Kirjoittaja Aihe: Twilight: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.) | K-11, E/B, romance, drama  (Luettu 32609 kertaa)

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: My Dear, My Soulmate (10. luku 11.6.)
« Vastaus #100 : 11.06.2010 18:22:22 »
Ihanaa, että Bella ja Edward saivat toisensa. <3
Kävi kyllä sääliksi Lucasia, joka otti asian ihmeen hyvin..

Ja Emmett on ihanaihquraksupoksu (: Hihii!

Epilogia odotellessa

~Vanamo
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

enni

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: My Dear, My Soulmate (10. luku 11.6.)
« Vastaus #101 : 11.06.2010 23:17:22 »
Lainaus
Sen sijaan etsin huulillani hänen omansa, ja suutelin häntä antaumuksella. Sitä olisi voinut luonnehtia tulisuudelmaksi, vaikka olimme molemmat kylmäihoisia kivisydämiä, vaikka emme roihunneet kadotuksen liekeissä. Silti minusta tuntui, että syttyisin polttavaan tuleen hetkenä minä hyvänsä. Olin pakahtua onnellisuuteen.
Jotenkin niiiin ihana kohta tää :-) Semmonen yltiöromanttinen mutta se vaan sopi tähän kohtaan niiin hyvin!

Eikä, nyt jo viimenen luku :-( Mutta onneks Lucas katos, huspois. Nyt kun Lucasista on päästy, toivon jopa, että sekin löytäis sielunkumppaninsa, eikä jäis yksin. Aina sille saa olla mukava, kun se ei oo enää Bellan riesana eiks jee? :-D

Tykkäsin niin paljon tästä ficistä, harmi, että se jäi loppujen lopuks vaan kymmeneen lukuua :-( Mutta toisaalta siinä kerkes jo tulla kaikki tarpeellinen, mitä sitä turhaa pitkittämään!

Toivon, että pistät sen epilogin pian, ehkä jo huomenna? :-) Sitä odottelen innolla!
The first one is always the hardest one.

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: My Dear, My Soulmate (10. luku 11.6.)
« Vastaus #102 : 12.06.2010 15:09:23 »
Noniin, löysi tämäkin ficci sitten tiensä päähän. (Ainakin toistaiseksi, terveisin jatko-osiin obsession omaava)

NÄÄÄÄÄIN iso kiitos aivan ihanista kommenteista.♥  Oikeasti - tätä ei voi koskaan toitottaa liikaa - ne on niin piristäviä ja hymyilyttäviä, ja tämä kirjoittaminen olisi kurjempaa ilman niitä. Kiitos!  :-*

Lauranood, kiitos! :>
NiNNNi, kiitos itsellesi kun oot jaksanu ilahduttaa minua sun ihanilla kommenteilla! ♥  Revenant of Rosefieldistä on jo ykkösluku tullut, ja seuraavaksi sitten keskityn siihen. (: Ja jep, niin vaihdoin, ja kiitos! :D
Prumrose, KIIIIIITOS itsellesi! :D ♥ Sun kommentit on kyllä harvinaisen piristäviä, kiitos!
Phoebez, kiitos sinullekin ihanista kommenteista! ♥
aurore, hihi kiitos!
Deph, kiitos ihan hirmuisesti aivan ihanista kommenteistasi! ♥
Merkku, kiitos! (: Ja en mä tiedä, heh! :D
jennumiu, kiitos itsellesi! ♥
Vanamo, hihii kiitos! Nojoo pitäähän sitä Lukeakin hitusen sääliä... ehkä.
enni, kiitos! ♥  Sun toiveet näköjään toteutuivat, hui! :D

Jos ei vielä ilmi tullut, te kaikki ihanat kommentoijat olette aivan hiton ihania! :D Blinky kiittää ja kuittaa. :)



EPILOGI

”Bella, mitä kuhnit? Muuttoautot saapuvat tarkalleen kolmenkymmenenseitsemän minuutin kuluttua”, kuulin Alicen helisevän. Minulla oli – jälleen kerran – pakkaaminen kesken. Edelliskerrasta oli kulunut jo osapuilleen kymmenen vuotta, mutta se ajanjakso tuntui hyvin lyhyeltä, kuin kaikki olisi tapahtunut pikakelauksella. Tyhjentäessäni vaatekaapin ylähyllyjä käsiini osui tuttu, peltinen valokuvarasia. En osannut vieläkään vastustaa kiusausta ja olla avaamatta sitä, mutta nyt tilanne oli täydellisen toisenlainen. Postikortti Forksista ei ole vain menneisyyttä – myös tulevaa. Kuva Howardin perheestä. Muisto siitä, millaista loppuelämäni olisi voinut olla. Kaikki he olivat minulle yhä rakkaita ja tärkeintä, mutta kaikkein rakkain ja tärkein oli juuri nyt metsästämässä veljensä kanssa. Hänestä minulla oli tuoreempia muistoja; muhkuraiset petivaatteet sängyllämme, hänen tuoksunsa viipyilemässä huoneessamme, aamuinen suukko ennen kuin Emmett repi meidät vaihteeksi irti toisistamme. Siitä oli ilmeisesti tullut hänelle joku hauska metodi. Jos minä olisin ryhtynyt kostotoimenpiteisiin, olisin saanut olla hätistelemässä häntä ja Rosea jatkuvasti.

