En sitten ennen olekaan lukenut mitään tällaista.
Kun lueskelin
Ihmeotuksia ja niiden olinpaikkoja, pyörittelin mielessäni väkisinkin, että mitä ihmettä siellä saarella on aikoinaan oikein tapahtunut. Tämä teksti toi nyt omanlaisensa vastauksen ja aikas hauskan sellaisen.
Eniten iski vanhahtava tyyli, jolla olit tämän kirjoittanut. Se toimi, onhan tässä kyse legendasta. Toisaalta olisin kaivannut alkuun edes jonkinlaista pohjustusta (ehkä kliseistäkin kerran kauan sitten -aloitusta tai jotain vastaavaa), sillä nyt mentiin suoraan asiaan ja no, minun päässäni legendat eivät ala keskeltä tapahtumia. Tietysti sanamäärä rajoittaa, tämähän on tuplaraapale. Sovitaan siis, että vikaa on minun päässäni, ei sinun tekstissäsi.
Pituudesta minulla taas ei olekaan mitään nillitettävää. Legendojen kuuluukin olla lyhykäisiä, ei niitä kukaan muuten muistaisi. Dialogi oli sujuvaa ja sai hymähtelemään, pidin ja paljon.
Voi, kyllä pistää säälittämään nuo viisikoipiset. Rauha on totta kai kiva asia, mutta kun ketään ei jäänyt jäljelle peruuttamaan kirousta. Niin, pitikin vielä sanoa, että lopun kolme pistettä olivat juuri oikea tapa lopettaa tämä, juttu jää sillä tavalla auki.
Yhden virheen löysin, laitan sen tähän, ehkä haluat korjata sen, se kun on puhdas typo.
Kun nämä pedot nousivat, ne katsoivat mustilla silmillään kohti McClivettejä j ne hymyilivät.
Eli siis ja-sanasta puuttuu a. Tuntuu hivenen typerältä huomauttaa moisesta, mutta itse pidän siitä, että tekstieni kirjoitusvirheistä huomautetaan, jotta ne eivät haittaa sitten seuraavia lukijoita.
Kokonaisuutena oikein hauska ja kekseliäs teksti, kiitokset.