Kirjoittaja Aihe: Älä lähde yksin baariin (Sirius/Remus, S, fluffy, drama)  (Luettu 2898 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Nimi: Älä lähde yksin baariin
Kirjoittaja: Isfet
Beta:-
Ikäraja: S
Genre: fluffy, drama, eräänlainen h/c
Hahmot/Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Nuorukaisen aggressio vaihtui lasillisten myötä surkeaksi alakuloksi, joka sai hänet tuijottelemaan murheellisesti lasin pohjalle jääneitä karpaloita.
Vastuunvapautus: Pojat ovat Rowlingin, minä vain keksin omiani saamatta rahaa

A/N: Sirius/Remus. Jälleen. Mitäpä tuosta, ei minua haittaa :D Kirjoitin tämän käytännössä kokonaan eilen ja oikoluin tänään, en ole varmaan ikinä julkaissut näin nopeasti. Minulla on ollut tästä tosin mielikuva jo pidempään, joten ehkä se lasketaan pohjatyöksi. Lisäksi tämä on melko lyhyt. Otsikkokin on mitä on. Osallistuu haasteeseen Fluffy10, sanalla karpalo. Ajattelin aluksi tylsästi kyynelkarpaloita, mutta karpalon marjat sopivat Remukselle, eikö vain?

//Muoksmuoks. Ennen tätä voi nyt lukea halutessaan riitelypätkän Vääryyttä, K11
 
*

Remus Lupin istui baarissa.

Se ei ollut mitenkään maata järisyttävää, mutta tavallisuudesta poikkeavaa, sillä hän istui yksin. Yleensä hänellä oli aina seuraa, jolloin tilanne ajautui toistamiseen siihen pisteeseen jossa mies huolehti kaikkien selviävän jotenkuten kotiin. Hän ei koskaan ryypännyt.

Paitsi tänään.

Kyhmin kynsi oli tavallinen pikku baari, joka sijaitsi Viistokujan reuna-alueilla. Se ei ollut hohtelevan puhdas, muttei erityisen nuhjuinenkaan. Asiakaskunta oli jokseenkin vakiintunutta, vaikka joku uusikin eksyi sisään silloin tällöin. Kevyesti harmaantunut baarimikko hoiti yritystään vuosien tuomalla rutiinilla, tuntien useimmat kävijät nimeltä. 

Sinä iltana, noin tunti sitten ehkäpä, Remus oli marssinut sisään vihainen ilme tavallisesti tyynenä nähdyillä kasvoillaan. Hän retkahti istumaan mielenosoituksellisesti tiskin ääreen, ja joi kaksi ensimmäistä shottia nikottelematta, tuskin henkäisten niiden välillä. Kolmannen jälkeen hän pyysi jättämään pullon tiskille. Adolf, baarimikko, kohotti kevyesti harjasmaisia kulmakarvojaan, muttei sanonut mitään. Niissä tilanteissa ei yleensä kannattanut. 

Pian tahti kuitenkin hidastui huomattavasti. Nuorukaisen aggressio vaihtui lasillisten myötä surkeaksi alakuloksi, joka sai hänet tuijottelemaan murheellisesti lasin pohjalle jääneitä karpaloita. Kun niistä ei tuntunut löytyvän vastausta, hän kaatoi päälle lisää tuliviskiä ja joi sen kuin yrittäen hukuttautua. 

Toivottavasti joku huolehtisi hänestä tänään.

Sitten Sirius tulee sisään. Hänkin on yksin, mutta se ei ole yllättävää. Katse on masentunut, laahustavat askeleet tulevat kohti baaritiskiä (ja viinaa, joka huuhtoo murheet). Hän istuu Remuksen viereen ja vilkaisee sivuilleen ohimennen. Katse on jo ehtinyt palautua ja huulet ovat raollaan tilausta varten, kun hän tajuaa näkemänsä. Jähmettymistä seuraa hidas kääntyminen, ja Adolf esittää keskittyvänsä ahkerasti laseja itsekseen putsaavaan kuurausloitsuun.

"Remus?" Sirius kuiskaa käheällä äänellä. Remus hätkähtää niin, että viitta on pudota olkapäiltä tahraiselle lattialle.