Selailin nopeasti kuvia ihmisajoiltani – olin pihistänyt kuvat eräänä yönä pari vuotta onnettomuuden jälkeen huoneestani Charlien nukkuessa. Mikään ei ollut muuttunut, jokaikinen tavara oli omalla paikallaan. Olin halunnut varmistaa että vaikka muistot hämärtyisivät, minulla olisi aina keino palauttaa ne. Joukosta erottuivat erityisesti kuva, jossa minä ja Charlie halasimme lakitusseremonian jälkeen, ja kuva Jacobista, taustalla La Pushin kolkot maisemat. Olin ottanut kamerani mukaan sille reissulle, koska suunnitelmissani oli muuttaa pois Forksista, jonnekin paljon kauemmas, paljon lämpimämmälle seudulle. Sekin suunnitelma oli kariutunut, eikä nykyisessä elämässäni rantakaupungit tulleet enää kuuloonkaan. Asetellessani kuvia takaisin laatikkoon, pysähdyin katselemaan – en tiennyt mitä sanaa käyttää, jokainen kuulosti turhan synkistelevältä – entisen perheeni kuvaa.

Matthew, Felicia ja Ryan olivat viihtyneet Culleneilla vielä muutaman vuoden. Lucas oli häipynyt maisemista jo paljon aikaisemmin. Carlisle oli ehdottanut hänelle Denalin klaania, ja sinne Luke olikin suunnannut. Myöhemmin olin kuullut, että hänen ja vampyyrin nimeltään Tanya välillä kyti jotakin. Emme olleet kovin yhteyksissä, mutta toivoin vilpittömästi heidän suhteen syventyneen. Lucaskin ansaitsi onnen, erityisesti kaiken kokemansa jälkeen. Edward oli uutisen kuultuaan mutissut jotakin sen tapaista kuin että ”siinä vasta täydellinen pari”.

Nyt kuitenkin oli taas aika vaihtaa asuinseutua, sillä aloimme näyttää turhan nuorilta ikäämme nähden. Palaisimme Forksiin. Kaupungin ainaiset pilvet ja synkkyys olivat tietysti hyvä seikka vampyyrien kannalta, mutta Forks – vielä kuudenkymmenen vuoden jälkeenkin – nostatti minulle paljon muistoja pintaan. Sinne paluu oli aina pieni koettelemus, mutta selviäisin kuitenkin. Olihan minulla Edward tukenani. Edward suojaamassa selustaani Emmettin yllätyshyökkäyksiltä, Edward puolustamassa minua Alicen ruotiessa ulkoista olemustani, Edward lohduttamassa minua Rosalien ilkeiden tuiskahdusten jälkeen. Hän oli aina kanssani, hän oli minulle suoranainen elinehto – mutta elämä olisi siitä huolimatta hiukan kurjempaa ilman muitakin vampyyrisisaruksiani sekä Esmeä ja Carlislea. Alicesta oli tullut minulle vähintään yhtä läheinen kuin Feliciasta, ja samoin Emmett oli minulle kuin isoveli – kuin Ryan. Tietenkään he eivät korvanneet näitä sisaruksiani, mutta olivat minulle yhtä rakkaita. En tuntenut mitään häpeää tai sellaista, että olisin hylännyt luojani tai kaikki ”entiset” läheiseni, sillä niin ei ollut. Valitettavasti vain tapasimme entistä harvemmin, ja minä tunsin kuuluvani paremmin tänne, Culleneiden perheeseen. Se tuntui siltä, kuin olisin viimein löytänyt kotiin. Kaikki oli luonnollista ja helppoa, väkinäisyydestä ei ollut tietoakaan.

