kysyit hiljaa.
”Katson sinua”, vastasin.
Lähestyit minua hitaasti. Tunsin nipistelyä vatsanpohjassani, suutani kuivasi. Koetin katsoa sinua silmiin, mutta katseesi poltti. Hymyilit hieman epävarmana, mutta tiesin, että sisälläsi ei ollut lainkaan epäröintiä. Sinä et ollut koskaan ennenkään epäröinyt.
Tulit aivan lähelleni. Saatoin tuntea keveän hengityksesi kasvoillani, sinusta huokuvan lämmön kutittelevan ihoani. Hiussuortuvasi valuivat vettä, kun huitaisit ne kasvoiltasi sivuun. Sydämeni löi lujaa vasten kylkiluitani. Tiesitkö sinä, mitä tunsin sinua kohtaan? Olin aina tuntenut?
Katsoin sinua silmiin, kun nousit varpaillesi, nojauduit keveästi kuin keijukainen vasten rintaani ja painoit suudelman huulilleni. Sait minut hämmentymään, enkä osannut tehdä mitään. Tunsin hymyn suudelmassasi, enkä voinut itsekään estää sitä kohoamasta omille huulilleni.
Sitten sade lakkasi. Vetäydyit irti minusta. Silmäsi olivat surulliset, mutta niissä näkyi lupaus tulevasta, häivähdys lämpöä sekä sitä tunnetta, jota kai rakkaudeksi nimitetään.
Ja vain hetkeä myöhemmin olit poissa, kadonnut kaukaisuuteen sateen mukana, kun aurinko alkoi repiä pilviä rikki. Olit poissa vain palataksesi seuraavan kesäsateen mukana.