Ikävöin sinua Musta! || Sallittu, Angst, ficlet

[Tikkis]

Nimi: Ikävöin sinua, Musta!
Kirjoittaja: Tikkis
Beta: tuulitukka
Hahmot: Harry, Sirius
PoV: Harry
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angts, ficlet
Disclaimer: Kaikkihan tietävät, että melkein kaiken tästä omistaa J.K.Rowling. En saa onneksi tästä rahaa ja teen ficcejä siksi, koska rakastan kirjoittamista.

A/N: Fanfic100 haasteen sanasta musta tehty ficci. Toivottavasti pidätte.

Ikävöin sinua Musta!
Olit minulle kuin parhain ystävä – tai isä; sinuun saatoin luottaa. Odotin aina näkemistäsi, kirjeitäsi, ja nyt mitä saankaan sinusta? Vain pahoja unia, enkä koskaan enää sinun rakkauttasi. Miksi jätit minut yksin? Etkö tajua, että teet minut onnettomaksi, kun en koskaan enää saa viisaita neuvojasi? Oliko sinun pakko lähteä ja jättää minut joka yöksi? Tekisin mitä vain, että saisin sinut jälleen luokseni.
Nytkin, kun sinua ajattelen, saat vain palan kurkkuuni. Palan, joka ei lähde kulumallakaan. Nielen sitä jatkuvasti, mutta sekään ei saa sitä pois lähtemään. Polttaa silmäkulmiani, kuin palaisi niissä ikuiset liekit, jotka nuolevat poskiani jatkuvasti. Näet varmasti kyyneleeni, kun katselet niitä sieltä jostain kaukaa. Olisitpa tässä vierelläni ja sanoisit, ettei tarvitse kummipoikani rakas itkeä, mutta ei. Olet jossain saavuttamattomissani, etkä enää halaa minua ja silitä tukkaani, kun vanhempiani ikävöin. Sait minut nyt ikävöimään sinua, koska olet ainut, jonka elämässäni muistan tärkeänä vanhempana. Tule takaisin ja anna itkuni loppua!
Tunnen vihaa. Vihaa, jonka sinä sait aikaan. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin jok’ikinen tunti, koska muistan sinut. Sinun hymyn ja haukahtelevan naurusi, eikä siitä ole enää kuin kaiku jossain muistoni sopukoilla. Olet muistoissani aina ja siellä pysyt, mutta tekisi mieli seurata sinua. Tulla perässäsi vaikka helvettiin asti, kunhan vain saisin olla sinun luonasi. Tahtoisin olla kanssasi, vaikka kärventävissä liekeissä, kunhan vain olisit minusta huolta pitämässä. Tule luokseni, tai seuraan sinua! Ymmärrätkö? Seuraan sinua heti, kun tilaisuuden saan. Tiedätkö miksi? Koska rakastan sinua senkin pirun Sirius Musta.

A/N 2:  Harry ei rakasta Siriusta kuten aviopari toisiaan vaan se on lähinnä isä-poika rakkautta tai no kummisetä-kummipoika rakkautta.

[Carolynne]

Erittäin kaunis ja koskettava, minullekin nousi pala kurkkuun ja kyyneleet silmäkulmiin. Mukava lukea kerrankin ihan "pelkästä" platonisesta rakkaudesta kertovaa tarinaa ainaisten paritusten seassa (vaikka H/S:sta pidänkin paljon ^^). Harryn suru oli todella hyvin aistittavissa koko ajan, ja häneen oli helppo samaistua riippumatta siitä, onko itse kokenut suuren menetyksen vai ei.

Muutenkin on ihana lukea tällaista ficciä Harryn kaipauksesta, sillä mielestäni kuutosessa hänen surunsa on vain heitetty sivuun tökeröllä "hän haluaa että olen vahva" -kohdalla. Raivostuin siitä, ja siksi tällaiset ficit ovat balsamia omalle ikävälleni hyvää hahmoa kohtaan.

Tule takaisin ja anna itkuni loppua!

Yllä oleva kohta on mielestäni ficin parhaimpia, ytimekäs ja vahva. Pidin myös kovasti otsikosta, johon huutomerkki sopi erityisen hyvin. Se on kuitenkin omalaatuinen, mutta myös iskevä ja muistettava. Hienoimmaksi kohdaksi nostaisin kuitenkin seuraavan:

Tulla perässäsi vaikka helvettiin asti, kunhan vain saisin olla sinun luonasi. Tahtoisin olla kanssasi, vaikka kärventävissä liekeissä, kunhan vain olisit minusta huolta pitämässä.

Valtavan kaunis kohta, riipaisi ainakin minun sydäntäni.
Muutenkin pidän minä-kerronnasta, jossa puhutellaan sinää (selvästi ilmaistu). Se on hienoin kerrontatapa IMO.

Kiitos koskettavasta ficletistä,
Carolynne

[Sokerisiipi]

Tiedätkö mitä Tikkis? Minä pidän tästä! (Joo se vasta yllätys olikin :'D) Joka tapauksessa Harryn ajattelutapa oli mahtava. Se oli vahva ja vaikka Harrylla oli menetyksentuskia niin silti hän pystyi säilyttämään kovuutensa ja jääräpäisyytensä.

Tule luokseni, tai seuraan sinua! Ymmärrätkö? Seuraan sinua heti, kun tilaisuuden saan. Tiedätkö miksi? Koska rakastan sinua senkin pirun Sirius Musta.

Minä ymmärrän että tuo on isä-poika-rakkautta, mutta tuo lause oli pakko lainata, sillä se kuulostaa niin ihanalta. Harryn rakkaus on tuolla tavoin ilmaistuna jotenkin koskettavaa. Kiukkua ja pientä vihaakin, ilman niitä ei synny sitä oikeaa- rakkautta.

Olet jossain saavuttamattomissani, etkä enää halaa minua ja silitä tukkaani, kun vanhempiani ikävöin.

On ihanaa lukea että Harry ikävöi kuin lapsi haleja ja silityksiä. Se kuvastaa vieläkin enemmän sitä kaipuuta, jota Harry kantaa sisällään. Kirjoitit kaiken valtavan hienosti ja olisi upeaa, jos voisit kirjoittaa tämän tapaisia lisää. Oli niin koskettavan surullista. Niisk. Olisi ihanaa lukea vaihteeksi vaikka Siriuksesta. Tämä oli toive, jonka ehkä toteutat. Jokatapaukssa, kiitos että annoit minulle lukunautinnon.  

Sokerisiipi

[ibi]

Pidin! (: Voi pientä kun on niin kauhea ikävä! :/ Onhan se kurjaa kun lähimmäinen kuolla kupsahtaa, ihan tippa tulee silmään. Todella surullinen pidin kuitenkin ficcistäsi, että kiva kun sen tänne olit pistänyt! Sopii juuri parhaiten aamuluottevaksi.

Palan, joka ei lähde kulumallakaan. Nielen sitä jatkuvasti, mutta sekään ei saa sitä pois lähtemään.

Heh pitihän minun tuota nielemistä kokeilla heti ton jälkeen ku luin.. : DD

ibi

[Tikkis]

Carolynne: Tiedän mitä tarkoitat sillä raivostumisella. Minäkin raivostuin. Onneksi fanfic100-haaste tuli ja sain kirjoitettua oman surun Siriuksen kuolemaa kohtaan Harryn kautta. Kiitos todella paljon hyvästä kommentista, jossa oli mielestäni tarpeeksi sisältöä!

Sokerisiipi: Tunnen itseni onnistuneeksi, kun olen pystynyt koskettamaan teitä lukijoita jollain tapaa tällä ficletilläni. Ja hienoa, että sinä ymmärsit mitä hain tuolla rakkaudella. En tiennyt ymmärtäisikö sitä kovin moni. Ja katsotaan, jos saisin jotain Sirius ficciä kehitteille

ibi: Surullisuutta minä tähän yritin paljon saada, ja muitakin tunteita. Kiva, kun onnistuit poimimaan sieltä tunteet (kuten te muutkin).

Heh pitihän minun tuota nielemistä kokeilla heti ton jälkeen ku luin.. : DD

*reps* Outoja sivuvaikutuksia minun tekstilläni. Kamalaa!

[campuzze]

Voi ei...
Voin myöntää että todellakin itkin.
_{Sekin vielä vaikutti että Enriquen- Somebody's me biisi soi taustalla}
Erittäin hyvä ficci.

Kiitos!

[Tikkis]

campuzze: Oi, miten joku onkaan lukenut näin vanhaa ficciäni! Kiitos todella paljon kommentistasi.