Juuri kun olin saanut pienen omaisuuteni pakattua kohta kasikymppisiään viettävää kaktusta lukuunottamatta – toivottavasti Charlie ei koskaan huomannut senkään puuttumista – tunsin hänen kätensä lanteillani. Edward suukotti korvantaustani, enkä voinut estää hymyn leviämistä kasvoilleni.
”Tulit”, mutisin rikkoen tyytyväisen hiljaisuuden.
”Tietenkin”, Edward kuiskasi. Kehoni lävistivät kylmät väreet, kun hänen silkinsileät huulensa hipaisivat korvanlehteäni hänen puhuessaan. ”Joko olet pakannut?”
”Joo, superkaktustani lukuunottamatta. En voi käsittää, ettei se ole vielä heittänyt veiviään.”
”Superkaktus?” Edward naurahti.
”Keksitkö itse muka paremman nimen?”
”Se on ihan hyvä nimi.” Edward tarttui minua kädestä ja ojentautui hiukan tarttuakseen toisella kädellä kaktuksen keraamiseen ruukkuun. ”Phoenixista?” Nyökkäsin vastaukseksi.
Sitten hän irrotti otteensa minusta hetkeksi, asetteli kaktuksen varovasti laatikon kulmaan, pinosi kaikki loput huoneesta löytyvät muuttolaatikot ja nosti ne syliinsä.
”Kyllä minäkin voin niitä kantaa”, puolustelin.
”Kyse on siitä, tarvitseeko sinun.”
”Et voi lelliä minua piloille.”
”Entä jos haluan?” Edward kysyi hymyillen ilkikurisesti.
”Mahdotonta.”
”Bella, etkö ole vieläkään oppinut, ettei mikään ole mahdotonta?” Edward kysyi nyt, huomattavasti vakavammalla äänensävyllä. Minun täytyi miettiä sitä hetki, ja tajusin hänen olevan oikeassa. Mikään ei voi olla mahdotonta, jos mahdottomuuksien mahdottomuuskin on todistettu mahdolliseksi.

Pienestä vastahakoisuudestani huolimatta annoin Edwardin kantaa laatikot alakertaan. Olin ilmeisesti vieläkin yhtä jääräpäinen ja omatoiminen kuin ihmisaikoinani, ja se seikka ei kyllä haitannut – päinvastoin. Vaikka ulkomuotoni ja taitoni olivat kehittyneet hirmuisesti, olin sisimmässäni yhä sama Bella. Edward laski muuttolaatikot muiden juureen, ja kaappasi minut tiukkaan halaukseen. Yhä hänen kätensä minun ympärilleni kiedottuna, kuulin Alicen äänen takaani.
”Täällä sitä vain kuherrellaan!”
”Kaikki on jo pakattu”, marisin kääntyen hiukan hänen suuntaansa.
Sitten Alice tuijotti meitä hetken hiljaa, ja Edwardin silmissä välkehti jotain, ehkä iloa tai huvittuneisuutta?
”Et sitten kerro Bellalle!” Alice sähähti.
”Näitkö muka minun tekevän niin?”
”En”, Alice myönsi.
”Kerro mitä?” minä tivasin. Edward tyytyi vain hymyilemään vinosti ja suukotti päälakeani.

Culleneilla oli niin valtava autovalikoima, että melkein jokaisen täytyi ajaa yksin. Vain minä jäin ilman autoa – tosin Edward uhosi että se puute pitäisi korjata pian – joten pääsin hänen Aston Martininsa kyytiin. Matka taittui siinä hetkessä, nopeusrajoituksia räikeästi rikkoen. Edward kaarsi ensimmäisten joukossa uuden – tai siis Culleneille vanhan, he olivat asuneet täällä jo silloin kun minä olin vielä ihminen – talon pihaan. Livahdin autosta ennen kuin Edward ehti tulla aukaisemaan oveni, ja kun hänen kasvoillaan häivähti pettyneisyys, virnistin hänelle. Edward käveli tyynesti rinnalleni, ja tarttui minua kädestä. Sitten kuulin tutun huudon hiukan kauempana; Porschestaan juuri noussut Alice siellä huhuili meitä. Siitä tulikin mieleeni hänen ja Edwardin salaisuus.
”Joko kerrot minulle sen?”
”EI, hän ei kerro!” Alice kiljahti ja loikkasi pihan halki vierellemme.
”Rauhoitu”, mutisin pyöritellen silmiäni.
”Mutta ehkä voisimme jo näyttää sen”, Alice myöntyi. ”Tule, Bella. Edward, peitä hänen silmänsä.”
”Kyllä Bella osaa pitää niitä kiinni itsekin”, Edward puolusteli.
Alice huokaisi teatraalisesti ja kiskaisi kaulastaan huivin, jonka hän sitoi silmilleni.
Jos olisin suinkin ollut tottelematon, olisin nähnyt kankaan huokoisten kudosten läpi vampyyrisilmilläni. Sen sijaan pidin kiltisti silmäni kiinni. Taivalsimme tovin verran, Edward oikealla, Alice vasemmalla puolellani. Tunsin jalkojeni alla kariketta, kasvistoa ja katkeilevia oksia. Haistoin kasviston seasta tietysti rinnallani kävelevät vampyyrit, sekä jotain tuoretta teollisuuspuuta muistuttavaa. Ja savua. Minulla ei ollut aavistustakaan, minne he veivät minua.