Hetken he tuijottavat toisiaan puhumatta. Baarin puheensorina tuntuu vain korostavan heidän kahden välistä kiusaantunutta hiljaisuuttaan. Remus laskee ensimmäisenä katseensa ja tuijottaa jälleen lasinsa pohjaa. Siriuskin tuijottaa sitä, kunnes löytää äänensä jälleen. Se on vaimea ja käheä, sekä hiukan nolo, mutta Remus kuulee sen ja se riittää.

"Olitko koko ajan täällä?"

Nyökkäys.

"Juomassa tuliviski-karpaloshotteja?" 

Uusi nyökkäys.

"Etsin sinua melkein kaikkialta muualta. En ajatellut..." Siriuksen hiljainen ääni hiipuu pois.

"Että tulisin tänne vai? Ajattelin kokeilla sinun taktiikkaasi, mutta se ei toimi kovin hyvin", Remus naurahtaa ironisesti. 

"Olenko koskaan väittänyt että se toimisi?" Siriuksenkin äänessä on ironiaa. Sitten hänen katseensa osuu puolinaiseen pulloon. "Älä väitä että joit tuon kaiken."

Remuksen onnistuu hymyillä huterasti, eivätkä kumpikaan heistä tiedä mitä sanoa. Sitten Sirius laskee pöydälle kultakaljuunan ja tarttuu Remusta varovasti kyynärvarresta.

"Anteeksi. Mennään kotiin."

He lähtevät ulos pimenevään iltaan, ja Adolf teeskentelee edelleen ettei huomannut mitään, kätkien hymynsä.


*

Remuksen askel horjuu hieman, varsinkin kapeissa, vinoissa rappusissa, mutta he pääsevät silti melko (liian) pian perille. Sirius lukitsee oven, Remuksen lysähtäessä tuolille. Sitten hän hautaa pään käsiensä väliin, eikä kumpikaan taaskaan osaa puhua. 

Sirius menee (pakenee) keittiöön juomaan jäähtynyttä, laihaa kahvia, joka on unohtunut pannuun. Remukselle hän tuo lasillisen kylmää vettä, ja tämä ottaa sen vastaan sanomatta sanaakaan. Kun se on juotu, he yrittävät vältellä toistensa katseita vielä mahdollisimman pitkään. Seinillä ei kuitenkaan ole tauluja tai julisteita, ei edes valokuvia joihin voisi syventyä. Lattialla ei ole mattoja. 

Väistämättä katseet kohtaavat, eikä kumpikaan voi enää kääntyä pois. He mittailevat toisiaan, pitäisikö minun puhua, meidän molempien pitäisi. Remus vetää syvään henkeä, mutta Sirius ehtii taas ensin.

"Se oli typerää. Riitely, siis."

"Niin oli. Anteeksi."

"Ei se ollut sinun vikasi! Älä..." Sirius huudahtaa tahtomattaan kunnes saa purtua huultaan. Remuksen silmät ovat murheelliset, ja Sirius vihaa itseään. 

"Minä en olisi saanut sanoa niin. Enkä tarkoittanut sitä, oikeasti", Remus selittää nopeasti vetämättä henkeä.

"En minäkään", Sirius sanoo jälleen hiljaa.

"Sovitaan sitten, että se oli molempien syytä", Remus sanoo hetken kuluttua.

"Niin kai", Sirius huokaa helpottuneena.

Nyt on helpompi katsoa toista ja hengittää. Tapahtumat voidaan työntää pois mielestä, lukita siihen pieneen arkkuun jota ei koskaan avata. Remus nousee ylös, alle puolen metrin päähän Siriuksesta. Hengityksessä haisee yhä tuliviski. Se haju ei kuulu Remukseen. Hänen kuuluu haista teelle, vanhalle musteelle, villapaidolle ja jästien deodorantille, Remukselle. 

"Sovitaanko sitten, että se on okei?"

"Okei. Lupaa kuitenkin yksi asia", Sirius vannottaa.

"Mitä?"

"Älä lähde baariin juomaan tuliviski-karpaloshotteja kertomatta minulle. Voin tulla mukaan."

"Luulin ettet edes pidä karpaloista."

"En pidäkään. Tulisin seuraksi", Sirius vastaa ja vetää hetken mielijohteesta Remuksen tiukkaan halaukseen. 

"Helvetti, Kuutamo", hän mutisee Remuksen kaulaa vasten. Ylikasvaneet hiekanruskeat hiukset kutittavat hänen nenäänsä, valtimo tykyttää lohdullisesti toista poskipäätä vasten.

