Nimi: Poikkeus vahvistaa säännön
Kirjoittaja: Seidig
Beta: -
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Fluff
Varoitukset: -
Disclaimer: En omista mitään tunnistettavissa olevaa. En saa tästä rahaa, valitettavasti.
Summary: Kuinka häpeällistä ja kaikkien sääntöjen vastaista se olikin, hän oli katsellut Remusta jo miltei kymmenisen minuuttia.
A/N: En olis uskonu että ikinä kirjotan Sirius/Remusta, koska jotenki tuo paritus ei oo koskaan oikeen iskeny muhun. Mutta tää oli vaan pakko kirjottaa, jonkinlaista söpöstelyä vaan. Jättäkää toki tassunjälkenne (nokkelaa, eikö?) jos luette.
POIKKEUS VAHVISTAA SÄÄNNÖN
Sirius ei tuijottanut. Se ei yksinkertaisesti kuulunut hänen tapoihinsa. Lisäksi, muiden kuului tuijottaa häntä eikä hänen muita.
Tästä pienestä säännöstä huolimatta, nyt hänen katseensa oli suuntautunut Remukseen, joka istui pöydän ääressä lukemassa jotain niistä ikivanhoista, tylsistä kirjoistaan. Kuinka häpeällistä ja kaikkien sääntöjen vastaista se olikin, hän oli katsellut Remusta jo miltei kymmenisen minuuttia.
Remuksen hiekanruskeat hiukset, joihin sekoittui muutama auringon haalentama raita, valuivat hiukan hartioiden yläpuolelle taas vähään aikaan leikkaamattomina. Iho oli kalpea lukuun ottamatta vaaleaa arpea, joka kulki kasvojen poikki. Lisäksi vasemmalla poskella oli punertava läikkä, joka oli jäänyt kämmenselästä sen nojattuaan poskeen. Nyt tämä samainen käsi oli kääntämässä kirjan kellertävää sivua, kapeat sormet kaartuneina paperin ympärille. Vaimean kahahduksen saattelemana sivu laskeutui takaisin toisen päälle, käsi siirtyi uudestaan poskelle pyyhkäistyään ensin hiukset silmiltä.
Siriuksen katse oli edelleen porautunut Remukseen, kun poika yllättäen liikahti ja haukotteli. Hän käänsi kiireesti katseensa pois Remuksesta ja kohdisti sen takassa tanssiviin liekkeihin, jotka pitivät oleskeluhuoneen kotoisan lämpimänä.
Kun Sirius vilkaisi syrjäsilmällä ystäväänsä, hän näki toisen kulmakarvojen kurtistuneen hieman sillä samalla tavalla kuin aina kun Remus epäili tietävänsä jotain mitä muut eivät tienneet.
”Jos en tietäisi paremmin, sanoisin sinun juuri tuijottaneen minua”, Remus lopulta totesi kulmakarvat koholla ja hämmentyneellä äänensävyllä. Sirius nielaisi.
”Oletko hullu, Kuutamo? Minä en tuijota”, hän huomautti ja ruskeahiuksinen kohautti hartioitaan vaipuen takaisin kirjaansa.
Ja kun Sirius tajusi kääntäneenä katseensa takaisin Remukseen, hän hymähti itsekseen. Hetken ajateltuaan tilannetta, hän totesi Remus Lupinin olevan selkeästi jästisanonnan mukaisesti poikkeus, joka vahvistaa säännön.
--------