”Perillä!” Alice hihkaisi viimein. Sitten, ennen kuin ehdin liikahtaakaan, huivi katosi silmiltäni. Oletin sen olevan lupa avata silmät. Raotin silmäluomiani varoen, ja kun näkymä avautui minulle, silmäni rävähtivät kertaheitolla teevatien kokoisiksi.
”Eikö olekin hieno?” Alice kysyi hymyillen, taputtaen käsiään innostuneesti yhteen.
”Mikä se on?” kysyin tyrmistyneenä. Totta kai näin, että se oli kaunis, pieni talo keskellä sysimetsää. Kermanvalkeat ulkoseinät, peltinen harjakatto, muurattu savupiippu, patinoidut ikkunanpokat ja pieni kivilaatoista koottu polku. Puulaatikot ikkunoiden alla olivat täynnä punaisia pioneja. Täydellinen kaikinpuolin.
”Talo, Bella”, Alice huokaisi kärsimättömänä, katsoen minua kuin vähä-älyistä. Edward kumartui hiukan, ja mutisi hiljaa korvaani:
”Se on meille, Bella. Minulle ja Sinulle. Esme ei voinut vastustaa sisustusvimmaansa tämän ränsistyneen mökin suhteen, ja nyt hänelle tuli hyvä tilaisuus eteen.”
”Rehellisesti, Esme ja me muut kyllästyimme teidän ainaiseen kuherteluun”, Alice paukautti. ”Mutta mitä pidät?”
”Se on ihana. Täydellinen. Rakastan sitä. En halua enää koskaan muuttaa minnekään muualle.”
Alicen kasvot sulivat huolestuneesta ilmeestä leveään hymyyn. ”Ihana kuulla! Mutta jätän teidät nyt hetkeksi kahden, koska Edward aikoo käydä kimppuusi arviolta kahdenkymmenenkolmen sekunnin kuluttua.” En ehtinyt edes kiittää, kun Alice pinkaisi tiehensä.

Tosin siinä vaiheessa taisin jo unohtaa aikomukseni, kun Edward nosti minut syliinsä, ja kantoi minut mökkiin. Kynnyksen yli oikein.
”Riittääkö tämä sinulle lupaukseksi siitä, että olemme yhdessä ikuisesti, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?” kysyin leikilläni.
”Älä luulekaan. Kyllä minä sinut vielä alttarille vien”, Edward uhosi.
En jaksanut juuri nyt inttää vastaan, sen sijaan painauduin entistä lähemmäs häntä, ja suukotin hänen nenäpieltään. Ilmeisesti se ei riittänyt Edwardille. Hän vei meidät liitäen makuuhuoneeseen, sotkeuduimme lakanoihin ja minusta tuntui siltä, kuin olisin voinut maata siinä ikuisuuden. En kaivannut enää mitään muuta.

Olin niin huumautunut ja hurmioissani, että hädintuskin edes kuulin metsässä raikuvasti ulvovan suden.
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

enni

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #103 : 12.06.2010 15:32:05 »
Oon aina tienny, että mulla on ennustajan lahjoja :-D

Ihanaa, että se Lucas ja Tanya löysi toisensa, molemmat ihan yhtä ällöjä!

Ja Edward ja Bella, ahh! Ylihienosti sait tähän mukaan kaikkia elementtejää kirjasta, niinku esim ton mökin remontoimisen :-) Meinaatko kirjottaa tähän jatkoa? Toi loppu nimittäin viittais siihen, että tälle sais yli hyvin kirjotettua jatko-osan :-D

Lainaus
Hän vei meidät liitäen makuuhuoneeseen, sotkeuduimme lakanoihin ja minusta tuntui siltä, kuin olisin voinut maata siinä ikuisuuden. En kaivannut enää mitään muuta.

Olin niin huumautunut ja hurmioissani, että hädintuskin edes kuulin metsässä raikuvasti ulvovan suden.
Oi, toi eka pätkä on niin ihana, semmonen onnellinen loppu muttei liian kliseisesti kerrottuna!
Ja sitte toi toinen pätkä, se on aluks semmonen ihana ja sitte toi loppu viittaa selvästi jatko-osaan! :-D Mielikuvitus laukkaa suden lailla, mut ehkä ne mun ennustajanlahjat osuu taas oikeaan? (;



Kokonaisuudessaan tää ficci oli ihana ja hyvin yhteensopiva kokonaisuus, ei tullu semmonen fiilis, että täs olis jätetty kertomatta jotain tärkeetä, mutta ei tullu semmonenkaan fiiilis, että miks sekaan on ängetty niin paljon sanonkomitä, että lukeminen käy tylsäks! Tässä oli just sopivasti kaikkea asiaa :-)

Kirjotusvirheitä oli tosi vähän ja muutenkin teksti oli tosi sujuvaa luettavaa! Tykkään sun kirjotustyylistä ja oot tosi hyvin onnistunu pitään kaikki hahmot semmosina kun ne on kirjoissa!

Edward haluaa naimisiin, antaa Bellalle kaiken mahdollisen, ja tehdä kaiken Bellan puolesta + suojella sitä vaikka miltä.
Bella on semmonen että se taas ei halua Edwardin tekevän sen puolesta kaikkea, ei halua lahjoja, eikä naimisiin. Ja sitte se on vaan jotenki niin Bellamainen!
Alice on Alice, semmonen ilopilleri, just toi kun Alice kielsi Edwardia kertomasta Bellalle siitä mökistä, niin siinä kohtaa oikeen tuli jotenki niin ilmi se Alicen luonne.
Emmett taas on täski koko ajan häirittemäs Bellaa ja Edwardia enkä yhtään ihmettelis, vaikka se tekis muutamia vihjauksia tiedät-kyllä-mihin liittyen, se vaan niin sopis tähän Emmettiin, eli Emmettkin niin oma itsensä! :-D

Joo, tais tulla tämmönen kehuja kehujen perään eikä oikeesti mitään asiaa täs kommentis, mutta tykkäsin tykkäsin ja tykkäsin tästä tosi paljon ! :-D Kiitos tuhannesti, että kirjotit tän ficin tänne ilahduttamaan meitä (mua kröhöm! :-D) ♥
The first one is always the hardest one.

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #104 : 12.06.2010 15:39:06 »
Tämä epilogi oli todella ihana. Tykkäsin hurjasti (:
Tuo loppu oli tosi hieno:

Lainaus
Olin niin huumautunut ja hurmioissani, että hädintuskin edes kuulin metsässä raikuvasti ulvovan suden.

Edwardin uho, että hän vie vielä Bella alttarille, oli hauska :D Toivottavasti niin käy. Lucas ja Tanya...hahah. En osaa oikein sanoa, mitä mieltä olen heistä. Kai olevan aikalailla samaa mieltä kuin Edward, siinä vasta sopiva pari.

Apua, lupasin tuossa yhdessä viestissä, että kehun sua vielä enemmän, jos en ole sanaton. Mutta kun mä olen sanaton! Tämä on ollut todella upea fic. Kirjoitat melkeinpä virheetöntä tekstiä - selkeää sellaista.
 
Voi apua, kaikki tämä on sanottu varmaan joku tuhatsatamiljoona kertaa ja minä tälläisena tylsänä ihmisenä en keksi mitään uutta. Riittääkö, jos sanon, että olen odottanut uutta lukua kuin kuuta nousevaa, ollut sanaton jokaisen luvun jälkeen, melkein puhjennut kyyneliin, kun ilmoitettiin että kohta tulee epilogi ja halunnut kehua sut maasta taivaaseen, mutta mitä luultavammin epäonnistunut siinä aika lahjakkaasti? :D Toivottavasti riittää.

Mutta hei, ihan mahottoman iso kiitos tästä ficistä ♥ Olet paras.

Deph

ps. olet vaihtanut nimen - mä huomasin!! - ja se on hieno (;

pps. sori todella sekava kommentti :/  
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Prumrose

  • Vieras
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #105 : 12.06.2010 16:26:53 »
OH MY EDWARD !
Ja mä kun luulin että tota 9. lukua parempaan ei pysty, mutta niin
sä vaan sitten pamautit ja PUM tulikin sitten ihanin epilogi mitä olen lukenut ! :D ♥♥♥

KIITOS, että teit tämän ficin.
KIITOS, että annoit meidän kaikkien lukea sen.
KIITOS, että olet noin ihana kirjoittaja ja luot meille iloa taidoillasi.
KIITOS, kaikesta siitä mitä en nyt muista mainita. :D
♥♥♥

Minä en mitään suurempia virheitä huomannut ja jos huomasin en antanut sen häiritä. Rakastan tätä juonta ja koska olen siis vannoutunut Edward fani pidin siitä että Edward oli tässä ficissä se sama suloinen ja ihana Edward kuin kirjoissakin. :) Musta alkaa tuntua että sulla on jonkin näkönenhyvin kirjoittamisen lahja (tai sitten oot vaan luonnonlahjakkuus). Mutta miten se ikinä olikaan niin käytä sitä lahjaa hyvin. :D ♥(Niin kuin olet tähänkin mennessä käyttänyt). ;)
Toivottavasti jatkat Reveant of Rosafield:iä pian (joo en ole varma kirjoitinko oikein) ,sillä en malta odottaa että pääsen taas lukeemaan kirjoituksiasi. :)

Syvästi tästä ficistä kiittäen ja kumarrellen ja kaikkea hyvää toivottaen;
~Prumrose ♥

ja vielä kerran;

KIITOS ! ♥
//Muoks. Tuleehan jatko-osa, tuleehan ? :)
Kun tuo vika lause sitä vähän enustaa, niin kuin enni sanoij..
Jos tulee niin äkkiä linkkiä tänne niin löydän sen ♥ ;)
Okeij, ehkä tää on vaa toive ajattelua. :D
« Viimeksi muokattu: 12.06.2010 23:36:57 kirjoittanut Prumrose »

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #106 : 12.06.2010 16:34:55 »
Ihana!
Nyt voin viimeinkin poistua lomailemaan kun tiedän, että tämä päättyi näi kauniisti.
Aivan ihana tarina! <3
Harmi, että se loppui jo, mutta toisaalta hyvä että loppui, muuten siitä olisi saattanut tulla sitä samaa venkutusta.
Mahtava juoni ja mahtava tarina.

Edward <3 Bella!

Kiitos kaikesta.

Tämän parempaa kommenttia et voi minusta tänään repiä ulos ;D
Kiiitosss1!!! <3

PS. Rakastin tätä tarinaa ja rakastan sinua, koska kirjoitit sen.
« Viimeksi muokattu: 12.06.2010 16:36:26 kirjoittanut Lauranood »
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

Anaid

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Jamie <3
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #107 : 12.06.2010 17:03:11 »
Ihana loppu oli!
Tanyaa syydän Luucas...(tosi kypsää, eikö ;))
Ihana loppu oli!
Ihana ficci oli!
Kiitos sulle !
Anaid
Draco/Harry<br />Harry/Ginny<br />Lily/James

Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #108 : 12.06.2010 21:14:03 »
Voi vitsi tää oli aivan ihana ♥
Ja loppukin oli just täydellinen.
ISO ISO KIITOS ja kumarrus! ♥
Kiitos kun kirjoitit tämän meidän kaikkien iloksemme (:
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #109 : 12.06.2010 21:59:54 »
No niin, kuten lupasin, yritän väsätä sinulle jokun pitkän kommentin. :D

Ekaks pitää tietty kehua uusinta osaa, eli epilogia, joka oli kirjoitettu aivan ihanaksi ja oivalliseksi lopuksi. (; Kerronta oli pitänyt laatunsa yllä, joten teksti oli aivan ihanaa, ja niin helppo nauttia. Varsinainen lukuelämys. Oikeastaan koko ficci on ollut sellainen. (::

Mutta Lucas ja Tanya, pakko myöntää, että he olisivat kyllä oiva pari. :D Joten toivottavasti niille käy hyvin, antsaitsevat toisensa. Ja ihan hyvä, että Lucas muutenkin lähti tekstistä lipettiin. :D Mutta pitää kyllä kehua kuinka uskottavasti olet onnistunut luomaan nuo hahmosi jotka ovat täysin omiasi. Voisivat olla muutenkin itse kirjoissa vähintäänkin sivuhenkilöinä, ne olivat uskottavia ja kuvailtu hiukan ulkomuotoakin.

Joitakin pikkuisia virheitä osui myös minun silmiini, mutta niin pieniä ettei niistä kannata edes nipottaa. :D Lukemista eivät häirinneet mitenkään, joten unohdetaan ne samantien. :D

Ööh.. muuta? Niin joo, halusin kiittää tästä YLI-IHANASTA ficistä Kuinkakohan moneen kertaan on totakin sanaa käyttäny? :DD Ja siitä, että jaksat aina ilahduttaa uusilla ideoilla, ei ole mitään tiettyä kaavaa, sun ficcis on aina erilaisia, ainoo mikä on pysyny samasa, on sun kirjotustyyli, joka on ihana ja laatus kirjoittajana. (;;

Ja näillä sun ficeilläs on muutenkin hyvä määrä lukuja, et vatvo mitään asiaa liian pitkään, mikä usealla on tapana Ja minä ainakin kuulun siihen porukkaan :D Ja muutenkin kirjoitat aina ihanista parituksista. oten pienenä vinkkinä;
Pysy kirjoittajana pitkään vielä!

Mä en keksi enää mitään kehuttavaa, joten varmaan pitää lopetella tähän. :D Mutta odottelen lisää kirjoituksia sulta, ja onneks on jo se yks, en muista nimee, oon huono niitssä. ;D

Love ninnni~
Anteeks kun toistan itseeni.
Ja pahoittelen lyhyttä kommenttiani, olisin halunnu kirjottaa PALJON pidemmän ;/

Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #110 : 13.06.2010 13:13:35 »
IHANAAA
ihana epilogi, jennu rakastaa <3

ohhoh, Lucas sydän Tanya, suloista ♥

tämä ficci on vain niin mahtava, rakastan kirjoitustyyliäsi,
 ja itsekeksimäsi hahmot ovat loistavia. Virheitäkään ei koskaan
paljoa löytynyt.  ;)

joo, en nyt keksi muuta, kuin että kiitos tästä ihanasta ficistä !!!1

kiittäen & kumartaen,
- J
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #111 : 14.06.2010 12:40:50 »
JATKO-OSA TÄLLE FICILLE!

Lainaus
Ja sitte toi toinen pätkä, se on aluks semmonen ihana ja sitte toi loppu viittaa selvästi jatko-osaan! :-D Mielikuvitus laukkaa suden lailla, mut ehkä ne mun ennustajanlahjat osuu taas oikeaan? (;

Enni, pahuksen Alice! ;> Eli jep, tätä jo vähäsen kaavailin tuota epilogia rustatessani! :D

Ja sitten vielä; Kiiiiiiitos aivan ihanista kommenteistanne! ♥ Kiitos siitä, että ylipäätään olette jaksaneet kommentoida luku toisensa jälkeen, kiitos että olette antaneet sekä rakentavaa palautetta että vähemmän rakentavia kommentteja, joista hymy nousee korviin asti ja tulee niin ihana fiilis! ♥ Kaikki kommentit on yhtä arvokkaita, hih!

Lainaus
Riittääkö, jos sanon, että olen odottanut uutta lukua kuin kuuta nousevaa, ollut sanaton jokaisen luvun jälkeen - - Olet paras.

Ai riittääkö? No se on kuule enemmän kuin riittävää! :D Mä taas olen jokaisesta kommentista ollut melkein sanaton - kuten nytkin - ja kuulkaas TE olette parhaita! :--)

Prumrosea (sinäkin olet aivan mahtavan ihana kommentoija!) lainatakseni:

Lainaus
KIITOS, kaikesta siitä mitä en nyt muista mainita.

P.S.
Lainaus
Niin joo, halusin kiittää tästä YLI-IHANASTA ficistä Kuinkakohan moneen kertaan on totakin sanaa käyttäny? :DD

NiNNNi, sanaa ihana ei voi koskaan käyttää liikaa! ;> EIHÄN? (Ja kiitos itsellesi yli-ihanista kommenteista!)

P.P.S. Kaikki te, joita en tässä kommentissa maininnut - kiitos teillekin ihan yhtä paljon!♥ Tekin olette ihania!

JATKO-OSA TÄLLE FICILLE!
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Merkku

  • Vieras
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #112 : 14.06.2010 21:59:06 »
Hyvä että tähän tulee jatko-osa!
Kiitos tästä ihanaisesta ficistä.
Veikkaan, että jatko-osassa tulee Bellan vanha kaveri mukaan kuvioihin.
Mutta pieni Merkku- susi siirtyy seuraamaan jatko-osaa

Jakepoo

  • Urpå
  • ***
  • Viestejä: 173
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #113 : 27.08.2010 11:30:24 »
Ookkei, elikäs. Mä aloitin lukemaan tätä, koska olet yleensäkin ihan mahtava kirjoittaja ja olin varma, että täältä löytyy sen tasoista tekstiäkin. Ja niin tietysti löytyikin!
Nautin suunnattomasti tästä ficistä. Idea oli mielenkiintoinen, ja THANK GOD sä et ottanut Jacobia vielä tähän mukaan! Oli ihanaa lukea vain Bellasta ja Edwardista (ja, kröhöm, Lukesta. Se oli muutes hieno hahmo. Se mustasukkaisuus oli ihan ymmärrettävää, kuka muka ei käyttäytyisi noin, jos toinen meinaa varastaa toisen naisen, huh?) Edward oli tässä ficissä täydellinen, paljon ihanampi kuin alkuperäisessä! Tai siis, kaikki hahmot olivat tässäkin todella todentuntuisia, mutta tässä Edward oli jopa VIELÄKIN ihanampi. Ymmärrät pointin? :D Olit todella hienosti saanut jokaisesta hahmosta melkein täydellisen kopion alkuperäisistä hahmoista. Edward, Bella, Esme, Alice ja Emmett olivat TÄYSIN omia itsejään! :) Hihi, Emmett oli ehdottomasti ihanin. Hihitin sen jutuille täällä kuin jokin hullu :-----D (En ole edes koulussa tällä hetkellä, tapahtui ärsyttävä juttu herätyskellon kanssa... :S)
Tuo Bellan entinen perhe oli hienosti suunniteltu ja osasin hyvin kuvitella heidät silmieni eteen. Tulikin tässä se HULVATON kommentti mieleen Emmettiltä, jossa Em kutsui Mathewia "vajakiksi papparaiseksi" vai miksi nyt kutsuikaan :'D AHAHHAHAHAHA!
Hmmm. Mitäs muuta vielä kommentoisin? Päätin mielessäni, että nyt kerrankin kirjoitan oikean romaanikommentin tänne, mutta nyt tämä muuttuikin pikemminkin joksikin turinoinniksi... Hups. Eäääh, kai täytyy lopettaa.

Tiivistettynä: Tämä ficci oli jotakuinkin täydellinen. Mitään moittimista ei ole! Olet älyttömän hyvä kirjoittamaan, usko pois. :) Pakko ruveta seuraamaan jatko-osaakin! Joops, tässä taisi nyt ollakin kaikki (ihme ja kumma...!)

KIITOOS!  ♥
Where were you
When everything was falling apart?
All my days
Were spent by the telephone
That never rang
And all I needed was a call
It never came
To the corner of First and Amistad

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #114 : 27.08.2010 20:16:41 »
Jakepoo, uii et arvaakaan miten kommenttisi piristivät! :--) Ylipäätään ihanaa aina huomata jo kuopattu ficcinsä etusivulla! Oon ihan muikeana nyt täällä tuosta ylistävästä kommentistasi, ja liki sanaton! Ja mihin nuo mahtava kirjoittaja -tittelit perustuu? ;-----D Ei kai ainakaan ropetuksieni tasoon, huhhuh minkälaista kuraa sielläkin välillä suodan... koita kestää! : D
Ihana kuulla jos tää ficci miellytti, ja joo - ehkä tuo Ed/Bella/Luc -draama vältti ilman Jakeakin... mitä nyt tein myöhemmin jatkoficin jossa kyseinen poika oli pääosassa. :---D (Ja Luke on joo varmaan ihan hieno tyyppi, mitä nyt oon saattanut sen tässä ficissä huikean paskaan valoon. ;>) Tykkään korostaa ficeissä Eetun hyviä puolia, tosin S.A.:ssa sitten alkaa jotain karumpaakin ajan myötä paljastua... Ja joo, pyrin pitämään hahmot so IC as possible, ja kiva kuulla että mielestäsi onnistuinkin siinä! : )
Emmett on paras! Oon ihan sen tiimissä, sekä Meyerin kirjoituksien että ficcien saralla! :---) ♥
Jos muka väität tuota kommenttiasi turinoinniksi, niin vallan ihanaa turinointia se olikin, näääääin iso kiitos itsellesi ihanasta kommentistasi!
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Jakepoo

  • Urpå
  • ***
  • Viestejä: 173
Vs: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.)
« Vastaus #115 : 27.08.2010 20:44:39 »
Kiva, että tykkäsit! :----)♥ Mun oli ihan pakko lukea sun ficcisi, koska sä aina kommentoit mun ficciä niin ihanasti. :----D ( Ja onneksi luin, olisihan se ollut suuuuuri menetys ja tosi hienoa tekemistä mun myöhästymisestä aiheutuneelle vapaa-ajalle! :) )
Ja pyhpöh, sunhan ropetus on aina ykkösluokkaista. ;----) Ei kun oikeasti, onhan se aina tosi laadukasta. Oikeasti! Et väitä vastaan. >:----O
Taas tuli tällaista mukavaa turinointia. Ihan sama, on tää ficci muutenkin vähän upittunut. :D
Where were you
When everything was falling apart?
All my days
Were spent by the telephone
That never rang
And all I needed was a call
It never came
To the corner of First and Amistad