Remuskin puristaa Siriusta lähelleen ja ajattelee, muttei vastaa. He molemmat kyllä tietävät. Hän keskittyy hengittämään takkuisten hiusten tuoksua, sisään ulos sisään. Hän haluaa aina muistaa sen tuoksun; kahvia, pölyä ja aavistus märkää koiraa. Se saa hänet hymyilemään pienesti. Kohta hänen on kuitenkin pakko painaa huulensa Siriuksen karheaa poskea vasten ja kuiskata hiljaa:

"Nyt olen tässä."

Sirius katsoo hänen meripihkanvärisiä silmiään ja kallistaa päätään niin että heidän huulensa koskettavat. 

"Niinpäs oletkin."
« Viimeksi muokattu: 21.04.2017 13:51:22 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Kommenttikampanjasta hei!

Mä kävin läpi sun listausta ja muistin sitten pitäneeni sun Sirius/Remuksista! Aloin käydä läpi niitä ja katsoa mitä en ole lukenut, tämä sattui sitten silmiin, jo mielenkiintoisen otsikon takiakin! :)

Lainaus
Yleensä hänellä oli aina seuraa, jolloin tilanne ajautui toistamiseen siihen pisteeseen jossa mies huolehti kaikkien selviävän jotenkuten kotiin.
Alkuun nostan tän. Niin remusmaista, että hymyilytti!<3

Tykkään hirveästi, kun ihmiset luo omia paikkoja HP maailmaan! Tuo baari voisi hyvin olla Rowlingin viistokujalla ja pystyin hyvin kuvittelemaan sen tunnelman ja baarimikon. Lyhyellä kuvauksella asetit ainakin mun päähän selkeän mielikuvan paikasta.

Remus vihaisena oli kuvattu myös oikein hyvin ja hahmolle uskollisesti. Vihainen, mutta nopeasti tyyntyvä. Vihaisuus muuttui nopeasti alakuloksi ja suruksi, kuten se helposti tekeekin. Myös pieni toive, että joku huolehtii hänestä, oli koskettava.

Lainaus
"Että tulisin tänne vai? Ajattelin kokeilla sinun taktiikkaasi, mutta se ei toimi kovin hyvin", Remus naurahtaa ironisesti. 

"Olenko koskaan väittänyt että se toimisi?"
Taas aivan hahmoille sopiva keskustelu. Remuksen ajatukset ovat Siriuksessa olleet riidasta huolimatta. Vaikka ei hän ehkä ole sitä tietoisesti juuri silloin ajatellut. Tai ehkä on. Kuitenkin, tuo toimi tosi hyvin. Häpeä riidasta ja Remuksella humalastakin.
Ihana Sirius, kun pyytää anteeksi, mutta etenkin hymyilin baarimikolle, joka on selvästi hyvin perillä asioista ja tuntee asiakkaansa elämän.

Riidan sopiminen oli suloista, kumpikin tahtoisi ottaa syyn vain itselleen, mutta onneksi kompromissi syntyy ja molemmat ovat syyllisiä.
Suloinen tämä oli loppuun asti ja etenkin suudelma oli söpöä. Sirius todella huolehti Remuksen kotiin ja tällä oli kerrankin huolehtija, eikä hänen itse tarvinnut huolehtia muista.

Tämä jää nyt lyhyemmäksi kommenttiksi kuin piti, mutta mulla on nyt vain puhelin käytössä kommentoimiseen. :(

Aws ja kiitos tästä herkusta!<3
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Kiitos Dokumentti, pitkästi olet jaksanut näppäillä! Itselläni ei usen riitä tuonkaan vertaa kärsivällisyyttä ilman näppäimistön apua...

Olin vähän yllättynyt kun omalla mittapuullani näin vanha teksti nousi ylös, ja vähän epävarma myös mitä itsekin mahdan ajatella. Onneksi kelpaa yhä, vaikka ainahan sitä tahtoisi hieman korjailla  ::)

Kiva että pidit miljööstä! Eihän Rowlingin tarjonnassa vikaa ole, mutta eivät kaikki aina istu iltaa esim. Vuotavassa noidankattilassa... Ja hienoa että myös hahmot miellyttivät!

Kiitos ihanasta kommentista <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii